Useimmat miehet eivät jätä perhettään toisen naisen vuoksi. Sitäpaitsi harva mies haluaa luopua lapsistaan, kuten avioerossa pakkaa käymään.
Silloin mies on onnellisimmillaan kun perusasiat ovat kunnossa (vaimo,lapset ja jakamaton omaisuus)ja siinä sivussa voi törkkiä jotain rakastunutta naisihmistä, tai vaikka useampaa. Hivelee egoa! Tätä tilannetta sitten pitkitetään niin kauan kuin suinkin, lupaillaan tälle toiselle naiselle vaikka mitä, mutta kotia ei kyllä jätetä.
Eli jos haluat vain seksiä, ukkomies on hyvä vaihtoehto: taattu työ, ja varma vaitiolo. Mutta kiinni ei saa jäädä, siitä se helvetti nousee. Miksi mies vaihtaisi sinut vaimoonsa, kun voi saada teidät molemmat?
Silloin mies on onnellisimmillaan kun perusasiat ovat kunnossa (vaimo,lapset ja jakamaton omaisuus)ja siinä sivussa voi törkkiä jotain rakastunutta naisihmistä, tai vaikka useampaa. Hivelee egoa! Tätä tilannetta sitten pitkitetään niin kauan kuin suinkin, lupaillaan tälle toiselle naiselle vaikka mitä, mutta kotia ei kyllä jätetä.
Eli jos haluat vain seksiä, ukkomies on hyvä vaihtoehto: taattu työ, ja varma vaitiolo. Mutta kiinni ei saa jäädä, siitä se helvetti nousee. Miksi mies vaihtaisi sinut vaimoonsa, kun voi saada teidät molemmat?
Vastaukset 6
Vanhimmat
On meitä miehiä, jotka ovat jättäneet perheen (vaimon ja lapset) toisen naisen takia. Jos on yleisempää, ettei mies jätä perhettään toisen naisen takia, niin olkoon niin, mutta jos yleistetään että KAIKKI miehet käyttäytyvät kuten kerroit, niin silloin ollaan kyllä metsässä.
Toinen asia on että milloin mies onnellisimmillaan. Puhuit vaimosta, lapsista ja jakamattomasta omaisuudesta. Hohhoijaa, kyllä onnellisuus ainakin minulla lähtee ihan yksinkertaisesti minusta itsestäni. En tarvitse vaimoa, lapsia, omaisuutta tai toista naista ollakseni onnellinen (tai tyytyväinen elämääni). Vaimo, lapset ja omaisuus (ja se toinen nainen) voivat tuoda lisäiloa elämään, sen toki myönnän, mutta onnea on turha etsiä toisien kautta.
Mutta tämähän onkin vain minun mielipiteeni. Muut maatkoon niin kuin petaavat :))
tuohon onnellisuuteen viitaten. Olen sinun kanssa siitä aikalailla samaamieltä, onnellisuus lähtee itsetään ja kuinka sen tekee, miten elää elämänsä, onnellisuutta löytyy ihan läheltä eikä sen välttämättä tarvi olla toinen ihminen. Toki perhekkin tuo sitä onnellisuuta.
No jos tai kun kerran onnellisuus tulee sisältä niin miksi sitten jätit vaimosi ja lapsesi toisen naisen vuoksi? Taisit särkeä aika monta sydäntä. Ja lisäksi puhut potaskaa tuosta omakohtaisesta onnellisuudesta. Kai sinäkin lähdit toisen naisen matkaan kun kuvittelit löytäväsi onnen hänen kanssaan, vai ihanko huviksesi vaan?
En väittänytkään että olisin aina ajatellut onnellisuudesta tuolla tavoin. Kyllä minäkin olen ollut se kaikkein viheliäisin paskiainen joka joka välissä muistaa vain omaa itseään - mulle, mulle ja vielä kerran mulle. Mutta joskus voi käydä niin, että tapaa ihmisen joka pystyy avaamaan silmät omalle paskamaisuudelleen. Aviokriisi oli kova, en kiellä sitä, mutta ilman sitä ainakaan minä en olisi pystynyt näkemään elämää laajemmin. Pieni ja ahdasmielinen olen varmasti joidenkin mielestä vieläkin, mutta omassa mitättömyydessäni kuitenkin katson kasvaneeni hieman.
Olen särkenyt sydämiä, kyllä, mutta mikä siinä todella särkyi oli se kuvitelma joka oli epätodellinen, että "kaikki voisi jatkua samalla tavalla kuin ennenkin". Tapa jolla avioero tapahtui oli osin tökerö, en tekisi enää niin toiste, mutta jos ei tajua ottaa opiksi elämästään, ei kumppani vaihtamalla parane.
Puhuinko potaskaa oma kohtaisesta onnellisuudesta? Voi olla. Sitten en ole vieläkään ymmärtänyt mitä onnellisuus on. Ehken ymmärrä sitä koskaan täydellisesti. Tiedätkö sinä enemmän mitä on olla onnellinen?
Ihan paikallaan toikin, mutta kyllä ne naisetkin osaavat
Onko se todellakin niin, että on helpompi aloitaa jotakin uutta kuin rakentaa vanhaa kuntoon?
Toisen ihmisen mukanaan tuoma uutuudenviehätys voi olla joskus yllättävän voimakasta.
Riippuu sitten tapauksesta, kuinka hyvin pystyy jäsentelemään tunteensa tai näkemään metsää puilta tunnemyrskyn kourissa.