... huomenna jo helpottaa?
En välitä siitä mitä teit, mitä et..
Eniten sattuu se, että minun on nyt mentävä. Minun on kiskottava vanha nukkavieru nuttu ylleni ja käveltävä tuohon lohduttomaan lumisateeseen. Ei se kuulu maaliskuuhun, eihän? Sääkin on sekaisin vuoksesi. Vai minunko vuokseni? En tiedä, enkä välitä.
Välitän vain sinusta.
En saisi enää suoda lämmintä ajatustakaan sinulle, mutta en silti voi ajatella itseäni ilman sinua. Kuka se olisi? En minä ainakaan. Minähän olen sinun.
Olin. Olin. OLIN! Sitä joudun itselleni hokemaan. Imperfekti on aikamuodoista kipein. Voisinpa jo sanoa sen perfektissä: "Olen ollut sinun." Sitten kun voin muotoilla sanani noinkin etäisesti, alan parantumaan. Nyt minulla on vain kärsimys ja tuska. Tieto edessä odottavasta yksinäisyydestä. Siitä kipestä hetkestä, kun paneudun yksin nukkumaan enkä kuule tuhinaasi.
Mutta nyt voin yksin nukkumaan paneutuessani olla varma siitä, ettet sinä satuta minua. Et enää voi. En ole sinun satutettavissasi. Olen silloin jo sanonut sen sinulle. Sinä tiedät, ettet voi seikkailla maailmassasi minulta salaa. Minä tiedän kaiken, mutta minä en välitä.
Voih, kunpa en välittäisi...
Tulen välittämään vielä kauan. Ehkä seison vuoden päästä katsomassa salaa, kun sinä siirryt saunatiloihin tuttuun aikaan. Onko sinulla silloin jo seuraa? Joku minua kauniimpi, joku minua typerämpi. Joku joka uskoo sinua?
Ehkä sinä et ole enää vuoden päästä petollinen uudelle rakkaudellesi. Ehkä vika on minussa. Minä en ole riittävän täydellinen. Oih, enhän minä haluaisikaan olla täydellinen. Kunpa vain olisin riittävän hyvä sinulle.
Miksi en voi vain katsoa eteenpäin ja olla itsestäni ylpeä. Minä olen meistä se, joka on saavuttanut jotakin. Minä olen meistä se, jolla on elämä edessään.
Miksi minä siis olen meistä se, joka itkee?
Koska minä olen se, joka välittää. Minä olen se, joka ei käynyt ystäviensä kanssa syömässä, ettei sinun tarvitsisi olla mustasukkainen. Mitä sinä olit? Mitä helvettiä sinä teit? Itsellesi? Minulle?
Miksi sinuun ei satu? Miksi sinä et itke? Miksi sanot vain, että rakastat minua. Etkö ymmärrä ettei se ainakaan helpota minun kipuani. Se tekee tästä tuhat kertaa pahempaa.
Minä olen yksin, mutta tulenko silti olemaan koskaan niin yksin kuin sinä olet ollut?
En välitä siitä mitä teit, mitä et..
Eniten sattuu se, että minun on nyt mentävä. Minun on kiskottava vanha nukkavieru nuttu ylleni ja käveltävä tuohon lohduttomaan lumisateeseen. Ei se kuulu maaliskuuhun, eihän? Sääkin on sekaisin vuoksesi. Vai minunko vuokseni? En tiedä, enkä välitä.
Välitän vain sinusta.
En saisi enää suoda lämmintä ajatustakaan sinulle, mutta en silti voi ajatella itseäni ilman sinua. Kuka se olisi? En minä ainakaan. Minähän olen sinun.
Olin. Olin. OLIN! Sitä joudun itselleni hokemaan. Imperfekti on aikamuodoista kipein. Voisinpa jo sanoa sen perfektissä: "Olen ollut sinun." Sitten kun voin muotoilla sanani noinkin etäisesti, alan parantumaan. Nyt minulla on vain kärsimys ja tuska. Tieto edessä odottavasta yksinäisyydestä. Siitä kipestä hetkestä, kun paneudun yksin nukkumaan enkä kuule tuhinaasi.
Mutta nyt voin yksin nukkumaan paneutuessani olla varma siitä, ettet sinä satuta minua. Et enää voi. En ole sinun satutettavissasi. Olen silloin jo sanonut sen sinulle. Sinä tiedät, ettet voi seikkailla maailmassasi minulta salaa. Minä tiedän kaiken, mutta minä en välitä.
Voih, kunpa en välittäisi...
Tulen välittämään vielä kauan. Ehkä seison vuoden päästä katsomassa salaa, kun sinä siirryt saunatiloihin tuttuun aikaan. Onko sinulla silloin jo seuraa? Joku minua kauniimpi, joku minua typerämpi. Joku joka uskoo sinua?
Ehkä sinä et ole enää vuoden päästä petollinen uudelle rakkaudellesi. Ehkä vika on minussa. Minä en ole riittävän täydellinen. Oih, enhän minä haluaisikaan olla täydellinen. Kunpa vain olisin riittävän hyvä sinulle.
Miksi en voi vain katsoa eteenpäin ja olla itsestäni ylpeä. Minä olen meistä se, joka on saavuttanut jotakin. Minä olen meistä se, jolla on elämä edessään.
Miksi minä siis olen meistä se, joka itkee?
Koska minä olen se, joka välittää. Minä olen se, joka ei käynyt ystäviensä kanssa syömässä, ettei sinun tarvitsisi olla mustasukkainen. Mitä sinä olit? Mitä helvettiä sinä teit? Itsellesi? Minulle?
Miksi sinuun ei satu? Miksi sinä et itke? Miksi sanot vain, että rakastat minua. Etkö ymmärrä ettei se ainakaan helpota minun kipuani. Se tekee tästä tuhat kertaa pahempaa.
Minä olen yksin, mutta tulenko silti olemaan koskaan niin yksin kuin sinä olet ollut?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Puit sanoiksi tunteeni, kuvailit saman tuskan. Oli kuin olisin lukenut omia sanojani. Toivon vain, että minäkin olisin riittävän vahva tekemään lopullisen päätöksen. Kaikkea hyvää sinulle.