Siitä yli 10 v,mutta ei unohdu koskaan se päivä.Olin siinä 52v,oikein potkittavissa oleva ikäkin,Olin ollut n.20 talossa o.t.o kouluttanut itseäni töiden jälkeen,kun ei sitä koulupohjaa pahemmin ollut. -90 luvun alussa kaikki alkoi,ruvettiin vähentämään porukkaa,minä melkein ens.mukana,se oli kova päivä,en unohda koskaan,ensi tuntui että tottakai töitä löytyy tekevälle,ei se niin mee,kuka nyt palkkaa 52v jo vanhanpuoleisen akan töihin,olisin Hesaan päässytkin,mutta matkat olisi vieneet monta tuntia,ja oli kertynyt noita sairauksiakin iha tarpeeksi(sekin oli yksi syy irtisanomiseen,liian paljon poissa ,sairaslomalla,sitten olin eronnut,ei ollut huollettavia,eikä asunto velkoja,) jäin ensin työttömäksi,vuodeksi ,sairasloma pakkaspäälle ,mielenterveys ongelmat tuli eteen,olin eronnut aikaisemmin ,se asia oli vielä ns.käsittelemättä,ja kun siihen tuli töistä pois potkiminen,eipä siihen muuta tarvittu,käyn edelleen terapiassa.On aivan turha sellaisen ihmisen sanoa tietävänsä,mitä on kun irtisanotaan,sua ei tarvita enää,sinut hylkäsi ensin mies ja sitten työnantaja. Kun polut ovat kulkeneet niinkuin minulla,sellainen tietää,miltä tuntuu,niin,ja minut oikeasti äitikin aikoinaan hylkäsi,antoi siskolleen,se onkin toinen juttu taas.seurasihan sydän leikkaus ja diabetes ym.ym......
Tänään eläkkeellä
potkittu,hylätty
0278
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.