Heips!
Löytyykö 40-vuotiaita pulskia leidejä, jotka eivät syö YHTÄÄN mitään, ja joiden paino IHAN VAAN ITSESTÄÄN NOUSEE, tai ei ainakaan laske???
Kyllä sitä vielä 10 vuotta sitten paino tippui, vaan nyt näyttää olevat tosi tiukassa.
Samaa jumitusta (=plus-miinus-nolla kg) on jatkunut jo kuukausitolkulla, eikä tästä painonpudotushankkeesta tolkkua näy tulevankaan.
Housut kiristää ja pinna sen mukana.
Pudotettavaa on ainaskin 15 kiloa, vähintään se olis tavoite.
Ikää kohta 45, pituutta 170 ja painoa 84 ainakin.
Mistä löytyisi sellainen innostus, joka ei parissa päivässä haihdu taivaan tuuliin sitä mukaan, kun suklaalevy hupenee kävelylenkillä, salaa ja huomaamatta???
Löytyykö muita?
Löytyykö 40-vuotiaita pulskia leidejä, jotka eivät syö YHTÄÄN mitään, ja joiden paino IHAN VAAN ITSESTÄÄN NOUSEE, tai ei ainakaan laske???
Kyllä sitä vielä 10 vuotta sitten paino tippui, vaan nyt näyttää olevat tosi tiukassa.
Samaa jumitusta (=plus-miinus-nolla kg) on jatkunut jo kuukausitolkulla, eikä tästä painonpudotushankkeesta tolkkua näy tulevankaan.
Housut kiristää ja pinna sen mukana.
Pudotettavaa on ainaskin 15 kiloa, vähintään se olis tavoite.
Ikää kohta 45, pituutta 170 ja painoa 84 ainakin.
Mistä löytyisi sellainen innostus, joka ei parissa päivässä haihdu taivaan tuuliin sitä mukaan, kun suklaalevy hupenee kävelylenkillä, salaa ja huomaamatta???
Löytyykö muita?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Pituus sama kuin sinulla, painoa juuri 86!!! Ikää reilu vuosi vähemmän.
Vuosi sitten laihdutin 10 kg, nyt puolet on tullut jo takaisin. Ja juuri siksi, kun kyllästyin tuohon jumitukseen, vaikka söin tosi niukasti. Nyt kyllä olen syönyt surutta, tekosyitä löytyy opinnoista liukkaaseen keliin.
Pakko tehdä jotain, mutta mitä? VLCD yksi vaihtoehto (viime keväänä kokeilin), vhh pelottaa riskiensä vuoksi, paikkareihin ei riitä rahat/vuorotyö. Apua!
Rahat painonvartijoihin? Nutrilettiin on vai?
Sehän se kallista on.
Miten sulla ruokaan ja mässyyn riittää?
Vuorotyökään ei ole mikään este kyllä he painonvartijoissa ymmärtää.
Kova itsekuri on oltava mutta harvemmin läskeillä on minkäänlaista itsekuria tai edes itsekunnioitusta.
Etkö sinä arvosta SINUA?
Älä sitten selitä vaan tee jotain.
Mitään paskaa älä tule jauhamaan siitä mutku ja mutku, kaikki on SINUSTA itsestäsi kiinni.
Onneksi sinulla menee hyvin.
Nutreja on kaapit pullollaan (sain ostettua yli silloisen tarpeen ja edullisesti). Toisaalta lihottava ruoka on halpaa.
Pienellä paikkakunnalla (PV matkan päässä) ei pääse joka viikko, kun työaikoja pitää viilata muutenkin työn ohessa tapahtuvan ja varsin kalliin opiskelun vuoksi. Eli ei kannata haaskata rahojaan tyhjään, kyyditkin maksavat.
Kaiken itsekurini olen tarvinnut tänä talvena opiskelun ja perhe-elämän yhteensovittamiseen. Jos tälle palstalle kirjoittaa, eikö se ole merkki siitä, että jotain aikoo tehdä?
Mutta viisaampaa laihduttaa omin nokkineen sitten, kun se joillekuita noin ahdistaa.
...kenellekään muulle kuin itsellemme!
Elämä heittelee; tähän ikään mennessä sitä on jo huomannut, että välillä elämässä ollaan tosi lujilla, silloin on tärkeämpääkin tekemistä kuin itsemme trimmaaminen. Välillä sitten on aikaa ja energiaa (ja rahaa) panostaa enemmän omaan hyvään oloon.
Joten yritellään nyt tosissaan saada otetta ylikiloista, kuka milläkin menetelmällä tai ilman mitään menetelmää. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle, eikös!
Syöminen on kivaa ja ruoka on hyvää!
Olen muuttanut (jo pitkä aika sitten) ruokavalion mahdollisimman terveeksi; vaaleaa leipää ei osteta (joskus toki sämpylöitä leivotaan), kevytlevitettä leivälle, maito rasvatonta, juustoa vain vähän ja sekin vähärasvaista laatua, paljon kasviksia, hedelmiä.
Mutta sitten tulee kuitenkin syötyä herkkuja ja leivottua pullaa. Ja syötyä sitä.
Jos en herkkuja söisi, olisin jo aikapäivää sitten ollut hoikka tyttö!
Liikuntapuoli on myös ollut vähissä, etenkin talvella, mutta nyt olen sitä yritellyt korjata. Kävely on kivaa!
Jos Sinulla niitä Nutrilet-pusseja kotona on, niin siitä vaan syömään niitä!
VLCD-dieeteistä ei tosin mahda kovin hyviä pitkäaikaistuloksia olla. Mutta laihdutuksen alkuun voisivat auttaa, jos vaikka yhden aterian päivässä pussilla korvaa. Itse en oo kokeillut.
Painonvartijat on kallis, mutta siellä voisi olla kivaakin. Laskeskelin pisteitä jonkin aikaa, ja aina niillä joku kilo lähti, vaan eivät pitkään jaksaneet innostaa. Itse painonvartijoissa en ole ollut. Tutuista jokunen on siellä laihduttanut paljon. Ja sitten lihonut taas paljon takaisin.
Vähähiilaridieetti ei innosta, leipä kun on hyvää.
Itse asiassa aloitin jo tänään. Nimenomaan niillä pääsin viime keväänä alkuun, ja saisin varmaan tämänkin syömiskierteen katkaistua. Olen aina ollut kaamosmasentuvaa tyyppiä, eli iltojen pimetessä alkaa väsymys ja hillitön leivän/makeanhimo. Nuorempana siitä ei ollut isoa haittaa (kesällä laihtui kaikki), mutta nyt alkaa päärynävartaloiseltakin vyötärö kadota.
Nuoremman lapsen synnyttyä kävin Paikkareissa (14 v sitten), mutta ohjaajan tyyli oli mielestäni lässyttävä - kutsui meitä undulaateiksi, aikuisia ihmisiä! - enkä tykännyt myöskään jenkkihurmostyylisestä taputtamisesta ja kultaisista tähdistä (tuli pyhäkoulu mieleen).
Nutrista kokeilin ilmaisversiona, oli hyvä, mutta toisaalta mm. työpaikkaruokia ei voinut arvuuttelematta merkitä. Meillä on hyvä ja edullinen työmaaruokala. Kutrin sivut ovat ok, ja myös terhi.net:stä on mukava käydä kannustusta lukemassa, en ole rekisteröitynyt.
Toisten suurin ongelma on muiden kontrollointi ja arvostelu. Itsessä riittää kuitenkin aina työmaata.
Sen olen itsekin huomannut, että laihduttaakseen pitää olla aikaa ja keskittymiskykyä. Kiireiden keskellä joutuu jättämään monta itselleen vähemmän akuuttia asiaa puolitiehen.
Onnea ja menestystä sinullekin.
Ei tällaisia voi olla. Toiset kannustaa hoikistumaan ja tsemppaa ja sinä siis juuri SINÄ ruokapoliisi näppärine kommentteinesi viitsit kirjoittaa moista masentavaa tekstiä. Hmm taidat olla yksi niistä Painonvartijoiden riistetyistä vetäjistä.
Miten voit muuten sanoa mitään lihavien itsekunnioituksesta tai itsekurista. Vai oletko sittenkin yksi meistä ylipainoisista.
Itse olen sitä mieltä, että mieluummin kannan vähän läskejä ja henkisesti olen hyvässä kunnossa kuin jatkuvasti painoon ja ulkonäköön tujottaen kidun psyyke heikkona.
Vaatii muuten paljon itsekunnioitusta ja itsevarmuutta olla rehevä muodokas keski-ikäinen nainen. Minä uskallan olla oma itseni.
Kävin lääkärissä ja sokeriarvot kovasi koholla,siis pelkona kakkostyypin diabeetes.
Nyt on tosissaan aloitettava laihduttaminen.Kyllähän painoa on kertynytkin kun pituutta minulla on 169cm ja painoa peräti 110kg.
Eilen ja tänään on syöntini ollut vähäisempää ja olen luvannut itselleni että pienennän ruoka annoksia enkä ota yhtään ruokaa lisää vaikka kuinka tekisi mieli.
Aloitan myös lenkkeilys,sauvakävelyn merkeissä.
Kesäksi on lähdettävä ainakin 5kg pois ja pysyvästi.
no, siitä se lähtee. Ehkä semmonen 5 kilon pudotus kesään mennessä olis ihan realistinen tavoite itsellenikin.
Ja liikuntaan kun pääsee kiinni, niin se on ihan kivaa.
Kilo kerrallaan sitä pitää sinnitellä. Ja tärkeintä kai on, ettei TULE LISÄÄ KILOJA! joten tsemppiä meille!
Tammikuun 23pv (169cm 109,6kg) aloitin vähähiilihydraattisen ruokavalion. Nyt painoa pudonnut 7kg EIKÄ NÄLKÄÄ OLE TARVINNUT KÄRSIÄ.
Olen kokeillut pointsit,kaalisopat, lentoemäntä yms dieetit ja aina on kilot tulleet takaisin kaverit mukanaan. Ja joka kerta on joutunut olemaan nälissään, nyt ei tarvii. Tää VHH sopii
mulle tosi hyvin,ja harmittaa kun en aloittanut aikaisemmin. Mutta jokainen laihduttaa tyylillään ja
TSEMPPIÄ KAIKILLE, laihdutatte sitten miten tahansa.
Yksi otsikko näyttää ja kuullostaa naurettavalta.
Hyvä kun et kirjoittanut "veli PONTEVA"
Heti ollaan niin vitun leidejä eli jotain herraskaisia ikäihmisiä kun on lipsahtanut paino toiselle sadalle.
Läskilläkö sitä leidiyttä mitataankin?
-Nainen 40v
kirjoituksesikaan fiksulta kuulosta. Sitäpaitsi kärsit luetun ymmärtämisesvaikeuksista. Alkuperäinen kirjoittaja ei paina toistasataa kiloa.
Otan osaa pahaan oloosi ja empatiakyvyttömyyteesi. Jostain syystä luonnehäiriöt lisääntyvät maassamme, tai sitten tulevat ilmi juuri näillä anonyymeillä tantereilla.
Jokaisen naisen pitää kunnioittaa itseään niin paljon, että voi kutsua itseään ladyksi!!!
Minusta alkoi oikeasti tuntua että vaikkei söisi mitään niin paino vaan nousee.Lopetin makkarat,juustot,suklaat jo kuukausia sitten.Mitään ei tapahtunut.Aloitin säännöllisen liikunnan kaksi viikkoa sitten(olen liikkunut aikaisemmmin n,1x viikossa)eli nyt liikun n.5xviikossa monipuolisesti ,kuntosaleilua,kävelyä ,uintia jne tunnista kahteen kerrallaan.Ja eilen näytti vaaka -2,5 kg ja vaatteista jo huomaa heti jotain tapahtuneen.Olenpa ihan iloinen.Ja tarkoitus on nyt tiputtaa ilman hampaat irvessä oloa ainakin 10kg.Ja kun kesä tulee monipuolistuu liikunta rullaluisteluun ja pyöräilyyn ja vaeltamiseen.Ovat kuuluneet aina minun elämään joten entiset harrastukset vain uusiokäyttöön.Tsemppiä kaikille .Ja otin ohje nuoraksi sen etten hyväksy mitään selityksiä huonosta kelistä tai väsymykestä tms..
...on minuakin puraissut. Muutama vuosi sitten kävin vuoden verran niin tiuhaan kuntosalilla, että vallan kyllästyin siihen. Paino ei tippunut, mutta lihasta tuli lisää.
Nyt lähinnä kävelen, kävelen, kävelne. Aina kun mahdollista, niin kävelen.
Tänään kävelty 2 tuntia.
kyllä laihduttaminen onnistuu jos vain löytyy tahtoa. itse olen laihtunut 27 kiloa. aloitin heinäkuussa 2005. sitä ennen oli aina "aloitan maanantaina", mutta sitten heinäkuussa alkoi kesäloma ja laihdutus lähti käytiin. laihdutus onnistuu jos sitä OIKEESTI tahtoo. ikää minulla on 43. liikunta tuli mukaan joulukuun puolessa välissä. nautin suunnattomasti liikunnasta, varsinkin vesijuoksusta. vielä pitäisi pudottaa ainakin 10-15 kiloa. tsemppiä laihdutukseen, kyllä se siitä kun vauhtiin pääsee...
Kunhan nyt pääsis siihen vauhtiin!
Sitä odotellessa ei kai auta muu, kuin opetella kieltäytymään herkuista. Tai ainakin siitä toisesta kakkupalasta. Tai kolmannesta. Tai siitä vadin viimeisestä.
Runsaasta liikkumisesta kyllä tulee minulle sellainen harha, että sitä muka pystyisi sitten syömäänkin reilusti ja mitä vaan. Vaan eihän se niin mene. Tai ei ainakaan paino tipu, jos syömiset lisääntyy liikunnan lisäyksen myötä.
onnistuit vajaassa vuodessa pudottamaan noin paljon painoasi?
Liikutko vallan hirveästi ja mitä syöt, syötkö enemmän protskupitoista?
Uskaltaisinkohan minäkin joukkoonne, tuntuu aika kriittisiä kommentteja olevan joillakin....
Antaa kriitikkojen vaan olla kriittisiä; yritellään me vaan hoikistua. Tai ainakin yritellään olla lihomatta.
Vaan minkäs teet, kun on HEIKKO LUONNE!!!Eli laihtuminen on vaikeeta, mutta lihominen niin kovin helppoa. Periaatteet on hanskassa, mutta käytäntö ontuu.
PÄÄASIALLISESTI syön terveesti, mutta sen lisäksi tulee herkuteltua.Pullapala sieltä, keksi tuolta, suklaapala täältä.
Ja taas aloitetaan teletappimaisesti UUDESTAAN! Innostus vaan pakkaa olemaan nollilla, kun vuositolkulla tätä painoa on yritetty hallita ja syömistä hillitä !
ettei painoa pystyisi pudottamaan, jos vain tarpeeksi tahtoa ja motivaatiota riittää.
Itse olen 42 vuotta ja mitat tällä hetkellä 168/60. Vielä tammikuun alussa painoin 68 kg. Eli olin silloinkin vielä periaatteessa normaalipainoinen, tosin painoindeksin yläpäässä.
Joka tapauksessa olo oli raskas ja vyötäröni oli kerta kaikkiaan paksu. Itse tunsin, ettei kehoni voi hyvin.
Aloitin elämäntaparemontin pitämällä kolmen päivän mehupaaston (esi- ja jälkipaastoineen vei yhteensä viikon). Heti lähti kolme kiloa (suurimmaksi osaksi nestettä), mutta nopea painonpudotus motivoi jatkamaan.
Paasto helpotti suuresti terveellisten elämäntapojen omaksumista ja mahalaukku pieneni kertalaakista. Esim. ranskalaisia en ole sen koommin syönyt, kun ei ole tehnyt mieli.
Aamulla syön puuron ja teetä. Lounaan syön
lautasmallin mukaan eli täytän puolet lautasesta salaatilla. Hyvin lähtee nälkä. Sitten iltapäivällä välipalaksi hedelmä. Illalliseksi keittoa tai salaattia, pari palaa ruisleipää. Iltapalaksi taas puuroa ja marjarahkaa. Lisäksi juon päivän mittaan vettä ja ruokajuomaksi rasvatonta piimää. Eli laihtumisen salaisuus on ruokailun säännöllisyys (3 tunnin välein niin ei tule repsahduksia), pitkäkestoiset hiilihydraatit (puuro, ruisleipä) ja melko rasvaton ruokavalio (leivän päällä kevyitä leikkeleitä esim. 5 % juustoa tai kalkkunaleikkelettä). Eli ei mitään uutta auringon alla!
Voin hyvin, ei ole nälkä ja vielä laihdun. Tosin minullakin on ollut pitkiäkin jumituskausia, jolloin paino ei putoa, mutta liikunnan ansiosta kylläkin kiinteydyn (vyötärö kaventunut tähän mennessä 8 cm). Liikun nykyään 5-6 krt/vko, mutta aloitin 3 krt/vko, josta olen nostanut pikku hiljaa liikuntamääriä.
Nyt pitäisi ehtiä kauppoihin ostamaan uusia kevätvaatteita, kaikki nykyiset housut roikkuvat päällä. Lenkille lähden ilomielin, en edes nykyään mieti lähtemistä. Siitä on tullut tavallaan vähän samanlainen rutiini kuin pyykinpesu.
Niin ja kerran viikossa herkuttelen karkilla, 70 % suklaalla ja pullalla, mutta nykyään en saa siitäkään erityistä iloa. Seuraavana päivänä maha on turvonnut ja on jotenkin huono olo.
Koska laihduttamiseni on tähän asti sujunut melko helposti, jatkan vielä vähän ja yritän saada loput kaksi kiloa, jotta pääsen -10 kg:n tavoitteeseeni. Sen jälkeen alkaa painonhallinta, mutta en usko, että sekään tuottaa suurempia ongelmia, koska olen oppinut syömään lautasmallin mukaan, enkä aio muuttaa ruokailutottumuksiani takaisin entiseen. Ja liikunnasta en enää luovu.
Näinhän se on.
Itse asiassa taidan olla liian lepsu itselleni.
Herkkuja ei ole mikään pakko syödä.
Ei siis enää karkkikauppareissuja. Huokaus.
Tänään menestyksellisesti KULJIN KARKKIKAUPAN OHI!!! Alku se on pienikin alku.
Jätä nyt ensimmäiseksi se suklaa kotiin kun lähdet lenkille tai vielä paremmin sinne kauppaan;)
Itse olen 46 vuotias ja olen pudottanut painoa 35 kiloa ja vielä sellaiset kymmenen kiloa olisi pudotettavaa. Puolessa vuodessa olen tuon tuloksen saanut aikaa eikä tehnyt heikkoakaan! Kyllä tässä iässäkin vielä laihtuu kun tekee sen oikein eli kuten varmaan tiedätkin liikuntaa lisäämällä ja ruokavaliota muuttamalla.
Eli elämäntavat uusiksi niin johan alkaa paino putoamaan;)
Mukavaa kevään alkua ja onnea uusien elämäntapojen opettelussa!
Tosiasiahan on se , että olen vaan kuukausitolkulla ollut laihduttavinani; pitkäjännitteisyys on tyystin puuttunut, ja ensimmäisen suklaapalan kävellessä vastaan olen ollut jo etsimässä sen kaveria. Sen enempää ajattelematta.
Olet tosi hienosti kyllä painoa pudottanut, joten pidän Sinua tämän asian suhteen jonkin sortin experttinä ja esikuvana!!!
Itse pudotin painoa ekan kerran n.15 v sitten; silloin lähti helposti 10 kiloa muutamassa kuukaudessa, kun noudatin 1400 kalorin ruokarajoitusta ja lisäsin liikuntaa.
Raskaus toi 20 kiloa, mutta nekin lähti puolessa vuodessa, kun söin sekavinhanneksia (muutakin) ja kävelin joka päivä vaunuja raahaten pari tuntia.
Vaan vuodet toivat vartalolle pari kiloa per vuosi, ja tässä sitä nyt ihmetellään, kun housut kiristää.
Laihdutusyrityksiä on jatkuvasti, mutta sitten se innostus vaan lopahtaa.
Onneksi ei kuitenkaan ole nyt lisäkilojakaan tullut, vuoden aikana nelisen kiloa tippunut.
Vaan täytyy nyt tosiaan ryhdistäytyä, jotta saa ainaskin 10 kiloa katoamaan. Tai vaikkapa nyt ensi alkuun sen yhden kilon.
Wautsi vielä, on tosi hauska kuulla, että joku onnistuu!
Vaan vaikeata on kulkea silmät ummessa kaupassa keksi-,jätski-,suklaavuorien ohi.
Tänään ostin vain hedelmiä, sokeritonta vadelmasoppaa, tilliä, kahvia, pakastekatkarapuja ja 2 pussillista kukansiemeniä.
Mämmilaatikkoa jo mätin ostoskärryyn ja sen kyytipojaksi vaniljakastiketta, mutta sitten mätin ne takaisin hyllyyn. Pois se minusta. Ehkä pääsiäisenä, vaan ei viikkoja ennen.
Mutta mistä löydätte sen innon jatkaa samaa rataa kuukaudesta ja vuodesta toiseen? Siis sitä kevennettyä linjaa?
Hyvä, että joku jaksaa ostaa terveellistä ruokaa.
Minulle vaalea leipä on sellainen kompastuskivi, että vaikea on sen ohi kaupassa mennä. Pitkään aikaan en ole ostanut yhtään, mutta tänään löysin ostoskärryistäni ison vaalean vastapaistetun leivän. Ja söin sitä 2 ison viipaletta, lisäkkeenä maksapasteijaa (jota en myöskään kuukausiin ole ostanut). Palan painikkeeksi sitten Lidlin rasvainen sokerinen kirsikkajukurtti ja lasi rasvatonta maitoa.
Joten ei hyvin mee.
Ehkä muilla paremmin?