Exän käytös

on ollut pakko pitää yhteyksiä lasten lääkkeistä, harrastuksista tiettyjä juttuja jne.. Jos en olisi yhteyttä pitänyt niin lasten lääkkeet ois jääny tarhan jääkaappiin yms..

Onko se nyt niin kauheeta pitää tälläisistä asioista yhteyttä toiseen, ei sen pitäisi olla niin kamalaa.

Ja nimenomaan tässä tapauksessa exä oli se joka halusi rakentaa ystävyyttä ja hyvää vanhemmuutta ja nyt se kaikki kaatui.

En syytä uutta kumppani ollenkaan, vaan ihmettelen exäni käytöstä.

Huomaa että olet vasta eroamassa.
Tulet huomaamaan, että käytännössä olet loppuelämäsi tekemisissä exäsi kanssa, jos sinulla on lapsia.
Kaikenlaisista asioista joudutaan neuvottelemaan ja sen pitäisi vielä tapahtua hyvässä hengessä.

Ymmärrän täysin ketjun aloittajan tuntemukset, itsellä on myös täysin samanlaisia kokemuksia.
Välillä esim. puhelimessa se kuulostaa täysin naurettavalta välillä taas erittäin raivostuttavalle.

Jos tunnet toisen vaikkapa 10 avioliittovuoden kokemuksella, niin tuntuuhan se typerältä, jos toinen rupeaa esittämään jotain ihme rooleja esim. lasten asioista neuvotellessa.

No tuossa aloittajan tapauksessa kuulostaa kyllä, että exä ei kovin tyytyväinen omaan tilanteeseensa olisi, miksi muuten nälviä exää esim. juuri tuosta uudesta suhteesta?

En itsekään olisi voinut kuvitella seurustelua kenenkään kanssa pitkään aikaan eroni jälkeen.
Usein on tosiaan fiksumpaa hoidella oma pää kuntoon, ennen kuin rupeaa katselemaan sitä uutta kumppania.

shark kirjoitti:

Huomaa että olet vasta eroamassa.
Tulet huomaamaan, että käytännössä olet loppuelämäsi tekemisissä exäsi kanssa, jos sinulla on lapsia.
Kaikenlaisista asioista joudutaan neuvottelemaan ja sen pitäisi vielä tapahtua hyvässä hengessä.

Ymmärrän täysin ketjun aloittajan tuntemukset, itsellä on myös täysin samanlaisia kokemuksia.
Välillä esim. puhelimessa se kuulostaa täysin naurettavalta välillä taas erittäin raivostuttavalle.

Jos tunnet toisen vaikkapa 10 avioliittovuoden kokemuksella, niin tuntuuhan se typerältä, jos toinen rupeaa esittämään jotain ihme rooleja esim. lasten asioista neuvotellessa.

No tuossa aloittajan tapauksessa kuulostaa kyllä, että exä ei kovin tyytyväinen omaan tilanteeseensa olisi, miksi muuten nälviä exää esim. juuri tuosta uudesta suhteesta?

En itsekään olisi voinut kuvitella seurustelua kenenkään kanssa pitkään aikaan eroni jälkeen.
Usein on tosiaan fiksumpaa hoidella oma pää kuntoon, ennen kuin rupeaa katselemaan sitä uutta kumppania.

Lue lisää

Joo. Meidänkin erosta kaksi vuotta aikaa. Lapset pieniä, eri paikkakunnilla, ja viikonlopputapaamiset -ym.sovittu oikeusteitse. Kyllä ne sujuu. Pakko silti koettaa puhua puhelimessa, mikä on tökkinyt, ja tökkii edelleen. En ole päässyt mm.vihan tunteesta ainakaan vielä eroon. Mies on aivan uskomaton...ärhg! Ärsyttää olemuksellaan ja sanoillaan! En tiedä, mitä olen hänessä aikoinaan nähnyt...
Mutta nyt siis jättämäni osapuoli on löytänyt uuden naisystävän. Etsiskellyt aktiivisesti kokoajan,ja nyt on tärpännyt. Mua ei asia vaivaa, kun lapsetkin kuulemma ovat naiseen tykästyneet. Mutta samoin kuin ketjun aloittajan kohdalla, mäkin huomaan, että mies on ruennut nyt enemmän mua nälvimään, vaikka en tiedä, mitä olisin kummemmin tehnyt, kuin aiemminkaan. Mies on hyvin omistushaluinen ollut aina, mustasukkainen, mutta mitähän miehen päässä oikein tapahtuu? Hänenhän olla tyytyväinen, kun on uusi kuvioissa, ja annan heidän elää rauhassa. Toivooko mies, että rupeasin mustasukkaiseksi uudestaan, vai mitä tuollainen "provosointi" oikein on?

ihmetellen kirjoitti:

Joo. Meidänkin erosta kaksi vuotta aikaa. Lapset pieniä, eri paikkakunnilla, ja viikonlopputapaamiset -ym.sovittu oikeusteitse. Kyllä ne sujuu. Pakko silti koettaa puhua puhelimessa, mikä on tökkinyt, ja tökkii edelleen. En ole päässyt mm.vihan tunteesta ainakaan vielä eroon. Mies on aivan uskomaton...ärhg! Ärsyttää olemuksellaan ja sanoillaan! En tiedä, mitä olen hänessä aikoinaan nähnyt...
Mutta nyt siis jättämäni osapuoli on löytänyt uuden naisystävän. Etsiskellyt aktiivisesti kokoajan,ja nyt on tärpännyt. Mua ei asia vaivaa, kun lapsetkin kuulemma ovat naiseen tykästyneet. Mutta samoin kuin ketjun aloittajan kohdalla, mäkin huomaan, että mies on ruennut nyt enemmän mua nälvimään, vaikka en tiedä, mitä olisin kummemmin tehnyt, kuin aiemminkaan. Mies on hyvin omistushaluinen ollut aina, mustasukkainen, mutta mitähän miehen päässä oikein tapahtuu? Hänenhän olla tyytyväinen, kun on uusi kuvioissa, ja annan heidän elää rauhassa. Toivooko mies, että rupeasin mustasukkaiseksi uudestaan, vai mitä tuollainen "provosointi" oikein on?

Lue lisää

Omasta erostani myös pari vuotta.
Tilanne omalla kohdallani on myös se, että mua ei todellakaan eksän tekemiset voisi vähempää kiinnostaa, mutta kun on yhteiset melko pienet lapset, niin pakko on vaan häntä sietää.

Jotenkin vaan tuntuu, että tuossa provosoinnissa
jollain lailla vain alitajuisesti puretaan sitä pahaa oloa ja ehkä jopa pettymystä tehtyyn ratkaisuun(siis eroon) kun huomataan, että arki tulee joka suhteeseen ja joissain tapauksissa hyvinkin nopeasti..etenkin kun on kuvioissa uuden kumppanin/molempien lapsia.
Mistä näistä tietää mutta ihmetyttää kyllä, miksi se eksä muuten jaksaisi kiukutella.
Tosin täytyy myöntää, että en välttämättä itsekään aina jaksa/osaa(?) omalle eksälleni kovin "normaali" olla esim. puhelimessa.
Eli kai tässä vähän taas se kuuluisa pata kattilaa soimaa..

Kuitenkin mun luontoiselle kaverille useita vuosia kestänyt parisuhde ja sen päättymisen jälkeen katsominen kun ex rakentaa omaa uutta tulevaisuuttaan ei ole ollut kovin helppoa katseltavaa.

shark kirjoitti:

Omasta erostani myös pari vuotta.
Tilanne omalla kohdallani on myös se, että mua ei todellakaan eksän tekemiset voisi vähempää kiinnostaa, mutta kun on yhteiset melko pienet lapset, niin pakko on vaan häntä sietää.

Jotenkin vaan tuntuu, että tuossa provosoinnissa
jollain lailla vain alitajuisesti puretaan sitä pahaa oloa ja ehkä jopa pettymystä tehtyyn ratkaisuun(siis eroon) kun huomataan, että arki tulee joka suhteeseen ja joissain tapauksissa hyvinkin nopeasti..etenkin kun on kuvioissa uuden kumppanin/molempien lapsia.
Mistä näistä tietää mutta ihmetyttää kyllä, miksi se eksä muuten jaksaisi kiukutella.
Tosin täytyy myöntää, että en välttämättä itsekään aina jaksa/osaa(?) omalle eksälleni kovin "normaali" olla esim. puhelimessa.
Eli kai tässä vähän taas se kuuluisa pata kattilaa soimaa..

Kuitenkin mun luontoiselle kaverille useita vuosia kestänyt parisuhde ja sen päättymisen jälkeen katsominen kun ex rakentaa omaa uutta tulevaisuuttaan ei ole ollut kovin helppoa katseltavaa.

Lue lisää

"että arki tulee joka suhteeseen ja joissain tapauksissa hyvinkin nopeasti..etenkin kun on kuvioissa uuden kumppanin/molempien lapsia."

Niin, varmasti eron jälkeen väistämättä kehittelee päässään jotain ihannesuhdetta- kuvittelee, että seuraava ihminen on parempi monintavoin. Mutta kaikkihan me inhimillisiä ollaan, ja eri näkemykset asioista jossain vaiheessa kolahtaa vastaan.

"Tosin täytyy myöntää, että en välttämättä itsekään aina jaksa/osaa(?) omalle eksälleni kovin "normaali" olla esim. puhelimessa.
Eli kai tässä vähän taas se kuuluisa pata kattilaa soimaa.."

Ei munkaan kärsivällisyys ole huipussaan, kun exän kanssa on pakko joku sana puhelimessa vääntää. Vaikeata on, varsinkin, jos arvostelee edelleen persoonaani, vaikka lapsista olisi tarkoitus puhua... ei tietoa, milloin helpottaisi.
Eipä tuota arvaa aina, mihin päänsä pistää, kun suhteeseen heittäytyy.

shark kirjoitti:

Omasta erostani myös pari vuotta.
Tilanne omalla kohdallani on myös se, että mua ei todellakaan eksän tekemiset voisi vähempää kiinnostaa, mutta kun on yhteiset melko pienet lapset, niin pakko on vaan häntä sietää.

Jotenkin vaan tuntuu, että tuossa provosoinnissa
jollain lailla vain alitajuisesti puretaan sitä pahaa oloa ja ehkä jopa pettymystä tehtyyn ratkaisuun(siis eroon) kun huomataan, että arki tulee joka suhteeseen ja joissain tapauksissa hyvinkin nopeasti..etenkin kun on kuvioissa uuden kumppanin/molempien lapsia.
Mistä näistä tietää mutta ihmetyttää kyllä, miksi se eksä muuten jaksaisi kiukutella.
Tosin täytyy myöntää, että en välttämättä itsekään aina jaksa/osaa(?) omalle eksälleni kovin "normaali" olla esim. puhelimessa.
Eli kai tässä vähän taas se kuuluisa pata kattilaa soimaa..

Kuitenkin mun luontoiselle kaverille useita vuosia kestänyt parisuhde ja sen päättymisen jälkeen katsominen kun ex rakentaa omaa uutta tulevaisuuttaan ei ole ollut kovin helppoa katseltavaa.

Lue lisää

"Jotenkin vaan tuntuu, että tuossa provosoinnissa
jollain lailla vain alitajuisesti puretaan sitä pahaa oloa ja ehkä jopa pettymystä tehtyyn ratkaisuun(siis eroon)... "
vai olisiko että puretaan pahaa oloa siitä, että yleensäkään on kuluttanut elämäänsä väärän ihmisen kanssa? Pettymystä itseen, kun ei ymmärtänyt olla sitoutumatta. Jälkiviisaus ja -pettymys on tietysti aina turhaa ja sellaisen kanssa pitäisi oppia elämään. Koska kukaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo ja ratkaisut (kuten avioliitto) tehdään yleensä aina positiiviselta kannalta sen mukaan mikä tilanne sillä hetkellä on.

Itseensä pettymistä on helppo purkaa toiseen, jotakin lohtua siitä saa, mutta ei poista sitä perimmäistä syytä. Joskus voi vain jopa pahentaa, jos toinen vastaa nälvimiseen juuri siten, että eron syyt vain nousevat pintaan. Helpompaa olisi pysytellä erossa kunnes tunteet on jäähtyneet ja pystyy käyttäytymään asiallisesti.

toiseltpuolelt kirjoitti:

"Jotenkin vaan tuntuu, että tuossa provosoinnissa
jollain lailla vain alitajuisesti puretaan sitä pahaa oloa ja ehkä jopa pettymystä tehtyyn ratkaisuun(siis eroon)... "
vai olisiko että puretaan pahaa oloa siitä, että yleensäkään on kuluttanut elämäänsä väärän ihmisen kanssa? Pettymystä itseen, kun ei ymmärtänyt olla sitoutumatta. Jälkiviisaus ja -pettymys on tietysti aina turhaa ja sellaisen kanssa pitäisi oppia elämään. Koska kukaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo ja ratkaisut (kuten avioliitto) tehdään yleensä aina positiiviselta kannalta sen mukaan mikä tilanne sillä hetkellä on.

Itseensä pettymistä on helppo purkaa toiseen, jotakin lohtua siitä saa, mutta ei poista sitä perimmäistä syytä. Joskus voi vain jopa pahentaa, jos toinen vastaa nälvimiseen juuri siten, että eron syyt vain nousevat pintaan. Helpompaa olisi pysytellä erossa kunnes tunteet on jäähtyneet ja pystyy käyttäytymään asiallisesti.

Lue lisää

Jotenkin tiedän, etten oikein koskaan kykene antamaan exälle anteeksi sitä, että käytti lapsia, ja edelleen käyttää, koston välikappaleena erossamme sille, että lähdin. Näin hän uhkasikin, kun sanoin, etten voi palata luokseen-ja sen hän toteutti.
Vanhin pojistamme (pikkukoululainen) sanoi äskettäin, ettei muista mitään erovuodestamme, kun jäi isälleen, ja kun isä ei antanut mun pitää yhteyttä moneen kuukauteen lapsiin, jotka olivat eron hetkellä hänellä. Mä en ole sairas mitenkään, mutta niin ex. vaan väitti, ja väittää yhä siksi, että jouduimme ottamaan yhteen monien asioiden yhteydessä. Ex. on omien aikuisten tyttäriensäkin mielestä tyypillinen narsistinen luonne, joka on taitava puhumaan asiat edukseen, ja manipuloi ketä haluaa. Minua hän vieläkin arvostelee, ja koettaa painaa alas, vaikka olen onnellinen ilman häntä, enkä koeta tunkea hänen ja uuden kumppaninsa väleihin. Suoraan sanottuna yököttää koko mies, ja haluaisin todella päästä näistä tunteista, jotka kuluttavat. Ehkä joskus helpottaa jollain tavoin.
Nykyään kuitenkin tapaamiset ovat sujuneet. lapset ovat 4-7 vuotiaita, joten pakko olla yhteydessä lasten isään. Asuu sentään eri paikkakunnalla. Meitä on moneksi.

toiseltpuolelt kirjoitti:

"Jotenkin vaan tuntuu, että tuossa provosoinnissa
jollain lailla vain alitajuisesti puretaan sitä pahaa oloa ja ehkä jopa pettymystä tehtyyn ratkaisuun(siis eroon)... "
vai olisiko että puretaan pahaa oloa siitä, että yleensäkään on kuluttanut elämäänsä väärän ihmisen kanssa? Pettymystä itseen, kun ei ymmärtänyt olla sitoutumatta. Jälkiviisaus ja -pettymys on tietysti aina turhaa ja sellaisen kanssa pitäisi oppia elämään. Koska kukaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo ja ratkaisut (kuten avioliitto) tehdään yleensä aina positiiviselta kannalta sen mukaan mikä tilanne sillä hetkellä on.

Itseensä pettymistä on helppo purkaa toiseen, jotakin lohtua siitä saa, mutta ei poista sitä perimmäistä syytä. Joskus voi vain jopa pahentaa, jos toinen vastaa nälvimiseen juuri siten, että eron syyt vain nousevat pintaan. Helpompaa olisi pysytellä erossa kunnes tunteet on jäähtyneet ja pystyy käyttäytymään asiallisesti.

Lue lisää

Mä erosin kun muija löysi kapakasta toisen panomiehen. En voinu unohtaa sitä ja otin avioeron. Parin vuoden päästä tulin käymään samalla paikkakunnalla missä exä oli kihloissa uuden miehen kanssa. Tavattiin exän kanssa mun kaverin kotona ja keskusteltiin kaikesta. Juotiin siinä paukkuja samalla. Yöllä nussin exää pari kertaa ja lähetin taksilla kotiinsa. Hän vielä erotessamme pyyteli että ottaisin hänet mukaani kun lähden taas kaupungista kotiini. Lupasin tietenkin ottaa ja suutelimme tulisesti ennen taksin lähtöä.
Hän tuli vielä seuraavana päivänä käymään ja rakastelimme ja saunoimme taas oikeen kunnolla. Taas meni yö yhdessä ja nukahettiin sylikkäin. Aamulla en ollu vielä herännyt kun uusi ukko oli hakenut exän autolla pois ja niskasta viskannu autoon. Onneksi ei ollu tullu sinne missä mä nukuin, tiedä mitä olis saanu päähänsä.
Parin päivän päästä häippäsin hiljakseen kaupungista enkä ottanut exääni mukaan ollenkaan...heh
Siitäs saivat molemmat. Ukko sen vuoksi kun sotkeentu mun muijaan ja exä sen vuoksi kun petti mua. Kyllä mä muistelen ilolla sitä kostoreissua:):):)

Kostaja kirjoitti:

Mä erosin kun muija löysi kapakasta toisen panomiehen. En voinu unohtaa sitä ja otin avioeron. Parin vuoden päästä tulin käymään samalla paikkakunnalla missä exä oli kihloissa uuden miehen kanssa. Tavattiin exän kanssa mun kaverin kotona ja keskusteltiin kaikesta. Juotiin siinä paukkuja samalla. Yöllä nussin exää pari kertaa ja lähetin taksilla kotiinsa. Hän vielä erotessamme pyyteli että ottaisin hänet mukaani kun lähden taas kaupungista kotiini. Lupasin tietenkin ottaa ja suutelimme tulisesti ennen taksin lähtöä.
Hän tuli vielä seuraavana päivänä käymään ja rakastelimme ja saunoimme taas oikeen kunnolla. Taas meni yö yhdessä ja nukahettiin sylikkäin. Aamulla en ollu vielä herännyt kun uusi ukko oli hakenut exän autolla pois ja niskasta viskannu autoon. Onneksi ei ollu tullu sinne missä mä nukuin, tiedä mitä olis saanu päähänsä.
Parin päivän päästä häippäsin hiljakseen kaupungista enkä ottanut exääni mukaan ollenkaan...heh
Siitäs saivat molemmat. Ukko sen vuoksi kun sotkeentu mun muijaan ja exä sen vuoksi kun petti mua. Kyllä mä muistelen ilolla sitä kostoreissua:):):)

Lue lisää

:-D

shark kirjoitti:

Huomaa että olet vasta eroamassa.
Tulet huomaamaan, että käytännössä olet loppuelämäsi tekemisissä exäsi kanssa, jos sinulla on lapsia.
Kaikenlaisista asioista joudutaan neuvottelemaan ja sen pitäisi vielä tapahtua hyvässä hengessä.

Ymmärrän täysin ketjun aloittajan tuntemukset, itsellä on myös täysin samanlaisia kokemuksia.
Välillä esim. puhelimessa se kuulostaa täysin naurettavalta välillä taas erittäin raivostuttavalle.

Jos tunnet toisen vaikkapa 10 avioliittovuoden kokemuksella, niin tuntuuhan se typerältä, jos toinen rupeaa esittämään jotain ihme rooleja esim. lasten asioista neuvotellessa.

No tuossa aloittajan tapauksessa kuulostaa kyllä, että exä ei kovin tyytyväinen omaan tilanteeseensa olisi, miksi muuten nälviä exää esim. juuri tuosta uudesta suhteesta?

En itsekään olisi voinut kuvitella seurustelua kenenkään kanssa pitkään aikaan eroni jälkeen.
Usein on tosiaan fiksumpaa hoidella oma pää kuntoon, ennen kuin rupeaa katselemaan sitä uutta kumppania.

Lue lisää

Eroamassa siinä mielessä, että virallisesti olen vielä naimisissa. Olen kuitenkin lasten kanssa asustanut omaa kotia jo loppusyksystä lähtien, enkä ole exääni tarvinnut mihinkään. En ole joulukuun alun jälkeen ollut missään tekemisissä hänen kanssaan. Silloin tehtiin ositus.

Tosin, meillä on kouluikäiset lapset, jotka soittelevat isälleen itse, ei siihen minua tarvita. Hyvin on toiminut, en voi valittaa mistään.

Tajusin muuten juuri, että nyt voin sen kakkosvaiheen hakemuksenkin lähettää :)

Kostaja kirjoitti:

Mä erosin kun muija löysi kapakasta toisen panomiehen. En voinu unohtaa sitä ja otin avioeron. Parin vuoden päästä tulin käymään samalla paikkakunnalla missä exä oli kihloissa uuden miehen kanssa. Tavattiin exän kanssa mun kaverin kotona ja keskusteltiin kaikesta. Juotiin siinä paukkuja samalla. Yöllä nussin exää pari kertaa ja lähetin taksilla kotiinsa. Hän vielä erotessamme pyyteli että ottaisin hänet mukaani kun lähden taas kaupungista kotiini. Lupasin tietenkin ottaa ja suutelimme tulisesti ennen taksin lähtöä.
Hän tuli vielä seuraavana päivänä käymään ja rakastelimme ja saunoimme taas oikeen kunnolla. Taas meni yö yhdessä ja nukahettiin sylikkäin. Aamulla en ollu vielä herännyt kun uusi ukko oli hakenut exän autolla pois ja niskasta viskannu autoon. Onneksi ei ollu tullu sinne missä mä nukuin, tiedä mitä olis saanu päähänsä.
Parin päivän päästä häippäsin hiljakseen kaupungista enkä ottanut exääni mukaan ollenkaan...heh
Siitäs saivat molemmat. Ukko sen vuoksi kun sotkeentu mun muijaan ja exä sen vuoksi kun petti mua. Kyllä mä muistelen ilolla sitä kostoreissua:):):)

Lue lisää

Toivottavasti sen elämä menee päin helvettiä

ihmetellen kirjoitti:

Joo. Meidänkin erosta kaksi vuotta aikaa. Lapset pieniä, eri paikkakunnilla, ja viikonlopputapaamiset -ym.sovittu oikeusteitse. Kyllä ne sujuu. Pakko silti koettaa puhua puhelimessa, mikä on tökkinyt, ja tökkii edelleen. En ole päässyt mm.vihan tunteesta ainakaan vielä eroon. Mies on aivan uskomaton...ärhg! Ärsyttää olemuksellaan ja sanoillaan! En tiedä, mitä olen hänessä aikoinaan nähnyt...
Mutta nyt siis jättämäni osapuoli on löytänyt uuden naisystävän. Etsiskellyt aktiivisesti kokoajan,ja nyt on tärpännyt. Mua ei asia vaivaa, kun lapsetkin kuulemma ovat naiseen tykästyneet. Mutta samoin kuin ketjun aloittajan kohdalla, mäkin huomaan, että mies on ruennut nyt enemmän mua nälvimään, vaikka en tiedä, mitä olisin kummemmin tehnyt, kuin aiemminkaan. Mies on hyvin omistushaluinen ollut aina, mustasukkainen, mutta mitähän miehen päässä oikein tapahtuu? Hänenhän olla tyytyväinen, kun on uusi kuvioissa, ja annan heidän elää rauhassa. Toivooko mies, että rupeasin mustasukkaiseksi uudestaan, vai mitä tuollainen "provosointi" oikein on?

Lue lisää

Osuit naulan kantaan. Olen kuitenkin mies, joka on saannut kokea vaimonsa kautta nuo samat kommellukset.
Aluksi annoin puheluiden tulla. Ajattelin että mies todella haluaa seurustella lastensa kanssa. Sitten huomasin, että hänen tarkoituksenaan olikin vain kehua omaa toimeentulemistaan. Ulosoton kautta hoitui kuitenkin elatusmaksut. Näimme hänet myöhemmin eräässä urheilutapahtumassa. Näytin nykyiselle vaimolleni, katso tuolla on sinun entinen miehesi, nykyisen tyttöystävänsä kera. Oli siinä naurussa pitelemistä. Semmoista rupikonnaa en olisi koskaan edes tervehtinyt. Nyt mies joutuikin uuteen aemaan. Seuraavan kerran kun hän soitti, olikin hän aika nolon tuntuinen. Kaikki uhoaminen oli poissa.
Vaimoni, joka oli joutunut elämään oman kurjuutensa, eron jälkeen, ja lasten huoltajuuden saavuttamisesta. Hän oli myöskin rupsahtamassa. Kunnes MINÄ, anteeksi vain, tulin kuvaan. Yhteinen tuskamme hänen aikaisemmasta avioliitosta, kesti juuri tähän urheilutapahtuma päivän. Sen jälkeen ei hän ole kehdannut naamaansa näyttää. Ei edes lainsuomien vanhempien/lasten tapaamis oikeuksien kautta.
Miksi siis puutuin koko keskusteluun?
Joskus voi asiat kääntyä hyvinkin päin.
Tuleva vaimoni on raskaana, ja hänen 8 ja 3 vuotiaat pokansa odottavat myötävaikutuksellani pientä sisartaan.
Eli, entinen avioliitto terroristi joutuikin nuolemaan näppejään. Yhden yön huuma, ei ollutkaan niin hyvä, kuin se alkujaan näytti. Elatusmaksujen kanssa, se tuli vielä melko kalliiksi.

shark kirjoitti:

Huomaa että olet vasta eroamassa.
Tulet huomaamaan, että käytännössä olet loppuelämäsi tekemisissä exäsi kanssa, jos sinulla on lapsia.
Kaikenlaisista asioista joudutaan neuvottelemaan ja sen pitäisi vielä tapahtua hyvässä hengessä.

Ymmärrän täysin ketjun aloittajan tuntemukset, itsellä on myös täysin samanlaisia kokemuksia.
Välillä esim. puhelimessa se kuulostaa täysin naurettavalta välillä taas erittäin raivostuttavalle.

Jos tunnet toisen vaikkapa 10 avioliittovuoden kokemuksella, niin tuntuuhan se typerältä, jos toinen rupeaa esittämään jotain ihme rooleja esim. lasten asioista neuvotellessa.

No tuossa aloittajan tapauksessa kuulostaa kyllä, että exä ei kovin tyytyväinen omaan tilanteeseensa olisi, miksi muuten nälviä exää esim. juuri tuosta uudesta suhteesta?

En itsekään olisi voinut kuvitella seurustelua kenenkään kanssa pitkään aikaan eroni jälkeen.
Usein on tosiaan fiksumpaa hoidella oma pää kuntoon, ennen kuin rupeaa katselemaan sitä uutta kumppania.

Lue lisää

Ehkäpä tuo mies oli jo ehtinyt kaikessa rauhassa miettiä päänsä selväksi jo suhteen aikana ennen eroa ja sitten vain ilmoittaa että eroanpa sinusta kultasein. Jatkaen omaa elämäänsä ja pian jo uuden kumppanin löytäneenä.

Ei aina mee puntit tasan vaa'assa tässä elämässä. Toinen alkaa työstämään eroa vasta eron jälkeen saatuaan tietää, että nyt se ero tuli. Ehkä siinä tulee hieman kateelliseksi tälle toiselle joka ehti ensin. Ja tuntee kaikenlaisia tuntemuksia. Itselleen täytyy vain antaa aikaa aloittaa rauhassa uusi elämä, uudet kuviot, järjestää oma elämä uudestaan. Onhan se jo vapauttavaakin kun sen pääsee huomaamaan, että elämä voi olla joskus helpompaakin ilman sitä toista. Voi oppia nauttimaan elämästä uudella tavalla. =)

Vaatii joiltakin paljon, että pystyy irtautumaan menneestä ja löytää oma polkunsa siihen entisen kumppanin jättämään tyhjiöön. Voi vaan yrittää olla positiivinen ja ajatella, että jokin uusi ihana asia voi tulla täyttämään sitä paikkaa. Elämä ottaa, mutta niin se antaakin, jos vain osaa ottaa vastaan. =)

Viimeiseen kommenttiin voin omalta osaltani sanoa että avion aikana puolisoni vetuili millin mistäkin ja oli niin nokkava ja jopa ivallinen jos en onnistunut. Eron jälkeen en voinut sille mitään, että kun exä sitten alkoi ruikuttaa yksinolemisestaan ja pärjäämisestään, niin väkisinkin oli pakko "kuitata". Se ei ollut tietoista, vaan tuli jotenkin luonnostaan. Avion aikana en koskaan uskaltanut sanoa mitään kun oli niin paha olo hänen pottuiluistaan. Ja ihan tosissaan, eron jälkeen en välitä pätkääkään kuinka hänellä menee, minulle riittää että pysyy poissa silmistäni. En ole uutta kumppania "hankkinut exän kiusaksi". Hän on tullut elämääni luonnostaan, ja totta että meillä menee hyvin. Ei ole ollut tarvetta sillä elvistellä exälle, mutta uusiosuhteen alussa exän valitus kävi niin ylivoimaiseksi että oli pakko kertoa hänelle ensin nätisti ja sitten vähän rumemmin se tosiasia että olimme onnellisia ja olemme edelleen.

Mutta muuten alkuperäisen kirjoitukseen, hän taitaa olla hieman "riippuvainen" exästään eikä osaa elää yksin. Ei ole sisäistänyt mitä ero merkitsee. Ero ei aina tarkoita yhteyden totaalista katkeamista. Silti ei pidä kuvitella että exä olisi enää kiinnostunut mistään muusta kuin lasten hyvinvoinnista.

joku muu kirjoitti:

Viimeiseen kommenttiin voin omalta osaltani sanoa että avion aikana puolisoni vetuili millin mistäkin ja oli niin nokkava ja jopa ivallinen jos en onnistunut. Eron jälkeen en voinut sille mitään, että kun exä sitten alkoi ruikuttaa yksinolemisestaan ja pärjäämisestään, niin väkisinkin oli pakko "kuitata". Se ei ollut tietoista, vaan tuli jotenkin luonnostaan. Avion aikana en koskaan uskaltanut sanoa mitään kun oli niin paha olo hänen pottuiluistaan. Ja ihan tosissaan, eron jälkeen en välitä pätkääkään kuinka hänellä menee, minulle riittää että pysyy poissa silmistäni. En ole uutta kumppania "hankkinut exän kiusaksi". Hän on tullut elämääni luonnostaan, ja totta että meillä menee hyvin. Ei ole ollut tarvetta sillä elvistellä exälle, mutta uusiosuhteen alussa exän valitus kävi niin ylivoimaiseksi että oli pakko kertoa hänelle ensin nätisti ja sitten vähän rumemmin se tosiasia että olimme onnellisia ja olemme edelleen.

Mutta muuten alkuperäisen kirjoitukseen, hän taitaa olla hieman "riippuvainen" exästään eikä osaa elää yksin. Ei ole sisäistänyt mitä ero merkitsee. Ero ei aina tarkoita yhteyden totaalista katkeamista. Silti ei pidä kuvitella että exä olisi enää kiinnostunut mistään muusta kuin lasten hyvinvoinnista.

Lue lisää

En todellakaan ole riippuvainen exästä tai kenestäkään muusta.
Exä itse vielä soitteli mulle kännissä muutamia viikkoja sitten, on pyytänyt elokuviin jne. vaikka hänellä on jo ollut tämä uusi nainen jo silloin kuvioissa ainakin joltain osin, sillon itse en siitä ollut tosin tietoinen.
Exä on pyytänyt multa apua muutamia kertoja kun hänellä joku työmeno ja olen suostunut jos itsellä ei ole ollut menoa, jos on ollu menoa en ole sillon suostunut.

Exä on ollut se joka on lähes tunkenut luokseni kahville ja lapsia hakiessa on jäänyt juttelemaan niitä näitä kun itse olen yrittänyt selvityä nopeasti tilanteista.

Mulle ero on ollut rankka kokemus ja olen huomannu että paremmin pääsen selville vesille kun en kuule enkä näe exääni, mutta kuten sanoin pienten lasten takia tulee asioita joista pakko infota joskus.

Itse koen välillä että exä ei ymmärrä että olemme eronneet ja etten enää halua häneltä joululahjoja tai synttärilahjoja. Itse en ole tälläisiä enää eron jälkeen ostanut.

vastaa kirjoitti:

En todellakaan ole riippuvainen exästä tai kenestäkään muusta.
Exä itse vielä soitteli mulle kännissä muutamia viikkoja sitten, on pyytänyt elokuviin jne. vaikka hänellä on jo ollut tämä uusi nainen jo silloin kuvioissa ainakin joltain osin, sillon itse en siitä ollut tosin tietoinen.
Exä on pyytänyt multa apua muutamia kertoja kun hänellä joku työmeno ja olen suostunut jos itsellä ei ole ollut menoa, jos on ollu menoa en ole sillon suostunut.

Exä on ollut se joka on lähes tunkenut luokseni kahville ja lapsia hakiessa on jäänyt juttelemaan niitä näitä kun itse olen yrittänyt selvityä nopeasti tilanteista.

Mulle ero on ollut rankka kokemus ja olen huomannu että paremmin pääsen selville vesille kun en kuule enkä näe exääni, mutta kuten sanoin pienten lasten takia tulee asioita joista pakko infota joskus.

Itse koen välillä että exä ei ymmärrä että olemme eronneet ja etten enää halua häneltä joululahjoja tai synttärilahjoja. Itse en ole tälläisiä enää eron jälkeen ostanut.

Lue lisää

Tässä on nyt pieni ristiriitta, kopio aloituksesta:

"Ja sen jälkeen kun uusi kumppani on tullut kuvioihin niin yhteydenpito on jäänyt aika totaalisesti exältä. Lasten takia joutuu pitämään suurinpiirtein kerran viikossa yhteyttä, joskus ei sitäkään, mutta on niin pienet lapset että tulee asioita mistä on pakko infota. Itse yritän tehdä nämä kontaktit työaikana tai muuten niin etten häiritse exän ja hänen kumppaninsa elämää"..

Päättäisit ensin pitääkö se exäsi yhteyttä vai ei.

joku muu kirjoitti:

Tässä on nyt pieni ristiriitta, kopio aloituksesta:

"Ja sen jälkeen kun uusi kumppani on tullut kuvioihin niin yhteydenpito on jäänyt aika totaalisesti exältä. Lasten takia joutuu pitämään suurinpiirtein kerran viikossa yhteyttä, joskus ei sitäkään, mutta on niin pienet lapset että tulee asioita mistä on pakko infota. Itse yritän tehdä nämä kontaktit työaikana tai muuten niin etten häiritse exän ja hänen kumppaninsa elämää"..

Päättäisit ensin pitääkö se exäsi yhteyttä vai ei.

Lue lisää

Annetaan jokaisen palstalaisen purkaa pahaa mieltään palstalla. Jutut varmasti menevät ristiin, mutta mitä väliä.

Aamun uutisen mukaan psykoterapia auttaa yhtä hyvin kuin lääkehoito. Terapiatarjonta on kuitenkin kirjavaa. Näin kuulin aamulla klo 6 radiostani.

Eikö nettikirjoittelu ole paljon parempaa terapiaa kuin kaikenkarvainen psykoterapia. Ilmaista lystiä.

Ei aleta toistemme terapeuteiksi. Annetaan vain vertaistukea eikä aleta halkomaan hiuksia.

Minulle avioeroa ei ole olemassakaan. Kirjoittelin aikoinaan viestejä eikä mies kyennyt niihin vastaamaan. UO sähläsi välissä ja usutti virkavallan kimppuuni.

En ole ollut miehen kanssa vuosiin missään tekemisissä. Hän käy säännöllisesti terapiassa ja odottelee sairauseläkepapereita.

Jokainen tapaus on erilainen. Eronneiden puolisoiden kannattaa kohdella toisiaan silkkihansikkain.

Viha ja raivo laantuu ajan oloon. Sitten tulee tilalle mahdottoman humoristinen vaihe.

Naureskelin eilen katketakseni OHO-lehden jutulle.
Kannessa on Jasmine Mäntylä. Siellä kerrotaan amerikkalaisesta naisfilmitähdestä. Mies on varsinainen pukki.

Jutun luettuani totesin, että exäni painii täysin eri sarjassa.

Miehissä on huikeita eroja. Asteikko ei liiku välillä 0-100 vaan ääretön piste ääretön.

Suosittelen juorulehtien lukemista. Noiden paksujen stoorien jälkeen omat ongelmat tuntuvat hyttyssarjan jutuilta.

Jatka ap. kirjoittelua. Varo exän uutta naista. Hän saattaa hyvin herkästi hankkia sinulle lähestymiskiellon.

kirjavaa kirjoitti:

Annetaan jokaisen palstalaisen purkaa pahaa mieltään palstalla. Jutut varmasti menevät ristiin, mutta mitä väliä.

Aamun uutisen mukaan psykoterapia auttaa yhtä hyvin kuin lääkehoito. Terapiatarjonta on kuitenkin kirjavaa. Näin kuulin aamulla klo 6 radiostani.

Eikö nettikirjoittelu ole paljon parempaa terapiaa kuin kaikenkarvainen psykoterapia. Ilmaista lystiä.

Ei aleta toistemme terapeuteiksi. Annetaan vain vertaistukea eikä aleta halkomaan hiuksia.

Minulle avioeroa ei ole olemassakaan. Kirjoittelin aikoinaan viestejä eikä mies kyennyt niihin vastaamaan. UO sähläsi välissä ja usutti virkavallan kimppuuni.

En ole ollut miehen kanssa vuosiin missään tekemisissä. Hän käy säännöllisesti terapiassa ja odottelee sairauseläkepapereita.

Jokainen tapaus on erilainen. Eronneiden puolisoiden kannattaa kohdella toisiaan silkkihansikkain.

Viha ja raivo laantuu ajan oloon. Sitten tulee tilalle mahdottoman humoristinen vaihe.

Naureskelin eilen katketakseni OHO-lehden jutulle.
Kannessa on Jasmine Mäntylä. Siellä kerrotaan amerikkalaisesta naisfilmitähdestä. Mies on varsinainen pukki.

Jutun luettuani totesin, että exäni painii täysin eri sarjassa.

Miehissä on huikeita eroja. Asteikko ei liiku välillä 0-100 vaan ääretön piste ääretön.

Suosittelen juorulehtien lukemista. Noiden paksujen stoorien jälkeen omat ongelmat tuntuvat hyttyssarjan jutuilta.

Jatka ap. kirjoittelua. Varo exän uutta naista. Hän saattaa hyvin herkästi hankkia sinulle lähestymiskiellon.

Lue lisää

Juupa juu. Ei tarvitsisi lainkaan kommentoida näitä kirjoituksia, jos tietäisi ettei ap.kirjoittajalla ole kaikki kohdallaan. Se kuva mulle kylläkin tuli myös kun ensin mies ei halua pitää mitään yhteyttä ja ap. yrittää pitää yhtyttä,, ja seuraavassa kirjoituksessa mies onkin se joka roikkuu ja kirjoittaja haluaa eroon.

Herran haltuun vaan. Näille kirjoittajille olisi mielenterveyspalstat paikallaan ennemmin kuin asialliset avioero-keskustelupalstat.

mielen haavoihin kirjoitti:

Juupa juu. Ei tarvitsisi lainkaan kommentoida näitä kirjoituksia, jos tietäisi ettei ap.kirjoittajalla ole kaikki kohdallaan. Se kuva mulle kylläkin tuli myös kun ensin mies ei halua pitää mitään yhteyttä ja ap. yrittää pitää yhtyttä,, ja seuraavassa kirjoituksessa mies onkin se joka roikkuu ja kirjoittaja haluaa eroon.

Herran haltuun vaan. Näille kirjoittajille olisi mielenterveyspalstat paikallaan ennemmin kuin asialliset avioero-keskustelupalstat.

Lue lisää

erilliset palstat niille jotka haluavat kommentteja ja keskustelua, sekä toinen palsta niille, jotka vain haluavat kirjoittaa eikä vastakommentteja. Että "annettaan vaan kaikkien kirjoitella".. niinhän ne jo tekee.

mielen haavoihin kirjoitti:

Juupa juu. Ei tarvitsisi lainkaan kommentoida näitä kirjoituksia, jos tietäisi ettei ap.kirjoittajalla ole kaikki kohdallaan. Se kuva mulle kylläkin tuli myös kun ensin mies ei halua pitää mitään yhteyttä ja ap. yrittää pitää yhtyttä,, ja seuraavassa kirjoituksessa mies onkin se joka roikkuu ja kirjoittaja haluaa eroon.

Herran haltuun vaan. Näille kirjoittajille olisi mielenterveyspalstat paikallaan ennemmin kuin asialliset avioero-keskustelupalstat.

Lue lisää

kyllä on teikäläisenkin hermo heikoilla. eihän täällä oo mikään pakko hengailla. mee vaan vapaasti jonnekkin muille palstoille vikisemään.

mikä ihmeen tuomari sä kuvittelet olevas?
tollasten ihmisten mielipiteet voi (toivottavasti ap kirjoittajakin) jättää omaan arvoonsa.

ärsyyntynyt kirjoitti:

kyllä on teikäläisenkin hermo heikoilla. eihän täällä oo mikään pakko hengailla. mee vaan vapaasti jonnekkin muille palstoille vikisemään.

mikä ihmeen tuomari sä kuvittelet olevas?
tollasten ihmisten mielipiteet voi (toivottavasti ap kirjoittajakin) jättää omaan arvoonsa.

Lue lisää

Sinä ja ap. taidatte olla ainoat jolla on hermo heikolla ;) ..tai sitten olet sama henkilö.

joku muu kirjoitti:

Tässä on nyt pieni ristiriitta, kopio aloituksesta:

"Ja sen jälkeen kun uusi kumppani on tullut kuvioihin niin yhteydenpito on jäänyt aika totaalisesti exältä. Lasten takia joutuu pitämään suurinpiirtein kerran viikossa yhteyttä, joskus ei sitäkään, mutta on niin pienet lapset että tulee asioita mistä on pakko infota. Itse yritän tehdä nämä kontaktit työaikana tai muuten niin etten häiritse exän ja hänen kumppaninsa elämää"..

Päättäisit ensin pitääkö se exäsi yhteyttä vai ei.

Lue lisää

Eipä asia mulle kuulu, mutta sulle ja muillekin vinkiksi, että kannattaisi harjoitella luetunymmärtämistä ja aikamuotoja ennen kuin menee arvostelemaan toisen "ristiriitaisuuksia"

ajatuksen kanssa kirjoitti:

Eipä asia mulle kuulu, mutta sulle ja muillekin vinkiksi, että kannattaisi harjoitella luetunymmärtämistä ja aikamuotoja ennen kuin menee arvostelemaan toisen "ristiriitaisuuksia"

Lue lisää

Et ole nyt itse kartalla, tai ymmärryksesi toimii ristiriitaisesti. Jopa ap. on ymmärtänyt tämän. Etpä tainnut kirjoittaa "osallistuaksesi keskusteluun", vaan "höläyttääksesi jotain mihin joku reagoi puolustautumalla"... vai olenko väärässä..? ;)

Tutulta kuulostaa kirjoituksesi.
On se kumma, että vaikka ero on selvä ollut jo vuosia, täytyy exän yhä nälväistä tai moittia ja alentaa -sairautta lienee, ja pitkittynyttä katkeruutta?
Kun mä suljen puhelimen kesken samasta syystä, eli olen erittäin täynnä kaikkea SITÄ, ja varsinkin jo tiedän heti "henkäisystä", mitä seuraavaksi aikoo sanoa- sillä 11 vuoden kokemuksella- ja kun olen tuota "kakkaa" joutunut nielemään suuren osan liittomme ajasta, niin hän vaan jatkaa seuraavalla kerralla vielä suuremmilla panoksilla. -Vaikka ei mitään asiaa olisikaan.
Joudun harkitsemaan aina hyvin tarkkaan jokaisen yhteydenoton ( yht.oton lasten takia), koska keskustelemisesta kanssaan mulle tulee aina hyvin raskas ja ärtynyt mieli. Eroa en kadu -vapauttavaa oli päästä kahleistaan, mutta riippana kulkee ex. silti, kunnes lapset ovat omillaan...

Meillä lasten isä meni naimisiin melko pian eron jälkeen. Erikoista minusta oli että elatusmaksut loppuivat samassa kuussa. Soitettuani sos.toimistoon asiasta virkailija epäili minun olevan mustasukkainen uudesta suhteesta, vaikka vaan halusin rahani. Parinvuoden avion jälkeen mies erosi ja kas kummaa: elatusmaksut tulivat tililleni säännöllisesti. Itse mieheen en halua pitää yhteyttä. Mitähän tapahtuu jos tulee taas uusi suhde?

Erikoisen miehen olet itsellesi ottanut,, että nainen siis voi muokata hänen käytöstään. hmh hmh.

Sinä siis aikoinasi tarvitsit sellaisen miehen, jonka käytöstä sinä voit muokata, joten mitä sitten valitat, kun seuraava nainen tekee ihan samaa kuin sinä? Jos tekee....

voi että ;) kirjoitti:

Erikoisen miehen olet itsellesi ottanut,, että nainen siis voi muokata hänen käytöstään. hmh hmh.

Sinä siis aikoinasi tarvitsit sellaisen miehen, jonka käytöstä sinä voit muokata, joten mitä sitten valitat, kun seuraava nainen tekee ihan samaa kuin sinä? Jos tekee....

Lue lisää

kaiki uusi kiehtoo, oli se sitten auto, vene tai nainen.
Mies ei etsi koskaan pysyvyyttä, vaan aina jotain, mikä häntä itseään kiehtoo, vaikka se maksaisi sitten omat lapsensa.
Me tulimme harvinaisen hyvin toimeen koko aikamme ajan, ei tarvinnut muokkailla eikä mutella, olimme smanlaisia ajtuksiltamme. Kunnes nainen tuli ja vei, eikä sen koommin ole lapsiaan kaivannut. Nyt kierroksissa on kait jo kymmenes nainen, joten uutta pitää saada, edes lapsemme eivät kelpaa isän aikaa viemään.

samanlaisia kirjoitti:

kaiki uusi kiehtoo, oli se sitten auto, vene tai nainen.
Mies ei etsi koskaan pysyvyyttä, vaan aina jotain, mikä häntä itseään kiehtoo, vaikka se maksaisi sitten omat lapsensa.
Me tulimme harvinaisen hyvin toimeen koko aikamme ajan, ei tarvinnut muokkailla eikä mutella, olimme smanlaisia ajtuksiltamme. Kunnes nainen tuli ja vei, eikä sen koommin ole lapsiaan kaivannut. Nyt kierroksissa on kait jo kymmenes nainen, joten uutta pitää saada, edes lapsemme eivät kelpaa isän aikaa viemään.

Lue lisää

Ja höpö höpö. Et ole onnistunut saamaan kunnollista miestä itsellesi. Kyllä meitä on. Voisin kääntää asiat naisvastaisiksi oman ensimmäisen avioliittoni perusteella, mutta tiedän ettei kaikki naiset ole samanlaisia. Olin nuori ja ajattelematon kun mentiin naimisiin hieman liian hätäisesti. Erotessa olin vasta 20-vuotias. Sen jälkeen todellinen rakkaus osui kohdalle. Ei olla petetty eikä kohdeltu toista sopimattomasti. Ihana vaimoni ansaitsi hyvän miehen - hän sai minut. Eli kyllä meitä on :)

Kunnollinen Mies kirjoitti:

Ja höpö höpö. Et ole onnistunut saamaan kunnollista miestä itsellesi. Kyllä meitä on. Voisin kääntää asiat naisvastaisiksi oman ensimmäisen avioliittoni perusteella, mutta tiedän ettei kaikki naiset ole samanlaisia. Olin nuori ja ajattelematon kun mentiin naimisiin hieman liian hätäisesti. Erotessa olin vasta 20-vuotias. Sen jälkeen todellinen rakkaus osui kohdalle. Ei olla petetty eikä kohdeltu toista sopimattomasti. Ihana vaimoni ansaitsi hyvän miehen - hän sai minut. Eli kyllä meitä on :)

Lue lisää

Minä erosin kans nuorena kun vaimo petti mua viikolla kun olin opiskelemassa eri kaupungissa. Meillä oli rampannu jätkii harva se ilta.
Kun sain tietää, niin läksin heti sen kummemmin selittelemättä ja napisematta. Otin hammasharjani ja läksin. Eka pysähdys oli Göteborissa joka kesti noin 2 kuukautta. Sen jälkeen vaihtui maat ja mannut yks per vuosi. Töitä tein milloin missäkin ja milloin mitäkin. Olen nyt ollyt taas suomessa noin 20 vuotta avoliitossa josta kaksi poikaa. Vanhin menee armeijaan. Nykyinen avovaimoni ei kysele koskaan sen kummemmin reissuistani ennen häntä. Enkä ole kertonutkaan kohteliaisuussyistä kaikista naisistani ulkomailla ja kotimaassa. En ole kysellyt hänenkään miehistään ennen avoliittoamme. Olemme olleet uskollisia toisillemme koko liittomme ajan ja nautimme edelleen toistemme halimisesta ja yhdessäolosta. Tanssimme paljon ja olemme yhdessä toisten ihmisten seurassa viettäen vilkasta seuraelämää monin eri tavoin. Ja ennenkaikkea...RAKASTAMME..ja myös sanomme sen toisillemme melko usein.

Huomioni kiinnitti tuo otsikko. Minkä ihmeen takia niistä miehistä tuleekin "entisiä" isiä?? Kyllä minä vain kuvittelen, että kun kerran on lapsen/lapset maailmaan saattanut, niin se isyys ja äitiys jatkuu koko elämän hamaan loppuun saakka ja vielä senkin jälkeen. Tosin elämähän ei ole prinsessaunta...

Itse olen 8 vuotta taistellut lapseni isän kanssa näistä tapaamisista ja elatusmaksujen maksamisista. Tyyli on, että yhteishuoltajuussopimus on vain yksipuolinen, vaikka molempien allekirjoitus siinä on. Sopimuksessa on tarkkaan määritelty tapaamisajankohdat, mutta niitä noudatetaan isän puolelta melko satunnaisesti.
Sielläkin perheessä on uusi emäntä ja komento, johon en sen enempiä puutu, mutta uskomattomiiin suorituksiin tunnutaan yltävän.

Jännittävä logiikka leimaa tätä isän asennetta; hän on sitä mieltä, että HÄNELLÄ on OIKEUS tavata lastaan jos sattuu haluamaan, mutta ei mitään velvollisuutta. Käsittääkseni kuitenkin lakikin määrittelee, että lapsella on oikeus tavata isäänsä/äitiänsä. Hassuinta (?) siinä on tietysti se, että kaikki velvollisuudet on kasautunut minun harteilleni. Jos isää sattuu väsyttämään, niin saattaa soittaa samana päivänä, kun lapsen pitäisi sinne mennä, ei nyt kuule oikein passaa. Siinähän sitten pistelet viikonlopun suunnitelmat ihan uusiin kuosiin, eikä tartte paljoo pyristellä. Kyllä tuolla meiningillä saa pahan mielen ihan jokaiselle osapuolelle. Lapsiraukkakin jo itki yhtenä iltana, että kun kukaan ei häntä halua... Että siinä se "entinen" isä rakkauttaan kylvää, just.

Elatusmaksutkin tulevat poikkeuksetta vähintään viikon myöhässä. Olisko kauhean paljon vaadittu, että pistäis vaikka suoraveloitukseen jos on muistiongelmia? Tosin kaipa täytyy olla vaan kiitollinen, että edes maksaa sen murto-osan lapsen kuluista, joillakin ei ole edes niin hyvin asiat.

Kaiken tämän yhteenvetona: kiusa se on pienikin kiusa, eikä lopu koskaan.

Voimia vaan kaikille eronneille ja eroaville. Ei ole helppoa.

samanlaisia kirjoitti:

kaiki uusi kiehtoo, oli se sitten auto, vene tai nainen.
Mies ei etsi koskaan pysyvyyttä, vaan aina jotain, mikä häntä itseään kiehtoo, vaikka se maksaisi sitten omat lapsensa.
Me tulimme harvinaisen hyvin toimeen koko aikamme ajan, ei tarvinnut muokkailla eikä mutella, olimme smanlaisia ajtuksiltamme. Kunnes nainen tuli ja vei, eikä sen koommin ole lapsiaan kaivannut. Nyt kierroksissa on kait jo kymmenes nainen, joten uutta pitää saada, edes lapsemme eivät kelpaa isän aikaa viemään.

Lue lisää

itte olen tapellu oikeuslaitoksessa asti lasteni asioista,eksä otti ja lähti. ei ollu nyrkin ja hellan välisä, meni ja tuli, pettikin.
mikäpä muu motivaatio vois olla ku lasten etujen ajaminen, tuhlata aikaa ja voimia, taistella miehenä sosiaalivirkailijoita vastaan. ei oo heleppoa, ja maksa vielä kaik kulut omasta pussista, muutama tuhannen euroa.
vai että kaikki samanlaisia...ettette vaan te eukot ois? bse:kin ( hullun lehmän tauti) ollu maalimassa vuosisatoja ja nyt vasta löydettiin, mitähän muuta teistä naisista vielä paljastuukaan....

kelaas ny kuitenki viä pari kertaa ennenku meet moisia möläyttelee uurestaan, ok???

Jussi kirjoitti:

itte olen tapellu oikeuslaitoksessa asti lasteni asioista,eksä otti ja lähti. ei ollu nyrkin ja hellan välisä, meni ja tuli, pettikin.
mikäpä muu motivaatio vois olla ku lasten etujen ajaminen, tuhlata aikaa ja voimia, taistella miehenä sosiaalivirkailijoita vastaan. ei oo heleppoa, ja maksa vielä kaik kulut omasta pussista, muutama tuhannen euroa.
vai että kaikki samanlaisia...ettette vaan te eukot ois? bse:kin ( hullun lehmän tauti) ollu maalimassa vuosisatoja ja nyt vasta löydettiin, mitähän muuta teistä naisista vielä paljastuukaan....

kelaas ny kuitenki viä pari kertaa ennenku meet moisia möläyttelee uurestaan, ok???

Lue lisää

sävyyn! Kuule kyllä sitä nainenkin saa lapsistaan tapella, kun mies ei ota vastuuta sitten ei millään tekosistaan. Onko he niin lapsellisia vai täysin kykenemättömiä eron jälkeen oleen lasten kanssa, vai mikämättää? Kyllä naista saa haukkua ja syyttää näköjään mistä vaan, mutta kun miestä aletaan vähän arvosteleen, ne hyppii pääelaelleen! Kumma juttu, että nainen ei ole enää eron jälkeen yhtään mitään, ei edes lapset! Vanhoja käytettyjä nukkeja jotka joutaakin pois! Pah sanon minä Pah!

naisille ei puhuta tohon kirjoitti:

sävyyn! Kuule kyllä sitä nainenkin saa lapsistaan tapella, kun mies ei ota vastuuta sitten ei millään tekosistaan. Onko he niin lapsellisia vai täysin kykenemättömiä eron jälkeen oleen lasten kanssa, vai mikämättää? Kyllä naista saa haukkua ja syyttää näköjään mistä vaan, mutta kun miestä aletaan vähän arvosteleen, ne hyppii pääelaelleen! Kumma juttu, että nainen ei ole enää eron jälkeen yhtään mitään, ei edes lapset! Vanhoja käytettyjä nukkeja jotka joutaakin pois! Pah sanon minä Pah!

Lue lisää

kyllä teille naisille puhutaan näemmä tuohon sävyyn, ja miksei? tulit itsekin niin tökerösti yleistäneesi miespuoliset ihmiset..
enkä ole varmaan millään muotoa väittänyt etteikö nainen saisi lapsistaan tapella, vai olenko? Jos lukisit viestin mihin itse olen palautetta laittanut, ja sitten minun kirjoitukset, niin toivottavasti ymmärrät mistä siellä edes "keskustellaan"? vähän kyllä epäilen tuon kirjoittamasi perusteella ettei mee jakoon..

lopen uupunut kirjoitti:

Huomioni kiinnitti tuo otsikko. Minkä ihmeen takia niistä miehistä tuleekin "entisiä" isiä?? Kyllä minä vain kuvittelen, että kun kerran on lapsen/lapset maailmaan saattanut, niin se isyys ja äitiys jatkuu koko elämän hamaan loppuun saakka ja vielä senkin jälkeen. Tosin elämähän ei ole prinsessaunta...

Itse olen 8 vuotta taistellut lapseni isän kanssa näistä tapaamisista ja elatusmaksujen maksamisista. Tyyli on, että yhteishuoltajuussopimus on vain yksipuolinen, vaikka molempien allekirjoitus siinä on. Sopimuksessa on tarkkaan määritelty tapaamisajankohdat, mutta niitä noudatetaan isän puolelta melko satunnaisesti.
Sielläkin perheessä on uusi emäntä ja komento, johon en sen enempiä puutu, mutta uskomattomiiin suorituksiin tunnutaan yltävän.

Jännittävä logiikka leimaa tätä isän asennetta; hän on sitä mieltä, että HÄNELLÄ on OIKEUS tavata lastaan jos sattuu haluamaan, mutta ei mitään velvollisuutta. Käsittääkseni kuitenkin lakikin määrittelee, että lapsella on oikeus tavata isäänsä/äitiänsä. Hassuinta (?) siinä on tietysti se, että kaikki velvollisuudet on kasautunut minun harteilleni. Jos isää sattuu väsyttämään, niin saattaa soittaa samana päivänä, kun lapsen pitäisi sinne mennä, ei nyt kuule oikein passaa. Siinähän sitten pistelet viikonlopun suunnitelmat ihan uusiin kuosiin, eikä tartte paljoo pyristellä. Kyllä tuolla meiningillä saa pahan mielen ihan jokaiselle osapuolelle. Lapsiraukkakin jo itki yhtenä iltana, että kun kukaan ei häntä halua... Että siinä se "entinen" isä rakkauttaan kylvää, just.

Elatusmaksutkin tulevat poikkeuksetta vähintään viikon myöhässä. Olisko kauhean paljon vaadittu, että pistäis vaikka suoraveloitukseen jos on muistiongelmia? Tosin kaipa täytyy olla vaan kiitollinen, että edes maksaa sen murto-osan lapsen kuluista, joillakin ei ole edes niin hyvin asiat.

Kaiken tämän yhteenvetona: kiusa se on pienikin kiusa, eikä lopu koskaan.

Voimia vaan kaikille eronneille ja eroaville. Ei ole helppoa.

Lue lisää

olen eronnut kaksi kertaa joista kummastakin avoliitosta on 1 lapsi
lapsi nro 1 tapaus. erotessamme sovimme miehen kanssa tapaamiset ym mutta mikään ei toiminut mies haki milloin sattui ja lopulta kieltäydyin antamasta lasta tapaamisiin joissa oltiin lapsen kanssa milloin missäkin ..yleensa jonkun naisen luona (vaihtuivat) no siitähän sota syttyi. sovittiin asiat lastenvalvojan kautta . no siihen loppui kiinnostus kunnes heräsi uudelleen n.20 vuoden jälkeen , soittelee pojalle joka ei ole kiinnostunut vähääkään isästään joka on täysin vieras hänelle. elatusmaksut hän hoiti viimeistä penniä myöten joten jossain vaiheessä rästiin jääneetkin on maksettu. siitä erikoinen tapaus.

lapsi 2 tapaus siitä ei paljon sanottavaa . ei ole hoitanut elatusmaksuja eikä tule hoitamaankaan koskaan. tapaamisia joihin tyttö lähtee vain minun kanssani tai esim tätinsä kanssa ei koskaan yksin on erittäin harvoin esim silloin kun tarvitaan joku allekirjoitus papereihin (tyttö on yhteishuollossa virallisesti)rippikuva ja koulukuvat joka vuosi on lähetetty postissa. pienenä vein itse tytön hänen luokseen .nekin kerrat sitten päättyivät kun kerran hänen pihallaan ollessa hän löi autostani peilin rikki. ei häntä ole lapsi kiinnostanut niin paljoa että edes soittaisi tai muuten muistaisi. no se on hänen valintansa...

no niin tällaisia erojakin sitä sitten on. nyt jo ylipäässeenä niistä voi puhua muuta kipeäähän se oli aikansa. toinen kerta oli tosi vaikeaa koska siihen ei syynä toiset naiset kuten ensimmäisen kohdalla , sillä kertaa oli kuningas alkoholi . meni 10 vuotta yksin lasten kanssa ja ihan hyvää aikaa se oli vaikkakin taloudellisesti oli tiukkaa mutta selvittiin.
nykyisin olen avioliitossa ...uusioperhe ja sen mukanaan tuomat jutut mutta se onkin jo oma lukunsa ei siitä sen enempää. miehen ex vaimosta sen verran että sekin soitteli noin pari vuotta yötä päivää milloin minkäkin asian varjolla, mutta nykyisin enää harvemmin...satunnaisesti ehkä..mies ainakin sanoo soitoista enää harvakseen. no tässäpä tämä minun tarinani tähän saakka.

lopen uupunut kirjoitti:

Huomioni kiinnitti tuo otsikko. Minkä ihmeen takia niistä miehistä tuleekin "entisiä" isiä?? Kyllä minä vain kuvittelen, että kun kerran on lapsen/lapset maailmaan saattanut, niin se isyys ja äitiys jatkuu koko elämän hamaan loppuun saakka ja vielä senkin jälkeen. Tosin elämähän ei ole prinsessaunta...

Itse olen 8 vuotta taistellut lapseni isän kanssa näistä tapaamisista ja elatusmaksujen maksamisista. Tyyli on, että yhteishuoltajuussopimus on vain yksipuolinen, vaikka molempien allekirjoitus siinä on. Sopimuksessa on tarkkaan määritelty tapaamisajankohdat, mutta niitä noudatetaan isän puolelta melko satunnaisesti.
Sielläkin perheessä on uusi emäntä ja komento, johon en sen enempiä puutu, mutta uskomattomiiin suorituksiin tunnutaan yltävän.

Jännittävä logiikka leimaa tätä isän asennetta; hän on sitä mieltä, että HÄNELLÄ on OIKEUS tavata lastaan jos sattuu haluamaan, mutta ei mitään velvollisuutta. Käsittääkseni kuitenkin lakikin määrittelee, että lapsella on oikeus tavata isäänsä/äitiänsä. Hassuinta (?) siinä on tietysti se, että kaikki velvollisuudet on kasautunut minun harteilleni. Jos isää sattuu väsyttämään, niin saattaa soittaa samana päivänä, kun lapsen pitäisi sinne mennä, ei nyt kuule oikein passaa. Siinähän sitten pistelet viikonlopun suunnitelmat ihan uusiin kuosiin, eikä tartte paljoo pyristellä. Kyllä tuolla meiningillä saa pahan mielen ihan jokaiselle osapuolelle. Lapsiraukkakin jo itki yhtenä iltana, että kun kukaan ei häntä halua... Että siinä se "entinen" isä rakkauttaan kylvää, just.

Elatusmaksutkin tulevat poikkeuksetta vähintään viikon myöhässä. Olisko kauhean paljon vaadittu, että pistäis vaikka suoraveloitukseen jos on muistiongelmia? Tosin kaipa täytyy olla vaan kiitollinen, että edes maksaa sen murto-osan lapsen kuluista, joillakin ei ole edes niin hyvin asiat.

Kaiken tämän yhteenvetona: kiusa se on pienikin kiusa, eikä lopu koskaan.

Voimia vaan kaikille eronneille ja eroaville. Ei ole helppoa.

Lue lisää

Paljon oli asiaa, kaikkea en edes jaksanut lukea.

Yhteishuoltajuus vaan pistää silmään.

Yhteishuoltajuus tarkoittaa, että molemmat vanhemmat ovat täysissä ruumiin- sekä sielunvoimissa hoitamassa lasta elämässään eteenpäin.
Tässäkin kirjoituksessa todetaan, ettei näin ole asia.
Miksi pienen lapsen vanhemmat tekevät yhteishuoltajuus sopimuksen tietäen, etteivät tule sopimuksen ehtoja täyttämään?

Miksi? Sovitaanko yhteishuoltajuuksia sen takia, että toisellakin vanhemmalla olisi vapaita viikonloppuja?

Lapselle paras on yksinhuoltajuus, koska silloin on yksi ja ainoa aikuinen päättämässä pienen ihmisen elämästä, eikä kypsymättömien vanhempien erimielisyydet vaikeuta lapsen elämää.

Terveisin yh isä jo viidettä vuotta.

Elatusmaksut saa säännölliseksi sosiaalihuollon kautta, joten niistä ei ole syytä valittaa. Joka kuun kymmenespäivä napsahtaa tilille ennenkuin ehtii edes ajatella :)

Tämäpä tämä kun ei ne "jätetyt" rassukat aina ymmärrä että heissä itsessään olisi mitään virheitä. Ei kyllä tulis mieleenkään itelläni katella naapuripöytiin ja vieraita peppuja jos oma vaimo pysyy siinä mitä vihkikaavassa on sovittu. On tuotta tullut koettua kuinka nainen muuttuu ja kuinka mieheltä vaaditaan - siis vain mieheltä - pitkämielisyyttä, ymmärtämystä ja rakkautta. Nainen saa muka olla oikukas, mitä ei ollut koskaan niiden 3 vuoden aikana kun seurusteltiin. Lasten tultua meno muuttui vain pahemmaksi. Ei ollut mitään mitä olisin voinut tehdä tai jättää tekemättä. Vaikka kuinka yritin parhaani aina tuli vain moitteita. Ja sitten kun siihen oli leipääntynyt, vuosia mennyt, tapasin toisen naisen ja halusin eron. Jep, minä olin petturi, vaimo ei. Kokemuksesta tiedän: ei niiden akkojen kaaliin saa taottua että niissä itessään jotain vikaa olisi. Eikä sillä ole enää siinä vaiheessa väliä kun osoitteet on eri paikassa ja siviilisääty eronnut.

häpi män kirjoitti:

Tämäpä tämä kun ei ne "jätetyt" rassukat aina ymmärrä että heissä itsessään olisi mitään virheitä. Ei kyllä tulis mieleenkään itelläni katella naapuripöytiin ja vieraita peppuja jos oma vaimo pysyy siinä mitä vihkikaavassa on sovittu. On tuotta tullut koettua kuinka nainen muuttuu ja kuinka mieheltä vaaditaan - siis vain mieheltä - pitkämielisyyttä, ymmärtämystä ja rakkautta. Nainen saa muka olla oikukas, mitä ei ollut koskaan niiden 3 vuoden aikana kun seurusteltiin. Lasten tultua meno muuttui vain pahemmaksi. Ei ollut mitään mitä olisin voinut tehdä tai jättää tekemättä. Vaikka kuinka yritin parhaani aina tuli vain moitteita. Ja sitten kun siihen oli leipääntynyt, vuosia mennyt, tapasin toisen naisen ja halusin eron. Jep, minä olin petturi, vaimo ei. Kokemuksesta tiedän: ei niiden akkojen kaaliin saa taottua että niissä itessään jotain vikaa olisi. Eikä sillä ole enää siinä vaiheessa väliä kun osoitteet on eri paikassa ja siviilisääty eronnut.

Lue lisää

Paljon on juttua puolests ja vastaan,mutta en löytänyt yhtään juttua aiheesta joka vaivasi pitkään meidän suhdetta.Miehen 2exää??yritti kaikin mahdollisin tavoin rikkoa meidän suhdetta,soiteltiin häiriösoittoja(loppui kun tehtiin ilmoitus poliisille.Läheteltiin kortteja,kuvia,jopa soraan tarjouduttiin AIKA LAPSELLISTA touhua yli40 naisilta.Minun mielestä mieheltäkin aika"lepsua"käytöstä,kun ei voinut sanoa napakammin niille entisilleen olevansa kihloissa ja asuvansa yhdessä jo mun kanssa!Nyt jättäneet vähemmälle,kun olen antanut nootin miehelle pienen aikalisän kanssa että muutan omaan talooni takas heti kun lumet ja pakkaset ohi,kun ei ole mikään pakko kaikkea kestää ja jatkuvasti anteeksi antaa,on tullut kuvioihin muitakin ikäviä asioita.NIIN ETTÄ AIKANSA KUTAKIN,SANOI PÄSSI KUN PÄÄTÄ LEIKATTIIN...

Niin, kukapa haluaisi ottaa eksänsä takaisin, jos tämä kerran on aikoinaan ilmoittanut lähtevänsä suhteesta? Uskaltaisiko sellaista enää ottaa takaisin? Pitäisikö sitten taas pelätä, että koska tämä päättää taas lähteä... Mitä se tekee luottamukselle suhteessa? Energiaavievää.

No ehkä jotkut ovat niin vahvoja, että palaaminen yhteen eron jälkeen voisi onnistuakin. Aika voi parantaa. Mutta miten siitä voi olla vakuuttunut, että näin todella on asian laita? Monimutkaista.

Kun se on ohi, niin eikö se oikeasti sitten niin olekin? Turha elätellä toiveita yhteenpaluusta, kun on kerran erottu? Aika mennä elämässä eteen päin, elää omaa elämäänsä ja irroittautua menneestä.

että exän uusi kumppani on lapseton.

Ihmeellisiä kommentteja tullut. Tiedän että on ristiriitaisesti kirjoitettuja asioita, pointti oli vaan se miksi ihminen ollessaan rakastunut ja tasapainoinen kuten exän pitäisi nyt olla jaksaa riidellä ja tapella entisensä kanssa, tai sanotaan että se on vaan pahentunut.

Yleensä kai ihminen ollessaan onnellinen ja rakastunut jakaa sitä myös läheisilleen ja se huokuu ihmisestä.

Kuten olen todennut en roiku hänessä ja lähettele jatkuvasti tekstareita tms. kuten täällä on ymmärretty.

Mulla on oma elämäni ja omat menoni, täällä ei taideta vaan jaksaa ymmärtää sitä että vaikka on erottu, on edelleen yhteiset lapset ja heistä yhteinen vastuu ja sen takia on vaan pakko pitää jotain yhteyttä,jokaikisestä lasten asiasta sitä ei todellakaan tarvitse tehdä.

Mutta täällä on helppo heittää kommentteja kun ei tiedä asioiden kaikki kuvioita...ap

Taidat olla aikamoinen miesten huijari ja varsinkin perheellisiltä! Muuten et noin suurta vahingoniloa tuntisi. Onko sinun vaikea kestää sitä että ukollasi on ollut sua ennen vaimo ja lapsia? Niin, katkeraahan se on myöntää olevansa toinen tai kolmas nainen miehelle... se ajankulu vaan!
Aika heikot on sullakin tiedot hyvästä parisuhteesta, jos se pitää rakentaa toisten kustannuksella, vieläpä lasten, mutta eiväthän ne olekkaan omiasi, joten mitäpä siitä, ei heistä kantsi välittää, kyllä se isä ne unohtaa ennemmin tai myöhemmin.
Onkin liikaa vaadituu ihmiseltä, joka ei välitä toisista yhtään, vaan oma napa on lähempänä. Huomioi vain, että kaikki katuu myös sinun päällesi joskus, liika hyvä tuppaa kadota ennenkuin huomaatkaan, ja silloin tippuu hyvin korkealta ja kovaa! Se on meille ilonpäivä!;)))

sääliä kirjoitti:

Ihmeellisiä kommentteja tullut. Tiedän että on ristiriitaisesti kirjoitettuja asioita, pointti oli vaan se miksi ihminen ollessaan rakastunut ja tasapainoinen kuten exän pitäisi nyt olla jaksaa riidellä ja tapella entisensä kanssa, tai sanotaan että se on vaan pahentunut.

Yleensä kai ihminen ollessaan onnellinen ja rakastunut jakaa sitä myös läheisilleen ja se huokuu ihmisestä.

Kuten olen todennut en roiku hänessä ja lähettele jatkuvasti tekstareita tms. kuten täällä on ymmärretty.

Mulla on oma elämäni ja omat menoni, täällä ei taideta vaan jaksaa ymmärtää sitä että vaikka on erottu, on edelleen yhteiset lapset ja heistä yhteinen vastuu ja sen takia on vaan pakko pitää jotain yhteyttä,jokaikisestä lasten asiasta sitä ei todellakaan tarvitse tehdä.

Mutta täällä on helppo heittää kommentteja kun ei tiedä asioiden kaikki kuvioita...ap

Lue lisää

" Yleensä kai ihminen ollessaan onnellinen ja rakastunut jakaa sitä myös läheisilleen ja se huokuu ihmisestä ".

Että exälleenkö pitäisi uutta onnea toitottaa?? Erikoista, kun täällä joku on valittanut juuri päinvastaista, kun exä on niin onnellinen eikä valittaja jaksaisi sellaista katella kun itseä ällöttää.

Voin vain omasta kokemuksesta kertoa, että kun pääsin eroon ankeasta exästä ja myöhemmin rakastuin, niin exäni ankeus vain korostui. Hän itse alkoi korostaa sitä, kenties tietämättään. Hänestä alkoi paistaa katkeruus meidän yhteisiä vuosiamme kohtaan koska se päättyi eroon, minä olin pettänyt hänet (monin tavoin, mutta en suhteessa toiseen naiseen, ja tämä on vain hänen mielipiteensä erostamme). Exä oli myös mustasukkainen uudelle naiselleni, muka hirveän huolissaan lapsista vaikka syytä ei ollut, exän yhteydenotot eivät olleet asiallisia lasten huoltoon liittyviä, vaan holhoavia lähinnä ja sellainen alkaa kyrsiä ketä tahansa. Tein kantani hänelle selväksi ja voi taivas mikä valitus siitä alkoi. Hän puhui ympäri ämpäri tuttavapiiriämme ja sukulaisiamme miten hirveä minusta oli tullut. Onko ihme etten enää ollut hänelle kuin hyvin niukasti edes asiallisen kohtelias ja lyhytsananainen kun hän soitteli? Ei ole.

Jos et itse kykene asettumaan miehesi asemaan, ei voi kukaan sinua auttaa. Mieti miltä hänestä tuntuu. Äläkä ruikuta että eipä hänkään välitä sinun tunteistasi. Mitä sitten? Voit ainakin koheuskella olevasi itse asiallinen ja järkevä. Mutta muista että puheesi vastapainoksi myös sinun pitää käyttäytyä siten.

Onnellinen loppu kohdallamme tuli kun exä sortui pariin irtonumeroon, eikä ole sen jälkeen ollut ilmeisesti pokkaa naputtaa minun elämästäni. Ehkä tilannetta pahensi kun minä en alentunut moralisoimaan häntä teoistaan, vaan en välittänyt tuon taivaallista (oli vanhemmalle lapselle ihmetellyt kun "isä ei välitä hänen menoistaan".. en totta vie exäni menoista välitä, kunhan hoitaa lapset!!)

Ehkäpä sinäkin voisit katsoa elämässä eteenpäin, jos et halua elää loppuelämääsi yksin: ole ulospäinsuuntautuva ja ole valmis uuteen suhteeseen. Ehkäpä löydät oikean rakkauden, kun exäsi ei sitä ollut.

pihi mies kirjoitti:

" Yleensä kai ihminen ollessaan onnellinen ja rakastunut jakaa sitä myös läheisilleen ja se huokuu ihmisestä ".

Että exälleenkö pitäisi uutta onnea toitottaa?? Erikoista, kun täällä joku on valittanut juuri päinvastaista, kun exä on niin onnellinen eikä valittaja jaksaisi sellaista katella kun itseä ällöttää.

Voin vain omasta kokemuksesta kertoa, että kun pääsin eroon ankeasta exästä ja myöhemmin rakastuin, niin exäni ankeus vain korostui. Hän itse alkoi korostaa sitä, kenties tietämättään. Hänestä alkoi paistaa katkeruus meidän yhteisiä vuosiamme kohtaan koska se päättyi eroon, minä olin pettänyt hänet (monin tavoin, mutta en suhteessa toiseen naiseen, ja tämä on vain hänen mielipiteensä erostamme). Exä oli myös mustasukkainen uudelle naiselleni, muka hirveän huolissaan lapsista vaikka syytä ei ollut, exän yhteydenotot eivät olleet asiallisia lasten huoltoon liittyviä, vaan holhoavia lähinnä ja sellainen alkaa kyrsiä ketä tahansa. Tein kantani hänelle selväksi ja voi taivas mikä valitus siitä alkoi. Hän puhui ympäri ämpäri tuttavapiiriämme ja sukulaisiamme miten hirveä minusta oli tullut. Onko ihme etten enää ollut hänelle kuin hyvin niukasti edes asiallisen kohtelias ja lyhytsananainen kun hän soitteli? Ei ole.

Jos et itse kykene asettumaan miehesi asemaan, ei voi kukaan sinua auttaa. Mieti miltä hänestä tuntuu. Äläkä ruikuta että eipä hänkään välitä sinun tunteistasi. Mitä sitten? Voit ainakin koheuskella olevasi itse asiallinen ja järkevä. Mutta muista että puheesi vastapainoksi myös sinun pitää käyttäytyä siten.

Onnellinen loppu kohdallamme tuli kun exä sortui pariin irtonumeroon, eikä ole sen jälkeen ollut ilmeisesti pokkaa naputtaa minun elämästäni. Ehkä tilannetta pahensi kun minä en alentunut moralisoimaan häntä teoistaan, vaan en välittänyt tuon taivaallista (oli vanhemmalle lapselle ihmetellyt kun "isä ei välitä hänen menoistaan".. en totta vie exäni menoista välitä, kunhan hoitaa lapset!!)

Ehkäpä sinäkin voisit katsoa elämässä eteenpäin, jos et halua elää loppuelämääsi yksin: ole ulospäinsuuntautuva ja ole valmis uuteen suhteeseen. Ehkäpä löydät oikean rakkauden, kun exäsi ei sitä ollut.

Lue lisää

tästä viestistä.

Sait mut todella ajattelemaan asioita eri kannalta.
Olen varmasti liian holhoava ja olen liian huolissani kaikista asioista, olen aina ollut sellainen ja varmasti ärsyttää yleisestikin miehiä.
Olen kyllä katsonut monta kertaa peiliin ja muuttunutkin jopa jo joissain asioissa, vielä on paljon kehittymistä mutta kaikki ajallaan.

Kiitos muillekin kommentteja heittäneille, osa on mennyt ohi mutta monista on löytynyt ajattelemisen aihettta ja laittanut nimenomaan mut miettimään omaa käytöstäni.

Mutta ajattelen kuitenkin niin että riitoihin tarvitaan kaksi ihmistä, sekä minä että exä olemme molemmat purkaneet pahaa oloamme toisiimme, ei tarkoituksella mutta ilmeisesti tämän on vaan pitänyt mennä tällä tavalla jotta voi aloittaa uuden elämän...ap

ihminen, säälin sua kirjoitti:

Taidat olla aikamoinen miesten huijari ja varsinkin perheellisiltä! Muuten et noin suurta vahingoniloa tuntisi. Onko sinun vaikea kestää sitä että ukollasi on ollut sua ennen vaimo ja lapsia? Niin, katkeraahan se on myöntää olevansa toinen tai kolmas nainen miehelle... se ajankulu vaan!
Aika heikot on sullakin tiedot hyvästä parisuhteesta, jos se pitää rakentaa toisten kustannuksella, vieläpä lasten, mutta eiväthän ne olekkaan omiasi, joten mitäpä siitä, ei heistä kantsi välittää, kyllä se isä ne unohtaa ennemmin tai myöhemmin.
Onkin liikaa vaadituu ihmiseltä, joka ei välitä toisista yhtään, vaan oma napa on lähempänä. Huomioi vain, että kaikki katuu myös sinun päällesi joskus, liika hyvä tuppaa kadota ennenkuin huomaatkaan, ja silloin tippuu hyvin korkealta ja kovaa! Se on meille ilonpäivä!;)))

Lue lisää

Ilonpäiviä on meillä vietetty jo muutama vuosi. Sain pitää mieheni kokonaan, ei ole tarvinnut sietää hänen aikaisempia kakaroitaan meidän nurkissa. Valinta oli lasten - tai lasten äidin tarkemmin ottaen. Lasten äiti oli valehdellut lapsille minusta asioita, joista voisi nostaa kunnianloukkaussyytteen. Muutaman kuukauden väsytystaistelu teki tehtävänsä ja lapset ilmoittivat "oman tahtonsa" että eivät halua isällä käydä koska minä olen olemassa. Tietysti lapset uskovat äitiä, se on luonnollista ja periaatteessa oikeinkin. Isälle tämä oli tietysti kova paikka. Ehdot lasten tapaamiselle siis saneli hänen exänsä, eivät lapset. Niin myös isä teki selväksi että hoitaa yhteishuoltajuuden kotonaan ja jos ei se kelpaa niin lapset miettiköön mikä elämässä on tärkeää. Se on ihmeellistä että lapset pitivät minun olemassaoloa pahempana kuin sitä etteivät tapaa isäänsä kuin harvoin pikaisesti jossain kahvilassa. Lapset eivät edes olleet tavanneet minua enne kuin nämä asenteet oli heihin istutettu. Isä teki parhaansa, mutta lapset pelkäsivät koska "äiti oli kertonut". Isän on hieman vaikea alkaa selittää lapseille että äiti valehtelee. Siinä oli isovanhempia ja tätejä myöten suku setvimässä, mutta äidin sana piti.

Minä en ole asiaa murehtinut vuosiin. Meillä on kaksi yhteistä lasta. Eivät he miehelleni aiempia lapsia korvaa. Joskus toivoin, että hänen lapsensa tulisivat järkiin jossain vaiheessa, mutta näyttää pahalta. Kuitenkin omissa lapsissa riittää tekemistä tarpeeksi, että murehtisin muiden kakaroita, jotka jo alkavat olla aikuisia. Jos me eroamme, mies ei taatusti menetä näitä lapsiaan vaikka hänellä olisi kolme naista samaan aikaan.

pihi mies kirjoitti:

" Yleensä kai ihminen ollessaan onnellinen ja rakastunut jakaa sitä myös läheisilleen ja se huokuu ihmisestä ".

Että exälleenkö pitäisi uutta onnea toitottaa?? Erikoista, kun täällä joku on valittanut juuri päinvastaista, kun exä on niin onnellinen eikä valittaja jaksaisi sellaista katella kun itseä ällöttää.

Voin vain omasta kokemuksesta kertoa, että kun pääsin eroon ankeasta exästä ja myöhemmin rakastuin, niin exäni ankeus vain korostui. Hän itse alkoi korostaa sitä, kenties tietämättään. Hänestä alkoi paistaa katkeruus meidän yhteisiä vuosiamme kohtaan koska se päättyi eroon, minä olin pettänyt hänet (monin tavoin, mutta en suhteessa toiseen naiseen, ja tämä on vain hänen mielipiteensä erostamme). Exä oli myös mustasukkainen uudelle naiselleni, muka hirveän huolissaan lapsista vaikka syytä ei ollut, exän yhteydenotot eivät olleet asiallisia lasten huoltoon liittyviä, vaan holhoavia lähinnä ja sellainen alkaa kyrsiä ketä tahansa. Tein kantani hänelle selväksi ja voi taivas mikä valitus siitä alkoi. Hän puhui ympäri ämpäri tuttavapiiriämme ja sukulaisiamme miten hirveä minusta oli tullut. Onko ihme etten enää ollut hänelle kuin hyvin niukasti edes asiallisen kohtelias ja lyhytsananainen kun hän soitteli? Ei ole.

Jos et itse kykene asettumaan miehesi asemaan, ei voi kukaan sinua auttaa. Mieti miltä hänestä tuntuu. Äläkä ruikuta että eipä hänkään välitä sinun tunteistasi. Mitä sitten? Voit ainakin koheuskella olevasi itse asiallinen ja järkevä. Mutta muista että puheesi vastapainoksi myös sinun pitää käyttäytyä siten.

Onnellinen loppu kohdallamme tuli kun exä sortui pariin irtonumeroon, eikä ole sen jälkeen ollut ilmeisesti pokkaa naputtaa minun elämästäni. Ehkä tilannetta pahensi kun minä en alentunut moralisoimaan häntä teoistaan, vaan en välittänyt tuon taivaallista (oli vanhemmalle lapselle ihmetellyt kun "isä ei välitä hänen menoistaan".. en totta vie exäni menoista välitä, kunhan hoitaa lapset!!)

Ehkäpä sinäkin voisit katsoa elämässä eteenpäin, jos et halua elää loppuelämääsi yksin: ole ulospäinsuuntautuva ja ole valmis uuteen suhteeseen. Ehkäpä löydät oikean rakkauden, kun exäsi ei sitä ollut.

Lue lisää

" En välitä exäni menoista, KUNHAN HOITAA LAPSET"!

Just niin, ex vaimo ei ole enää kuin lastenhoitaja, siihen kelpaa, kun sinä et siihen kykene! Voi hirvitys, millaisia ajatuksia sulla on ihmistä kohtaan, joka sulle on lapset tehnyt, hoitanut ne ja hoitaa edelleen! Paskat saa palkaksi. Onneks en tunne sua, jos tuntuisin tietäisit ettet ole toivottu ystäväksikään enää! Toivon että lapset ymmärtävät vanhempana miten heidän äitiään "arvostat" ja jättää sut yksin!!! Sinäkään et lasten arvostusta ja lapsia kaipaa!

hyi olkoon kirjoitti:

" En välitä exäni menoista, KUNHAN HOITAA LAPSET"!

Just niin, ex vaimo ei ole enää kuin lastenhoitaja, siihen kelpaa, kun sinä et siihen kykene! Voi hirvitys, millaisia ajatuksia sulla on ihmistä kohtaan, joka sulle on lapset tehnyt, hoitanut ne ja hoitaa edelleen! Paskat saa palkaksi. Onneks en tunne sua, jos tuntuisin tietäisit ettet ole toivottu ystäväksikään enää! Toivon että lapset ymmärtävät vanhempana miten heidän äitiään "arvostat" ja jättää sut yksin!!! Sinäkään et lasten arvostusta ja lapsia kaipaa!

Lue lisää

Tietysti exän/äidin pitää hoitaa lapset silloin kun ovat hänen luonaan, vai ollaanko eri mieltä? Isänkö pitäisi käydä sielläkin hoitamassa ja ruokkimassa? Siinä tapauksessa ei taitaisi äidin huoltajuus olla ihan hanskassa.

Sinä sen sijaan taidat roikkua entisessä miehessäsi epätoivoisesti, juuri sellainen maanvaiva, ettei ihmekään kun mies on muualle lähtenyt. Otappa uusi olut kaapista niin olo kohenee ja tunnet itsesi taas voittamattomaksi! :)

*lohduttaa* kirjoitti:

Tietysti exän/äidin pitää hoitaa lapset silloin kun ovat hänen luonaan, vai ollaanko eri mieltä? Isänkö pitäisi käydä sielläkin hoitamassa ja ruokkimassa? Siinä tapauksessa ei taitaisi äidin huoltajuus olla ihan hanskassa.

Sinä sen sijaan taidat roikkua entisessä miehessäsi epätoivoisesti, juuri sellainen maanvaiva, ettei ihmekään kun mies on muualle lähtenyt. Otappa uusi olut kaapista niin olo kohenee ja tunnet itsesi taas voittamattomaksi! :)

Lue lisää

En tajua, miksi minun ja ex-mieheni pitäisi olla ystäviä ja välittää toisistamme, vaikka meillä on yhteiset lapset. Me erosimme, koska emme voineet olla enää pari. On paljon helpompi olla viileissä asiallisissa väleissä kuin yrittää olla ystävä ihmisen kanssa, jonka kanssa on kuitenkin vietetty sekä todella onnellisia että todella onnettomia aikoja. Suhteessa on kertakaikkisesti liikaa tunnelatausta ja menneisyyden painolastia ystävyyssuhteeseen. Mielestäni on lastenkin takia paljon helpompaa, että minun luonani eletään minun tavoillani ja isänsä luona isän tavalla. Tiedän, että mieheni huolehtii heistä ja hänelle minä olen vain ja ainoastaan hänen lastensa äiti. Se ei mielestäni ole mikään niin erityinen saavutus, että mieheni pitäisi paapoa minua lopun elämäänsä. Sitä varten minulla on ihan omat ihmissuhteeni.

ihminen, säälin sua kirjoitti:

Taidat olla aikamoinen miesten huijari ja varsinkin perheellisiltä! Muuten et noin suurta vahingoniloa tuntisi. Onko sinun vaikea kestää sitä että ukollasi on ollut sua ennen vaimo ja lapsia? Niin, katkeraahan se on myöntää olevansa toinen tai kolmas nainen miehelle... se ajankulu vaan!
Aika heikot on sullakin tiedot hyvästä parisuhteesta, jos se pitää rakentaa toisten kustannuksella, vieläpä lasten, mutta eiväthän ne olekkaan omiasi, joten mitäpä siitä, ei heistä kantsi välittää, kyllä se isä ne unohtaa ennemmin tai myöhemmin.
Onkin liikaa vaadituu ihmiseltä, joka ei välitä toisista yhtään, vaan oma napa on lähempänä. Huomioi vain, että kaikki katuu myös sinun päällesi joskus, liika hyvä tuppaa kadota ennenkuin huomaatkaan, ja silloin tippuu hyvin korkealta ja kovaa! Se on meille ilonpäivä!;)))

Lue lisää

Sinä se vasta asiantuntija oletkin! Mistä ihmeestä ammennat kaiken tuon viisautesi?

ihminen, säälin sua kirjoitti:

Taidat olla aikamoinen miesten huijari ja varsinkin perheellisiltä! Muuten et noin suurta vahingoniloa tuntisi. Onko sinun vaikea kestää sitä että ukollasi on ollut sua ennen vaimo ja lapsia? Niin, katkeraahan se on myöntää olevansa toinen tai kolmas nainen miehelle... se ajankulu vaan!
Aika heikot on sullakin tiedot hyvästä parisuhteesta, jos se pitää rakentaa toisten kustannuksella, vieläpä lasten, mutta eiväthän ne olekkaan omiasi, joten mitäpä siitä, ei heistä kantsi välittää, kyllä se isä ne unohtaa ennemmin tai myöhemmin.
Onkin liikaa vaadituu ihmiseltä, joka ei välitä toisista yhtään, vaan oma napa on lähempänä. Huomioi vain, että kaikki katuu myös sinun päällesi joskus, liika hyvä tuppaa kadota ennenkuin huomaatkaan, ja silloin tippuu hyvin korkealta ja kovaa! Se on meille ilonpäivä!;)))

Lue lisää

olla tämänkin nimimerkin käyttäjällä takana.

Kuule, niitä lapsia ei ole pakko ottaa itselle, jos niiden kasvattaminen niin suurta katkeruutta aiheuttaa.

Taisi olla edellinen kirjoitus pieni provo, mutta hyvin näytti osuneen.

Upposiko?

sääliä kirjoitti:

Ihmeellisiä kommentteja tullut. Tiedän että on ristiriitaisesti kirjoitettuja asioita, pointti oli vaan se miksi ihminen ollessaan rakastunut ja tasapainoinen kuten exän pitäisi nyt olla jaksaa riidellä ja tapella entisensä kanssa, tai sanotaan että se on vaan pahentunut.

Yleensä kai ihminen ollessaan onnellinen ja rakastunut jakaa sitä myös läheisilleen ja se huokuu ihmisestä.

Kuten olen todennut en roiku hänessä ja lähettele jatkuvasti tekstareita tms. kuten täällä on ymmärretty.

Mulla on oma elämäni ja omat menoni, täällä ei taideta vaan jaksaa ymmärtää sitä että vaikka on erottu, on edelleen yhteiset lapset ja heistä yhteinen vastuu ja sen takia on vaan pakko pitää jotain yhteyttä,jokaikisestä lasten asiasta sitä ei todellakaan tarvitse tehdä.

Mutta täällä on helppo heittää kommentteja kun ei tiedä asioiden kaikki kuvioita...ap

Lue lisää

Mä en kyl tajua teitä ihmiset... Te kuvittelette, että jos on eletty parisuhteessa, josta on syntynyt lapsia, niin eron jälkeen ei tarvitse olla minkäänlaisessa yhteydessä ex:ään. Ottakaa ensimmäiseksi selvää, mitä tarkoittaa sana yhteishuoltajuus. Tosin, aika useasti sitä sanaa ei tunne myöskään tämä "muualla" asuva ex:kään.

Teille ei juolahda mieleen sekään, että miten asiat vaikuttavat lapsiin, jos esim. lapset joutuvat "hoitamaan" aikuisten asioita, joita väkisinkin tulee, kun on yhteisiä lapsia. Tarhassa, koulussa, lääkärissä jne. on paljon asioita joihin esim. tarvitaan molempien vanhempien allekirjoitus. On joulu- ja kevätjuhlia ym.

Ei se isyys eikä äitiys ole pelkästään viikonlopputapaamista. Väkisinkin joutuu olemaan yhteydessä siihen "muualla" asuvaan vanhempaan. Ei lapsilta voi vaatia/olettaa, että he kuskailevat papereita tai muistavat aina sanoa asiat, joita äiti tai isi haluaisi toiselleen sanoa. Ei lapset ole mitään "viestikapuloita" kyllä meidän vanhempien täytyisi pystyä hoitamaan asiat aikuisella tavalla, eikä kiukutella kuin pahaset kakarat. Lapset siinä loppujen lopuksi kärsii.

Me ollaan uusioperhe. Minun ex:ä oli ja on edelleen hankala, ei olla missään tekemisessä. On haukkunut minua lapsille jne. Tapaamiset hän päättää, milloin ottaa ja milloin ei. Lapset ilmoittavat minulle, jos muistavat. Saattaa soittaa edellisenä pvänä lapsille, kun pitäisi lasten mennä hänen luokseen, ettei otakaan nyt. Minulla kun on asiaa, niin kerron asiani lasten isän isälle ja hän kertoo, jos kertoo eteenpäin. Elatusmaksut tulivat ulosoton kautta ja nyt kunnalta, he perivät sitten isältä. Ei ole kertaakaan itse maksanut.

Itse lähti toisen matkaan, ei kestänyt synnytyksen jälkeistä masennusta. Ilmoitti, et nyt tekee, mitä ei voinut tehdä meidän kanssa. Aluksi soitteli minulle pilareita, kun lapset olivat hänellä. Hän meni kihloihin toisen kanssa, soitti minulle, et ovat menossa viettämään kihlajaisia, ihan kuin minua olisi kiinnostanut enää. Kunhan vaan hänen piti minulle ilmoittaa. Nyt nauttikoon "uudesta perheestä", niin kuin hän on asiansa esittänyt uusien lapsien kera. Vapaus loppui lyhyeen. Olikin nainen, joka halusi lapsia, ensin exä ei kuulema suostunut.

Nykyisen mieheni ex:ä soittelee, koska heillä on yhteinen lapsi. En häiriinny siitä, koska tiedän, että mieheni rakastaa minua ja lasten asiat on hoidettava. Kadehdin vaan salaa, kun hänen lapsellaan on isä, joka hoitaa asiat niin kuin pitääkin. Lapsi on meillä useammin, kuin minun lapset isällään.

Mukavaa kevättä kaikille ja muistakaa, että lasten etu on kaikista tärkein. Koittakaa hoitaa välinne vaikka eroattekin, edes niin, että voitte kasvattaa ne lapset yhdessä, mitkä olette tähän maailmaan tehneetkin.

myös eronnut kirjoitti:

Mä en kyl tajua teitä ihmiset... Te kuvittelette, että jos on eletty parisuhteessa, josta on syntynyt lapsia, niin eron jälkeen ei tarvitse olla minkäänlaisessa yhteydessä ex:ään. Ottakaa ensimmäiseksi selvää, mitä tarkoittaa sana yhteishuoltajuus. Tosin, aika useasti sitä sanaa ei tunne myöskään tämä "muualla" asuva ex:kään.

Teille ei juolahda mieleen sekään, että miten asiat vaikuttavat lapsiin, jos esim. lapset joutuvat "hoitamaan" aikuisten asioita, joita väkisinkin tulee, kun on yhteisiä lapsia. Tarhassa, koulussa, lääkärissä jne. on paljon asioita joihin esim. tarvitaan molempien vanhempien allekirjoitus. On joulu- ja kevätjuhlia ym.

Ei se isyys eikä äitiys ole pelkästään viikonlopputapaamista. Väkisinkin joutuu olemaan yhteydessä siihen "muualla" asuvaan vanhempaan. Ei lapsilta voi vaatia/olettaa, että he kuskailevat papereita tai muistavat aina sanoa asiat, joita äiti tai isi haluaisi toiselleen sanoa. Ei lapset ole mitään "viestikapuloita" kyllä meidän vanhempien täytyisi pystyä hoitamaan asiat aikuisella tavalla, eikä kiukutella kuin pahaset kakarat. Lapset siinä loppujen lopuksi kärsii.

Me ollaan uusioperhe. Minun ex:ä oli ja on edelleen hankala, ei olla missään tekemisessä. On haukkunut minua lapsille jne. Tapaamiset hän päättää, milloin ottaa ja milloin ei. Lapset ilmoittavat minulle, jos muistavat. Saattaa soittaa edellisenä pvänä lapsille, kun pitäisi lasten mennä hänen luokseen, ettei otakaan nyt. Minulla kun on asiaa, niin kerron asiani lasten isän isälle ja hän kertoo, jos kertoo eteenpäin. Elatusmaksut tulivat ulosoton kautta ja nyt kunnalta, he perivät sitten isältä. Ei ole kertaakaan itse maksanut.

Itse lähti toisen matkaan, ei kestänyt synnytyksen jälkeistä masennusta. Ilmoitti, et nyt tekee, mitä ei voinut tehdä meidän kanssa. Aluksi soitteli minulle pilareita, kun lapset olivat hänellä. Hän meni kihloihin toisen kanssa, soitti minulle, et ovat menossa viettämään kihlajaisia, ihan kuin minua olisi kiinnostanut enää. Kunhan vaan hänen piti minulle ilmoittaa. Nyt nauttikoon "uudesta perheestä", niin kuin hän on asiansa esittänyt uusien lapsien kera. Vapaus loppui lyhyeen. Olikin nainen, joka halusi lapsia, ensin exä ei kuulema suostunut.

Nykyisen mieheni ex:ä soittelee, koska heillä on yhteinen lapsi. En häiriinny siitä, koska tiedän, että mieheni rakastaa minua ja lasten asiat on hoidettava. Kadehdin vaan salaa, kun hänen lapsellaan on isä, joka hoitaa asiat niin kuin pitääkin. Lapsi on meillä useammin, kuin minun lapset isällään.

Mukavaa kevättä kaikille ja muistakaa, että lasten etu on kaikista tärkein. Koittakaa hoitaa välinne vaikka eroattekin, edes niin, että voitte kasvattaa ne lapset yhdessä, mitkä olette tähän maailmaan tehneetkin.

Lue lisää

Et ehkä todellakaan ole tajunnut, että on erilaisia ihmisiä erilaisine tunteineen. Suurin osa pyrkii Huom. PYRKII) toimimaan oikein ja järkevästi. Silti se ei onnistu. Valitettavasti on olemassa myös ihmisiä joiden tekemisiä ohjaa katkeruus ja ilkeys, ei suinkaan lasten paras. On turha syyttää sellaisessa tapauksessa sitä osapuolta joka ei siedä katkeroitunutta ex puolisoaan.

Voisin minäkin sanoa: en ymmärrä miksi ex puolisoa kohtaan katkeroituu niin, että haukkuu tätä (yleensä naiset haukkuvat miehiään) eivätkä ymmärrä miten joku toinen (yleensä nainen) voi elää sellaisen ihmisen (yleensä mies) kanssa, vaikka on eronnut ja erosta lapsia. Tuo katkeroitunut exä keksii kaikenlaisia adjektiiveja haukkuakseen ex miestään. Niin, se mitä minä voisin tähän sanoa on: MIKSI SE KOSKAAN MENI NAIMISIIN NIIN HUONON JA TYHMÄN IHMISEN KANSSA?. Voisin, mutta kun tietää että haukkkumisten taustalla on katkeruus, joka ei enää ole millään muotoa "tervettä" laatua, niin tyydyn vain toivomaan että kyseinen hlö saisi ammattiapua, lääkkeitäkin ehkä, päästäkseen tasapainoon itsensä kanssa, kasvattaakseen lapsistaan tasapainoisia, antaakseen lapsille oikeuden omiin tunteisiin toista vanhempaa kohtaan, samoin tunteisiin toisen vanhemman uutta puolisoa ja tämän lapsia ja sukulaisia kohtaan. Sillä mitään hyvää katkeruudesta ei ole, muuta kuin kyseinen ihminen luulee saavansa hyvän mielen ja luulee että joku alkaisi nähdä hänen exänsä samalla tavalla kuin hän itse näkee. Niin ei kuitenkaan yleensä käy, vaikka harva kehtaa suoraan sanoa katkeralle suorat sanat. Muut kuin exä, ja exäänsä katkera ei usko.

Sinulle ei tullut mieleen, että kasvaisit aikuiseksi ennen kuin aloitat seuraavan suhteen. Että osaisit käsitellä erosi aikuismaisesti. Ehkä te lapselliset eronneet sovitte hyvin yhteen, haukkumaan exiänne. Onko itsetuntonne niin suossa että ette pysty hyväksymään sitä, että olette tehneet ehkä (EHKÄ!) virheen edellisen kumppanin kanssa, koska ette sopineetkaan yhteen? Oliko se todella NIIN paha virhe, että pitää pilkata ja ivata toista osapuolta.... tuskin.

Ihmettelen kovasti minäkin nykyistä maailmaa. Sillä oma eroni oli aikoinaan asiallinen. Kaikki osapuolet käyttäytyvät asiallisesti. Mitään vihaa ei ole ollut havaittavissa. Olen pelkästään tyyytyväinen siitä, että lapset pitävät ex mieheni uudesta vaimosta ja heidän yhteisestä lapsesta. Lasten pitää saada olla onnellisia niiden ihmisten parissa joita heidän elämäänsä kuuluu, aikuiset eivät saa istuttaa ennakkoasenteita ja omia tunteitaan ja epäluulojaan lapsiin. Vaan tukea heitä niissä oloissa joissa eletään. Lapsella pitää olla perusturvallisuus taattu.

Olen läheltä seurannut lapseni parhaan ystävän vanhempien katkeraa eroa. On surullista nähdä miten lapsi kärsii. Hän on kysellyt paljon mm. oikeuksistaan tunteisiinsa. Äiti sanoo yhtä, mutta kun... Mitä minä voin tehdä muuta kuin luoda lapselle uskoa itseensä. Hän on jopa luullut että vika on hänessä kun meillä asiat ovat hyvin, mutta heillä vain riidellään ja kielletään lasta tapaamasta isän uutta kumppania. Lapsi on utelias, ja olisi kiinnostunut isänsä elämästä, isänsä onnesta, mutta äiti kieltää. Siihen en voi mitään sanoa. Tunnen syvää tuskaa tuon lapsen puolesta. Onneksi voimme edes olla positiivisena esimerkkinä hänelle, että asiat voivat olla paremminkin, eikä erot aina ole pelkkää katkeruutta.

Sosiaalitantta soitti lastensuojelusta ja kertoi lapsemme isän haluavan alennusta elatusmaksuihin syystä että voisi perustaa perhettä nykyisen kumppaninsa kanssa. Kerrankin minulla leikkasi ja tokaisin "Hoitakoon ensin ensimmäisen perheensä, en tässä minäkään voi perhettä näillä tuloilla perustaa. Sanoitko olevasi lastensuojelusta vai isiensuojelusta?". Elatusmaksut korotettiin vastaamaan nykytasoa :)
Pitäkää puolenne!

Jämpti on näin kirjoitti:

Sosiaalitantta soitti lastensuojelusta ja kertoi lapsemme isän haluavan alennusta elatusmaksuihin syystä että voisi perustaa perhettä nykyisen kumppaninsa kanssa. Kerrankin minulla leikkasi ja tokaisin "Hoitakoon ensin ensimmäisen perheensä, en tässä minäkään voi perhettä näillä tuloilla perustaa. Sanoitko olevasi lastensuojelusta vai isiensuojelusta?". Elatusmaksut korotettiin vastaamaan nykytasoa :)
Pitäkää puolenne!

Lue lisää

Oletko lopun elämäsi katkera?

olet tässä oikeassa. Tosi hienoa nähdä että miehiltä tulee näitä kommentteja jotka saavat mua tajuamaan asioita. En millään tavalla pidä naisten kommentteja huonompina mutta nämä jotenkin herättävät, ehkä se on just se kun saa ajatuksia miehen näkökulmasta.

Haluan vielä sen verran kommentoida ristiriitaisuuksiani että tarkoitin että kun MINÄ sain tietää exän uudesta kumppanista pojaltani, niin silloin yhteydenpito loppui hänen puoleltaan aika totaalisesti, eli se olen ollut minä kun olen ottanut yhteyttä, edelleekin vain lasten asioista.

Exä ottanut yhteyttä siis tämän naisen tultua kuvioihin ihan pari kertaa ja on se yhteydenottaja ollut kumpi tahansa meistä, siis yleensä kuitenkin minä, niin vaikka aluksi kumpikin ollaan puhuttu asiallisesti ja suht nätisti niin jollain tavalla kumpikin on provosoiduttu ja homma mennyt haukkumiseksi ja huutamiseksi, puolin ja toisin.

Silloin kun nämä elokuviin pyytämiset ja muut ovat tapahtuneet niin exällä on ollut jo tämä kumppani kuvioissa mutta mä en ole siitä tiennyt.

En tiedä tarkensiko tämä yhtään tätä sotkua mutta näitä on vaikea selittää ihan vieraille ihmisille jotka näitä täällä lukee.

Pahoittelen ristiriitaisuuksiani ja toivon ettei kukaan ota näistä hernettä nenään :)

Päässä on vielä käsittelemättömiä asioista ja niitä tässä yrittää koko ajan itse jäsennellä ja ymmärtää.

Tässäkin asiassa ihmiset ovat eerilaisia, toiset pystyvät helpostikin laittamaan asiat taka-alalle ja jatkamaan uutta elämää, its ekuulun siihen ryhmään että puhun ja kelaan ja mietin ja sitten joku päivä kaikki on näyttää kirkkaalta mun mielessäni. ap

taas että kirjoitti:

olet tässä oikeassa. Tosi hienoa nähdä että miehiltä tulee näitä kommentteja jotka saavat mua tajuamaan asioita. En millään tavalla pidä naisten kommentteja huonompina mutta nämä jotenkin herättävät, ehkä se on just se kun saa ajatuksia miehen näkökulmasta.

Haluan vielä sen verran kommentoida ristiriitaisuuksiani että tarkoitin että kun MINÄ sain tietää exän uudesta kumppanista pojaltani, niin silloin yhteydenpito loppui hänen puoleltaan aika totaalisesti, eli se olen ollut minä kun olen ottanut yhteyttä, edelleekin vain lasten asioista.

Exä ottanut yhteyttä siis tämän naisen tultua kuvioihin ihan pari kertaa ja on se yhteydenottaja ollut kumpi tahansa meistä, siis yleensä kuitenkin minä, niin vaikka aluksi kumpikin ollaan puhuttu asiallisesti ja suht nätisti niin jollain tavalla kumpikin on provosoiduttu ja homma mennyt haukkumiseksi ja huutamiseksi, puolin ja toisin.

Silloin kun nämä elokuviin pyytämiset ja muut ovat tapahtuneet niin exällä on ollut jo tämä kumppani kuvioissa mutta mä en ole siitä tiennyt.

En tiedä tarkensiko tämä yhtään tätä sotkua mutta näitä on vaikea selittää ihan vieraille ihmisille jotka näitä täällä lukee.

Pahoittelen ristiriitaisuuksiani ja toivon ettei kukaan ota näistä hernettä nenään :)

Päässä on vielä käsittelemättömiä asioista ja niitä tässä yrittää koko ajan itse jäsennellä ja ymmärtää.

Tässäkin asiassa ihmiset ovat eerilaisia, toiset pystyvät helpostikin laittamaan asiat taka-alalle ja jatkamaan uutta elämää, its ekuulun siihen ryhmään että puhun ja kelaan ja mietin ja sitten joku päivä kaikki on näyttää kirkkaalta mun mielessäni. ap

Lue lisää

Ymmärsin ja ymmärrän kyllä täysin, mistä kerroit ja kerrot! Selaillessani muutamia kommentteja tuli sellainen tunne, miten nämä asiat ovatkaan siinä herkässä vaiheessa jolloin ylireakoidaan voimakkaimmin itseään liippaavaan. Ristiriita tilanteissa tavallisimmin puhutaan "tunnetasolla" eikä niinkään asioiden doplematiikasta, miten tulisi tässä ja tässä tilanteessa toimia mahdollisimman järkevästi kaikkia osapuolia huomioiden. Tällä en nyt tarkoittanut sinua, vaan noin yleisellä tasolla! Hassu sen sijaan on miten helppoa on netissä kertoa ja purkautua ja näin jakaa tuntojaan muiden kesken, eikö? Olet aivan oikeassa lasten ja ent. miehesi suhteen pitämällä häneen sen verran yhteyttä näin tärkeässä asiassa! Uskon kyllä hänenkin näin ajattelevan ja hyväksyvän sen tilaisuuden olla osallinen teidän yhteisten lasten tulevaisuuden kehityksessä rakentaa parempaa tulevaisuutta heille! Tosi asiat ovat tosiasioita niiden varaan rakentaminen takaa realistisemman tulevaisuuden, niin kuin olet menetellytkin... Arvostan sinua pyrkimyksissäsi tulemalla ulos niistä mieltä pahoittavista tunnoista, joita olet saanut osaksesi ja kenties saanet jatkossakin. Mikäli vastapuolen paineet kasvaa... Eräs asia jonka opin itsestäni miettiessäni syitä tapahtuneeseen eroon ja sen jälkeisissä dielogeissani omaa suhdettani asioihin. Hämmästykseni oli suuri huomatessani, miten kekseliäs onkaan ihminen keksiessään, mitä moninaisempia syitä tapahtuneeseen... Huom. pitäydyin kaikesta huolimatta vain tosi asioihin, enkä niihin sepityksiin joita mieleeni ko. tapahtumasta syntyi! Ulkopuolisten keskusteluissa nousi "epäonnistuminen" Voin sanoa tuon olevan miehelle ikävää... Sitä kun meistä kukaan ei tiedä, miten loppu peleissä käy! Aina toinen jättää, ennemmin tai myöhemmin toinen korjataan!
Alk. uusi mahdollisuus!

Tuskin lapsen äiti tollasia keksii, jos ne ei pidä paikkaansa. katsoppa itseäsi peiliin ja mieti elämääsi.

jos on aihetta valittaa kirjoitti:

Tuskin lapsen äiti tollasia keksii, jos ne ei pidä paikkaansa. katsoppa itseäsi peiliin ja mieti elämääsi.

Kyllä ne äidit keksii mitä tahansa kostaakseen miehelle. Mulla kanssa exä laittoi lapsen ikävään välikäteen tuon tapaisilla jutuilla, pahemmillakin. Meni lapsi hieman sekaisin ja käytiinkin terapiassa yksi vuosi. Äidistä ei ollut lapsen auttajaksi, vaan pidättäytyi omassa kannassaan itsepintaisesti. Lopulta paljon parjatut sosiaalitantatkin heräsivät ja asia laitettiin uuteen järjestykseen. Äidiltä otettiin huoltajuus pois, oli todistettavasti haitaksi lapselle, mutta valvotun tapaamisoikeuden sai. Lapsi on nyt nuori aikuinen, hyvin pärjännyt kouluissa. Kaiken lisäksi kun muutti minun ja "huorani" luo, tutustui naiseen ja oppi ymmärtämään että äiti oli vähän hukassa juttuineen.

Eipä taida kukaan uskoa että mies lähtee kun liitosta "puuttuu jotain ja se puuttuva osa löytyy muualta". Kyllä uusi suhde ole kokonaan ihan muuta kuin teidän suhde, ja oletettavasti paljon antoisampi, henkisesti ja fyysisesti.

Sen sijaan että mietit mikä sinusta muka puuttui, niin miettisit sitä että ehkä joku muu mies olisi sinulle sopivampi. Niin et sinäkään olisi noin hapan.

kuulostaa tutulta.. itse olen eronnut,hetkinen, taitaa virallisesti tulla vuosi täyteen juuri nyt.. mut kätänössä lähemmäs kahta vuotta kun olen jäänyt kahden lapsen kanssa yksin. niin siis olen mies puolinen.. eipä noi lapset sitä liikoja kiinosta muuten kun sille itselle sopii tai pitää päästä mesoamaan minulle et taas olen tehnyt jotakin ettei pääse tapaamaan lapsia. no se on hyvä et rupeat olemaan jaloillas.. itse vielä menen kiikun kaakun...ei ole ollut ero mistään helpoimmasta päästä. niin siis et olen ollu muksujen kas kolmestaan ja kauan ja se on todella vikeeta yrittää minkään laista suhdetta. siis on todella lukossa.. voin sanoo et kävin tos eilen baarissa(muista millon viimeks) ja oli kun olis ollu toisella planeetalla et muuta kun pois ja helvetin äkkiä. et ei sinussa ole mitään vikaa.. puhun kokemuksesta. niinkun näkyy tekstistä et ajatus ei pysy vieläkään kasassa mut ajan myötä..kait

me too kirjoitti:

kuulostaa tutulta.. itse olen eronnut,hetkinen, taitaa virallisesti tulla vuosi täyteen juuri nyt.. mut kätänössä lähemmäs kahta vuotta kun olen jäänyt kahden lapsen kanssa yksin. niin siis olen mies puolinen.. eipä noi lapset sitä liikoja kiinosta muuten kun sille itselle sopii tai pitää päästä mesoamaan minulle et taas olen tehnyt jotakin ettei pääse tapaamaan lapsia. no se on hyvä et rupeat olemaan jaloillas.. itse vielä menen kiikun kaakun...ei ole ollut ero mistään helpoimmasta päästä. niin siis et olen ollu muksujen kas kolmestaan ja kauan ja se on todella vikeeta yrittää minkään laista suhdetta. siis on todella lukossa.. voin sanoo et kävin tos eilen baarissa(muista millon viimeks) ja oli kun olis ollu toisella planeetalla et muuta kun pois ja helvetin äkkiä. et ei sinussa ole mitään vikaa.. puhun kokemuksesta. niinkun näkyy tekstistä et ajatus ei pysy vieläkään kasassa mut ajan myötä..kait

Lue lisää

Joo kyllä se aikansa vie toi että voi "unohtaa" tai muuten olla normaalisti.Sama juttu mulla että exä "rakastaa" lapsiaan silloin kun se sopii hänelle tai mun on aika kuulla kunnia ja vanhat moneen kertaan kuullut vikani ja tekoni.Toi baarijuttu hieman nauratti mutta totta puhut.Ei musta ainakaan olis baariin menijäks ja saatikka jos sieltä yrittäs keskustelukaveria löytää.Muutenkin uuden suhteen luominen on vaikeeta.No koita löytää itsellesi kumminkin joskus sitä "laatuaikaa" josta noi toisen sukupuolen (naiset) edustajat puhuvat.Mitenkähän se käytännössä onnistuu? Tsemppiä!

Tiesitkö että parisuhde on aina kahden ihmisen välinen juttu. Ja jos juttu ei suju molempia osapuolia tyydyttävästi on seurauksena se, että sitä aletaan etsiä sisältöä siihen elämään aina muualta. Mietippäs tätä.

Mielestäni viestin aloittaja vaikuttaa järkevältä, asialliselta ihmiseltä. ( hyvin kirjoitettu)

sivuilla kirjoitti:

Mielestäni viestin aloittaja vaikuttaa järkevältä, asialliselta ihmiseltä. ( hyvin kirjoitettu)

Niin ,kukas sen kissan hännän nostaisi, ellei kissa itse.

Elätkö jossain utopiamaailmassa, vai?

ja höpö höpö. exä on todennäköisesti jo selvittänyt oman suhtautumisensa kirjoittajaan, ja siksi käytös on yhtäkkiä muuttunut. kirjoittajan olisi syytä hyväksyä exänsä käytös, olkoon millaista tahansa. kaikki puuttuminen asiaan vain pahentaa tilannetta.

antaisi exän olla, hänhän ON ex.

sen kyllä allekirjoitan kanssasi että kirjoittajan pitäisi keskittyä omaan elämäänsä. johon ex ei kuulu kuin sivuroolissa lasten isänä.