Tätäkö tää nyt sitten on...tää hieno sinkkuus? Välillä on aivan loistava olo ja hymy herkässä, kun taas välillä masentaa niin perkeleesti. Eilen illalla ajatuskin siitä, että olis siirtynyt sohvalta sänkyyn nukkumaan tuntui ylivoimaiselta...niiiiin yksinäinen ja elämään kyllästynyt olo... Olen kuitenkin luoteeltani optimisti ja pyrin ajattelemaan, että parempaa on väkisinkin luvassa.
Kuulun siihen ryhmään, mikä on seurustellut lähes koko pienen ikänsä. Oon tällä hetkellä 24 ja sinkkuna ollut vuoden verran. Viimeisimmät suhteet koostuu 3 vuoden avoliitosta ja kahdesta tapailusuhteesta, 8 ja 3 kuukautta. Nämä viimeiset ns. tapailuasteelle jääneet suhteet on saanut mut totaallisen ymmälleni/varuilleni. Onko totta, että ihmisten on nykyään vaikeampi sitoutua, vai onko se vaan tämä ikä, vai olenko vaan tavannut vääriä tyyppejä? En ole ihminen, joka haluaa suinpäin juosta naimisiin, mutta jos juttu kiinnostaa haluaisin suhteen kehittyvän tapailusta seurusteluks.
En voi sanoa, että haluaisin jonkun...haluaisin vain löytää ihmisen jota voisin rakastaa ja joka rakastais mua sellasena, kun olen. Mutta minkäs teet?
Olen sosiaalinen ja tutustun erittäin helposti uusiin ihmisiin, ulkonäöstänikään ei ole kukaan vielä valittanut ; ) Viime ravintolareissuilla on haaviin tarttunut ainakin yks puhelinnumero joten kyse ei ole siitä etteikö tapaisi uusia ihmisiä, vaan.... Kun ei enää jaksais lähtee kissa-hiiri leikkiin. Miehet tuntuvat vaativan nykyajan naisilta ihmeitä. Ei riitä että olet mukava, iloinen, kaunis, hyväkroppainen...ei. Sun pitää osata olla tarpeeks vaikeestitavoteltava juuri oikealla hetkellä. Välillä miehet haluaa halia ja taas välillä kenkää..ota noista nyt sit selvää.
En tiedä mitä tekis, kun ei jaksais enää pettymisiä... Luulen, että en enää kohta uskalla lähteä mihinkään juttuun...parempi ilman, kuin pettymisiä. Onko kenelläkään ollut ikänä vastaavaa oloa?
Kuulun siihen ryhmään, mikä on seurustellut lähes koko pienen ikänsä. Oon tällä hetkellä 24 ja sinkkuna ollut vuoden verran. Viimeisimmät suhteet koostuu 3 vuoden avoliitosta ja kahdesta tapailusuhteesta, 8 ja 3 kuukautta. Nämä viimeiset ns. tapailuasteelle jääneet suhteet on saanut mut totaallisen ymmälleni/varuilleni. Onko totta, että ihmisten on nykyään vaikeampi sitoutua, vai onko se vaan tämä ikä, vai olenko vaan tavannut vääriä tyyppejä? En ole ihminen, joka haluaa suinpäin juosta naimisiin, mutta jos juttu kiinnostaa haluaisin suhteen kehittyvän tapailusta seurusteluks.
En voi sanoa, että haluaisin jonkun...haluaisin vain löytää ihmisen jota voisin rakastaa ja joka rakastais mua sellasena, kun olen. Mutta minkäs teet?
Olen sosiaalinen ja tutustun erittäin helposti uusiin ihmisiin, ulkonäöstänikään ei ole kukaan vielä valittanut ; ) Viime ravintolareissuilla on haaviin tarttunut ainakin yks puhelinnumero joten kyse ei ole siitä etteikö tapaisi uusia ihmisiä, vaan.... Kun ei enää jaksais lähtee kissa-hiiri leikkiin. Miehet tuntuvat vaativan nykyajan naisilta ihmeitä. Ei riitä että olet mukava, iloinen, kaunis, hyväkroppainen...ei. Sun pitää osata olla tarpeeks vaikeestitavoteltava juuri oikealla hetkellä. Välillä miehet haluaa halia ja taas välillä kenkää..ota noista nyt sit selvää.
En tiedä mitä tekis, kun ei jaksais enää pettymisiä... Luulen, että en enää kohta uskalla lähteä mihinkään juttuun...parempi ilman, kuin pettymisiä. Onko kenelläkään ollut ikänä vastaavaa oloa?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Niinpä niin. Naiset ihmettelee miksi miehet eivät sitoudu ja mies ihmettelee, miksi naiset eivät sitoudu. Itse luulen, että kyse on heittäytymisestä ja uskalluksesta, että elämä kaikkine ikävinekin puolineen voi tuoda jotain hyvää. Jos alkuasetelmat ovat sellaiset, ettei uskalla edes suhtautua oikein siihen mahdollisuuteen, että olisi kumppaninsa kanssa koko elämänsä, niin silloin mielestäni voisi haudata koko hankkeen. Itse olen aina ollut mukana täysillä ja kuitenkin huomannut tulleeni jätetyksi juuri sillä kriittisellä hetkellä kun pitäisi ajatella sitoutumista. En ota vastuuta siitä, että syynä olisi mitkään ulkoiset seikat, koska ne ovat kunnossa. Olen kunnollinen suomalainen, rehti mies. Työssäkäyvä, komeakin ja tyylipuhdas rauhallisen seesteisen elämän kannattaja mutta aina sama juttu. Kyynisyyteen minua ei silti saa ajettua, koska uskon, että normaaleilla arvoillakin on vielä kaupallista menestystä, "vaarallisuuden" ollessakin jotenkin myyvempää tänä päivänä.
Usko pois. Miehet haluavat sitoutua, naiset haluavat sitoutua. Itse olen onnekseni saanut elää (sinkkuelämäni), tuntien sellaisen ystäväpiiri, jotka eivät kavahda yhdessäolon ja ikuisuuden käsitteitä. Uskon, että näitä kannattajia on muissakin piireissä ja tiemme kohtaavat vielä joskus. Kaiken huvittavuuden lisäksi (kun ystävättret ihmettelee, miten noin komea ja pärjäävä mies voi olla sinkkuna) voin kuitenkin todeta, etten ole vaipunut masennuksen suohon. En toivoisi sitä sinullekaan. Vanhaan klisheeseen nojaten, "Yllätys voi olla nurkan takana", toivotan sinulle ja samalla itselleni *heh* menestystä ihmissuhteiden ihmeellisesssä maailmassa.
Mikäli haluat vaihtaa ajatuksia ikäkategoriaasi kuuluvan mieshenkilön kanssa, niin osoite on: [email protected]
Omistan tällähetkelläkin vastaavan olon.
jatkuvasti vastaava olotila.Väliin masentaa aika kovastikin.
Etpä ole Melina yksinään ajatustes kanssa. Olen 21-v ja ollut tässä myös vuoden sinkkuna. Viimeisin suhteeni kesti pari vuotta. Kyllä on toivo ja luottamus miehiin mennyt. Ei ole sellaista ihmistä vielä kävellyt vastaan joka tosissaan olisi halunnut minuun tutustua. Olen myös törmännyt näihin miehiin joiden kanssa pitäs tätä kissa-hiiri leikkiä leikkiä. Kukaan ei ole halukas rehellisesti tutustumaan ja sitoutumaan toiseen ihmiseen. Siis ainakaan ne miehet, joihin minä olen törmännyt vuoden aikana.
Faktahan on, että minä en ole helppo persoona mutta ei ole moni muukaan ;). Minä vain olen minä.
Ja siitä sinkkuudesta; talvi tulee ja yksin on kylmä nukkua. Epävarmuutta minäkin tunnen; yksin ei halua elää, mutta kestääkö niitä pettymyksiä, joita koko ajan näkyy vaan tulevan.
Kuitenkin jokainen meistä tietää omat vahvuutensa ja luotettakoon siihen että meille kaikille on "se oikea" jossakin.
Jaksamisia kaikille samassa tilanteessa oleville = )
Tätähän tämä...meidän pitäisi ymmärtää
toisiamme (miesten ja naisten) ajattelemme
kuitenkin joistakin asioista samalla tavalla...
Yksinäisyys on samanmoista...jos kaikki naiset
ovat kuin Melina.
Tsemppiä, aikaa vielä on...tai,jos ei hulluksi
tulla.
niinhän se menee, että ei edes riitä että olet kivannäköinen ja kaikin puolin ok mutta silti sinkkuna. mutta parempi kuitenkin yksin ja ystävien kanssa kuin huonossa parisuhteessa!
Puhutpahan asiaa Kati. on paljon suhteita
jolle en ole kateellinen, käypi lapsia
sääliksi noista rikkonaisista suhteista.
Mutta huhuillaan sitä oikiaa :)
Kyllä sinkkuus voittaa hyvänkin parisuhteen. Itse ainakin olen täysin tyytyväinen elämääni.
Jotkut viihtyy paremmin yksin kuin suhteessa. Se riippuu myös paljon siitä miksikä suhteen mieltää tai minkälaisia kokemuksia on. Pääasia on, että itse tietää mitä haluaa =)
Niinhän se on. Kieltämättä itselläkin on joskus tunne tai oikeestaa aika useinki että ois mukava olla jonkun lähellä, mutta kun järjellä ajattelee niin pärjään elämässä paremmin yksin.
..eihän elämää pidäkkää ajatella järjellä ;)
Kyllä sitä pitääkin yksin pärjätä, eikä suhteeseen lähdettäessä syynä saa olla se, ettei pärjää yksin. Jos ei pärjää yksin ei voi pärjätä suhteessakaan, koska tällöin takertuu toiseen liikaa, eikä anna tarpeeksi tilaa.
Mulle suhde tuo lähinnä "lisäiloa" elämään. On mukavaa, kun tietää että joku ajattelee sua, jollain on ikävä ja että on joku kenen kanssa kammeta sohvalle nauttimaan TV -tarjonnasta, puhua elämän totuuksista läpi yön tai lähteä vaikkapa rullaluistelemaan. Eikä tietenkään saa unohtaa niitä ilmaa puhdistavia riitoja, missä voi sitten ihan huoletta antaa palaa ja purkaa paineet :)
..ei sen ihmeempää, eikä vähempää.. ;)
Niinhän se menee. Iloa pitäisi olla kyllä muutenkin. Ihminen on vain olento joka ei koskaan ole tyytyväinen siihen mitä on. Jos on sinkku niin sitten alitajuisesti kaipaa muutosta. Mulla on jopa niin että pärjään ehkä paremmin yksin kuin jonkun kans. Kyllä pärjään muidenkin kans mutta olen persoona joka käy kotona vain nukkumassa ja muuten olen milloin missäkin.
..ikinä ei voi olla tyytyväinen siihen mitä on. Toisaalta se on hyvä asia tietyissä jutuissa, koska se vie eteenpäin, mutta jossain asioissa vois kyllä tyytä vähän vähempäänkin.
Ei muuta kun iloitaan nyt sinkkuudesta ja jos flaksi käy niin sit siitä kumppanista ; )
...se teillä naisilla on kun on hyviä
miehiä maailma pullollaan, mutta aatelkaaha
miehen kannalta ;)
...onhan niitä hyviä naisiakin maailma täynnä. Kysymyshän on vaan siitä, miten ne hyvät miehet/naiset löytää toisensa : )
Sitäpaitsi, kuten ollaan jo tossa edellä mainittu, niin eipä se kumppanin löytäminen kovin helppoa näytä olevan ; )
..sattuuko kaksi hyvää yhteen?? :)
hei! on ollu tuollanen olo kans aika usein vaikka oonkin mies puolinen olen 26v mies porista..kaipaan sitä ihmistä rinalleni ja siitä ei oo kiini että en tapais ihmisiä tai olis liikkeellä... joo joten jos haluat tietää lisää,tutustuu niin voisit laittaa meiliä os. [email protected]
Kiitoksia kaikille vastauksista =) Kiva huomata, ettei ole yksin ajatusten kanssa. Ja niinkun tossa jo todettiin että on kyllä ehdottomasti parempi olla sinkkuna, kun sinnitellä väkisin huonossa parisuhteessa.
Toivotan teille kaikille parasta tulevaa talvea ja ehkäpä joku meistä saa viettää kylmät pakkasilmat oman kullan kainalossa ;)
Kun ihminen ei ole sinkku mieleltään, niin 8 kk korkeintaan se on sinkku. Ja usko pois se on hyvää oppikoulua tulevaisuuden suhteen. On monia ihmisiä jotka eivät koskaan ole sinkkuja ja maailma romahtaa kun heidät esim "jätettään" sinkuiksi. Eli ota kaikki irti nyt sinkkudesta ja lupaan että saat olla vielä soffallasi jonkun ihanan miehen kanssa loppuikäsi.
SUlla on sama tarina kun mulla. Ja maltilla löysin aivan fantastisen ihmisen. Erosin 25:na olin vuoden yksin ja sitten seikkailujen jälkeen tapasin oikean. 10 vuotta ja vieläkin hän on se oikea.
Nauti nyt parempaa on tulossa.
Muista hyvät ihmiset saa hyvää....
Välillä ollaan sinkkuja ja välillä taas suhteessa. Sen olen joskus nuoruusvuosinani oppinut, että suhteessa ei kannata väkisin roikkua, eikä yksikään mies kyllä saa maailmaani romahtamaan ;)
On se vaan niin jännä juttu, miten sitä huonoina päivinä ajattelee, ettei ikänä tule löytämään ketään. Hih...ihan kun sitä nyt vois ennustaa sen paremmin, kuin sitäkään että mitä seuraava päivä tuo tullessaan ;) Kyllä se paras lääke kaikkeen taitaa olla positiivinen elämänasenne ja avoin mieli.
sitä piti vielä sanomani, että kiitoksia: "...lupaan että saat olla vielä soffallasi jonkun ihanan miehen kanssa loppuikäsi...Nauti nyt parempaa on tulossa."
Minä puolestani lupaan ottaa sinkkuudesta kaiken ilon irti, koska vielä tulee sekin aika kun haikeena muistelen tätä aikaa ; )
Hyvät ihmiset saa hyvää...
..."hyvät ihmiset saa hyvää"... kunhan jaksaa
odottaa...vanhaksikohan elän? Sinkkuilaan :)