Kaikilla taitaa olla erillainen käsitys nalkutuksesta, kertokaa oma käsityksenne, minkälainen on nalkutus?
Onko se nalkutusta jos samasta asiasta sanotaan toistamiseen, vai onko se nalkutusta jos äänensävy muutuu normaalista?
Määritelkää nalkutus.
Hämärät ovat nämä nalkutuksen "rajat", mikä lasketaan nalkutukseksi ja mikä ei?
Miten nalkutuksen saa käännettyä "ei nalkutukseksi", esim. tapauksessa missä miehen rapaset kengät on valkoisella matolla, onko äänensävy tärkeempi kuin sanan valinta tai toistot? Miten naisen tulisi esittää miehelle että kengät on poistettava valkoiselta matolta, ettei hän nalkuttaisi?
Tästä voi olla teille miehillekkin hyötyä jos saatais tarkalleen titää missä raja menee.
Onko se nalkutusta jos samasta asiasta sanotaan toistamiseen, vai onko se nalkutusta jos äänensävy muutuu normaalista?
Määritelkää nalkutus.
Hämärät ovat nämä nalkutuksen "rajat", mikä lasketaan nalkutukseksi ja mikä ei?
Miten nalkutuksen saa käännettyä "ei nalkutukseksi", esim. tapauksessa missä miehen rapaset kengät on valkoisella matolla, onko äänensävy tärkeempi kuin sanan valinta tai toistot? Miten naisen tulisi esittää miehelle että kengät on poistettava valkoiselta matolta, ettei hän nalkuttaisi?
Tästä voi olla teille miehillekkin hyötyä jos saatais tarkalleen titää missä raja menee.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Asiasta saa ja pitääkin sanoa. Joskus vähän kovaäänisestikin, koska olen kovakalloinen. Minusta nalkutusta on, kun nainen purkaa omaa pahaa oloaan mieheen. Eli etsii mitä tahansa huomautettavaa, että saa syyllistettyä miehen jostain. Siihen voi sitten kelvata väärin laskostettu paita tai villakoira nurkassa.
Nyt sinä nalkutat miehille :D mitäs naiset ostavat valkeita mattoja omaksi ja miesten riesaksi.
Haastemies on sitten muuten yhdyssana :(
Harmi ettei se onnistunut. Jos aloittaja halusi "heittää" haasteen miehille, sanaväli on ihan oikeassa paikassa. Tuskin hän kohdisti asian avustaville ulosottomiehille, eli haastemiehille. Ei pitäisi alkaa leikkimään liikss oikeinkirjoituksella. Minäkään en sitä 100 % osaa, aina tulee virheitä. Sitten kun kirjoitetaan virallisia juttuja ja oikeaa asiaa, sitte ollaan tarkkoja.
: P
Se on kivaa. Siinä saa purkaa paineita. Harmittaako :D
Kaikki ininä, jossa on sanoja *voisiksä, munsta tuntuu pahalta, ajattele ny, mää joudun aina..*
Miehelle tulee esittää asia joko käskymuodossa ja perustellusti esim. Jätä ne kengät eteiseen tai mä poltan sun kirjat/myyn työkalut/ rikon telkkarin. Tai sitten toteavasti. Jollei kahdella toistolla mene läpi niin seuraus! Valitettavasti
Että osti typerän valkosen maton, jolle ei saa astua...
Vakavasti, musta nalkutus syntyy aina samasta asenteesta, joka menee jotakuinkin näin:
sä et osaa mitään, et välitä mistään, et kuule mitään, et näe mitään, et tunne mitään, et haista mitään, et pysty mihkään, et usko mihkään, et vaivaudu, et kiinnostu, et halua, voi, kykene ikinä.
Se on epätoivoa ja vakaata uskoa siihen, että toinen on huonompi ku mää, aina väärässä eikä ikinä muutu.
on epätoivoa ja vakaata uskoa siihen, että mies ei rakasta. Nainen ajattelee niin, että jos mies ei tee omaa osuuttaan yhteisen kodin eteen, hän ei rakasta naista.
on mielestäni sellainen, että jos pyydetään vaikka imuroimaan, eikä se tapahdukaan just sillä sekunnilla kun pyydetään, vaan puolen tunnin/tunnin kuluttua ja tämän tunnin aikana asiasta mainitaan sen tuhat kertaa, että etkö vieläkään, vieläkään, kaikki pitäs ite tehä, aina pitää sata kertaa sanoa...ym. ym.
Juu helpottas tilannetta, jos mies sanos, että kyllä aloitan 45 min kuluttua.
Kokeltu on. Mut kun naisella on jo tuhat ja yksi muutakin nakkia odottamassa, niin ei se ikinä käy, että siirtäis ekaa vähä tuonnemmas.
Kaikki sellainen kommunikaatio, joka sisältää sanontoja tyyliin "sä et KOSKAAN", "miksi sä AINA" jne... Eli kärpäsestä tehdään härkänen, yksittäistapauksesta tehdään yleistys. Nalkutusta on sekin, jos pyydetään kumppania suurieleisesti tekemään joku pikkujuttu, jonka voisi ilman erityistä elämöintiä tehdä itsekin (kuten siirtää ne kengät siitä matolta). Yleensä nalkutuksessa ei ole kyse normaaleista pyynnöistä ja toiveen ilmauksista, vaan oman pahan olon purkamisesta.
Nalkutus on sitä, että valitetaan koko ajan jostakin. Esim. henkilö A kävelee sisälle rapaisilla kengillä ja sotkee hieman. Henkilö B huomaa asian ja aloittaa valituksen: "Likaiset kengät puhtaalla valkoisella matolla! Vasta sen viime viikolla pesin ja eilen olen imuroinut! Aina sun pitää sotkea ja minä vaan siivoan ja siivoan! Koskaan et ajattele muuta kuin itseäsi, koskaan ei täällä kiitoksen sanaa saa. Minä käyn töissä ja hoidan kodin, siivoan ja pyykkään! Sinä vaan löhöät ja sotket. Et ollenkaan arvosta mitään, mitä minä teen! Kato nyt tuotakin, tuollanen sinä olet! Äitis on passannut sut pilalle, luuletko että minä olen äitisi, joka passaa ja hoivaa................."#%&"%&#"!"
Järkevämpää olisi ehkä sanoa: Katso nyt, sotkit maton, siivoa itse jälkesi. Jollei A siivoa välittömästi, voi B hetken kuluttua siivota jäljet ja huomauttaa A:lle, että oli muuten kurjaa jättää sotkut B:n siivottavaksi. A toivottavasti tuntee piston omassatunnossaan ja on seuraavalla kerralla sotkematta mattoa. MUTTA jos A toistamiseen käyttäytyy samalla tavalla, voi hänelle huomauttaa, että hän voisi ehkä siirtyä pysyvästi ulkotiloihin, koska näyttää viihtyvän mudassa ja ravassa paremmin, kuin puhtaissa sisätiloissa. Jollei A sittenkään tajua, on ehkä parempi luovuttaa ja tyytyä elämään A:n tavalla tai siirtyä henkilöön C.
Syy siihen, että puhun vain henkilöistä A, B ja C, on se, että tunnen (valitettavasti) myös nalkuttavia miehiä. Itse olen nainen, mutta en nalkuta ja siitä olen ylpeä :D
ihan rehellisesti voin naisväestöstä sanoa, että pillu estää rationaalisen ajattelun. mielestäni te että suuremmin nalkuta, vaan kontrolloitte. siinä asiassa valitetaan toisen tekemisestä järjettömin syihin vedoten, "koska musta tuntuu" on naisista hiton hyvä tekosyy alkaa siivota klo 06.00.