En tiedä missä on vika. Pidän kumppanistani valtavasti, mutta en saa viestittyä tarpeistani riittävästi. Kaikkea on, mutta kaipaisin enemmän kosketusta, hyväilyjä, lämmittelyä, silitystä, suudelmia...Miten sen sanoisi niin ettei loukkaa?
Kumppani on ollut sinkku kauan, eikä näytä kärsivän kosketuksen puutteesta. Hänelle seksi on sitä itseänsä. Minä kaipaisin täytettä ytimen ympärille. Tuntuu aika avuttomalta ja sanat ovat hakusessa. Takana vasta 4 kk ja tutustellaan.
Kumppani on ollut sinkku kauan, eikä näytä kärsivän kosketuksen puutteesta. Hänelle seksi on sitä itseänsä. Minä kaipaisin täytettä ytimen ympärille. Tuntuu aika avuttomalta ja sanat ovat hakusessa. Takana vasta 4 kk ja tutustellaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tee aloite ja hyväile kumppaniasi, niin saat kenties enemmän vastakaikua. Hän voi vielä ujostella tai jotain, en sen paremmin osaa sanoa kun en tunne kumppaniasi. Ja jos asia ei ala korjaantumaan niin ota asia rohkeasti esille, et voi antaa tuollaisen rassata suhdettanne ikuisesti.
Se ei välttämättä toimi, että hyväilet häntä ja hän muka tajuaisi hyväillä myös sinua. Puhukaa ja kerro hänelle mistä sinä pidät. Kumppanillasikin voi olla jotain haluja joista hän ei puolestaan ole puhunut. Ajan mittaan jos asioista ei puhuta, niin voi olla vaikeampaa ottaa niitä esille ja kun ne asiat ottaa esille "liian" myöhään niin toinen voi loukkaantua, koska on luullut sinun olevan tyytyväinen.
uskallan murtaa jään ja ottaa puheeksi. Kieltämättä omien tarpeidensa ja toiveidensa esittäminen on alussa olevan jutun ongelma. Tai miksei vanhemmankin. Kaikki voi tietysti loppua siitä huolimatta, joten ei kai oikeastaan ole menetettävää, vaan voitettavaa puolin ja toisin. Melkein kadehdin jo kiinni hitsautuneita pareja, joilla yhteinen tyyli on löytynyt.
...vaan puheenaiheeksi kaikki mieltäsi painavat asiat! Mulla oli vähän sama ongelma...Olen seurustellut nykyisen poikakaverini kanssa kans vasta 5kk ja aluksi oli vaikeaa antaa ilmi mitä ite tahtoo!Halusin myös paljon hyväilyä ja suukkoja ja niitähän nyt satelee kun otin asian puheeksi! Poikaystäväni on tiukasti pysynyt seurustelematta 29-ikävuoteensa asti,eikä hän oikein siis tiennyt miten suhteessa toimia ja mistä sitä voisi toinen tykätä...
Kerran otin asian puheeksi kun makoilin hänen kainalossaan sängyllä ku katsoimme tv:tä ja hän silitteli hiuksiani.Sanoin kuinka hyvältä se tuntuu ja tuota olisi kiva saada joka päivä=)
Sen jälkeen olen saanut pusuja ja haleja joka ilta.Ja hän itsekkin huomasi kuinka kivaa se on.
Ja sama asia seksin kanssa.Itse sain sanottua vasta muutama viikko sitten mistä tykkään ja nykyään puhumme asiasta avoimesti ja kokeilemme kaikkea uutta=))
Eli nyt vaan keräät rohkeutesi ja rupeat puhumaan asiasta!
Meillä oli asiat aika samalla lailla suhteen alkuaikoina. Jo puolen vuoden jälkeen miehen käytös muuttui, hän oli ehkäpä tottunut ja oppinut pitämään ja tarvitsemaan kosketusta. Itse tein sen virheen, että suorastaan kerjäsin hellyyttä. Tämä saa helposti miehen takajaloilleen ja tuntemaan, että hän on epäonnistunut jossakin. Mutta hiljaa hyvä tulee, ei toisen tapoja ja mieltymyksiä voi muuttaa hetkessä. Nämä asiat kyllä muuttuvat suhteen myötä suuntaan ja toiseen..
Kiitos rohkaisusta. Ei enää tunnu niin epänormaalilta, kun on lukenut noita kommenttejanne. Ei parisuhdettakaan voi yhdessä hetkessä rakentaa. Olen ollut aika kärsimätön.
siina taida muu auttaa, kuin asettaa itsensä alttiiksi, ja kertoa avoimesti toiveensa.
Eipä sitäkään tiedä, vaikka hän olisi sitä halunnut kuullakin, ei vaan ole osannut kysyä...
Itse sinun täytyy uskaltaa ottaa esiin asiat jotka vaivaavat. Ei sinun pidä pelätä loukkaavasi, jos kerran et halua loukataksesi niistä puhua. Jos toinen ei välitä sitten pätkääkään sinun toiveistasi, on paras miettiä haluatko elää sillä tavoin.
Olen jo melkein valmis antamaan periksi, ja lopettamaan suhteeni ihanaan ,mutta niin etäiseen mieheeni. Muistot alkuajoilta, jolloin hän innostui toisinaan mutta ennen kaikkea huomioi minut pienin hellin kosketuksin, usein pitkin päivää,pitää vielä toivoa yllä..
Nykyisin hän ei koskettele ,ei keskustele, ei kuuntele eikä mitenkään osoita (ainakaan sillä tavoin joita minä ymmärtäisin.?)rakastavansa/välittävänsä/ pitävänsä minusta.
Tunnen itseni niin yksinäiseksi öisin hänen vierellään, silittelen selkää enkä saa mitään vastakaikua.En pysty sanoin kuvailemaan sitä; on kuin olisin täysin eristyksissä , pois suljettu,..kuin minä "häviäisin",haalistuisin..
Hän on se jonka kosketusta kaipaan niin kovasti että sattuu,enkä voi käsittää miksei hän ymmärrä, että minäkin TARVITSEN hellyyttä.
Ei kuitenkaan niin, että kuka hyvänsä voisi lämmittää hänen paikaltaan minua, ainoastaan hän voi päästää minut eristyksestä, vain hän voi poistaa kivun josta kärsin.
Yritän kertoa sen, mutten ilmeisesti saa hantä ymmärtämään mikä oikein on se ongelma. Ja koskee, turhaudun,alan kuvitella hänen kiusaavan minua tahalleen, tietävän että kaipaan huomiota, silittelyä,RAKKAUTTA,hyväilyjä...ja silti kieltäytyen koskettamasta. Toisinaan tokaisee että minun olisi varmaan pyydettävä joku( kuka tahansa miespuolisista ystävistäni käy, se jonka olen viimeksi tavannut, on normaalisti "syyllinen")'kaverikseni',kun puran pahaa oloani ulos. En tiedä miten saisin tän tilanteen muuttumaan, en pysty elämään normaalisti,asiat saavat väärät mittasuhteet. En kykene enää näkemään oikein missään hänen tekemisissään mitään hyvää, tai rakastavaa. Tuntuu kuin kaikki tapahtuisi, jottei hänen "tarvitsisi" olla lähelläni. Se ei ole totta, mutta yksin sitä on välillä hyvin vaikea uskoa.
Saakohan tästä mitään tolkkua? Onneksi sain kirjoitettua edes ikävästäni ja epätoivosta, ehkä joku osaisi suhteuttaa yksinäisyyttäni tai muutoin antaa neuvoja, miten selviäisimme tästä toistemme kohtaamisen ongelmasta.
Tuohan kuulostaa aivan selvältä peliltä.
Ei kyse ole mistään viestintäongelmasta. Kyllä miehesi tietää mistä on kyse. Miehesi ei vain tunne samanlaista kaipuuta sinua kohtaan kuin sinä häntä kohtaan. Tällöin ei hänellä ole tarvetta sellaiseen läheisyyteenkään mitä itse kaipaat. Luulisin, että miehesi kokee lähestymisyrityksesi lähinnä kiusallisina.
Olen pahoillani puolestasi. Tiedän miltä se tuntuu, itse kun elän samanlaisessa suhteessa.