Hei kaikki!
onneksi löysin tällaisen palstan, jossa voi kysellä neuvoja ja lukea kaltaistensa kertomuksia. Juuri sellaista vertaistukea, jota kaipasinkin!
Olen n. 30-v nainen, joka jätettiin yllätyksenä juuri häiden kynnyksellä (emme siis ehtineet naimisiin - häiden piti olla kesällä). Mieheni yllättäen vain ilmoitti, ettei rakastakaan minua enää, vana on jo pidemmän aikaa ollut epärehellinen tunteissaan sekä itselleen, että minulle. Siis luullut rakastavansa. Minule se oli shokki, sillä hänestä huokui aito välittäminen ja rakkaudentunnustuksiakaan hän ei säästellyt. Miten voi ekanakin luulla rakastavansa? Itse kyllä ainakin tiedän tunteeni. Meilläkin 11 vuotta takana yhteiseloa, joten pitkä suhde takana.
Havittelen tietenkin häntä takaisin, vaikkakin hän on tehnyt selväksi, että se on täysin mahdotonta, vaikkei kuulemma vanno mitään. No eihän tässä elämässä tietenkään mitään vannoa voi, mutta hän ei siis missään nimessä halua palata suhteeseemme. Eikä siis rakasta minua enää.
Itselläníkin oli pari vuotta sitten vaihe, jolloin en juurikaan miestäni rakastanut, mutta sitten tunteet palasivat takaisin ja nyt rakastan häntä yli kaiken. Luuletteko, että toivoa enää on? jos hänen tunteensa kuolleet, niin toivonkohan täysin turhaan häntä takaisin? onko teillä kellään kokemuksia siitä, että rakkaus tuntui kuolleen, mutta se heräisikin henkiin ja palasitte yhteen?
Toista naista ei ole, mutta mielenterveysongelmia (lieviä sellaisia) ja burn outia taustalla.
onneksi löysin tällaisen palstan, jossa voi kysellä neuvoja ja lukea kaltaistensa kertomuksia. Juuri sellaista vertaistukea, jota kaipasinkin!
Olen n. 30-v nainen, joka jätettiin yllätyksenä juuri häiden kynnyksellä (emme siis ehtineet naimisiin - häiden piti olla kesällä). Mieheni yllättäen vain ilmoitti, ettei rakastakaan minua enää, vana on jo pidemmän aikaa ollut epärehellinen tunteissaan sekä itselleen, että minulle. Siis luullut rakastavansa. Minule se oli shokki, sillä hänestä huokui aito välittäminen ja rakkaudentunnustuksiakaan hän ei säästellyt. Miten voi ekanakin luulla rakastavansa? Itse kyllä ainakin tiedän tunteeni. Meilläkin 11 vuotta takana yhteiseloa, joten pitkä suhde takana.
Havittelen tietenkin häntä takaisin, vaikkakin hän on tehnyt selväksi, että se on täysin mahdotonta, vaikkei kuulemma vanno mitään. No eihän tässä elämässä tietenkään mitään vannoa voi, mutta hän ei siis missään nimessä halua palata suhteeseemme. Eikä siis rakasta minua enää.
Itselläníkin oli pari vuotta sitten vaihe, jolloin en juurikaan miestäni rakastanut, mutta sitten tunteet palasivat takaisin ja nyt rakastan häntä yli kaiken. Luuletteko, että toivoa enää on? jos hänen tunteensa kuolleet, niin toivonkohan täysin turhaan häntä takaisin? onko teillä kellään kokemuksia siitä, että rakkaus tuntui kuolleen, mutta se heräisikin henkiin ja palasitte yhteen?
Toista naista ei ole, mutta mielenterveysongelmia (lieviä sellaisia) ja burn outia taustalla.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oletteko keskustelleet mitä hän tarkoittaa sillä "rakkaus on kuollut" KONKREETTISESTI? Tehkää analyysia siitä mitkä asiat ovat suhteessa hyvin/mitkä huonosti. Mitä hän toivoo suhteelta käytännössä ja missä alueella juuri hän kokee vajausta? LIstatkaa selviä asioita eikä epämääräisiä "haluan olla onnellinen ja thats it, ei enempää selityksiä" Rakkaus on ei ole sama kuin intohimotunteet. Tunteet eivät ole suhteen "jumala", jonka perusteella tehdään ratkaisuja sinne tai tänne minne milloin muuttuvat ja häilyvät tunnetilat johdattaa. Tahtoa sitä parisuhteessa tarvitaan ennen kaikkea. Rakkauden ylläpitäminen vaatii siis työtä, tahtoa toivottavasti löytyy etsiä niitä keinoja halutun lopputuloksen saavuttamiseksi. Suhteen vakiokulkuun kuuluu luonnollisena osana tylsistyminen, pitkästyminen, haluttomuus... NÄmä vaiheet ajavat kasvuun ja etenemiseen, ettei poljeta ns paikallaan. Ero on pakokeino, kasvukivun välttämistä. Miehelläsi on joku ehkä yleinenkin tyytymättömyys elämään tai sitten suhteeseen ja sisimmässä kaipuuta jostakin jota ei välttämättö osaa sanoa, luulee ehkä että naista vaihtamalla elämä paranee. Eli onnen lähteet löytyisivät ulkopuolelta itseä, aivan kuin hänen elämän onnen este olisit sinä tässä tilanteessa! ps. Jos tämä väite "rakkaus on kuollut" on tosi tänään niin eihän se ole muuttumaton tila, yhtälailla se voi huomenna muuttua rakastan sinua-tilaksi. Eihän miehesi voi mennä vannomaan tunteidensa puolesta... tänään pohjois-, huomenna etelätuuli... Toivon parasta!
Tjooh. Mitä silloin pari vuotta takaspäin tapahtui, kun et rakastanut miestäsi? Kerroitko silloin tunteistasi? Miten miehesi reagoi?
Mulle on vaimo, joka kesällä ex, sanonut jo kolmeen kertaan haluavansa lähteä elämään jotain elämätöntä nuoruutta. =D Mä olen tässä jo aikani tapellut ja nyt olen sitten luovuttamassa, eli kesällä otan eron. Vaimolleni tämä tulee varmasti täytenä yllätyksenä, mut en jaksa tätä on/off hässäkkää enään ja poikanikin jo reagoi tiettyihin juttuihin, joten parempi erillään...
Tahdon vain sanoa, että miehelle on kova paikka kun nainen pistää suhteen katkolle. Ensin siinä tahtoo hatääntyä ja alkaa ettimään vikoja itestään. Mikä minussa on vikana kun en kerran kelpaa??? Sitten siinä kasvetaan vuosi pari ja huomataan, että eihän minussa ole oikeestaan mitään vikaa!!! =D Sitten aletaan katteleen mitä varten tämä nainen halusi lähtiä??? Voinko enään luottaa häneen, koskaan?? Kun tähän kysymykseen tulee kielteinen vastaus niin homma on sitä myöten selevä.
Tää oli vain minun omiin kokemuksiin perustuva vastaus. Toivottavasti saatte asianne setvittyä. Ja tärkeintä on sitten vaan tulla toimeen sen oman parhaan kaverinsa kanssa, sen joka katselee sieltä peilistä. =D
Myös omien kokemusteni pohjalta voin sanoa että juuri noin se menee miesten kannalta
Tänä päivänä on aika helppoa pistää lusikat jakoon. Pitkän avioliiton yks salaisuus on se, että kun toisella loppuu rakkaus niin toinen jaksaa kannatella eteenpäin. Tätä ei kuitenkaan sovi unohtaa. Eli nopea ero tulee jos kummallakin loppuu rakkaus yhtä aikaisesti.
Minulle vain tuntui tämä 3 kertaa riittävän. Mä kuitenkin jaksoin yrittää pitkään ja kun olen huomannut, että vaimolla ei sitä rakkautta ole minulle jakaa vieläkään, niin miksi sitä parasta kaveriaan kiusaamaan?
Jos vain alkuperäinen kirjoittaja voi vielä todistaa rakkautensa miehelleen ja käydä avoimin kortein kaikki vaikeat asiat läpitte niin voi olla vielä saumaa pelastaa suhde. Tulevaisuudessa vain ei ole enään yhtään paikkaa mainita siitä, että ei enään rakastaisikaan. Ja jos yksikin asia on niin vaikia jottei siitä pysty puhumaan niin munilleen menee. Mie en saanu vaimolta riittävästi vastauksia ja en jaksa enään tuota jäävuorta yksin kovertaa.
Kivvaa kevättä kaikille!!!
Kyllä, minulla on kokemusta kun joku jota en rakasta haluaa minut takaisin.... Sellainen on rasittavaa. Vaivaksi asti. Sen takia on kestänyt kauan ennen kuin olen uskaltanut uudestaan tunteistani kertoa. Ei sille entiselle, vaan uudelle. Vaikka tiedän ettei hän ole sama ihminen eikä edes samanlainen. Silti, se pelottaa, saako jälleen ryhtyä oikeusteitse hakemaan omaa rauhaa.
Jos toinen on selkeästi tehnyt sinulle selväksi ettei rakasta jne., kunnioita hänen tunteitaan, ja opettele elämään tosiasioiden kanssa. Katso elämässä eteenpäin. Se ei tarkoita ettetkö saisi toivoa hänelle kaikkea hyvää, olla tukena jos sellaista tarvitsee, mutta älä elättele liikoja toiveita.
Paitsi tietysti jos haluat tehdä hänen elämästään helvetin (onko se rakkautta sinulta??) tai muutoin pilata omankaan elämästi turhanpäiväiseen. Sinä päätät.
No mun mielestä kuule anna olla vaan.Jos hän ei sua enää rakasta ei niitä tunteita enää takasin saa millään ja siksi toiseksi olisiko se sittenkään niin kamalaa vaikka unohtaisittekin teidän tarinanne koska jos sinä nyt alat häntä ruikuttamaan takaisin niin se ei lopu siihen ,se jatkuu.vaikka sinusta ehkä nyt tuntuu että ei ole syytä edes elää ,usko pois se menee ohi.kunhan et jää kotiin mököttämään ja miettimään häntä vaan lähdet ulos tai ystävien luo ja ajattelet että ehkä elämällä sittenkin on minun varalle jotain muutakin.....
Itselläni loppui kahdeksan vuoden avioliitto, kun mies ilmoitti ettei rakasta enää.. Niin helppoa on lähteä parisuhteesta ja lastensa luota.. Ja selvisihän se vähän myöhemmin, että toinen nainen omine lapsineen odotti avosylin minun lasteni isää muuttamaan luokseen..
Myös minulle sanottiin, ettei missään tapauksessa ole ketään toista, ihan vahingossa jäi kiinni..
Jos kertoo ettei voi vannoa mitä tapahtuu... Sehän tarkoittaa, että pidetään exä lämpimänä jos uusi rakkaus ei sitten kestäkään.. Mun neuvo, unohda se mies jatka elämääsi.. Voimia toivon sinulle ja jaksamista, kävi miten kävi..