Elikkäs mieheni kosi minua ja sanoin ei. Ja tämä koska en oikein tahdo hosua ja olen yrittänyt puhua monet kerrat ettei tarpeen mennä kihloihin ja muutenkin. Mutta RAKASTAN häntä kovin mutten tahdo naimisiin, nyt hän tahtoo miettiä suhdettamme. Siis miksi täytyy erota jos nyt kaikki hyvin ja kihloja voi ehkä ajatella myöhemmin muttei koskaan naimisiin. Apua. Menetinkö ihanan miehen tämän takia? Onko kosiminen sittenkin joku kokeilu että toimiiko vai ei, vai mitä ihmettä. Onko kokemusta, intuitiota tai maalaisjärkeä?
Miksi miehet jättävät
jos sanoo ei?
81259
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse olisin kirkuen suostunut vaimoksi jos rakastamani mies olisi kosinut minua. Turha sitä jäädä vatvomaan ja odottelamaan, elämä on lyhyt...
Taitaa jätkä vaan olla huono häviämään tai siis vastaanottaan kieltävää vastausta.
Kävi ylpeydelle ja kolautti itsetuntoakin.
No, eiköhän se siitä tokene...
siinä on kyse pohjimmiltaan siitä, että teillä on nyt vähän erilainen näkemys tulevaisuuteen ja etenette hiukan eri polkuja.
Kukapa sen määrittelee, mikä on hosumista ja mikä ei. Toiselle tuo voi olla hosumista, toiselle sitoutumiskammoa/pelkoa, joten siinäpä yhtälö, jota veivata.
Jos rakastat ja ajattelet, että haluat elää loppuelämäsi tämän miehen kanssa, niin miksi et menisi naimisiin, vai onko siinä todellakin jotain takaoviajatusta?
"Puolet kuitenkin eroaa"-ajatuksena jo etukäteen kertoo melko varmasti, että erotaankin, sillä ei tollasella puolivakavalla asenteella kannata alkaa mihinkään niin vakavaan asiaan kuin avioliitto.
Voithan sinä olla siinä tilaston paremmalla puolella päättämällä ja tahtomalla avioliiton eteen työskentelystä, avioliitto on nimittäin ankaraa työtä parisuhteen ja rakkauden eteen. Turha sitä on ruusutarhaksi kvuailla, vaikka se ruusutarha siellä työmaan keskellä kukoistaakin, kun sitä hoitaa ja rakentaa.
Eli siis minulla ei ole aikomusta pitää mitään takaovea auki, josta paremman tulessa sanotaan hei vaan ja onnea. Jos naimisiin menisin se olisi ainut kerta ja mielummin ikuinen, mutta minua vaivaa hääkammo, ajatus ihmisten edessä seisomassa ja vannomassa ikuisuutta. Ja se on ikävä tosiasia ettei avioliitot kestä. Mutta en tahdo vain naimisiin vaikkei pelkoa olisikaan, jos ero tulee tai muut ongelmat niin kaikki on niin hankalaa. Tähän mennessä kaikki sujunut hyvin, miksi sitä muuttamaan? Kaikkeni tekisin yhteisen hyvän ylläpitämisessä, mutta ...
että jos ei jollakin tavalla tunne jännitystä, jopa kammoa sanoa "Tahdon" todistajien edessä, niin ei sitä taida liiemmin vakavasti edes sanoa.
"...Ja se on ikävä tosiasia ettei avioliitot kestä..."
"...jos ero tulee tai muut ongelmat..."
Vastasit jo itselle, eli olet luovuttamassa, ennen kuin olet edes aloittanut. Totta kai elämässä tulee vaikeuksia ja ongelmia, turha sitä on edes kieltää, mutta jos itse olet valmis tekemään kaikkesi avioliiton eteen, niin silloin ei voi muuta johtopäätöstä vetää, kuin sen, että et kuitenkaan luota, että mies olisi valmis tekemään kaikkensa. Mitä sitä jossittelemaan, ainakin eron tullessa voi ylpeänä todeta itselleen, että "tein kaikkeni", et sinä muuta olisi kyennytkään tekemään, eikä kukaan kykene yksin pitämään avioliittoa kasassa, siihen tarvitaan aina kaksi.
No mutta, mutta...taisit hoksata kuitenkin pointin.
Jos mies kokee, ettet ole valmis sitoutumaan, miksi hänen pitäisi jäädä odottelemmaan, milloin se tapahtuu, vai tapahtuuko koskaan.
"Ei koskaan naimisiin" kertoo jo paljon sinusta.
Mies ilmeisesti etsii jotain pysyvämpää.
Toisaalta, onnea vain valitsemallasi tiellä, jos et pysty sitoutumaan, ei sitä pidä tehdäkään miehen mieliksi, jos ei ole itse täysillä mukana.
Kysehän on vaan siitä. Jos ei ole valmis menemään naimisiin, on se viesti siitä, ettei ole halukas sitoutumaan toisen kanssa "loppuelämäksi" vaan haluaa pitää takaportin auki. Ymmärrän äijää hyvin ja tottakai sinuakin, jos et kerran ole valmis sitoutumaan.
Yksi asia kuitenkin tekstissä ihmetyttää...
"...kihloja voi ehkä ajatella myöhemmin muttei koskaan naimisiin."
Kihloihin meno tarkoittaa sitä, että lupautuu toisen kanssa naimisiin. Tämä tosiasia hieman "teineiltä" hämärtynyt. Ollaan sitten sata vuotta kihloissa ja luvataan pikkusormi, mutta naimisiin ei kuitenkaan haluta eli ei anneta koko kakkua.
maistraatissa ei paljon olis ihmisiä. todistajat ja pappi!
mikset voi mennä edes kihloihin?