Olin vuosi sitten syvästi ihastunut mieheen, joka ei kuitenkaan sattunut olemaan aviopuolisoni. Halusin miestä enemmän kuin koskaan eikä minulla ollut koskaan ollut vastaavanlaista kemiaa kenenkään kanssa. Kuitenkaan emme kumpikaan halunneet erota, varsinkaan mies, jolla oli lapsia.
En ollut koskaan fyysisessä kontaktissa miehen kanssa, ja mesosin ennen ihastumistani ja senkin aikana siitä, kuinka vetskarin on pysyttävä kiinni. Mielestäni olisi ollut väärin pettää puolisoani menemällä sänkyyn tms. toisen kanssa.
Mutta voi hellanletuna sentään! Ajatukseni olivat kuitenkin koko ajan aidan toisella puolella, ja joskus vieläkin fantasioin tästä miehestä. Eikös se ole pettämistä, jos joku. Vaikka rakastan omaa kotitossukkamiestäni, joka on uskollinen, kiltti ja kädentaitoinen malliaviomies, silti vieraassa oli se jokin, joka sai minut todella syttymään.
Mitä siis ihastuksen kanssa sänkyyn hyppääminen ja limakalvokontakti olisi enää konkreettisesti muuttanut, kun olin hänen pauloissa 100-prosenttisesti ajatuksissa. Kun puolisot ovat paljon poissa kotoa, niin olisimme oikeasti voineet hoitaa hommia salassa milloin vaan. Vaikkapa päiväsaikaan ihastuksen mökillä. Varsinaista kaksinaismoralismia minulta! Näin se elämä opettaa.
En ollut koskaan fyysisessä kontaktissa miehen kanssa, ja mesosin ennen ihastumistani ja senkin aikana siitä, kuinka vetskarin on pysyttävä kiinni. Mielestäni olisi ollut väärin pettää puolisoani menemällä sänkyyn tms. toisen kanssa.
Mutta voi hellanletuna sentään! Ajatukseni olivat kuitenkin koko ajan aidan toisella puolella, ja joskus vieläkin fantasioin tästä miehestä. Eikös se ole pettämistä, jos joku. Vaikka rakastan omaa kotitossukkamiestäni, joka on uskollinen, kiltti ja kädentaitoinen malliaviomies, silti vieraassa oli se jokin, joka sai minut todella syttymään.
Mitä siis ihastuksen kanssa sänkyyn hyppääminen ja limakalvokontakti olisi enää konkreettisesti muuttanut, kun olin hänen pauloissa 100-prosenttisesti ajatuksissa. Kun puolisot ovat paljon poissa kotoa, niin olisimme oikeasti voineet hoitaa hommia salassa milloin vaan. Vaikkapa päiväsaikaan ihastuksen mökillä. Varsinaista kaksinaismoralismia minulta! Näin se elämä opettaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Toisaalta ymmärrän ajatuksesi... Mutta toisaalta olen sitä mieltä, että siinä on kyllä uuri ero astutko sen yhden rajan yli vai et. Sen verran olen elämästä oppinut, että tunteitaan ei kukaan voi täysin hallita ja se tunne voi iskeä keneen vain ja koska vain. Mutta teot ovat ne, joilla se uskollisuus punnitaan. Eikö rakastamisessa kuitenkin ole kyse juuri siitä, että tahtoo olla uskollinen? Ja mielenliikkeistä huolimatta pysyy päätöksessään? Olisit voinut toteuttaa ajatuksesi, sinulla olisi ollut täydet mahdollisuudet siihen...Mutta et tehnyt sitä. Miksi? Se on se, mikä on mielestäni uskollisuutta, jos joku.
Joo ei oo helppo aihe. Toisaalta oon samaa mieltä alkuperäiskirjoittajan kanssa siitä, että kyllä todellinen "petos" suhtessa tapahtuu korvien välissä. petoksesta pitäisi mun mielestä kuitenkin puhua korkeintaan vasta sitten, jos salaa toiselta jotakin olennaista. Se on vaan sitten itse koettava ja harkittava, mikä on olennaista. Samoin on harkittava se, mitä voi kertoa rikkomatta liikaa. Vaikeeta on..
Toisaalta olen Suviannan kanssa samoilla linjoilla siitä että vasta fyysisyyden rajan ylittäminen on tietyssä mielessä paha juttu. Tosin ehkä himen eri perustein kuin Suvianna. Olisin hiukan pragmaattisempi tässä, en siis niinkään romanttinen. Eli perustelen mm. sukupuolitautien ja raskaaksi tulemisen riskillä. Ja vaikka raskaaksi tulemisen riskiä ei olisikaan, silti noin niinkuin evoluution näkökulmasta vasta "parittelulla" on merkitystä uskollisuuskysymyksessä - sitähän elollinen pelkää, että joku muu jatkaa sukua hänen sijastaan. Jokainen terveesti käyttäytyvä yksilö pyrkii lisäämään omia geenejään - ainakin teorian mukaan.
Mutta jos palataan meihin ihmisiin ja oletetaan että on osattu varautua sukupuolitautien ja raskauden riskin varalta.. seksi vieraan voi olla tunteetonta ja siihen voi johtaa moni tilanne, eikä se aina tee edes huonoa pitkälle parisuhteelle - niin raadolliselta kuin se kuulostaakin - siitä voi olla jopa paljon hyötyä suhteelle. Sen sijaan ihastuminen.. hmm. No, jos se menee ohi, ja ennen kaikkea jos *tahtoo* että se menee ohi ja työskentelee siitä itsensä irti, ei kai senkään tarvitse olla suhteen tuho. Mutta jos se jää elämään ja siitä ei tahdo luopua, tai ihastumiset on toistuvia, niin silloin on jo syytä kysyä onko suhteella jatkuvuutta.
Tietenkin pahin mahdollinen tilanne on ryhtyä seksisuhteeseen ihastuksensa kanssa.
>>Tietenkin pahin mahdollinen tilanne on ryhtyä seksisuhteeseen ihastuksensa kanssa.
Itse olin samankaltaisessa tilanteessa ja opin kolme asiaa. Ensimmäinen on se, että on turha sanoa "minä en koskaan ole uskoton". Niin voi käydä kenelle tahansa; ainakin ajatuksissa. Toinen: Totesin, että yhdenillan juttu on paljon vaatimattomampaa uskottomuutta kuin jos tunteet ovat mukana. "Se oli vain seksiä" sanoman kuulee melko usein ja totta se on! Vaikken uskonut. Kolmanneksi: Jos kumppanissani olisi ollut jotakin epätyydyttävämpää; liian vähän seksiä, huonoa kohtelua/käytöstä tai epämääräisiä tapoja, liikaa alkoholia ym. ym. ym. niin aivan varmasti olisin ns. ajautunut sänkyyn tuon toisen kanssa. Usein joku sanoo uskottomuuden tultua julki kumppanilleen "syy on kokonaan minun". Se ei pidä ikävä kyllä paikkaansa.
On hauska nähdä että täällä löytyy asiallista ja älykästäkin pohdintaa aiheesta.
Itse olen miettinyt voiko ns "pettäminen" olla joskus jopa oikeutettua?
Nimittäin "yhdellä tutulla" on sellainen tilanne että vaimo ei kertakaikkiaan tarvitse/kykene seksiin lainkaan. Tekee sen noin pari kertaa vuodessa velvollisuuden tunteesta ja ehkä siksi että voisi tuntea olevansa itse "normaali".
Tunnepuolellakin kaikki on täysin kuolutta ja ainut yhdistävä tekijä on lapset.
Ko. "ystaväni" tuntee olevansa elämänsä velkaa ko vaimolle joka on auttanut hänet vaikeiden elämän tilanteiden yli tukien häntä.
Ja vähinten maailmassa haluaa loukata häntä ehdottamalla eroa.
Kyseinen kaveri itse on normaalilla libidolla (ehkä jopa korkella) varustettu mies.
Eli voisiko ko "kaveri" olla jopa oikeutettu hetken hellyyteen jonkun muun kanssa?
Kun sen kerran tekee, ei pysty lopettaan. Niin siinä kävi, kun ajateltiin että se polte menee ohi kun tietää mitä se oikein on. Eipä menny, paheni vain. Joten hyvin teitte kun maltoitte, ikävä hakea aikaa ja paikkoja oikeasti, mielikuvituksissa se onnistuu paljon helpommin
Jos ihminen on pitkässä parisuhteessa ja kuitenkin joskus poistuu kotoaan esimerkiksi töihin, harrastuksiin jne, ainakin mielenkiintoa tuntee varmasti jossain vaiheessa johonkin toisen sukupuolen edustajaan. Jotkut jopa ihastuu johonkin kolmanteen osapuoleen. Mielestäni olet osoittanut valinnoillasi, että olet sitoutunut puolisoosi ja siinä mielessä olet oikeastaan esimerkillinen ihminen. Olet tahtonut olla uskollinen ja ainakin itse arvostaisin tuollaista puolisoa.
Toisista ihmisistä fantasiointi on jopa ihan luvallista, kunhan se jää fantasioinniksi. Oikeastaan sänkyyn meno tuollaisen tunnemyrskyn aiheuttajan kanssa on erittäin suuri riski. Silloin kyseessä on sekä tunnepettäminen että fyysinen pettäminen. Olen sinänsä samaa mieltä, että yhden illan juttu jonkun baaripanon kanssa on kaikkein vaarattomin pettämisen laji.
Mielestäni on erittäin lapsellista ja naiivia ajatella, että minä en koskaan petä. Järkevämpää olisi ajatella, että mitä minä teen, kun tunnen vetoa johonkin tai jopa ihastun johonkin. Tämäkin palsta on täynnä ihmisiä, jotka ovat tuominneet pettämisen, mutta itse petettyään ikään kuin hyväksyvät sen. Mielestäni se on raukkamaista. Jos aikoo olla pettämättä, siihen pitäisi jotenkin valmistautua. Nykymaailmassa kaikilla on mahdollisuus ja kiusaus pettää jossain vaiheessa.