Menimme naimisiin 1976 ja meillä on kaksi lasta
-81 ja -85 syntyneet.
80-luvun lopulla läksimme vaimon kanssa molemmat katselemaan aidan toisella puolella olevaa "vihreämpää ruohoa" toistemme menoista autuaasti tietämättä.
Minä jäin omasta tunnostani kiinni ja tunnustin vaimolle.
Tämä väitti olleensa koko ajan uskollinen, mutta käry kävi jonkin ajan päästä ja hänen oli pakko myöntää sänkyseikkailunsa.
Järkytyin hirveästi hänen jutuistaan ja meni puolitoista vuotta ennenkuin pystyin palaamaan normaaliin elämään.
En ollut itsekään ollut pyhimys, mutta petyin hirveästi vaimon jutuista, joita en voi vieläkään käsitellä kunnolla.
Tuntui niin vaikealta uskoa ne kaikki.
Pettymystäni lisäsi vielä se kun vaimo pystyi niin helposti jatkamaan avioliittoa ihan kuin kyseessä olisi ollut vain pieni perheriita.
Sain tietää jälkeenpäin, että vaimolla oli ollut vielä myöhemmin "lieviä" juttuja, jotka hän on kiistänyt ja kiistää edelleen.
En ole niitä enää kaivellut.
Nyt on aikaa kulunut, mutta ei ole päivääkään ettei mieleeni tulisi ne kipeät asiat.
Jos aikaa voisi kelata taakspeäin, jättäisin omalta osaltani varmasti tällä kokemuksella tekemättä ne virheet joita tuolloin tein.
Ulkonaisesti meillä menee nyt hyvin, MUTTA kerran rikkoutunut avioliitto on (ainakin minun kohdallani) kuin särkynyt saviastia, jonka palasia liimailimme kiinni, mutta "liimattu mikä liimattu ja liimasaumat näkyvät ja tuntuvat koko ajan".
Jos kysyt miksen eronnut, niin lasten takia enkä sitä kadu vieläkään.
-81 ja -85 syntyneet.
80-luvun lopulla läksimme vaimon kanssa molemmat katselemaan aidan toisella puolella olevaa "vihreämpää ruohoa" toistemme menoista autuaasti tietämättä.
Minä jäin omasta tunnostani kiinni ja tunnustin vaimolle.
Tämä väitti olleensa koko ajan uskollinen, mutta käry kävi jonkin ajan päästä ja hänen oli pakko myöntää sänkyseikkailunsa.
Järkytyin hirveästi hänen jutuistaan ja meni puolitoista vuotta ennenkuin pystyin palaamaan normaaliin elämään.
En ollut itsekään ollut pyhimys, mutta petyin hirveästi vaimon jutuista, joita en voi vieläkään käsitellä kunnolla.
Tuntui niin vaikealta uskoa ne kaikki.
Pettymystäni lisäsi vielä se kun vaimo pystyi niin helposti jatkamaan avioliittoa ihan kuin kyseessä olisi ollut vain pieni perheriita.
Sain tietää jälkeenpäin, että vaimolla oli ollut vielä myöhemmin "lieviä" juttuja, jotka hän on kiistänyt ja kiistää edelleen.
En ole niitä enää kaivellut.
Nyt on aikaa kulunut, mutta ei ole päivääkään ettei mieleeni tulisi ne kipeät asiat.
Jos aikaa voisi kelata taakspeäin, jättäisin omalta osaltani varmasti tällä kokemuksella tekemättä ne virheet joita tuolloin tein.
Ulkonaisesti meillä menee nyt hyvin, MUTTA kerran rikkoutunut avioliitto on (ainakin minun kohdallani) kuin särkynyt saviastia, jonka palasia liimailimme kiinni, mutta "liimattu mikä liimattu ja liimasaumat näkyvät ja tuntuvat koko ajan".
Jos kysyt miksen eronnut, niin lasten takia enkä sitä kadu vieläkään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
me myös menimme naimisiin -76 ja olemme yhä mutta siinä noin 7-10 vuotta papin aamenesta molemmat oli käyny vieraissa ja päätimme puhua asian pois päiväjärjestyksestä ja muutama kuukausi sitä jauhettua tulimme siihen tulokseen että mitä tämä vatvominen hyödyttää ja päätimme lopettaa moisen jankkaamisen ja lupasimme toisillemme että jos tulee riita niin niitä ei sitten vedetä esiin ja hyvin on asiat jo unohtuneet, eikä ole niitä sen kummemmin muisteltu.
Ja päätimme että jos jostain syystä jompikumpi taas haksahtaa niistä ei puhuta, tulee vaan sitä turhaa kinaamista, eikä se ole kellekään hyväksi. Ja hyvin on mennyt, enkä enään ajattele vanhoja kipeänä vaan vähän huvittuneena, mitä silloin tuli tehtyä, no jännäkin se oli. Ja toisaalta se piristi sitten tätä meidän suhdetta niin että enään ei ole sitää samaa yksitoikkoista tv:n katselua ja löhöilyä.
kannattaako noita asioita purkaa tänne.eikös niistä kuuluisi keskustella VAIMON kanssa ja voisi olla mahdollista päästä niistä tuskista.tuskimpa ne on vaimolles merkityksellisiä reissuja olleet koska vielä yhdessä elelette. nainen kun on rakennettu niin,että aikansa odoteltuaan hakee muualta mitä kotona ei saa,voisko olla klassinen hellyyden kaipuu....? ja eipä sulla paljon varaa ole vaimoasi arvostella,joskus kun kannattaisi katsoa peiliin!