Kun olin seurustellut poikaystäväni kanssa vajaan puolivuotta, aloin tuntea suurta hellyydeen kipeyttä ja kaivata sitä että poikaystäväni näyttäisi tunteitaan. Tunne tuntui hurjan valtavalta koska hellyys ja tunteet olivat ollut osa suhdettamme. Onko se normaalia että se katoaa jo alle puolessa vuodessa? Eihän se tietenkään täysin poissa ollut, mutta mielestäni huomattavasti vähentynyt.
Kunnes se pyöri mielessäni koko ajan kiusaamassa. Minusta muuttui hyvin herkkä, purskahdin itkuunkin todella helposti. Eräänä iltana otin asian puheeksi että, sattuu ja en tiedä enään pystynkö satuttamaan itseäni lisään, tietenkin sen toivossa että saisin huomiota ja rakkautta. Asiahan levähti täysin käsistä, vaikka tarkoitukseni oli aivan toinen, enkä osannut arvata pahinta. Nyt erosimme, poikaystäväni mielestä ei ole mukavaa että olemme koko ajan surullisia, vaikka mielestäni hän liioitteli asiaa himeman, riitamme ei koskaan ollut suuren suuria, vain pieniä erimiellisyyksiä, taisimme molemmat vain kaivata runsaasti huomiota. Hän sanoi olevansa hyvin pahoillaan ja ettei tässä näin pitänyt käydä.
Onko meillä viälä mahdollisuuksia palata yhteen ja olla onnellisia?
Tämä oli kylläkin ensimmäinen "kunnon" suhteeni. Tuntuuko tämä siksi näin pahalta kun menetin ensirakkauteni?
Toivoisin vastauksia.
Kunnes se pyöri mielessäni koko ajan kiusaamassa. Minusta muuttui hyvin herkkä, purskahdin itkuunkin todella helposti. Eräänä iltana otin asian puheeksi että, sattuu ja en tiedä enään pystynkö satuttamaan itseäni lisään, tietenkin sen toivossa että saisin huomiota ja rakkautta. Asiahan levähti täysin käsistä, vaikka tarkoitukseni oli aivan toinen, enkä osannut arvata pahinta. Nyt erosimme, poikaystäväni mielestä ei ole mukavaa että olemme koko ajan surullisia, vaikka mielestäni hän liioitteli asiaa himeman, riitamme ei koskaan ollut suuren suuria, vain pieniä erimiellisyyksiä, taisimme molemmat vain kaivata runsaasti huomiota. Hän sanoi olevansa hyvin pahoillaan ja ettei tässä näin pitänyt käydä.
Onko meillä viälä mahdollisuuksia palata yhteen ja olla onnellisia?
Tämä oli kylläkin ensimmäinen "kunnon" suhteeni. Tuntuuko tämä siksi näin pahalta kun menetin ensirakkauteni?
Toivoisin vastauksia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
juttu. Ensimmäinen suhde jossa rakastuin (aika äkkiä). Pieniä riitoja yms. joita naiseni ei kestänyt, tai toivon, että syyt olivat siinä. Hän ei ole vastannut viesteihini, joten ei kai enää halua olla missään tekemisissä. Tuntuu vaan niin oudolta, mutta tekis mieli palata yhteen. Luulisi hänenkin ajatelleen asioita, sillä tuskin ne tunteet voi ihan nollaan kadota...
Tarinasi on kuin minun suusta. Kai sitä voi palata yhteen, jos saa tietää, että kyse ei ole mistään pettämisestä, jota en itse antaisi ikinä anteeksi.