En enää jaksa juosta baareissa. En enää jaksa sokkotreffejä. En enää jaksa hymyillä vastaantuleville miehille. En enää kestä seuraavaa yksinäistä kesää, nähdä rakastuneita pareja. En halua kuunnella naapureiden rakastelun ääniä. En kuunnella kertomuksia tuttavapariskuntien ihanista, romanttisista matkoista.
Tein jo osuuteni, etsin, kaipasin,puutteisena sorruin yhden yön juttuihin. Ja te miehet vain pelaatte. Leikitte tunteillani. Etsitte aina vain kauniinpaa, koulutetumpaa, prinsessaa - vaikka olisitte itse sammakoita.
Jään kotiin ja rupean katkeraksi vanhaksi piiaksi.
"Toiveista vapautuminen johtaa sisäiseen lepoon" - kun vain osaisin luopua toivosta. Vihaan sinua Toivo!
Tein jo osuuteni, etsin, kaipasin,puutteisena sorruin yhden yön juttuihin. Ja te miehet vain pelaatte. Leikitte tunteillani. Etsitte aina vain kauniinpaa, koulutetumpaa, prinsessaa - vaikka olisitte itse sammakoita.
Jään kotiin ja rupean katkeraksi vanhaksi piiaksi.
"Toiveista vapautuminen johtaa sisäiseen lepoon" - kun vain osaisin luopua toivosta. Vihaan sinua Toivo!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ihan sama juttu mulla. :(
täälä on kyllä kans samat tunteet nytten. kesä on kyllä toisaalta aika surkeata aikaa sinkkuilla, toisaalta taas ihan hauskaakin. olis vaan mukava jonkun kivan tytön kans lähteä vaikka uimarannalle nauttimaan keleistä.. aionkin ehottomasti enskesäksi löytää ainakin sellasen kesäkissan, joka on samoilla linjoilla.eihän sen nyt niin vakavaa tarvi olla.
tuo on kyllä että naapurista kuuluu kiihkeitä ääniä, ja joskus parvekkeella kun oon röökillä niin toisessa talossa näkyy rakastelua. no, elä sinäkään hautaa sotakirvestä, vaan rohkeasti teet tiedustelua vihollislinjojen taakse, ja kyllä se sieltä vielä löytyy se valtaisa rakkaus. ei kannata vaipua epätoivoon vaan uskoa, niin silloin mies helpommin löytyy
Älä lähde sinne uimarannalle. Ei ole kuitenkaan syksyllä enää niin kivaa kenelläkään. Voit valita suoraan oletko paska ja petollinen luuseri joka leikkii toisten tunteilla vai et.
Sotakirveet voi haudata, mutta mitä enemmän tiedustelee, sitä enemmän tietoa saa ja tieto lisää useimmiten vain tuskaa. Yleensä mitä enemmän miehiin tutustuu sitä enemmän niihin pettyy. Monesta ihmisestä jos voisikin pitää sen käsityksen minkä niistä on aluksi saanut.. Ehkä sitä haluaa olla ideaalinen ja ajatella mustastakin valkoista.
On ihan tarpeetonta odotella tai hakea mitään valtaisaa rakkautta. Suhteita tehdään sopivan ihmisen kanssa, ei ne tipu sun eteen. Sopivia ihmisiä ei ole tai jos onkin, niin niillä tai itsellä ei ole kykyä siihen. Edellytyksenä edes yritykseen tietysti ensisijaisesti kulissit on oltava edustavat ja kunnossa. Lottovoittokin on todennäköisempää kuin saada ihmiset muuttumaan.
Ja ei kannata minun mielestäni uskoa turhuuksiin vaan olla rehellinen ja realistinen. Jos tilanne on huono, niin se on. Ei sillä mihinkään pääse, että kuvittelee pienessä päässään pilviähipovia rakkaustarinoita, kun käytännössä elämässä ei ole yhtään miestä missään suhteessa. Sama juttu se on jos vaikka töissä epäonnistuu jatkuvasti ja on epäsuosiossa ja aina väärässä paikassa väärä ihminen väärään aikaan, niin ei auta toivoa ja odotella sitä oikeaa lasikatot räjäyttävää projektia muulloinkaan.
tuo on kyllä just semmosta saivartelua. ensin valitetaan että on sinkku ja pitäs löytyä mies. sitten valitetaan että kun tutustuu, niin tulee pettymyksiä. jos näin on sinulla, niin kyllä kannattee peiliin vilkasta, sieltä se suurin syy löytyy. kuvitellaan että on itse niin täydellinen, ja jos toisesta paljastuu jotain pikkuvikoja kun tutustutaan, niin sitten petytään. ei semmosta miestä eikä naista olekaan, johon ei tarvi jossain vaiheessa pettyä! kyllä mies sinuunkin pettyy jossain vaiheessa..
en ymmärrä että miksi ei voi nauttia ja pitää hauskaa vaikkapa kolmekuukautta, vaikka sen jälkeen ehkäpä tuleekin ero. viime kesänä tutustuin oikeen mukavaan tyttöön. pidettiin hauskaa parisen kuukautta, tehtiin asioita mistä molemmat tykkäs. sitten tuli ero, ja olihan se raskasta! mutta vaikeaa käsittää miksi pitäisi tämän takia koko kesä mätääntyä omassa asunnossa, ettei vain syksyllä tulisi huono mieli? mulle ainakin oli vaikea erota siitä tytöstä, itkukin tuli vaikka vaan 2 kuukautta tunnettiin, mutta en vaihtais kesää pois mistään hinnasta..
otappa sinäkin vähän rennompi asenne elämään, äläkä turhaan pelkää niitä pettymyksiä ja pahoja mielialoja. niitä tulee, tutustuit miehiin tai et!
jos se on liikaa vaadittu, että mies=ihminen on edes luotettava, niin sitten se on liikaa vaadittu. Peiliin on tullut vilkaistua monta kertaa ja mietittyä kyllä missä se vika on. Itsessä on sitten sellainen vika, ettei hyväksy ihmisten tunteilla leikkimistä. Se vika ei parane.
On pikkuvikoja ja sitten on vähän isompia vikoja. Niillä on ero, pettyykö pieneen vai isoon. Täydellisyyden etsiminen on täysin eri asia.
Minä en halua enää yhtään "hauskan" pitoa kenenkään kanssa. Kaverit on erikseen. Sekin vika minussa on, ettei minusta tule yhtään onnellisempaa sillä tavalla.
Sinä et ehkä vaihtaisi joitakin kokemuksiasi pois, mutta minä vaihtaisin ilomielin. Kärsimys ei aina jalosta ainakaan kaikkia. Monesti siitä seuraa vain kyynisyyttä ja liikaa negatiivisuutta ja toivottomuutta, kun saa kokea elämässään liikaa päähänpotkimista. Kaikki ei ole sunnuntailapsia, jotka leikkivät päivästä toiseen perhosten keskellä.
Enkä minä pelkää pettymyksiä tai pahoja mieliä, niitä on nähty ihan liikaa, että koskaan enää sitä haluaisin. Jos siitä pitää maksaa se hinta, että menettää jotakin hetken hauskanpitoa, niin sitten se maksetaan. Mun pää ei kestä yhtään takaiskua tai pettymystä enää kertaakaan. Onko se vika, jos tarkoituksella ei halua kalastella niitä ikävyyksiä lisää elämään? Inhimillisyyttä ei voi oikein ottaa poiskaan.
Minun puolesta muut voi pitää hauskaa niin paljon kuin haluaa, mutta mun tunteilla ei leikitä minkään hyvän tai huonon syyn vuoksi. Siinä on raja.
kuulostat tyypiltä, joka mieheen tutustuttuaan vaatii ehdotonta sitoutumista heti. oletko muuten mustasukkaista sorttia? ei seurusteluamahdollisuutta kannata sillä pilata että ensimmäisenä alkaa käsitellä vakavia aiheita..pettäminen tms. Paras suhde alkaa sillä että vakavista aiheista ei edes keskustella ensimmäisten kuukausien aikana, vaan tutustutaan ja tarkkaillaan toista. jos ei miellytä niin sanoo suoraan että juttu taitaa olla ohi. tämä ei kyllä sinun ehdoilla ole mahdollista!
vaikka tällainen tutustumisvaihe on suht. vapaamielistä, niin en minä ainakaan ole tutustumassa johonkin tyttöön, ja sitten samalla katselen muita. tapaus kerrallaan.. ja sieltä se löytyy.
vaikuttaa siltä että sinä kiirehit siihen seurusteluun ilman kunnon tutustumista
on kiireet loppuneet, eikä kukaan mistään seurustelusta ole puhunutkaan mitään. En vaadi ehdotonta sitoutumista, mutta jos vaadin mieheltä=yleensä ihmisiltä rehellisyyttä ja luotettavuutta, niin se ei ole sama asia. Enkä ole yhtään mustasukkainen, jos menee niin menköön jos ei mua arvosta sen vertaa. Miksi mun pitäisi olla mustasukkainen jostakin, jos se hyppii kukasta kukkaan, mutta edelleenkään mun tunteilla ei silti leikitä!
Enkä mä alkaisi keskustella miehen kanssa mistään pettämisistä. Koskaan. Mä olisin täysin väärässä seurassa jos siitä asiasta pitäisi puhuakkaan.
Olet varmaan joku poikkeus tai valehtelet, jos et katsele monta yhtä aikaa. En vain ole koskaan tavannut yhtään miestä, joka ei tekisi sitä.
tottahan toki kenen vain pitää olla rehellinen, mutta sulla on nyt se lähtökohta ettei yksikään mies ole rehellinen. tällä hetkellä minulla ei ole ketään, joten katselen mahdollisia naisia monelta suunnalta. sitten en kyllä muita katselis, jos joku mukava nainen löytyy. Ei tuon mukavan naisen ole heti pakko olla JUURI SE, kunhan ensin tutustutaan. oletan tietenkin että tuo nainenkaan ei muita kattele, joten tämmönen luottamus on heti saavutettu. periaatteen syistä en kyllä ikimaailmassa "pyörittäis" montaa naista yhtäaikaa koska en halua olla mikään mulkku, enkä toivo että minuakaan "pyöritettäis". jos nainen tämmöseksi osottautuu, niin ei ollu mun nainen ja tervemenoa..
Tutustumisen ja seurustelemisen raja? Seksissäkö?
Jos haluaa tutustua ja tapailla ennen kuin sitoutuu, pitääkö elää selibaatissa niin kauan että on varmaa, että sovitaan toisillemme? Jos tutustumisaikana sekstataan, se lienee jo seurustelemista??? Ja jos taas ei voi/halua olla "tutustumisvaiheessa" kuin yhden kanssa kerrallaan, joutunee elämään ilman seksiä lopun elämäänsä, kun kerran näyttää siltä ettei ns. Oikeaa löydy...
mulle ei ainakaan tuota sekstailu ongelmia tutustumisvaiheessa. sitten olen harrastanut sellasta, että olen sekstaillut jonkun kivan tyypin kans, joka ei kuitenkaan ole omaa tyyppiä (esim.ikäero..)ja on sovittu että samalla aikaa kumpikin ettii itelleen sitä tiettyä eli hakupäällä koko ajan. tästä ei tule mustasukkasuusongelmia, saa nauttia mukavasta seksistä vaikka onkin sinkku, ja samalla haku päällä sitä oikeaa varten. Kenellekään ei tule paha mieli.
jos taas sille linjalle lähtee, että ei seksiä halua vasta kuin seurusteluvaiheessa, niin se on oma valinta ja se pitää kestää. ite nään asian niin että on vissi ero sekstailla ja seurustella, mutta jokainen tallaa tyylillään. Itse en aio hukata koko nuoruutta ja olla nauttimatta seksistä sen takia että ei löydy sitä oikeaa. sitten sitä huomaa olevansa 45v. sinkku, ja vähän seksiä harrastanut.. hyh
"Ja te miehet vain pelaatte. Leikitte tunteillani. Etsitte aina vain kauniinpaa, koulutetumpaa, prinsessaa - vaikka olisitte itse sammakoita."
Ja naisille sama täältäpäin.
elämisessä ei ole mitään pahaa. Vaikka ei parisuhdemarkkinoilla pärjäisikään, ei se tarkoita että pitäisi katkerana jäädä kotiin itkemään. Elämässä on paljon muutakin kuin seurustelukuviot. On sullakin varmaan ystäviä ja jonkinlainen elämä. Nauti siitä. Kyllä se läheisyyden- ja rakkaudenkaipuu pikkuhiljaa sammuu.
Tervetuloa luovuttaneiden kerhoob :-)
valittevasti sitä elämänkumppania löydä.. elämässä on muutakin kuin parisuhde. Jokainen menettää jotain elämänsä aikana. Mutta rakkaus ei katso ikää, joten toivoa on niin kauan kuin elämää.
Voithan itsekin etsiä parasta mahdolllista, ei se ole vain miesten oikeus?
Kylläpäs oli loistava idea. Nyt vasta se etsiminen vasta alkaa, niinkö? Onneksi alkuperäinen ei ole varmaan ennen huomannutkaan etsivänsä mitään. Eihän sillä ole merkitystä jos on pettynyt miehiin ja itseensä ja motivaatio on nollassa. Parhaita ei tässä iässä enää ole, kyllä ne on viety jo kauan sitten. Lopuistakin voi vain haaveilla niistä vähiten huonoista vaihtoehdoista.
Sitäpaitsi miehetkin etsivät aina parempaa, tavallinen ei kelpaa tavalliselle miehelle.
Oikeus on etsiä, mutta ei kannata jos on jo nähnyt mitä se kusetus oikeasti on.
ei ole elämää... Jos nyt tuntuu väsyneeltä, niin pidä reilusti taukoa, tutustu itseesi, etsi mukava harrastus josta nautit.. Kun saat elämään itsesi kautta iloa, niin kumppanin löytäminen on helpompaa kun ei ole toiseen ladattuna liikaa odotuksia. Jotkut löytävät kumppanin neljä tai vasta viisikymppisenä, jolloin rakkaus voi olla hyvin tasapainoista kun tuntee jo itsensä. Tsemppiä sulle, jokainen päivä terveenä on jo paljon.... ja rakastuneiden parien arki voi olla yhtä helvettiä, juuri kenenkään elämä ei ole täydellistä, jos jotain saa niin jostain joutuu luopumaan.. elämä on kompromisseja...
Onnea valitsemallasi tiellä. Tuskin itekkää tohon uskot. Jos tulisin vastaa nii varmasti hymyilisit, kuulisit ehkä jopa linnunlaulun. Nauti siitä keväästä!
saman päätöksen tein minä. puolen vuoden jälkeen minä luovutan. kolmekymppisenä jään yksin, asennoiduin siihen ettei minua kukaan halua ikinä eikä koskaan. Pelkkää valheiden verkkoa kaikki.