Olen 22-vuotias tyttö, tällainen elämänmyönteinen ja mukava, myös aikamoisen rento tapaus. En siis jaksa turhista stressata. Siis omasta mielestäni ainakin ihan ok tyyppi :)Mutta olen äärimmäisen yksinäinen. Tämä tunne on hirveä, se tuntuu siltä, kuin mun läpi työnnettäisiin jotain tylsää puukkoa oikein hitaasti. Viimeksi olen tavannut jotain muuta kuin perheenjäsentäni (eli ystävää, vai onko parempi nimitys kaveri tässä tapauksessa) 3 kuukautta sitten. Koska mulla ei ole ystäviä. En ymmärrä mikä elämässäni on mennyt vikaan, koska olen asunut samalla paikkakunnalla koko ikäni, enkä silti ole saanut useita ystäviä. Kai se mun luonteesta sitten kiinni on.
Pitkäaikainen seurustelusuhteeni loppui n. 5 kuukautta sitten ja siitä alkaen tämä yksinäisyys on hitaasti hiipinyt mun elämään. Ajoittain se ei tunnu pahalta, mutta sitten tulee näitä päiviä, jolloin kaikki tuntuu olevan aivan liikaa mulle. Miksi mulla ei voi olla ystäviä? Niitä kaikista tärkeimpiä ihmisiä, joita jokainen tarvitsee. En kohta enää tiedä mitä tehdä. Tuntuu niin pahalta olla päivästä toiseen yksin kotona, tuijottaa tietokoneen- tai television ruutua koko päivän. Yksin. Ei mitään iloa elämässä. Ei niitä hetkiä ystävien kanssa, jotka saa elämän tuntumaan hienolta.
Pahinta siinä kai on se tunne, tunne ettei kukaan välitä, tunne ettei kukaan tiedä miltä musta tuntuu. Mulla on paljon virtuaalikavereita, siis ihmisiä internetissä. Mutta ei ne ole sama asia, niiden takia olo vain on ajoittain pahempi. Olisi niin mahtavaa omistaa edes yksi ihana ihminen, ystävä, jonka kanssa jakaa kaikki kivat ja ei niin kivat asiat. Mutta mistä sellaisen löytää? :(
Mutta jos joku ihana ihminen haluaa jutella mun kanssa näistä asioista, taikka ihan mistä vaan, niin kirjotelkaa mulle vaikka sähköpostia: [email protected]. Mä olen tällanen pikkunen ja kiva rokkityttö Oulusta, joka kipeästi kaipais piristystä elämään.
Pitkäaikainen seurustelusuhteeni loppui n. 5 kuukautta sitten ja siitä alkaen tämä yksinäisyys on hitaasti hiipinyt mun elämään. Ajoittain se ei tunnu pahalta, mutta sitten tulee näitä päiviä, jolloin kaikki tuntuu olevan aivan liikaa mulle. Miksi mulla ei voi olla ystäviä? Niitä kaikista tärkeimpiä ihmisiä, joita jokainen tarvitsee. En kohta enää tiedä mitä tehdä. Tuntuu niin pahalta olla päivästä toiseen yksin kotona, tuijottaa tietokoneen- tai television ruutua koko päivän. Yksin. Ei mitään iloa elämässä. Ei niitä hetkiä ystävien kanssa, jotka saa elämän tuntumaan hienolta.
Pahinta siinä kai on se tunne, tunne ettei kukaan välitä, tunne ettei kukaan tiedä miltä musta tuntuu. Mulla on paljon virtuaalikavereita, siis ihmisiä internetissä. Mutta ei ne ole sama asia, niiden takia olo vain on ajoittain pahempi. Olisi niin mahtavaa omistaa edes yksi ihana ihminen, ystävä, jonka kanssa jakaa kaikki kivat ja ei niin kivat asiat. Mutta mistä sellaisen löytää? :(
Mutta jos joku ihana ihminen haluaa jutella mun kanssa näistä asioista, taikka ihan mistä vaan, niin kirjotelkaa mulle vaikka sähköpostia: [email protected]. Mä olen tällanen pikkunen ja kiva rokkityttö Oulusta, joka kipeästi kaipais piristystä elämään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
että sinulla saattaa olla aika tiukkoja vaatimuksia siitä, kenet kelpuutat ystäväksesi?
En tarkoita tällä sitä, että sinun pitäisi hyväksyä ystäväksesi kenet tahansa, mutta tuo tiukka kriteeri aiheuttaa sen, että joudut olemaan yksin siihen saakka, kunnes kohtaat sellaisen, jonka todella haluat ystäväksesi.
Sinuna en kyllä olisi huolissani siitä, etteikö kaveri löydy: noin fiksu ihminen kyllä löytää vertaisensa lopulta. Mutta sen voin sanoa, että sinun laisesi ei löydä kaveria kapakoista tai muista huvittelupaikoista! Jokin harrastus tai vaikka opiskelu voi tuoda hänet eteesi.
täälläkin. Oli mulla aikoinaan hyvä ystävätär, mut sitten mun elämässä tapahtui kaikkia ikäviä juttuja ja se ei jaksanu niitä. Tuntu ihan saatanan pahalta kun sillä tuntui aina olevan niin helvetin mukavaa isoissa kermaporukoissa ja se valitsi aina ne eikä mua. Siitä jäi ikuinen katkeruus kaikkia naispuolisia kohtaan. Lisäksi naiset karsastaa mua erinäisistä syistä, liikaa miehisiä mielipiteitä ja epäsovinnaisia ratkaisuja. Miehiltä taas sais seuraa vaikka sormia napauttamalla, mutta annas olla jo vartin päästä ovat vonkaamassa pillua. Sitten kun vuosikaudet jatkuu sitä yksinäisyyttä niin ei enää kaipaakaan muita ympärilleen, on niin tottunu siihen kaikkeen.
Voisin ryhtyä sulle ystäväksi. Mutta olisin näemmä sitten vaan yksi virtuaaliystävä muiden joukossa.
Terveisin
Rokkimies Turusta
vuosi sitten 0 ystävää..nyt niitä on 2...hukkaan on mun nuoruus vuodet menny, siltä ainakin tuntuu..