vaikee päätös

Kaikki on mahdollista. Allah on suuri!

täytyy vielä jatkaa varsinkin jos lapset vielä pieniä.ei kukaan toinen nainen kuitrenkaan voi perheesi edelle mennä.olet vain sekaisin tunteidesi kanssa.ei kannata ryhtyä harkitsemattomiin tekoihin-voit joutua vielä katumaan.

Ei lasten takia voi tai saa jatkaa. Ei lapsille ole hyvä kasvuympäristö se, mikä pikkuhiljaa täyttyy katkeruudesta ja muuttuu vankilaksi jollekin osapuolelle.

Toinen juttu on se, kannattaako toisen naisen takia erota. Ensin ainakin kannattaa tehdä se ero selväksi, jos se väistämättömältä ratkaisulta näyttää ja sitten vasta miettiä niitä muita naisia. Ja jos se ero ei näytä väistämättömältä ja ainoalta ratkaisulta, kannattaa se energia käyttää ihan kokonaan jo olemassaolevan suhteen pelastamiseen, eikä uuden kehittelemiseen.

Tottakai pitää erota. Kunhan vain ymmärrät sen, että erottuasi sinun ja uuden naisesi suhde ei tule säilymään sellaisena kuin se nyt salaisten tapaamisten ja muun uuden ja kivan merkkeissä on.

Arki uuden naisesi kanssa onkin kiukuttelua lastenhoitoviikonloppujen ja iltojen takia. Pahimmassa tapauksessa uusi naisesi inhoaa lapsiasi. Elatusmaksut ovat ikävä lovi lompakossa ja entinen vaimo kuuluu valitettavasti elämääsi vielä kauan.

No, jos oikeasti naisesikin rakastaa sinua, hän hyväksyy lapsesi ja entisen vaimosi osaksi yhteistä elämäänne. Toki kyllästyt seuraavaankin naiseesi, mutta sellaista se elämä on. Kaverilla on jo neljäs vaimo menossa ja kuudesta lapsesta maksaa elatusmaksut.

Lapsen vuoksi pitää harkita tarkkaan, mitä tekee. Toimimaton, tyytymättömyyttä ruokkiva parisuhde ei jää lapselta havaitsematta ja voi vahingoittaa yhtä paljon kuin muutenkin riitaisa, sillä tunneköyhässä ilmapiirissä lapsi jää helposti vaille hyvä vuorovaikutusta vanhempiin, joiden voimat ovat kiinni siinä, miten selvitä epätyydyttävässä tilanteessa. Lapset selviävät kyllä erosta.
Vanhempien toimiva parisuhde on lapselle tärkeä turvan ja mallin antaja. Toimiva suhde voi olla vanhemman ja jonkun muunkin. Eri asia on miten rakastuminen toiseen hämärtää arvostelukykyä ja siten ero voi tulla vääristä syistä ja sekään ei ole hyvä. Oikeita ratkaisuja ei voi antaa, kaikki riippuu yksilöllisestä tilanteestasi.

Ruoho ei ole aidan takana vehreämpää, usko kun sanon. Uusi salainen suhde tuo vain surua ja murhetta sekä pelkoa siitä että kaikki paljastuu. Kuitenkin erokin on parempi kuin vaimosi pettäminen. Mutta tosiaankin: onko se sittenkään sen kummempaa tämän uuden kanssa kun arki koittaa? Oletko ajatellut että uudella naisella on uudet tavat, eivät sellaiset joihin olet edellisen kanssa oppinut ja paluuta ei todennäköisesti ole entiseen jos nyt laitat välit poikki.Riitoja sitäkin enemmän kaikissa lapseen liittyvissä asioissa.

Ja jos tämä uusi nainen nyt pettää kanssasi vaimoasi, niin hän tekee sen mahdollisesti sinullekin myöhemmin kun sinä alat olemaan sellainen "tavallinen tallaaja", eli kun uutuudenviehätys on kadonnut. Hänhän on pettäjäluonne!

Tilannehan ei sulla ole uusi, kaikilla on tuo aivan sama ongelma parisuhteessa josain vaiheessa, lähes kaikilla ainakin.

Tottakai sitä ihastuu muihin ja jos kotona lapsen takia on jäänyt romantiikka (ei kyllä ole hyvä syy, mutta niin siinä voi käydä) vähiin ja vaimo ei niin ehdi aina laittautumaan, niin kyllähän siinä vieraat naiset rupeavat näyttämään paremmilta...niillä kun on aikaa meikata ja ne jaksavat vielä nauraa sinun joka ikiselle vitsillesi kuin uutena. Se on imartelevaa, kun useampi haluaa ja jännittävääkin se on.

Mutta ne nainen, joka deittaa ukkomiestä ei ole mikään kovin moraaliltaan tiukka (en sano, että mikään huono nainen) mutta ei se sinunkaan luonasi paria vuotta kauempaa asusta.

Ja jos itse aloitat rakastumisen tunteen mukaan menemisen, tiedäthän että se ei lopu milloinkaan? Se on huume, se on tutkimuksessa todettu, ja siihen voi kroppa jäädä kiinni. Rakastuessahan keho tuottaa mielihyvähormoneja ja olo on euforinen. Rakkauden huuma menee kerta kerralta nopeammin ohitse ja lopulta sitten kierto katkeaakin, kun on niin vanha, ettei kukaan enää huoli. Voit jäädä yksin koko loppuelämäksi. Milloin ajattelit lopetta uuteen vaihtamisen jos sen nyt aloitat???

Kun sinulla on toinen, näet hänestä vain hyvää ja samalla listaat entisesi virheitä, jotta tekosi olisi oikeutettu. Muistatko miksi joskus valitsit hänet? Mikä siinä on muuttunut? Jos suhteessa on puutteita ja sinulla on huono olla, siitä pitää puhua rauhassa. Suhde tarvii työtä, se ei elä itsestään... Lisäksi voit itse olla esim. hieman masentunut ja siksi kaipaat enemmän lämpöä elämääsi.

Omat vanhempani miltei erosivat, ja muistan aina miten se sattui ihan helvetisti. Olin 10-vuotias. Pahinta oli, että he palasivat yhteen ja isä ei ikinä kunnioittanut äitiä, ei kyllä ollut sitä ennenkään kunnioittanut. Jos suhde ei millään toimi, niin sitten on hyvä ottaa ero. Tai hyvä ja hyvä, se on aina kidutusta lapselle, sanoo vanhemmat mitä lässyn lässyn vaan. Mutta juuri nyt suhteesi ei toimi, koska sinulla on toinen paikka, mihin mennä. Jos ero tulee, sinä et voi omaatuntoasi millään lohduttaa.

Toivottavasti tiedät, että sinun lapseesi tulee asia sattumaan, hoidit sen miten hienosti tahansa. Älä luovuta edes yrittämättä, se "vanha" ja "tyhmä" on sinun lapsesi äiti, se on sentään jotain, aiankin pitäisi olla.

Arki tulee vastaan. Mikään huuma ei kestä ikuisesti. Se tulee ja vuoden päästä olet samassa kuin nyt. Se on aivan varma.

Itselläni kokemuksia. 1 lapsi 11 V.n suhteesta. "Rakastuin toiseen, erosin, tulin uudelle raskaaksi. Koko ajan oli huono omatunto jätetystä. Palasin takaisin ja otettiin vaikkka olin raskaana, ei toiminut enää kumminkaan puolin. Otin sen uuden lapseni isän takas ja kärsin siinä suhteessa 5 vuottaa (hukkaan heitettyä aikaa) Ei kukaan voi sanoa sulle kunnon neuvoja ellei tosiaan ole oikea ennustaja. Mutta harkitse tarkkaan, eenen kuin lähdet. Ruoho ei tosiaan ole vihreämpää aidan toisella puolella, ellei vaimosi ole todella huono, alkoholisoitunut tai muuten vastuuton ihminen,tai valehteleva.
Mulla olis nyt asiat muuten hyvin, olen asunut yh-iskän kanssa pari vuotta mutta nyt sen samalla tontilla asuvat vanhemmat pilanneet meidän suhteen.Mä en ainakaan pysty enää..Pakko muuttaa pois. mun lapset onneks ymmärtää sen jos tmuutetaan. En tiedä mitä jälkiä sejättää lapsiin tämmöinen elämä, mutta mulle ei näköjään onnea suoda..