Mies ja vaimo elää hyvin toimivassa avioliitossa. Mies löytää toisen naisen ja rakastuu. Tapailtuaan muutaman kuukauden mies havahtuu todellisuuteen ja päättää jatkaa vaimon kanssa entiseen malliin. Kysymys kuuluu: Voiko mies jatkaa vaimonsa kanssa niinkuin mitään ei olisi tapahtunut, saako hän suhteen ennalleen ja kuuluisiko vaimon tietää asiasta?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei ole olemassa yleispäteviä vastauksia mihinkään mikä liittyy ihmissuhteisiin.
vaimo joka tietää asiasta.Mies on halukas jatkamaan liittoa,itse en ole vielä varma pystynkö
enään luottamaan häneen ja jatkamaan entiseen malliin.Aika näyttää.Yli 20 v yhteiseloa kuitenkin takana.
on toimiva ja onnellinen ei siihen kolmannet osapuolet väliin pääse. Liekkö sitten asia näin ollut? Jos mies edelleen rakastaa kolmatta osapuolta, lienee vaikeata saada liittoa toimimaan. Tietysti jos miehellä on hyvät "näyttelijän" lahjat homma voi toimiakkin. Jotenkin tuntuisi, että paluuta entiseen ei ole. Kärvistelee sitä aikansa ja sitten homma leviää käsiin, tavalla tai toisella. Vaimon olisi hyvä tietää asiasta, jotta hän voisi itse päättää antaako miehelle anteeksi ja voiko enää tähän luottaa. Luulenpa, että miehen käytös on jotenkin tämän uuden suhteen myötä muuttunut vaimoa kohtaan ja vaimo saataa ihmetellä mikä on, mutta ei tajua tilannetta.
voi jatkaa. Mutta jospa tämä tapahtuma kirvoittaisi keskustelua puolisoiden välillä ja kumpikin oppisi toisesta jotain uutta?Esimerkiksi mitä kumpikin liitoltaan toivoo.
Käytännössä tuntuu olevan niin, että niillä, jotka oppivat puhumaan keskenään asioistaan aiempaa paremmin liitto vahvistuu ja niillä, jotka yrittävät olla kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan joka on ero edessä tai varsin ankeaa yhteiseloa.
se jota on petetty, voi antaa anteeksi. Petetyllä ei ole taakkaa sydämessään kun taas pettäjällä se on. Jos pystyt elämään omantuntosi kanssa loppuelämän, niin siitä vaan polvin anelemaan vaimoltasi. Mutta ehdottomasti olen sitä mieltä, että kerrottava sun on. Kaiken tulee alkaa puhtaalta pöydältä. Se on taas eri juttu, haluaako vaimosi vielä jatkaa sen jälkeen. Mutta sen riskinhän otit silloin kun jo aloitit suhteen toisen naisen kanssa.
Toimivassa avioliitossa elävä pari ei tarvitse ulkopuolista suhdetta. That´s it.
toivottavasti havahtumisesi todellisuuteen ei tapahtunut liian myöhään...
Joskus on niin, että vaikka avioliitto on kunnossa, jostain tulee ihminen joka on päättänyt tunkeutua aviopuolisoiden väliin ja löytää vaikka kuinka pienen särön....ja siinä sitten mennään.
Tyylinä kun näyttää olevan mulle kaikki ja heti.
tarvitaan kolmas osapuoli, että puolisot heräävät huomaamaan, että kumpikaan ei ole onnellinen ja asialle pitää tehdä jotain.
Toisaalta, jos pettäminen on hetken huumassa tehty erhe, jota katuu, niin mielestäni on pettäjän tehtävä kantaa taakka sydämellään ja parantaa jatkossa tapansa -jos haluaa jatkaa suhdetta.
Tunnustaminen on halpamainen tapa yrittää keventää omaa oloaan mutta samalla pahoittaa toisen mielen. Ja -pahimmassa tapauksessa- jos vielä heittäytyy, marttyyriksi tyyliin "minähän jo pyysin anteeksi, mitä sinä vielä kiukuttelet?" niin taitaa saada heittää hyvästit seesteiselle suhteelle!
että mieheni valehtelee mulle koko ajan ja hänellä on sittenki ollut se suhde. ihan sama. Johan mie näen sen jo. Näen kaikki syyllisyydet, huonot omattunnot, valheet kuulen. Ei se mitään muuta vaikka kuka kertois mitä. Ja ei tämä tästä ainakaan samaksi mene. Enkä mie sitä samaa kaipaakaan.
Mies valehtelee koko ajan ja todistaa kirkkain silmin rakkauttaan. Eiköhän se ero tule pikkuhiljaa, ilman sitäki että kerrot mulle tottuuden. Johan mie sen näen. Mietin vain miten tästä pääsee pois, tästä koko paskasta. En jaksa itse ainakaan enää pöljäillä mitään.Vai kenties pelataanko? Meneehän se elämä niinki. Ihan sama.
vielä katsot siippasi touhuja jos tiedät, että hän on pettänyt sinua ja sinulla on paha olla?? Mistä muuten oletat niin, että hän on pettänyt sinua? Kannattaisi varmaan erota jo saman tien, pääsisi kumpikin pahan olon tunteestaan. Vai onko joku asia mikä vielä pidättelee? Tekstistäsi saa sen kuvan, että ei todellakaan ole paluuta entiseen..
kummempi ja joku pidättelee. Jotkut? En tiiä. Aika näyttää. Väsyttää jo.
Me ihmiset teemme virheitä. Tässä parisuhteessa mies teki virheen - vaikka suhde oman puolison kanssa olisi ihan hyvä, voi vaikkapa ikäkausikriisi saada toisen sivusuhteeseen. Mielestäni kysymys kuuluu, voiko vaimo elää virheen tehneen puolisonsa kanssa - tahtooko hän rakastaa miestään myös vastamäessä ja katuuko mies todella tekoaan ja haluaako hän rakkaudesta jatkaa liittoaan vaimonsa kanssa?
Puolisoni rakastui tukea tarvitsevaan työtoveriinsa ja he elivät rakkaussuhdetta ilman seksiä yli vuoden. Viimein puolisoni oli pakko kertoa tapahtuneesta minulle, hän tarvitsi tukeani päästäkseen eroon tuosta toisesta. Syöksyimme syvälle kriisiin, vaikka kumpikin halusimme jatkaa avioliittoamme. Eropaperitkin teimme ja muutin omaan asuntooni. Nyt asumme taas yhdessä ja rakennamme elämäämme uudelleen.
Kuuluisiko petetyn tietää tapahtuneesta? Toivoin joskus, ettei minulle olisi kerrottu tapahtuneesta - tuska oli niin suuri. Kuitenkin asia on käytävä läpi ja petetyn on itse kerrottava asiasta, silloin on edes pieni mahdollisuus jatkaa yhdessä. Ulkopuolisen tehtävänä ei ole valaista tietämätöntä petettyä, hän voi vain kehottaa pettäjää kertomaan.
Mielestäni pettämisen jälkeen ei voi palata entiseen ja elää kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kaikki on rakennettava uudelleen. Luottamuksen palauttaminen vie aikaa ja siltikin jää pohjalle aina pieni epävarmuus. Kun todella rakastaa puolisoaan, pettäminen on hirveän rankka kokemus - myös pettäjälle. Sellaista ei halua kokea toista kertaa.
olen minäkin. Ei ole paluuta entiseen. Mieheni petti, sain tietää. Hän katui kovasti tekoaan ja sanoi, että ei ikinä enää, mutta kun ei pitäisi sanoa ei ikinä.. Sama toistui saman henkilön kanssa uudestaan ja taas annoin anteeksi kun sanottiin ei ikinä enää.. Sitten asia kääntyikin niin päin, että minua alettiin epäillä milloin mistäkin miehestä. Lopulta tuntui, että olen kaikki kulmakunnan ukot kolunnut läpi vaikka todellisuudessa en ollut pettänyt kertaakaan kenenkään kanssa. Kestänyt vain toisen osapuolen tekoset ja antanut anteeksi.
Ei suhde voi palautua entiselleen tiesipä toinen siitä tai ei. Kyllä se sellaiset arvet jättää, jotka tulevat esille mitä moninaisimmissa muodoissaan. Yrittäähän aina voi, mutta mielestäni se on vain ajanhaaskausta. On vain yksi elämä elettävänä ja miksi tuhlata sitä?