Onkohan olemassa paljonkin toivonsa jo menettäneitä nuoria (alle 30-v) sinkkuja? Minä olen viimeisen vuoden etsinyt aktiivisesti seuraa netistä ja käynyt treffeillä treffien perään, mutta KAIKKI tapaukset jäävät yhteen tapaukseen.
En tiedä onko kyse minun ulkoisesta olemuksestani, onhan minulla varmasti 5 kiloa enemmän painoa kuin pitäisi, mutta muuten olen kai ihan jees pakkaus ja hauska, aito tyyppi. Mutta silti, aina yksin.
Nyt olen vakavissani miettinyt, että en enää jaksa samaa tutustumista, samojen asioiden kerta toisensa jälkeen selittämistä, odottamista ja lopullista pettymystä kun toista tapaamista ei tulekaan. Myönnän toki sen, että en ota yhteyttä kaikkiin miehiin treffien jälkeen itse, mutta ne, joihin olen ollut yhteydessä, eivät ole viesteihini vastanneet enkä enää voi tulla torjutuksi, itsetuntoni alkaa olla jo murenemispisteessä...
Niin ja täällä Helsingissä luulisi sinkkuja vilisevän, mutta kun en käy baareissa saati harrasta mitään sosiaalisia joukkuelajeja (eivät ole minun juttuni), on mahdollisuudet tavata mukavia ihmisiä aika nollassa, etenkin kun haluaisi kumppanin, joka ei etsi pikaista seikkaulua...
Onko muita kohtalonsisaria tai -veljiä?
En tiedä onko kyse minun ulkoisesta olemuksestani, onhan minulla varmasti 5 kiloa enemmän painoa kuin pitäisi, mutta muuten olen kai ihan jees pakkaus ja hauska, aito tyyppi. Mutta silti, aina yksin.
Nyt olen vakavissani miettinyt, että en enää jaksa samaa tutustumista, samojen asioiden kerta toisensa jälkeen selittämistä, odottamista ja lopullista pettymystä kun toista tapaamista ei tulekaan. Myönnän toki sen, että en ota yhteyttä kaikkiin miehiin treffien jälkeen itse, mutta ne, joihin olen ollut yhteydessä, eivät ole viesteihini vastanneet enkä enää voi tulla torjutuksi, itsetuntoni alkaa olla jo murenemispisteessä...
Niin ja täällä Helsingissä luulisi sinkkuja vilisevän, mutta kun en käy baareissa saati harrasta mitään sosiaalisia joukkuelajeja (eivät ole minun juttuni), on mahdollisuudet tavata mukavia ihmisiä aika nollassa, etenkin kun haluaisi kumppanin, joka ei etsi pikaista seikkaulua...
Onko muita kohtalonsisaria tai -veljiä?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ei mullekaan meinaa sitä oikeaa löytyä ja kun erosimme tytön kaa puol vuotta sitten niin etsin kuumeisesti seuraa! Nyt meno on vähän rauhoittunut ja oon huomannu et sillon ku ei ala etsimällä etsimään niin löytyy kyl paremmin! Tämä on totta! En vielä toivoani menetä...en halua olla mikään itserakas mut oon huomannu et kyl jotkut naiset viel taitaa pitää musta. Se tuo itseluottamusta kummasti! Ja hei, kesä on tulos jolloin kaikki kömpii sieltä masiksestaan pois ja ettii seuraa..lykka till!
Itse olen alle 30-vuotias pitkäaikainen sinkkunainen. On tullut treffailtua oikein olantakaa välillä ja etsimällä etsitty - turhaan.
Enkä myöskään ole huomannut mitään ilmiötä " Kun lopettaa etsimisen ja vaan on, niin sitten kyllä löytyy".
Närhen munat sanon minä!
Samaa soopaa on se, että jos näyttää "epätoivoiselta etsijältä", niin silloin ei löydä ketään ja sitten kun on vaan rennosti, eikä aktiivisesti etsi, niin kaikki kysyntää alkaisi olemaan.
Kun sinkkuus tuli vastaan, niin tiesin edessä olevan hankalia aikoja, koska minua ei koskaan ole tultu paljoan (noh, ehkä kerran 4 vuodessa joku tekee iskuyrityksen) isketty, enkä aikaisemminkaan ole paljoa saanut vastakaikua omille iskuyrityksille.
Ei haluttava nainen, niin sitä vaan pysyy ei haluttavana
Erosit puoli vuotta sitten? Älä valita, se on pieni aika.
heittäny lusikan nurkkaan jo monen asian suhteen.
Ei ole tarvinnu menettää kovin paljon. Ei ole oikein ollut toiveikkuutta. Ulkonäkö estää.
Täytyy myöntää, että alkaa jo itseltänikin hiljalleen karista toivo tämän asian suhteen.
Pakko kai se on lopulta uskoa, ja tyytyä osaansa.
Minun tilanteeni on suunnilleen tällainen:
Kaikki aika menee opiskelun ja työn parissa ja harrastukseni ovat melko miesvaltaisia, enkä harrasta joukkueurheilua tms. missä tavata uusia ihmisiä.
Baarista saattaa silloin tällöin löytää yhdenillan
sekoilua, mutta se taas ei kiinnosta. Haluan koko paketin...
Ja jos joskus harvoin satun tapaamaan mukavan ja mielenkiintoisen tytön, aloitteen teko on tosi vaikeaa, hemmetin ujo kun vielä pitää olla näissä asioissa. Yleensä joku muu korjaa potin ja joutuu katsomaan itse sivusta suru puserossa.
Hitto, no ehkä joskus käy säkä ja joku ihana nainen ajaa perään risteyksessä, ihastuu minuun ensi silmäyksellä ja antaa puhelinumeronsa "vakuutustietoja varten." ...Happily ever after!
Yeah, right... ;)
Kun itse treffasin useaa vuodenvaihteessa, kyselin tietysti naisilta sitten että olettekos olleet treffeilla muiden kanssa ennen minua. Moni sanoi olleensa, mutta sitten ei olekkaan miehistä mitään kuulunut. Minusta kaikki tapaamani naiset oli mukavia, kauniita, Ihania suorastaan, kaikki tapaamani olivat hyvin puheliaita, ja heti löytyi yhteinen sävel, keskustelu ei ollut väkisin vääntämistä. Yksi totesi sitten siinä "ettei taida paljoa yhteistä olla". Sitä ihmettelin miksei muut miehet nähneet naisissa mitään sellaista, että uudestaan olisivat tavanneet heitä. Eräskin mainitsi olevansa tukeva, itse en huomannut koko asiaa, sen myönnän että tavatessa katsoin naisen sisintä, en ulkoista olemusta ja onnekseni naiset teki suunnilleen samoin ;)
Kauheaa jos kirjoittelee toiselle ja hän ei viitsi vaivautua edes vastaamaan. Varmasti rasittaa itsetuntoa, jos aina käy niin. Kuinka bongaat sen jota käyt sitten tapaamaan??
Minulla ei ole ainakaan vielä toivo mennyt. Harrastukset ja opiskelut ovat miesvaltaisia, eikä baarikaan kiinnosta. Viime aikoina olen vain ollut ajattelemasta naisen tapaamis asiaa, tulee jos tulee, en ressaa siitä nyt. Jos tilanne pysyy samana vielä parikin vuotta niin tilanteelle pitää tehdä muutos, en tiedä kyllä miten. Se on sen ajan murhe, ei se onni etsimällä tule.
Mie olen pikkasen yli vuoden sinkkuillu ja sinkkuilu jatkuu edelleen. Muutamia mielenkiintosia ihmisiä olen tavannu mutta ne ei ole syystä tai toisesta kuitenkaan johtaneet mihinkään vakavampaan juttuun.
Kun vuos sitten erosin 4 vuoden suhteesta, päätin etten heti alota uutta suhdetta. Halusin kokeilla omia siipiäni ja asua ensimmäistä kertaa ihan yksin. Vasta vähän aikaa on tuntunu siltä, että oisin valmis uuteen suhteeseen. Joten ite en ainakaan ole toivoani menettäny. Ja tosiaan, ulos kun kattoo niin siellä se kevät jo tekee tuloaan. Ja eikös kevät aina saa ihmisten (ja etenkin sinkkujen ;) hormonit toimimaan..? :)
Moi
Jos asuu kylässä, jossa on koko kunnassa jotain 3000 asukasta ja on ainoa ikäisensä yliopiston käynyt, lienee turha edes toivoa tapaavansa ketään :-D Itsestäni puhun, toivo ei ole mennyt, mutta ei tämä ainainen yksinoleminenkaan kivaa ole. Kun sais miehen ja lapsia...
Sitten sinun kyllä kannattaa laajentaa reviiriä. Kuhan saavat ton treffit palvelun toimimaan niin sitten vaan hakua päälle..
Oikeesti taitaa olla aika pienet markkinat siellä, jos ei kelpuuta ensimmäistä vastaan tulijaa. Kaikkea hyvää elämääsi.. :)))
Nyt kolmekymmpisenä sitä katselee naisia jo paljon tarkemmilla kriteereillä. Kakskymppisenä olin epävarma naisten suhteen ja aloitteitta oli vaikea tehdä. Ulkonäkö on ollut aina kohdallaan, mutta sehän ei miehelle ole mikään tae mistään, jos ei ole aloitteellinen. Nyttemmin olen jo varma itsestäni (mutta en ole kusipäinen) ja heitän läppää kenelle vaan. Mutta naiset eivät enää kiinnosta mitenkään erityisesti (olen siis hetero). Typeriä juttuja en jaksa kuunnella enää hetkeäkään ja jos nainen ei ulkoisesti viehätä, niin silloinkaan en kiinnostu suhdemielessä. Sinänsä juttelen niitten kanssa, jotka ajattelevat itse, eivätkä lainaa toisten ajatuksia. Ja kiinnostavat tyypit ovat useimmiten miehiä. Joten pelkän seksin takia en viitsi suhdetta aloittaa, nuorempana olisin sen tehnyt.
Kuule, netistä ei kannata mitään vakavaa seuraa ettiä. Kokemusta on! Kaikki jotain huijareita tai muuten vaan epänormaaleja.
Ite käyn ainakin baareissa ihan selvinkin päin koska tykkään tanssia ja haluan tutustua uusiin ihmisiin.
Kannattais sitte varmaan alkaa harrastamaan jotain, ei kukaan mies tuu sua sieltä sohvan nurkasta kiskomaan mukaansa!
Se on ihan itestä kiinni mitä elämässä tapahtuu. Sen lisäks että baarissa on miehiä, saa sieltä myös uusia naispuolisia kavereita kun menee vaan rohkeesti tutustumaan!
vaan panoseuraa. Ei vakavampaa seuraa.
mitä tilaa.
Mistäs sitä vakavampaa seuraa sitten löytää? Baarista on tyttöystävätkin löytyneet. Vai lasketaanko opiskelijabileet baarissa baarista löytämiseksi vai opiskelijabileiksi?
"Nyt olen vakavissani miettinyt, että en enää jaksa samaa tutustumista, samojen asioiden kerta toisensa jälkeen selittämistä, odottamista ja lopullista pettymystä kun toista tapaamista ei tulekaan."
Muuttaisit jotenkin tuota rutiinia. Kokeile eri vaihtoehtoa. Et voi hävitä, ainoastaan voittaa. Mieti millä tavalla sinä haluaisit miehen lähestyvän sinua.
Kaikista helpointa on jos pudottaa ton viisi kiloa pois. Sitten ei tarvitse itse tehdä mitään. Sen kun poimii marjat päältä. Miehet hoitaa kaiken työnteon. Ei ole naisen tehtävä iskeä.
tuolla asenteella on liikenteessä niin en ihmettele jos miehet eivät kiinnostu. Sitä saa mitä antaa, elikkä ei mitään.
Ei vaan kokemuksen äänellä voin kertoa kaverille vinkiksi. Jos pitää itsestään huolta ja on kohtuu näköinen ei oikeasti tarvitse itse tehdä asioiden eteen paljonkaan. Kyllä miehet hoitaa iskemisen jos vaan lähtee ulos "tarjolle". Ei siinä sen kummenpaa ole enkä tätä mitenkään vähättele. Se vaan on naiselle helpompi tie.
Tosin siinä olet oikeassa että usein miten "ei saa mitään" tai ainakaan mitään kiinnostavaa ei ole tarjolla. Mutta jos ei ole niin ronkeli niin aina seuraa löytyisi.
En ole toivoton kumppanini löytymisen suhteen, vaikka samat jutut olen miehenä kokenut. Vaikken nyt baareissa ravaakkaan, se ei ole se minun juttuni vaikka myönnän toki että aika vähissä on sitten sinkku naisen tapaamis mahdollisuudet.
Ja siellä netissä voi ruuneberoida ummet ja lammet ja IRL tapaaminen voi olla muunlainen kuin oma mielikuva toisesta on, kun livenä saa käsityksen toisesta-puolin ja toisin.
Olen aika varovainen tapaamisissa nykyään, kun siipeensä saa monesti helposti jos kuvittelee liikoja. Itsetuntoni on varsin hyvä, menen niillä eväillä eteenpäin mitä mulle on annettukin omana itsenäni. Ja huvikseni en naista tosiaan tapaile. "Kevyvien suhteiden" harrastaja en myöskään ole.
5kg? Liikaa? Olet tavannut ihan vääriä ihmisiä jos se on vain ollut kynnyskysymys? Hassuja vaatimuksia... netissä on liian kovat odotukset toisesta, olen huomannut...En tarkoita huonolla vaan sitä että on helppoa tehdä vaatimuslista ja luulla että on vain yksi ja oikea. Kun katsoo laajemmin niin miten kivoja persoonia myös muunlaisista ihmisitä voi löytyä.
Vaikutat kyllä minusta kivalta naiselta. Kivaa kevään jatkoa sinne Helsinkiin päin :)
Minä myös hieman alle 30v sinkkunainen ja ollut sinkkuna nyt...vuosia. Omassa tapauksessani en usko että ulkonäkö on ongelma, vaan ennemmin olemukseni. Olen saanut niin paljon "lokaa niskaan" miehiltä, etten uskalla heti antaa itsestäni kovinkaan paljon, ja toinen tietysti huomaa tämän. Vaikka ulkonäkö olisi ok, jos ei pysty antamaan mitään itsestään ja on tavallaan vaisu, on ymmärrettävää että tässä "kaikki mulle nyt heti" -maailmassa ihmiset kyllästyvät. En ole koskaan ollut kovin suosittu miesten keskuudessa. Olen tavannut vuosien kuluessa monia monia miehiä, mutta aina ne ovat tyssännet johonkin. Yleensä miehet joista minä kiinnostuisin ovat jo varattuja, on ollut muutamia sinkkujakin jotka ovat olleet viileitä minua kohtaan. Yleensä ne miehet jotka minusta kiinnostuvat ovat joko varattuja jotka haluavat vähän sutinaa parisuhteensa ulkopuolella tai niin huonokäytöksisiä tai ongelmaisia ettei heidän kanssaan voi olla.
Itse olen ainakin tullut siihen tulokseen etten jaksa enää yrittää vaan hyväksyn tilanteen. Viime aikoina jokainen pettymys miesten osalta on tuntunut niin pahalta etten kertakaikkisesti jaksa enää enempää. Jossain kohtaa raja tulee vastaan ettei jaksa enää nousta ja yrittää uudelleen ja minulle se raja on nyt tullut vastaan.
Oliko tämä numerotyypin kohtalokas avautuminen palstalla, josta hc-lutkittelijat saavat jotain pureskeltavaa bulldogimaisiin hampaisiinsa? Joutuuko numerotyyppi lisäämään kirjaimia nikkiinsä, vai muuten häivyttämään identiteettiään? Jää nähtäväksi...
Ärsyttää nämä tällaiset, jotka sanovat käyvänsä usein treffeillä ja sitten surkuttelevat tilannettaan. Ajatelkaa välillä meitä, jotka eivät pääse edes treffeille koskaan.