Olen tasapainoinen ja onnellinen. Ja täysin vakuuttunut siitä, etten koskaan halua muuttaa yhteen rakkaani kanssa. Juuri se pitää minut onnellisena sekä suhteemme kunnossa. Vanha laulu, olet ehkä kuullut ennenkin, mutta KYLLÄSTYMINEN, siihen nykyajan ihminen ei ole valmis. Vanhan kunnon ihmiset, isoäitimme jne, he pystyivät elämään toisen kanssa kuolemaansa saakka, muuta nykyään ei ole pinnaa.
Ja mikäs siinä. Taloudellista tämä ei ole, mutta muuten täydellistä kyllä.
Älkääkä kysykö lapsista...
Ja mikäs siinä. Taloudellista tämä ei ole, mutta muuten täydellistä kyllä.
Älkääkä kysykö lapsista...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oletteko niitä harkinneet?
En vaan voinut vastustaa kiusausta.
vaihtaa sitä rakastas jossain vaiheessa, jne jne. jne. kertaa ääretön.
Ootko varma että se toinen jaksaa loputtomiin tollasta jos tykkää susta ja odottaa kuitenkin et vois olla yhdessä... ehkäpä. Lapsia taas ei oo pakko tehdä.
Ikää on jo 31 vuotta ja hyvin olen päätöksessäni pysynyt. Kyllä nämä toisten yhdessäasumiset on jo nähty, ja huonolta on näyttänyt. On hienoa kun on se oma kämppä, jonka rauhaan voi mennä aina kun ei jaksa katsoa toisen naamaa, tai on ollut riitaa, tai haluaa olla vaan omissa oloissaan, tai haluaa olla kamujen kanssa. Eipä tartte kiristellä hampaita vattuuntuneena, ja etsiä uutta kämppää kun se ero aikanaan tulee.
ystävä hyvä.
Valitettavasti harva tajuaa että elämää on parisuhteen ulkopuolellakin. Ja yleensä parempaa sellasta =P
Analyysisi mättää. Syy siihen että ennenvanhaan oltiin tiiviimmin parina oli yksinkertaisesti se että elettiin maanviljelyn varassa, jossa perhe oli tuotantoyksikkö, joka toimi paremmin kahden kuin yhden aikuisen varassa. Ilman muuta isoäiti jäi mieluummin taloon vaikka avioliitto olisi ollut täyttä paskaa kuin metsään pettua raapimaan.. ja avioeroakaan ei tainnut saada ihan tosta vaan ilman miehen suostumusta. Nälkäkatastrofeja oli melkosäännöllisesti, mm. 1696 kolmasosa populasta kuoli nälkään satojen epäonnistuttua... ja ruotsalaisten imperialismi sotaväenottoineen piti huolta ettei ylijäämäväkeä juuri jäänyt nurkkiin kuljeksimaan.