Suhteen lopettamisesta

oletteko joutuneet jättämään puolisoanne sen takia, että rakastatte häntä?

Miten tällaisesta voi ikinä päästä takaisin jaloilleen?

Olen ihastunut toiseen mieheen, jo vuosia, mutta rakkaus minun ja mieheni väliltä ei ole kadonnut minnekään. Kerroin asiasta miehelleni, joka hyväksyi asian. Ensiksi taistelin tunteita vastaan, mutta sitten jouduin hyväksymään ihastumiseni ja ajattelin, että ehkä sen jälkeen on helpompi elää ja olla ja että hyvää suhdetta ei sen takia kannata laittaa pilalle.

Nyt en kuitenkaan ole n.vuoteen saanut mitään asioita hoidettua, työt roikkkuu tekemättöminä ja olo on ihan täysin rikki. Tuntuu, että jo pelkkä sängystä ulosnouseminen on saavutus sinänsä.Olen siis täysin umpikujassa itseni kanssa. En kestä sitä, että mielessäni on joku muu kuin oma mieheni, enkä ymmärrä millä hän kestää sen. Tuntuu että loukkaan häntä päivä päivältä enemmän.

Samalla tuntuu ihan hullulta tehdä loppu tästä asiasta, jos kerran rakkautta löytyy. Ja paljon sitä kyllä löytyykin.
1818
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

olet masentunut näköjään. Toisaalta ihastumiset ovat luonnollisia asioita jopa pikässä suhteessa. On tosiaan tyhmää lopettaa suhde rakastamansa ihmisen kanssa ihastuksen vuoksi. Nyt ajatuksesi pyörivat kehää ja olis parempi toimia siten että saisi ihastuksen pois päästäsi eikä suhdetta pois elämästäsi. Se ihastus vaan jatkuu jos joudut häntä näkemään. Eli muuta elämääsi siten, että sinun ei tarvitse enää nähdä ihastustasi

Äänestä

Kommentoi aloitusta


------------------- kirjoitti:

oletteko joutuneet jättämään puolisoanne sen takia, että rakastatte häntä?

Miten tällaisesta voi ikinä päästä takaisin jaloilleen?

Olen ihastunut toiseen mieheen, jo vuosia, mutta rakkaus minun ja mieheni väliltä ei ole kadonnut minnekään. Kerroin asiasta miehelleni, joka hyväksyi asian. Ensiksi taistelin tunteita vastaan, mutta sitten jouduin hyväksymään ihastumiseni ja ajattelin, että ehkä sen jälkeen on helpompi elää ja olla ja että hyvää suhdetta ei sen takia kannata laittaa pilalle.

Nyt en kuitenkaan ole n.vuoteen saanut mitään asioita hoidettua, työt roikkkuu tekemättöminä ja olo on ihan täysin rikki. Tuntuu, että jo pelkkä sängystä ulosnouseminen on saavutus sinänsä.Olen siis täysin umpikujassa itseni kanssa. En kestä sitä, että mielessäni on joku muu kuin oma mieheni, enkä ymmärrä millä hän kestää sen. Tuntuu että loukkaan häntä päivä päivältä enemmän.

Samalla tuntuu ihan hullulta tehdä loppu tästä asiasta, jos kerran rakkautta löytyy. Ja paljon sitä kyllä löytyykin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu