Anoppi häiritsee

Anoppi ei saa olla liian lähellä perhettänne. Sinä ja miehesi osaatte hoitaa vauvaanne ja suhdetta toisiinne ilman häntä. Miehesi pitäisi ymmärtää irrottaa näppinsä oman äitinsä helmasta ja miehistyä, eli kohteliaasti tuupata mammansa kimpustanne kauemmas. Yleensä fiksut anopit tämän jo tietääkin, mutta se mustasukkaisuus omasta pojasta ja asemanmenetyksen pelosta teetättää kaikkea. Eli keskustelkaa avoimesti mitkä asiat ärsyttävät. Sinun pitää reipastua ja sanoa anoppimuorille, että kiitos vaan nyt, mutta tämä on oma kahdenkeskinen elämämme ja osaamme hoitaa vauvamme.

Itselläni oli samanlainen ongelma ja pistin mieheni selkä seinää vasten. Hän otti erimielisyyksissä saman asenteen kuin äitinsä. Kysyin silloin että hei kummas kanssa sä olet nyt naimisissa? Silloin hän heräsi ja tajusi roikkuneensa äidissään jo riittävän kauan. Sen jälkeen kun anoppi mielipiteineen saatiin pois välistämme katkaisemasta kommunikaatiota, asiat alkoivat muuttua oikeeaan suuntaan.

Tsemppiä sulle...

Kaikki riippuu hyvin paljon millainen suhde anoppiin on kehittynyt. Onko se luonteva, lämminhenkinen ystävyyssuhde, vai pahimmillaan piinaa ja painajaista. Konflikteja syntyy jos kahden erilaisen osapuolen (tässä tapauksessa pariskunta vs. anoppi) tavat, tottumukset, tunteet ja luontaiset ominaisuudet eivät kohtaa. On myös ihmisiä joista on normaalia että anopin kanssa on kireät välit, mutta anoppi on silti kiinteä osa elämää ja anoppi on omalla tavallaan rakas.

Oma ex-anoppini oli todella mukava ihminen. Hän on sellainen kotihössöttäjä, joka mielellään hössöttää lastensakin kodeissa. Aluksi se oli minusta outoa ja hieman loukkaavaa, mutta kun opin ymmärtämään ettei hän tarkoita sillä mitään pahaa, eikä arvostele meidän kotimme siisteyttä, vaan hänellä oli yksinkertaisesti paljon energiaa ja tiesi miten kiireisiä olimme, niin hän sillä tavalla auttoi. Hän oli ensin työtön ja sitten jäi pian eläkkeelle, joten tekeimisen tarvetta varmasti oli. Hänestä tuli tervetullut osa elämäämme, korrektisti tietenkin. Ei hän rynnännyt koskaan kysymättä meille. Eikä hän aina hössöttänyt ja siivonnut, kyllä hän osasi olla ihan vaan kylässäkin. Kun sitten saimme lapsen, tämän anopin apu oli korvaamattoman tärkeä. Hän oli ja on edelleen hyvä ystäväni, voimme puhua mistä tahansa. Valitettavasti en tullut toimeen hänen poikansa kanssa niin että oltaisi jatkettu yhteiselämää, vaan erosimme. Eron jälkeenkin anoppi on ollut apuna lapsen kanssa, sekä ex-miehelle että minulle.

Tapasin uuden miehen, jolla myös lapsia ed. avioliitosta. Tämä ei muuttanut suhdettani ex-anoppiin, vaan hän tulee loistavasti toimeen uuden mieheni kanssa. Myös exäni on saanut uuden kumppanin. Sen sijaan uusi anoppini onkin "jotain ihan muuta". Heillä on ollut aivan erilaiset tavat ym. ja vaikeaa on varmasti tälle vanhuksellekin opetella suhtautumaan minuun eri tavalla kuin omaan entiseen miniäänsä. Emme ole riidoissa, mutta ns. kemiat eivät kertakaikkiaan toimi. Olen yrittänyt kaikkeni mutta en pysty muuttamaan suhtautumistani. Ehkä ajan myötä. Mieheni ei tietenkään voi ymmärtää ja siinä osasyy tunteisiini, koska en saa tukea oikeastaan mistään muualta kuinn ex anopiltani. Hän tietysti yrittää parhaansa keksiä keinoja, joilla sopeutuisin tilanteeseen. Hän taas peilaa itseään siinä, koska pelkää että hänen uusi miniänsä ajattelee hänestä samoin kujin minä omasta uudesta anopistani. Hullunkurista ;)

Sinun tapaustasi sen tarkemmin tuntematta ymmärrän kyllä kun on pinna katki ja tekee vain mieli huutaa. Eikä kukaan ymmärrä. Miehelläsi on suuri osa tässä tilanteessa. Hänet pitäisi saada ymmärtämään, mutta muista että hänen pitää ymmärtää myös äitiään. Tilanne voi olla hänelle vaikea. Hän ei ole kummallekaan ulkopuolinen. Ehkäpä tarvitsette ulkopuolista, neutraalia sovittelijaa. Koska jotenkin teidän on opittava tulemaan toimeen keskenänne, ja myös anopin on se ymmärrettävä. Miksi anoppi sekaantuu teidän elämäänne? Pelkääkö että hänet hylätään ellei ole ohjat käsissä koko ajan? Ehkä hän ei osaa ilmaista välittämistään oikein ja antaa siksi itsestään ilkeän(?) vaikutelman. Tiedän kuinka vaikeaa on hillitä omaa kielenkäyttöään silloin kun pää on räjähtämässä ja toinen ihminen ei tajua mitä hänelle sanon. Olen yrittänyt opetella tuota itsehillintää niin, että saan sanottua asiani harkitusti ja rauhallisesti, jolloin asia saa aivan toisenlaisen merkityksen kuin jos sen huutaa päin naamaa. Mutta kuten sanoin, teitä tuntematta suosittelen että käännytte ulkopuolisen avun puoleen, avioliittoneuvoja tms.

Koita kestää, mutta älä missään tapauksessa eroa anopin takia. Koskaan ei pidä erota kolmannen osapuolen takia, vaan jos erotaan, niin siksi että suhde on niin karilla ja loppu ja mahdoton, ettei siitä enää mitenkään saa toimivaa. Eihän rakkautenne kuitenkaan ole loppu väliltänne?

Minä olen kärsinyt anopistani 21 vuotta ja kaksi kertaa joka vuosi haluaisin erota miehestäni.
Minä olen katkaissut välini kokonaan anoppiin, koska psykoterapeuttini neuvoi niin. Terveyteni ei kestä enää anoppia.
En erittele tässä millainen anoppini on, mutta nyt oloni on helpottunut, koska olen päättänyt, että minulla ei ole enää anoppia.
Miehelleni se on raskasta, mutta minulla ja anopillani ei ole mitään yhteistä. Miksi pilaisimme sitten toistemme elämät.

Miehesi kuuluu ottaa asia puheeksi äitinsä kanssa ja hänen on tehtävä selväksi äidilleen, että sinä, miehesi ja vauva olette teidän perhe. Ja että te päätätte keskenänne, miten teidän perheen asiat hoidetaan senkin uhalla, että anoppi suuttuu. Anopit eivät tahdo ymmärtää sitä tuhovaikutusta, joka heidän käyttäytymiseensä liittyy. Anopit rupeavat mustasukkaisuudessaan ja omistamisenhalussaan helposti hallitsemaan tyttäriensä ja poikiensa perheitä ja ottavat lahjat ja avun usein pelivälineiksi. Usein he myös haluavat päteä ja osoittaa, miten hyvin osaavat kodin ja lasten hoidon. Uskon, että se loukkaa valtavasti sinuakin. Jo Raamatussakin sanotaan, että mies jättäköön isänsä ja äitinsä ja liittyköön vaimoonsa. Pitäkää huolta omasta avioliitostanne, sillä kysymyksessähän on teidän onni. Kirjoitan tätä monivuotisella avioparityökokemuksella ja toivon mihellesi rohkeutta puuttua asiaan ja teille hyvää jatkoa.