Olen "eksynyt" tälle palstalle vasta hiljattain ja lukenut läpi useita viesti ketjuja...
Eksyin tänne koska oma liittoni on pidetty "jeesusteipillä" kasassa jo monta vuotta ja just nyt ratkeamispisteessä.
Onko kukaan kokeillut onnistuneesti järjestelyä jossa asutaan samaa taloutta edelleen vaikka tulee ero. Siis siten että kasvatetaan lapset ja muuten on omat menot?
Voisin ehkä oppia tulemaan toimeen just sen verran ettei riistetä henkeä toisimmiltamma, mutta rakastavaisi meistä ei enää tule.
Eksyin tänne koska oma liittoni on pidetty "jeesusteipillä" kasassa jo monta vuotta ja just nyt ratkeamispisteessä.
Onko kukaan kokeillut onnistuneesti järjestelyä jossa asutaan samaa taloutta edelleen vaikka tulee ero. Siis siten että kasvatetaan lapset ja muuten on omat menot?
Voisin ehkä oppia tulemaan toimeen just sen verran ettei riistetä henkeä toisimmiltamma, mutta rakastavaisi meistä ei enää tule.
Vastaukset 5
Vanhimmat
jos lapset kotona vielä kannattaa yrittää mutta vain siinä tapauksessa että ei ole väkivaltaa.Itse en pystynyt siihen kun lapset lähti maailmalle ja mies ehdotti että asutaan samassa vaikka muuta ei oliskaan,itsellä oli jo toinen nainen.Enhän minä siihen jäänyt vaan lähdin ja erosin.
En usko, että sellainen onnistuu. Heität oman ja sen entisen puolisosikin elämän hukkaan. Ja haluatko antaa lapsille mallin kodista, jossa ei ole rakkautta?
"Lapsi" kuolee ilman rakkautta.
Jos yhteiselämä ei onnistu, niin se ei onnistu. Suhteen sisältö ei ratkaise, vaan se että asutaan samassa taloudessa.
Kuulostaa aika erikoiselle että joku sopimus suhteen laadusta olisi ratkaiseva tekijä sille, minkälainen suhde on. Jos kaksi ihmistä tulee hyvin toimeen, rakastavat toisiaan ja kunnioittavat toisiaan jne. on aivan sama ovatko naimisissa vai pelkkiä kämppäkavereita. Käänteisesti, jos kaksi ihmistä ei tule toimeen avioliitossa, niin miten he tulisivat toimeen samoissa puitteissa, mutta ei-avioliitossa?
Meidän kränäämisen lopetti muutto eri osoitteisiin. Siitä vähitellen kypsyi ajatus ettei enää palatakaan yhteen. Reilu vuosi katsottiin ja kun todettiin ettei pitkäkään erillään olo saa välejämme kuntoon, oli parempi tehdä asumuserosta pysyvä ratkaisu. Lastenkin kannalta. Heille piti saada elämään rauha meidän riitelyltämme. Yhdessä asuessa riidoilta ei olisi vältytty kuitenkaan. Nyt hoidetaan asioita ainoastaan lapsiin liittyen eikä sekään poista riitoja, vaikka lopulta joku ratkaisu aina saadaankin. Mitä vahemmän ollaan tekemisissä, sen paremmin niitä vähiääkin kertoja sietää.
Ei kai kukaan tee omia ratkaisuja toisten kokemusten perusteella.Kaikenlaisia systeemejä on,mutta tee siten mikä omalla kohdllasi tuntuu parhaalta ja hyvältä rakaisulta.
Aikamme yritettiin, mutta jos ei vanhempien suhde toimi niin kaikki voivat pahoin. Perhe on yhteinen yritys, jos kaikki eivät ole mukana, niin sitten ei.