Tässä ehkä hieman perinteinen avautuminen ja ongelma mutta kuitenkin.
Mun kohdalla suhteita on tullut ja mennyt, mutta kun tuntuu siltä, että on juuri se oikea, tai ainakin melko lähellä sitä oleva nainen löytynyt, niin alkavat ongelmat. Normaalisti tai ainakin melko usein "kyllästyn" toiseen osapuoleen tietyssä pisteessä ja lähden itse pois suhteesta mutta kun, voisiko sanoa, hyvä ja kiinnostava nainen löytyy niin heittäydyn siihen mukaan tosissaan tietyn pisteen jälkeen. Yleensä se on juuri se kun kyllästymistä ei tulekaan. Nyt puhutaan noin 6kk -1 v ajan jaksosta. siinä ajassa kuvittelisi, että oppii tuntemaan toisen edes jotenkin. Yleensä tulen sitten alas aika korkealta kun hommat ei toimikkaan.
Nyt kysynkin naisilta, mitä te haluatte mieheltä? Jos olen oma itseni koko ajan eli sama mies kuin tapailun alkaessa ja haluan vain teidän parasta suhteessa, te karkaatte. Jos taas en jaksa hirveästi soitella tai aina kiehnätä, te takerrutte. Haluaisin vain osoittaa omalle rakkaalle, että hän on se elämäni kiintopiste ja hellyyteni kohde. Haluan olla huomaavainen ja hellyyttä osoittava mies naiselleni. En kylmähkö mulkero. Tällaiset suhteet tuntuvat vain kestävän pidempään. Miksi kylmäkiskoinen toiminta tuntuu olevan toimivampi? Jos nyt joku ajattelee että jätkä alkaa pehmoilemaan, niin no no no.. Ei sinnepäinkään. Yhtä ehdoton tietyissä asioissa kuin alussakin. Ei muutoksia.
En todellakaan takerru tai ruinaa huomiota mutta heti kun otan tunteet todella osaksi suhdetta ja heitän itseni kehiin kunnolla ja mukaan suhteeseen niin nainen karkaa. Miksi? Eikö mies saa olla kahdenkesken hellä ja haluta läheisyyttä. Tai osoittaa rakkautta tai sen tarvetta? Ei tietenkään ainaista perseen taputtelua mutta joskus. Pienistä eleistä se koostuu. etc..
Haluan vielä korostaa, että en rupea mustasukkaiseksi tai muuta toimintaani millään tavalla vaan luotan naiseeni. Aistiiko naiset sen jotenkin että olen tosissani? Kuka tietää. Enkä juokse kukasta kukkaan tai syöksy heti uuteen suhteeseen vaan yritän olla järkevä ja katsella rauhassa ympärilleni kun savu eron jälkeen hälvenee.
Tähän kun joku lausuu viisaita niin kiitos. Vituttaa tämä tilanne. Käynyt nyt sen tarvittavan kerran liian usein joten alkaa ottamaan kupoliin.
Mun kohdalla suhteita on tullut ja mennyt, mutta kun tuntuu siltä, että on juuri se oikea, tai ainakin melko lähellä sitä oleva nainen löytynyt, niin alkavat ongelmat. Normaalisti tai ainakin melko usein "kyllästyn" toiseen osapuoleen tietyssä pisteessä ja lähden itse pois suhteesta mutta kun, voisiko sanoa, hyvä ja kiinnostava nainen löytyy niin heittäydyn siihen mukaan tosissaan tietyn pisteen jälkeen. Yleensä se on juuri se kun kyllästymistä ei tulekaan. Nyt puhutaan noin 6kk -1 v ajan jaksosta. siinä ajassa kuvittelisi, että oppii tuntemaan toisen edes jotenkin. Yleensä tulen sitten alas aika korkealta kun hommat ei toimikkaan.
Nyt kysynkin naisilta, mitä te haluatte mieheltä? Jos olen oma itseni koko ajan eli sama mies kuin tapailun alkaessa ja haluan vain teidän parasta suhteessa, te karkaatte. Jos taas en jaksa hirveästi soitella tai aina kiehnätä, te takerrutte. Haluaisin vain osoittaa omalle rakkaalle, että hän on se elämäni kiintopiste ja hellyyteni kohde. Haluan olla huomaavainen ja hellyyttä osoittava mies naiselleni. En kylmähkö mulkero. Tällaiset suhteet tuntuvat vain kestävän pidempään. Miksi kylmäkiskoinen toiminta tuntuu olevan toimivampi? Jos nyt joku ajattelee että jätkä alkaa pehmoilemaan, niin no no no.. Ei sinnepäinkään. Yhtä ehdoton tietyissä asioissa kuin alussakin. Ei muutoksia.
En todellakaan takerru tai ruinaa huomiota mutta heti kun otan tunteet todella osaksi suhdetta ja heitän itseni kehiin kunnolla ja mukaan suhteeseen niin nainen karkaa. Miksi? Eikö mies saa olla kahdenkesken hellä ja haluta läheisyyttä. Tai osoittaa rakkautta tai sen tarvetta? Ei tietenkään ainaista perseen taputtelua mutta joskus. Pienistä eleistä se koostuu. etc..
Haluan vielä korostaa, että en rupea mustasukkaiseksi tai muuta toimintaani millään tavalla vaan luotan naiseeni. Aistiiko naiset sen jotenkin että olen tosissani? Kuka tietää. Enkä juokse kukasta kukkaan tai syöksy heti uuteen suhteeseen vaan yritän olla järkevä ja katsella rauhassa ympärilleni kun savu eron jälkeen hälvenee.
Tähän kun joku lausuu viisaita niin kiitos. Vituttaa tämä tilanne. Käynyt nyt sen tarvittavan kerran liian usein joten alkaa ottamaan kupoliin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eipä tuohon voi oikein muuta sanoa kuin että kyllä me naiset sitten ollaan vaikeita! =) Ja se on kyllä ihan totta....jotenkin tuntuis, että nuo tilanteet, mitä oot kokenu, liittyis jotenkin siihen, että naiset ei vielä "tunne itseään". Ei oikein tiedä mitä haluaa.
Kun ihmiset oliskin niin fiksuja, että osais arvostaa sitä mitä niillä on eikä haikailis sen kolikon toisen puolen perään. Tuo ajattelutapa vaatii kyllä jo hyvää itsetuntemusta ja ulkopuolelta tulevien mallien tehokasta suodattamista, mitä varsinkaan nuoremmat naiset eivät aina omaa. Liika naistenlehtien lukeminen saa vainoharhaiseksi. =)
Mitäkö mieheltä haluan? No tuota...kyllähän mä sitä hellyyttä kaipaan ja ihan sitä, että arjessa muistetaan pusulla ja halilla. Olen tämmöinen sitoutuja-tyyppi, joten kyllä kai sitä toivoo, että se toinen ei ole sellaisella "katellaan"-meiningillä mukana. Kai mulle kelpaisi semmoinen keskivertomies, joka ei ole liian tuppisuu, mutta ei myöskään takertuja. Tunteista saa ja pitääkin puhua, jos siltä tuntuu.
Täytyy tähän loppuun todeta, että olen vielä sen verran nuori, että itsetuntemukseni ei välttämättä ole vielä täysin kehittynyt. En kuitenkaan tunnusta tilaavani Cosmoa, Kotivinkkiä ja Mikrobittiä kylläkin =) Tulitkohan nyt hullua hurskaammaksi? =)
AIVAN JOS LIIKAA LUKEE NAISTEN LEHTIÄ JOTKA ON TÄYNNÄ NIITÄ SITOUTUMISKAMMOISIA JUTTUJA NII SE SAA AINAKIN NUORTEN PÄÄN PYÖRÄLLE SIKSPÄ JUST SE ULKOPUOLISTEN MALLIEN SUODATUS TAITO ON OPITTAVA JA EI PIDÄ SEN OPPIMISEN AIKAN ATEHDÄ LIIAN SUURIA PÄÄTÖKSIÄ AINAKAA IHMISSUHTEISS AETTEI VAAN TEE NIITÄ JUST NIIDEN LUKEMIENSA JUTTUJEN PERUSTEELLA!!!
jOS OLETTE SUHTEESSA JA KOETTE VÄHÄNKIN ET KANNATTAA YRITTÄÄ NIIN YRITTÄKÄÄ JA TEHKÄÄ TÖITÄ SEN ETEEN JA USKOKAA SIIHEN HYVÄÄN...VOITTO ODOTTAA SITTEN PERÄSSÄ PÄIN..IHAN TAKUULLA JOS ITE OOT OIKEESTI TOSISSAS JA HALUUT ET KAIKKI ALKAA VIEL RULLAAMAAN...
Minäkin olen sitoutujatyyppi. Olen liian kiltti ja romanttinen ja tahdon viettää paljon aikaa naiseni kanssa. Se varmaan alkaa ahdistaa sellaisia itsenäisiä naisia. Ei sillä, ettenkö osaisi olla yksin, mutta yhteydenpitoa täytyy vähintääkin olla myös naisen puolelta. Kai se on sitä, että haluaa toisen hyväksynnän, eikä se yksi kerta riitä. Viime suhteessa pelasin korttini parin kuukauden jälkeen, mikä lienee ollut virhe. Eipä sitä vain tunteilleen voi mitään kun rakastuu. Koittasivat vaan nuo naiset sen ymmärtää. En osaa olla kova ja välinpitämätön vaikka itsetuntoa löytyy, ellei nainen sitä omalla toiminnallaan vie pois.
Eri aikoina eri asioita. Naiset on erilaisia, joten yksiselitteistä vastausta ei ole. Kuten ei miestenkään kohdalla.