Mutta kannattaisi katsoa onko se oma pöytä kuinka puhdas.
Paljon täällä tuomitaan
Karpaasi
101033
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tuomitsemista, vaikka kaikkea ei hyväksyisikään.
Harva uskaltaa katsoa tarpeeksi pitkään ja syvään omiin silmiinsä. Yleensä siinä vaiheessa kun alkaa näkyä epämiellyttäviä ja ristiriitaisia toiveita ja fantasioita, ravistellaan katse irti ja sanotaan "ei, ei, en minä, vain ne muut". :)
Ihminen on ihminen. Sen joutuivat kommunisminkin ideologit viimein toteamaan. Ns. "pettäminen" kaikissa muodoissaan on ihmiselle luonteenomaista. Ihmisyksilä (sis jokainen) valehtelee ensimmäisen kerran noin 3-vuotiaana, hyötyäkseen sillä jollakin tavalla. Se ei suinkaan lopu se valehteleminen siihen 3-vuoteen. Kaikki me myös jatkavat. Useat alkavat valehtelemaan myös itselleen, väittämällä esim: "minä en ikinä tahtoisi seksiä kenenkään muun kuin oman puolisoni kanssa"...
Onko niin vaikea uskoa, että uskollisiakin ihmisiä löytyy?
Uskollisia ihmisiä ei ole. et ole ehkä vielä elänyt riittävän pitkään/riittävän pitkään suhteissa, tai sitten et ole rehellinen itsellesi.
Miksi uskollisten sitten pitäisi tuomita muita? Kysyn vaan.
30 vuotta on tullut oltua uskollinen enkä usko että tällä iällä enää hairahdunkaan. Eikä ole ollut edes vaikeata. Pisin suhde 20 vuotta.
Siis mulla on puhdas pöytä uskollisuuden suhteen. Tuomitsen? Ainakin ihmettelen, miksi pitää loukata itselle läheistä ihmistä mielestäni erittäin pahalla tavalla, onko se sen arvoista? En itse koskaan ole ajatellut riskeerata pitkää suhdetta (ja perheeen yhdessäpysymistä)jonkun hetken hurmion vuoksi. Eikä ole tullut edes suurta kiusausta. Mulle riittää yksi mies kerrallaan ja siinäkin usein tuntuu olevan yksi liikaa :-)
Aika kultaa muistot. 30 vuotta on pitkä aika muistaa kaikki tapahtumat, kiusauksista puhumattakaan... ;)
Siinäpä se onkin, ettei uskottomuus ole juuri koskaan samanlaista, vaan eri ihmisten välillä on eroja. Suuren suuriakin eroja. Jopa väittäisin, että kaikki ajattelevat jossain elämänsä vaiheessa uskottomuuden olevan turha riski, ei arvonsa väärtti. Erittäin todennäköisesti ihminen on uskollinen, ellei koskaan koe sietämätöntä vetovoimaa ketään muuta kuin puolisoaan kohtaan, eikö vaan?
On myös suuria eroja siinä, miten ja minkälaisella elämänkokemuksella mahdolliset uskottomuustapaukset suhteessa hoidetaan. Kuten on nähty, jotkut murtuvat täysin, toiset ei, vaikka tietäisivät ja niitäkin on, jotka eivät halua moisesta tietää ollenkaan. Nämä kaikki ihmiset ovat periaatteessa ihan oikeassa omalla tavallaan, vai mitä?
Kyllä joo olen täysin samaa mieltä Karpaasi, kannattais ensin tutkia vähän et miten ne omat asiat oikein on!!!helppo alkaa neuvomaan muita, ja ikääkin varnmaan 12v...tääl on niin helppo huijata ja esittää jotain muutam kuin on.Toisilla on valitettavasti oikeasti hätä, ja nää jepet sit neuvoileepi...jep,jep