Ja oletko mies vai nainen? Tarkoittako itkeminen sinulle sitä, että asiat ovat todella huonosti, vai onko se sinulle ihan luontainen tapa purkaa paineita suhteessa?
Meillä mä olen aika tunteellinen, ja saatan itkeä helpostikin eri syistä. Mies ei tunnu tajuavan, että se on ohimenevä hetki, jonka jälkeen yleensä asiat ovat paremmin. Hän aina alkaa kyselee, että eikö hän anna mulle tarpeeksi tässä suhteessa jne. Ei se sitä tarkoita. Oon sanonut, mutta siltikään hän ei käsitä.
Ite oon nähny mieheni vaan kerran itkemässä mun takia (hautajaiset tms eri asia). Tää kerta oli suhteen alussa, kun olin vielä epävarma haluanko jatkaa tämän miehen kanssa. No,halusin :)
Meillä mä olen aika tunteellinen, ja saatan itkeä helpostikin eri syistä. Mies ei tunnu tajuavan, että se on ohimenevä hetki, jonka jälkeen yleensä asiat ovat paremmin. Hän aina alkaa kyselee, että eikö hän anna mulle tarpeeksi tässä suhteessa jne. Ei se sitä tarkoita. Oon sanonut, mutta siltikään hän ei käsitä.
Ite oon nähny mieheni vaan kerran itkemässä mun takia (hautajaiset tms eri asia). Tää kerta oli suhteen alussa, kun olin vielä epävarma haluanko jatkaa tämän miehen kanssa. No,halusin :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen 22v nuori nainen. Sanoisin että itken ehkä kerran parissa kuussaudessa parisuhteisiin liittyvistä asioista. Meillä on mieheni kanssa 5 vuotta kestänyt ja erittäin hyvä suhde. Muista asioista itken ehkä kerran kuussa eli itkuherkkä kyllä toisinaan olen. Joskin toi muista asioista johtuva itkuisuus sattuu jotenkin kummasti aina menkkojen alkupäivään...=)
katella tommosia itkupillejä kovinkaan kauaa
Silloin tällöin aina tulee itkettyä.. ehkä kerran parissa kuussa. Sekin aina niin riippuu parisuhteen tilasta. Kuitekin suhteellisen harvoin.
Onneksi sun ei tarvikaan katella. Eikös sitä sanota, että vain vertaisensa sopivat toisilleen... Miehenikin on kohtuullisen herkkä, joten olemme oikein hyvä pari.
Itken monta kertaa viikossa eri asioista -televisiomainoksille joissa on vauva, tv-sarjan romanttiselle kohtaukselle jne. Parisuhdeasioille itken ehkä kerran kahdessa viikossa.
... ja silloin olen yleensä HYVIN pettynyt mieheni tekemisiin ja tekemättä jättämisiin.
Ehkä kerran noin neljässä kuukaudessa itken parisuhdeongelman takia (muista syistä en itke koska mikään/kukaan muu ei ole minulle yhtä tärkeä kuin rakkaimpani) ja silloin mieheni ei tunnu tajuvan että nyt on asiat todella pahasti. En ole nähnyt hänen itkevän koskaan ja hän näyttää luuelvan että itken vaan "koska olen nainen" ja täten vähättelee ongelman laatua. TODELLA TYHMÄÄ koska silloin kun hän saa minu titkemään itken itse asiassa sen takia että olen tajunnut että nyt tuli ero ja tapan itseni. Saatan todella itkeä kokonaisen viikon ennekuin hän tajuaa että haloo, tarttis varmaan tehdä jotain. Kerrankin en syönyt mitään koko viikkoon koska olin päättänyt tappaa itseni nälkään kun en voinut elää ilman miestäni ja ero oli mielestäni väistämätön kun hän ei huomioinut mielipidettäni tärkeässä asiassa vaan oli sitä mieltä että oli tyhmä kun TUNSIN niinkun tunsin. Minkä ihminen tunteilleen mahtaa. ELI miehet, älkää koskaan jättäkö naistanne itkemään, asiat pitää selvittää loppuun silloin toinen itkee. Itku ei ole naurun paikka naisella...
18 vuoden avoliiton aikana en ole itkenyt parisuhdesyistä kertaakaan. Mies on itkenyt pari kertaa ja alkoholilla oli osuutta asiaan molemmilla kerroilla.
Aika hassua, nyt kun sitä oikein ajattelee.
Ei vaan ole tullut niin vaikeeta eteen, että olis mennyt pillityksen puolelle. Enkä ole edes mikään kovis, ehkä vaan niin älyllinen ihminen, että tunteet ei ota helposti valtaa.
Puhtaasta surusta olen kyllä vollottanut monetkin kerrat näiden vuosien aikana.
Olen nainen ja jos itken parisuhteen takia, itken yksin vessassa lukon takana.
Ja silloin on asiat aika huonosti, eli taas on saanut lyödä päätä seinään miehen kanssa "keskustellessa".
Itken kylläkin tosi harvoin. Elokuvien tms takia en koskaan, sillä lailla tunteellinen en ole.
Miehen nähden en ole itkenyt vuosikausiin. En kestä sitä halveksuntaa ja ilkkumista mitä siitä seuraa.
En ole miehen nähnyt itkevän minun takiani, vaikka kerran hänet jätinkin ja asuin muutaman viikon muualla. Ei kyyneltäkään. 15 vuotta sitten hän itki kun sisarensa kuoli parikymppisenä tapaturmaisesti.
kun itken ehkä kerran vuodessa nykyään. Viimeksi itkin kunnolla lapsena. Mies olen ja ikääkin jo hetken verran tullut. Tiedän kyllä että itkeminen auttaa pahan olon poistossa mutta jotenkin se ei vain luonnistu minulta eikä ole ikinä tuntunut normaalilta.