Juuri sain kemian yo-kirjoitukset ja muutkin alta pois, ja nyt piti alkaa lukea pääsykokeisiin. Vastaan tuli ongelma.
Lukiossa opetettiin nyrkkisääntönä, että metalli epämetalli -> ionisidos, epämetalli epämetalli -> kovalentti sidos ja metalleilla keskenään metallisidoksia. Nyt kuitenkin törmäsin tietoon, että BaS ja PbO2 olisi rakentuneet kovalenttisin sidoksin. Miksi? Mistä tiedän, milloin tulee kovalentti ja milloin ionisidos?
Ja miten puolimetallit sitoutuu?
Lukiossa opetettiin nyrkkisääntönä, että metalli epämetalli -> ionisidos, epämetalli epämetalli -> kovalentti sidos ja metalleilla keskenään metallisidoksia. Nyt kuitenkin törmäsin tietoon, että BaS ja PbO2 olisi rakentuneet kovalenttisin sidoksin. Miksi? Mistä tiedän, milloin tulee kovalentti ja milloin ionisidos?
Ja miten puolimetallit sitoutuu?
Vastaukset 5
Vanhimmat
On hieman liian laaja kysymys. Kirjastosta voisi löytyä joku kirja tuohon. Ehkä jopa joku toisen kirjasarjan lukion kirja?
MAOL:in taulukkokirjan avulla voi laskennallisesti selvittää sidoksen ionisuutta. s. 134 on "elektronegatiivisuus"-taulukko, ja "sidoksen ioniluonne" -taulukko. Taulukkoarvoilla voidaan ensin laskea aineiden eneg. ero (Esim hiilidioksidille se olisi 1) ja verrata eneg. eroa alempaan taulukkoon, jossa on lukema, jonka mukaan sidoksen ioniluonne prosentteina olisi 22%. alle 50% lasketaan kovalenttiseksi sidokseksi, yli 50 % ionisidokseksi.
Kun eneg. ero on 0, atomien välinen sidos on puhdas kovalenttinen sidos, eneg. eron kasvaessa kasvaa sidoksen poolisuus, kunnes sidos muuttuu ionisidokseksi. Lukion matematiikassa jätetään käsittelemättä poolisen kovalenttisen ja ionisidoksen väliin tulevat "vääristyneet atomit". Se ei varsinaisesti olekaan sidostyyppi, mutta auttaa selvittämään, toivottavasti.
Tämä on vain laskennallinen vippaskonsti selvittää sidoksen luonnetta, mutta tarpeeksi oikeaan sillä usein osuu. Lukion kemiassa ei opeteta tarpeeksi hyvin eri sidoksista, ei ainakaan mielestäni minun aikanani opetettu.
Siis kaikki on kuitenkin viime kädessä kiinni elektronegatiivisuudesta?
Kiitos tuhannesti!
Ionisidoksen syntyyn vaikuttavat esim. ionisaatioenergia, elektroniaffiniteetti ja oktetin muodostus.
Esim. natriumilla on pieni ionisaatioenergia (3s elektroni), joten siltä on helppo "ryöstää" elektroni. Kloorilla on suuri elektroniaffiniteetti, joten se mielellään "ryöstää" elektronin. Elektronin vaihdon jälkeen kumpikin atomi saa oktetin, joten ne eivät enää halua muodostaa kovalenttista sidosta (eivät halua lisää elektroneja). Sen sijaan niiden erimerkkiset varaukset vetävät niitä puoleensa, samalla kun lähietäisyydellä niiden elektroniverhojen samanmerkkiset varaukset hylkivät toisiaan.
Karkeasti voisi sanoa, että ionisidoksia muodostavat alkuaineet, joilla esiintyy positiivinen tai negatiivinen stabiili ioni, jolla on jalokaasun elektronikonfiguraatio. Tällaisia alkuaineita ovat "positiiviset" I ja II ryhmäläiset, eka siirtymämetallien ryhmä, sekä alumiini, ja "negatiiviset" V, VI ja VII ryhmäläiset. Poikkeuksia tietysti on.
Elektronegatiivisuuksista voi päätellä mm. kovalenttisen sidoksen dipolia.
Luin uudelleen edellisen viestini. Siitä voi saada sen käsityksen, että elektronegatiivisuudesta ei voi päätellä ionisidoksesta mitään.
Tarkoitin siis, että _pelkkä_ elektronegatiivisuuseron tarkastelu ei _aina_ riitä (tosin riittänee pääsykoetasolla, eli rupesin halkomaan hiuksia). Jos halutaan puhua "nyrkkisäännöistä", tuommoinen 1,7-2,0 yksikön ero elektronegatiivisuudessa tarkoittaa yleensä ionisidosta.