Kertokaapas kaukosuhteessa olevat ihmiset, että mikä muu on niin tärkeää, että voittaa rakastetun? Tarkoitan, että miksi elätte kaukosuhteessa ettekä muuta samaan paikkaan asumaan... ??? Mitä asioita teillä on esteenä siinä? Kiinnostaa vaan tietää..
Mka teita vaivaa???
kummissaan
163866
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
voi opiskella alaani poikaystäväni paikkakunnalla, eikä poikaystäväni voi jättää opiskelujaan tässä vaiheessa
Niin, kyllä syitä löytyy:
1. asumme eri maissa
2. minulla avioero meneillään
3. lapsia entisestä avioliitosta
4. ystävälläni sellainen ammatti, ettei voi työskennellä Suomessa
5. minulla opiskelut kesken
6. olemme tunteneet niin vähän aikaa, ettei asiasta ole puhuttu
7. kumpikin aikuisia ihmisiä, joilla omat elämät elettävänä
Aika näyttää siis.
minun osaltani on se, että kummallakin on oma elämä ja haluaa pitää myös siitä kiinni. Piste.
Loppuisko se "sun oma elämä" jos ottaisit toisen ihmisen siihen??
Eikö muka pysty elämään myös sitä omaa elämää vaikka siihen jonkun myös asioita jakamaan ottaisi?
Vai onko se niin, että haluat kokeilla myös ns.muita mahdollisuuksia?
Kannattaako siis edes jatkaa sellaista kaukosuhdetta, joka on noin itsekeskeistä.
Eikö olo siinä tapauksessa parempi olla yksin...
Asiaa vain kovasti ihmettelevä.
1. asutaan eri maissa
2. mulla gradu kesken, järkevintä tehdä se Suomessa
3. toisen työ ei anna periksi muuttamista, eikä hän osaa kieltäkään
4. ollaan seurusteltu vasta vuosi
Tosin ollaan me jo puhuttu tulevaisuudesta ja yhteen muuttamisesta, ehkä vuodenvaihteessa.
Kun aloimme seurustella, minä aloitin viimeisen vuoden lukiossa ja mies aloitti metsätalousinsinöörin opinnot toisella puolella Suomea. Olimme kotoisinkin ihan eri puolilta Suomea. Siinä vaiheessa ei ollut mitään järkeä muuttaa samalle paikkakunnalle, koska mieheni pystyi opiskelemaan valitsemaansa opintosuuntaa vain yhdellä paikkakunnalla koko Suomessa ja minä taas aioin hakea lukion jälkeen lääkikseen, eli pois lukiopaikkakunnaltani. Eikä lukiolaisena ollut järkevää vaihtaa koulua ja lisäksi koin tuossa vaiheessa olevani liian kypsymätön asumaan yhdessä miehen kanssa. Emme halunneet hätäillä.
Lääketiedettä voi opiskella vain 5 yliopistossa, ja hain tietenkin siihen, joka oli lähimpänä mieheni opinahjoa. Entinen yli 400 km välimatka kutistui 100 kilometriin. Näin meni reilut 2 vuotta. Sitten mieheni valmistui ja muutti luokseni. Eli melkein kolme vuotta eleltiin kaukosuhteessa ja koko ajan se tuntui järkevältä ja tarkoituksenmukaiselta, vaikka tietenkin ikävältä. Mutta oliko vaihtoehtoja? Ei. Olisi ollut aika julmaa, jos jompikumpi olisi joutunut luopumaan haaveammatistaan. Tämä järjestely sopi meille parhaiten. Kumpikin on saanut käydä koulunsa rauhassa, nyt olemme eläneet onnellisena avoparina melkein vuoden, mies on saanut töitä uudelta kotipaikkakunnaltaan, ja minä jatkan opintojani vielä muutaman vuoden.
onneksi etäsuhde päättyi onnellisesti teidän kohallanne:) mun miehellä ja mulla takana 3 vuotta etäsuhdetta mun opiskelujen takia ja vielä seuraavat 3 vuotta edessä. mutta puoleen väliin ollaan jo päästy! Tiedän haluavani viettää hänen kanssaan lopun elämäni ONNELLISENA, joten odottaa jaksan.
- opiskelut on mulla kesken (en halua opiskella poikaystävän kotimaassa --> maksaa), miehellä on työ kotimaassaan
- ei haluta hätäillä ja muuttaa yhteen tässä vaiheessa, vaan tutustutaan toisiimme ja katsotaan asiaa uudestaan muutaman vuoden päästä
Kuitenkin joku päivä asutaan yhdessä (jos Luoja suo) ja kyllä muutama vuosi on pieni aika verrattuna loppuelämään. Vaikka eihän sitä tiedä mitä voi tapahtua tulevaisuudessa, esim. onnettomuus, mut pitää vaan jaksaa uskoo, että tosiaan saada nauttia loppuelämä yhdessä. =)
no
1.mä opiskelen vielä ainakin 4 vuotta.
2.mies töissä mut riippuvainen kavereistaan ja säbäjengistä missä pelaa (hyvin).
3.suhde tosi aluillaan vielä, on tunnettu vasta 3 kk.
Mä oon kyl miettiny ett mitä jos muuttaisin miehen paikkakunnalle jos tästä kehkeytyy jotakin, mutta en voi. Mun alaa ei voi siellä opiskella ja kyseessä on semmonen ala missä tienaa ni en rupee kyl mihinkään hanttihommiin miehen takia. Mies ite ei lukion jälkeen oo opiskellu, vaan on joku asentaja tai jotakii.
Eli jos se ei muuta mun tykö niin mä muutan sinne jossakii vaihees. Ongelmallista mut niin se menee.
Itse opiskelen toisella paikkakunnalla, vaikkakin käyn joka viikonloppu kotipaikkakunnallani jossa kihlattunikin asuu! välimatka on alle 200km, joten aika vähän kuitenkin. Poikaystävälläni on myös vakituinen työ, jota ei tietenkään voi jättää, joten elämme näin ainakin tämän lukuvuoden loppuun. Keväällä muutan hänen luokseen kesäksi 4:ksi kuukaudeksi :) ja samalla haen siirtoa kotipaikkakuntani kouluun. Toivottavasti onnistuu!
1. Ollaan molemmat nuoria, tyttöystäväni oli alle 18 kun aloimme seurustelemaan ja asui vanhempiensa luona (itsekkin olin silloin vasta 18, ja asuin myös vanhempieni luona). Taloudellinen tilanne heikko jne...
2. Molemmilla "unelmiensa" työ tai opiskelupaikka eri paikkakunnilla. Nyt kuitenkin ollaan järjestetty asiat niin, että aloitetaan opiskelut samalla paikkakunnalla ensi syksynä.
3. Tämä oli molemmille ensimmäinen vakava suhde, (ja olemme luonteeltamme muutenkin aika harkitsevaisia) joten yhteenmuuttoa ei kovin aikaisessa vaiheessa aloitettu edes suunnittelemaan.
Kaksi vuotta tässä ollaan nyt menty kaukosuhteessa, ja viimeinkin se on lopuillaan. Ja hyvin meillä on mennyt, näimme kuitenkin joka viikonloppu ja aina lomilla.
miksi ylipäänsä pitää etsiä toiselta paikkakunnalta/ ulkomailta kumppania jos tietää ettei voi muuttaa opiskelujen tai työn takia pois?eikö silloin kun on varma että voi muuttaa minne ikinä haluaa voi etsiä sitä kumppania vaikka toiselta puolen maapalloa? mielestäni kaukosuhteet eivät ole oikeita suhteita, sillä jos ei moneen vuoteen näe, ei toista opi tuntemaan oikeasti. piirtelee vain itsellensä mieleen tekstiviestien ja puheluiden (satunnaisten tapaamisten) perusteella mieleisensä kuvan. tämä tietysti vain minun mielipiteeni.
Ei täällä tiettävästi kukaan ehdoin tahdoin etsimällä etsi sitä kumppania mahdollisimman kaukaa itsestä. Itse vaan löysin jonkun, jonka kanssa haluan olla enemmän kuin kenenkään muun, eikä siinä auta se, että kyseinen henkilö sattuu asumaan laiva/lentomatkan päässä.
...Jätinpä vielä oman kylän pojan hänen takiaan...o_O
Näen miestä 2-4 viikon välein ja ikävä kalvaa, mutten tosiaan vaihtaisi pois. Ei minulla ole mikään pakko olla miestä, hänen kanssaan olen, koska haluan olla juuri hänen kanssaan.
Tulevaisuudessa voin muuttaa minne tahansa, en vaan ihan vielä.
Työ ulkomailla on aika hyvä syy elää kaukosuhteessa. Laivalle ei voi raahata morsianta mukaan eikä merimiehille aivan rajattomasti riitä töitä sisä-Suomessa, varsinkaan talviaikaan.
Omalla kohdallani rakkaus iski "kuin salama kirkkaalta taivaalta" enkä ensi huumassa tullut kysyneeksi missä asut, mitä teet työksesi, voinko muuttaa luoksesi asumaan... Aika outoa vai? Ja kun kaikki muu sujuu upeasti niin miksi "etsisin" paikallisia paskanaamoja (tällä paikkakunnalla niitä riittää!).
Onhan se vaikeaa välillä kun ei kuukausiin näe, mutta suhteemme on sen arvoinen!
Muutin pois. Eikä kuule ole ikävä valehtelua. Silti naimisissa ja takaisin mentävä. Ai miksikö? No se olkoot ihan minun ja hänen oma asiamme. TYHMÄÄ.
Itse opiskelin ulkomailla ja avokkeen työt oli Suomessa, siinä ei auttanu mikään ja kun Suomeen tulin oltiin taas eri paikkakunnilla ja käytännönsyistä ei vaan onnistunut..
Kyllä se kestää jos on kestääkseen!
Tosin ei enään olla yhteyksissä ;)