Huomenta kaikille!
Taas on viikko takana ja uusi edessä!
Mitenkäs teillä on nyt mennyt?
Mä olen nyt NIIN POHJALLA että en ole sitten ollutkaan. Painoa on tullut nyt pari kiloa lisää, joten vaaka näytti 86.1 kg äsken. APUA!
Mutta olen päättänyt että en luovuta, vaan tästä on nyt pakko nousta ja ottaa itseään niskasta kiinni. Syytkin lienevät henkisiä.
Olin kipeänä viikonloppuna ja eilen lohdutukseksi kaikkeen AHMIN koko päivän kaikkea, tai ainakin tuntui siltä. Onkos se sitten ihme, jos paino nousee ennätysvauhtia, olo on raskas ja tuntuu että henkikään ei kulje kunnolla tämän pötsin läpi. No joo..
Ihmissuhdekiemuroita enimmäkseen...
Itsekeskeisesti ja ironisesti ajatellen pitäis varmaan OTTAA SE ERO miesystävästä, kun se on 100% ainoa varma keino jolla minä laihdun. Mutta ei sekään tunnu oikealta....välttämättä.
Niin että nyt aion ottaa päivän kerrallaan ja asian kerrallaan enkä tosiaan aio enää lohduttaa itseäni tällä syömisellä. Olisiko teillä jotakin muita vinkkejä tähän syömisen tilalle? Lenkille vaan?
Niin, laihdutuksen tukena käytän kanssa tuota kalorilaskuria ja viikon tavoitteeksi otan, että pystyn järkiperäistämään ruokavalioni sekä liikkuisin vähintään kolme kertaa viikossa, mielellään enemmänkin....
Tsemppiä kaikille!
Perästä tullaan....
PUOLEN VUODEN SESSIO
14
927
Vastaukset
Juu, viikko on taas mennyt. Painoa tällä hetkellä n. 77,25. Eli 13,75kg on takana päin. Sen jälkeen kun olen ottanu ton kalorilaskurin mukaan tähän laihdutukseen on paino tippunut paljon tasaisemmin..ei enää parin viikon odotteluja ja sitten yhtäkkiä parin kilon tiputusta.
Olen flunssassa. Torstaina olen viimeksi käynyt lenkillä. Perjantaina oli jo niin tukkonen olo, että en uskaltanut lähteä lenkille pahentamaan oloani. Luultavasti oli ihan hyvä, koska tässä viikonlopun aikana olo on ehkä vähän parantunut. Mutta katsoo nyt koska pääsen seuraavan kerran lenkille. Harmitti viikonloppuna niin kauheesti kun ei päässyt ulos reippaileen, mutta ajattelin (ja ajattelen edelleen), että parempi hoitaa ittensä ensi kuntoon, ettei tämä vain ylly pahemmaksi.
Mutta tsemppiä taas kaikille. Eikä luovuteta..kesään on vielä aikaa :)- Jiiikooo
Heips!
Täällä hieman tuskastelen, kun paino on aikalailla jumissa tuossa 72.5kg:ssa. Pudotus siis kaikkineen vuoden alusta on -6kg. Eihän se pöllömpi tulos ole, mutta jos vielä viikonkin jumittaa niin tavoitteet, jotka olen toukokuun loppuun asettanut itselleni, eivät toteudu. Kalorilaskuri on hyvä - mutta esim nyt viikonloppuna en merkinnyt mitään ylös, koska ruokailut oli niin epäsäännöllisiä, eikä aina niin terveellisiäkään. Mutta en silti usko, että päivän kalorimäärät ylittivät 1600kcal:ia.
Liikuntaa pitäisi lisätä, nyt on jo kolmisen viikkoa mennyt kahdella salikerralla per viikko. Eli laiskotellut olen.
Tsemppiä Innemon, toivon että saat asiat kuntoon, etenkin suhteessa miesystävääsi. Toivottavasti löydät oikean ratkaisun.
Hieman tylsistynein tunnelmin: Jiko - Claudia
Viime viikolla tuskastelin painoani, sillä pelkäsin sen nousseen tai vähintään toivon mukaan pysyneen samana. Mullahan oli torstaina se ensimmäinen kolmen kilon päivä. Menin sitten illalla Painonvartijoille, ja... NELJÄ KILOA LÄHTENYT! Oli kyllä tosi hölmistynyt olo, kun en missään vaiheessa uskonut painon tippuneen ja vielä näin paljon. :)
Viikonlopun olin kotiseudulla, missä en koskaan osaa pitää syömisistäni kiinni. Karkkia, puolikas rullakebeb ja taas karkkia... Noh, turha minun mielestäni ruikutella lipsumisia. Tänään olen sitten syönyt kasvissosekeittoa ja aion ottaa kevyesti. Pitäisi aloittaa iso kirjoitustyö, mutta ei millään jaksaisi... Tässä sitä vaan kirjoittelen joutavia tietokoneen ääressä, vaikka tiedän, että minun pitäisi olla jo pitkällä kirjoitusurakassani...
Eli painoni nyt (tai siis torstaina) on 72,3 kg, alkupaino helmikuun toinen 76.3 kg. Aikaa on kulunut seitsemän viikkoa, joten keskimääräinen viikkopudotukseni on ollut noin 570 grammaa.
Tällä viikolla en pääse punnitukseen, joten se jää ensi viikkoon. Uskon hitaaseen etenemiseen laihdutuksessa, joten minun vauhdissani pienet lipsumiset (ei tosin useasti) eivät näköjään kauheasti haittaa. - Innemon
No tänä aamuna vaaka näytti 84.4 kg. Eli tälleen paino heittelee!
Pakottauduin eilen tunnin lenkille, ja muutenkin selvisin pahimmista kiusauksista...
Kertokaas te rakkaat ystävät vaikka päivän ruokalistanne, mitä kaikkea syötte päivän aikaan!!??Minä täällä salaa lueskelen teidän laihdutuksianne... Harmittaa vähän kun itse en enää "saa" laihduttaa. Karkinhimot olen korvannut yleensä sitrushedelmillä, niin saa aika hyvin pois karkkinälän. Ja sitten niillä nollakalorisilla Valion marjakeitoilla. Ne on aika hyviä! Samaa linjaa koitan noudattaa siis edelleenkin, ettei nyt ihan kamalasti paino nouse tässä alkuraskaudessa. Hoitajan kanssa juttelinkin näistä asioista ja hän oli myös sitä mieltä, että paras olisi jos mahdollisimman pitkään saisin painon pysymään nyt samassa lukemassa. Siinähän tuo on nyt jumittanutkin jo helmikuun loppupuolelta asti...Eli 72kg se on ja pysyy! Ei ole vielä noussut, eikä kyllä tarvitse noustakaan. Ja vielä siihen syömishimoon, kyllä se liikunta auttaa vähän saamaan ajatuksia johonkin muuhun. Mulla autto aika paljon tämä netissä istuminenkin, kun en ole koskaan edes opetellut syömään samalla kun istun koneella.
- jättilimppu
Heips! Olen nyt tässä kolme viikkoa syönyt suurinpiirtein niin, että kuusi kertaa päivässä ja 200kcal/krt. Okei, en laske kaloreita. Päivällisellä etenkin kalorit menee jopa 500.n, mutta se yli mennyt lähteekin sitten pois välipaloissa (välipalat kun ovat rahkaa tai ruisleipää kevyillä täytteillä, eikä niistä tule 200 kaloria).
Tässäpä kellonaikoja ja eilisen päivän pöperöt.
6.00 kaurapuuroa ja lasi maitoa, kahvi
9.30 ruisleipä ja kahvi
12-13.00 lounas, keitto ja ruisleipä ja piimälasi
14-15.00 kahvi ja rahka/omppu
17-18.00 päivällinen, peruna ja lohta ja salaattia
20.00 porkkanasalaattia anananasmurskalla
Tsemppiä sinulle laihdutukseen ja tahdonvoimaa! - Claudia
Syön viisi ateriaa päivässä. Iltapalan kanssa on vähän niin ja näin, välillä syön kunnon iltapalan, mutta toisinaan se menee sellaiseksi telkkarin edessä mässäilyksi (vaikkakin terveellistä mässäilyä mahdollisimman paljon).
Pisteitä tosiaan laskeskelen, niitä saan syödä 20 päivässä, eilen meni vain 18, kun yritän korjailla ylimenneitä päiviä... Tässä minun menyyni eiliseltä:
Aamupala: Neljänviljanpuuro light-kiisseli, tee
Lounas: Kasvissosekeitto (Paikkareiden nollan pisteen keittoa), ruisleipä margariini kinkku, light-mehu, mandariini
Välipala: Kahvi, hapankorppu margariini juusto paprika, Pro Feel -jogurtti
Päivällinen: Makaronilaatikko, ruisleipä margariini kinkku, porkkanaraaste, light-mehu
Iltapala: Marjajuoma
Telkkarin ääressä myöhemmin: lakritsipatukka, teetä, näkkäri (ei mitään päällä)
Olen ihan hullu syömään noita lakritsipatukoita, voisi jopa sanoa et mä laihdutan lakritsipatukoilla! En vaan pysty oikeen olemaan ilman jotain makeaa ja olen sen rajannut noihin lakritsipatukoihin. Sitten kun paino laskee alle 70:n kilon, niin minulta lähtee yksi piste pois. Aion sen yhden pisteen vähentää juuri noista patukoistani...
Tein eilen ensimmäistä kertaa sellaista pirtelön tyylistä marjajuomaa, oli muuten tosi hyvää! Kokeilkaapa: rahkaa, rasvatonta maitoa, pakastemarjoja (käytin vadelmia ja mansikoita), makeutusainetta ja jääpaloja. Sitten vaan tehosekoittimella sekaisin. Nam!
Aion tänään kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni soijarouheen käyttöä ja tehdä jauhelihapihvejä (puolet soijaa, puolet paistijauhelihaa). Pitäisi olla kevyttä. Saa nähdä, miltä maistuu, voin raportoida sitten tänne! Kiirettä pukkaa taas. Mutta huomisen jälkeen se on ohi, siis nämä yli 10 tuntiset työpäivät. Toisaalta harmi, mutta toisaalta ihan kiva, että kerkee olemaan kotonakin ja käymään lenkillä. Ja tosiaan sijaisuuksia kun vaan teen niin eihän sitä tiä jos ens viikolla ei ole ollenkaa töitä.. :/
Mun tavallinen päivä on about tällänen:
aamupala: teetä, ruispuikula aamupalajuustoa, kinkkua ja kurkkua
päivällinen: joko edellämainittu leipä lisukkeet tai tonnikalasalaatti
välipala: omena
lounas: tavallista kotiruokaa, esim. tänään makaronilaatikkoa salaattia
iltapala: näkkäri/"aamupala"/mansikkakeittoa muroja (riippuu siis paljonko kaloreita jäljellä)
Ja siis toi on tavallinen sillon kun olen töissä. Jos olen kotona niin lounas& välipala ovat sama asia...sillon yleensä omena jugurttia tms..riippuu päivästä.
Mutta tossa mun ns. normi päivä..en tiedä onko siitä apua...Hope so.
Tätä ei ole tapahtunut koko 7kk aikana! Vielä maanantaina paino oli n. 77.25, nyt se on kaksi päivää näyttänyt 78kg! Eli paino on noussut. Ja tiedän, että se ei ole hirveesti noussut, mutta on kumminki..Muuten en ottaisi paniikkia, mutta kun tarkoitus oli pääsiäiseen mennessä saada pois 15-16kg...Ei se taida nyt sitten onnistua.
Johtuukohan toi painonnousu siitä, että en oo nyt tasan viikkoon käyny lenkillä, ja siitä että mulla on nyt tää flunssa?!
Mä oikeesti tahon ainakin sen 15kg olevan pois pääsiäisenä...kiire vaan tulee...- Samanmoinen
Hei,
lueskelin tuossa viestiäsi ja aiempiakin viestejä mm. siitä miten lähipiirin huomauttelut ja kannustamattomuus sattuu. Itse olen 172 pitkä ja painan "enään" 79 kg eli laihtunut onnellisesti jo yli kymmenen kiloa tässä vuoden aikana. Tilanteeni on vielä siitä ikävä että lihavuuteni on kertynyt kaikki vyötärölle eli vaarallisat "omena-lihavuutta". Vatsani on ympärysmitoiltaan isompi kun se oli silloin kun odotin kuopustani mutta pehva ja raajat ovat ns. normaalit.
ELI asiaan. Mieheni suku ei kertaakaan ole maininnut että olisivat huomanneet laihtumiseni vaikka mieheni heille jostain syytä muistaa joka vierailulla mainitakkin. Kommentit on vaan jotain tyylin että jaaha.
Luin tuossa kun mainitsist että sinua laihduttaisi eniten se että jättäisit siippasi ja tuli mieleen että mulla lienee sama ongelma. Itse asiassa ei vaivaa se että ei sukunsa ole huomannut laihtumistani vaan se että mieheni asiasta joka kerta heille puhuu ja äänensävynsä. Samoten muutenkin hän kokoajan "vaati" tai sanotaanko "antaa ymmärtää" että mun pitäs laihtua mutta ei kannusta mitenkän. Eli hän on löytänyt heikon kohtani ja käyttää sitä joka känteessä minua vastaan. Ei RAKASTAEN HYVÄKSENI VAAN MINUA VASTAAN.
Loppujen lopuksi minusta tuntuu että se on sama oonko lihava vai laiha; hän ei rakasta minua PISTE. Otetaanpa äärimmäinen esimerkki tosielämästä: olin ollut jo yhdeksän viikkoa TERVEELLISELLÄ laihdutusohjelmalla ei siis mikään ihmekuuri. Olin puhunut mieheni kanssa paljon siitä miten elintapojen muutos on kaiken a ja o ja miten 0,5 - 1 kg /kk on sopiva ja terveellinen laihdutusvauhti. Kas kummaa kun punnitusaamuna onnellisesti ilmoitin että taas on lähtenyt puolikiloa niin tämä sanoo "mahtavaa, mutta mitä me tuolle sun vatsalle tehdään se on aian vitun ruma". Ja tuo oli suora lainaus.
SIIS mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä????????????????????????????????????- Innemon
olet varmastikin sekoittanut joo parit viestit mutta ei se mittään.
Tosi kurjasti kyllä tuo sun miehes on sulle sanonut! Hui kauhistus :-( ei varmasti tunnu kivalta!!!
Mä joo tuumailin sitä, että kun meilläkin menee välillä vähän niin ja näin mieheni kanssa ja laihduttaminenkin menee niin ja näin jne. Että mikäli vanhat merkit paikkansa pitää, mä tosiaan LAIHTUISIN jos ottaisin hänestä eron! Se on tosi itsekkäästi ajateltu, mutta ei se välttämättä johtaisi mihinkään! Ja en tosiaan halua hänestä erota!!! Mutta nuo erot ovat mua aina laihduttaneet...Ja toisaalta myös RAKASTUMINEN laihduttaa! :-) nämä on näitä tunnepuolen asioita...
Kyllä mullakin semmonen olo on, ettei hän mua rakasta sellaisena kuin olen, mutta totuus on myös se että mä en itsekään rakasta itseäni sellaisena kuin olen. En paksuna. Eli kun en mä ite oo tyytyväinen itseeni en voi uskoa että kukaan muukaan on.
Mun hyvä ystävä on noin 30 kg ylipainoinen eikä hänen miehensä ole koskaan kommentoinut hänen painoaan vaan hyväksyy hänet sellaisena kuin hän on. ja myös ystävääni ei häiritse hänen tuhti olemuksensa...hän laihduttaa sitten kun siltä tuntuu.Toisin kuin minä, kun tuntuu että tää laihdutus on oikea pakkomielle!
Mutta edelleen...ihan tosi törkeesti sanottu!!! Täältä käsin on tietty hyvä sanoo että tee sitä tai tee tätä....Mutta kannattaa kyllä miettiä pitkään onko se tyyppi sun rakkauden arvoinen. - Erme
Innemon kirjoitti:
olet varmastikin sekoittanut joo parit viestit mutta ei se mittään.
Tosi kurjasti kyllä tuo sun miehes on sulle sanonut! Hui kauhistus :-( ei varmasti tunnu kivalta!!!
Mä joo tuumailin sitä, että kun meilläkin menee välillä vähän niin ja näin mieheni kanssa ja laihduttaminenkin menee niin ja näin jne. Että mikäli vanhat merkit paikkansa pitää, mä tosiaan LAIHTUISIN jos ottaisin hänestä eron! Se on tosi itsekkäästi ajateltu, mutta ei se välttämättä johtaisi mihinkään! Ja en tosiaan halua hänestä erota!!! Mutta nuo erot ovat mua aina laihduttaneet...Ja toisaalta myös RAKASTUMINEN laihduttaa! :-) nämä on näitä tunnepuolen asioita...
Kyllä mullakin semmonen olo on, ettei hän mua rakasta sellaisena kuin olen, mutta totuus on myös se että mä en itsekään rakasta itseäni sellaisena kuin olen. En paksuna. Eli kun en mä ite oo tyytyväinen itseeni en voi uskoa että kukaan muukaan on.
Mun hyvä ystävä on noin 30 kg ylipainoinen eikä hänen miehensä ole koskaan kommentoinut hänen painoaan vaan hyväksyy hänet sellaisena kuin hän on. ja myös ystävääni ei häiritse hänen tuhti olemuksensa...hän laihduttaa sitten kun siltä tuntuu.Toisin kuin minä, kun tuntuu että tää laihdutus on oikea pakkomielle!
Mutta edelleen...ihan tosi törkeesti sanottu!!! Täältä käsin on tietty hyvä sanoo että tee sitä tai tee tätä....Mutta kannattaa kyllä miettiä pitkään onko se tyyppi sun rakkauden arvoinen.Joo-o, oma mieheni pottuili 20 vuotta sitten "paksusta uumastani", kun painoin 65 kg. Siitä sitten hän pikku hiljaa onnistui lihottamaan minut 85 kg...
Ai että mitenkö ? "Ota kulta toinen pulla/pihvi/levy suklaata", "Eiks meillä oo mitään herkkuja, mennään raflaan/mäkkäriin/snagariin/Ruotsin risteilylle syömään...". Siis ihan totta !
Ja minä hullu otin, kun hän tuputti, joka on sinällään jokin tapa hänellä osoittaa rakkauttaan. Nyt kun olen laihduttanut 15kg/3kk, niin hän sanoo:" älä rakas enää laihduta tai vien sinut aliravitsemuksen vuoksi tiputukseen!". Just joo, päättäisi jo, kumpaa saan olla paksu vai ohkanen ?
Kirsikk.a:lta kysyisin, että miten ihmeessä dieettisi kestää makaronilaatikon syömistä tai Aamupala-juustoa ? Molemmathan ovat melkoisia kaloripommeja. Tavallisessa Aamupalassa taitaa olla jotain 35-40 kcal/siivu ja m.laatikossa (tekijästä riippuen) noin 150-250 kcal/100 gr. Vai syötkö kerralla vain puolikkaan Aamupalaa ja 100 gr m.laatikkoa ?
Itse olen syönyt päivässä n.1200 kcal ja lähinnä kasvisruokaa, mutta en syö muutenkaan mitään nisäkkäästä peräisin olevaa (=lihaa). - Micci_67
Erme kirjoitti:
Joo-o, oma mieheni pottuili 20 vuotta sitten "paksusta uumastani", kun painoin 65 kg. Siitä sitten hän pikku hiljaa onnistui lihottamaan minut 85 kg...
Ai että mitenkö ? "Ota kulta toinen pulla/pihvi/levy suklaata", "Eiks meillä oo mitään herkkuja, mennään raflaan/mäkkäriin/snagariin/Ruotsin risteilylle syömään...". Siis ihan totta !
Ja minä hullu otin, kun hän tuputti, joka on sinällään jokin tapa hänellä osoittaa rakkauttaan. Nyt kun olen laihduttanut 15kg/3kk, niin hän sanoo:" älä rakas enää laihduta tai vien sinut aliravitsemuksen vuoksi tiputukseen!". Just joo, päättäisi jo, kumpaa saan olla paksu vai ohkanen ?
Kirsikk.a:lta kysyisin, että miten ihmeessä dieettisi kestää makaronilaatikon syömistä tai Aamupala-juustoa ? Molemmathan ovat melkoisia kaloripommeja. Tavallisessa Aamupalassa taitaa olla jotain 35-40 kcal/siivu ja m.laatikossa (tekijästä riippuen) noin 150-250 kcal/100 gr. Vai syötkö kerralla vain puolikkaan Aamupalaa ja 100 gr m.laatikkoa ?
Itse olen syönyt päivässä n.1200 kcal ja lähinnä kasvisruokaa, mutta en syö muutenkaan mitään nisäkkäästä peräisin olevaa (=lihaa).Oma vaimoni on vuosien varrella lihonut enemmän kuin minä, mutta kyllä se on hänen omaa saavutustaan. Kerran ollaan vuosia sitten laihdutettu yhdessä, mutta sen jälkeen asia ei juurikaan ole häntä kiinnostunut.
Itse olen nyt viime kesästä pudottanut painoani, mutta olenko saanut hänet siitä innostumaan. Ei. Alkuvuodesta hän jonkin aikaa kokeili hyväkarppausta ja useamman kilon saikin pois. Mutta se homma jäi noin 1,5 kuukauden mittaiseksi ja luulen että ne kilon on jo tulleet takaisin. Edes verenpaine lääkityksen aloitus ei ole saanut häntä ajattelemaan tarkemmin painon pudotusta, ja ikää on reilusti elle 40v.
Itsellä siis melkein 25 kiloa takana ja vähän yli 8kk. Mutta edes esimerkki ei ole innostanut.
Tosin nyt viimeisen neljän viikon aikana mulla ei ole lähtenyt painoa kuin 1,3kiloa, mutta jotain on sekin. - Samanmoinen
Erme kirjoitti:
Joo-o, oma mieheni pottuili 20 vuotta sitten "paksusta uumastani", kun painoin 65 kg. Siitä sitten hän pikku hiljaa onnistui lihottamaan minut 85 kg...
Ai että mitenkö ? "Ota kulta toinen pulla/pihvi/levy suklaata", "Eiks meillä oo mitään herkkuja, mennään raflaan/mäkkäriin/snagariin/Ruotsin risteilylle syömään...". Siis ihan totta !
Ja minä hullu otin, kun hän tuputti, joka on sinällään jokin tapa hänellä osoittaa rakkauttaan. Nyt kun olen laihduttanut 15kg/3kk, niin hän sanoo:" älä rakas enää laihduta tai vien sinut aliravitsemuksen vuoksi tiputukseen!". Just joo, päättäisi jo, kumpaa saan olla paksu vai ohkanen ?
Kirsikk.a:lta kysyisin, että miten ihmeessä dieettisi kestää makaronilaatikon syömistä tai Aamupala-juustoa ? Molemmathan ovat melkoisia kaloripommeja. Tavallisessa Aamupalassa taitaa olla jotain 35-40 kcal/siivu ja m.laatikossa (tekijästä riippuen) noin 150-250 kcal/100 gr. Vai syötkö kerralla vain puolikkaan Aamupalaa ja 100 gr m.laatikkoa ?
Itse olen syönyt päivässä n.1200 kcal ja lähinnä kasvisruokaa, mutta en syö muutenkaan mitään nisäkkäästä peräisin olevaa (=lihaa).Niin tuo mies mielläkin ostelee sipsejä ym. ja tuputtaa syömään ja seuraavana päivänä haukkuu ku oon syöny. Yllyttää laihduttaan ja tuputtaa sipsejä ja pitsaa kun olen laihiksella. Sitten kun lankean alkaa taas syyttely vuorotellen vähättelyn kanssa. Eli syö - älä syö- laihduta -älä laihduta -olet ruma ja lihava -raksastan sua tommosena kuin oot -mutta laihduta nyt kuitenkin - muttas yö nämä sipsit silti -jne.
Olen tullut siihen lopputulokseen että hän vaan heiluttelee mua eestaas koska kokee voivansa niin tehdä. Minulla on ollut tässä hieman vaikea elämänvaihe muutenkin työn ja suksuni puolesat ja kauhukseni olen huomannut että sen henkilön jonka pitäisi minua eniten tukea tekeekin päinvastaista.
Enää en keskustele hänen kanssaan syömisiäni, kilojani ja laihdutuksiani tai muista elämäni tärkeistä asioista. En myöskään rakastele koska en tahdo olla tekemisissä ihmisen kanssa joka ei pidä vartalostani sellaisena kun se on. Katsotaan kuinka idiootti sitten suunsa panee kun huomaa ettei vanhat konstinsa enää tepsikkän. Sydämmellinen Kiitos teille tuesta...
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomalaisista nuorista miehistä huolestuttava tutkimus Joka neljäs hyväksyy naisiin kohdistuvan vä
Suomalaisista nuorista miehistä huolestuttava tutkimus – Joka neljäs hyväksyy naisiin kohdistuvan väkivallan Joka neljä3662665Irak aikoo laskea tyttöjen avioitumisikää yhdeksään vuoteen
Myös avioero naisen aloitteesta kielletään https://yle.fi/a/74-201236944352568- 1201474
- 431196
Olenko alkoholisti? Mielipiteitä kaipaan
En oikein tiedä mitä tällä haen, oli vaan pakko päästä avautumaan jonnekkin missä voi sen tehdä anonyymisti..Olen 32 vuo801002Etkö sinä ymmärrä että minähän
Rakastuin sinuun? Olin ihan pskana kauan kun en tiennyt mitä kävi. Eikä minusta ole suoraan sitä sanomaan että kaipaan s26861- 56843
Olet vain todella
Tärkeä. Niin tärkeä että sattuu. Toivottavasti olet nähnyt silmistäni kaiken sen.39825Phj vihreään käärijän 2.0 omintakeista osaamista?
Mitä ihmettä on meneillään? Kunnan johtamisessa langat yksiin käsiin? Seuraisiko keskittämisestä mitään oleellista hyvi121802En vaan jaksa
Enää tätä, kun asiat ei etene mihinkään. Jos ja kun kohdataan, kohtelen sua kuin kaikkia muitakin. Eihän se poista sitä30759