Mitä tehdä kun mieheni sensuroi tiettyjä aiheita eli suostuu puhumaan vaan aiheista mitkä häntä itseä kiinnostavat. Hänen mielestään tyhmistä tai merkityksettömistä aiheista ei tarvitse keskustella ja hänellä on oikeus päättää mistä hän suvaitsee puhua ja mistä ei. Olen tottunut siihen että mistä tahansa voi puhua ja tämä tämmöinen sensurointi vaikuttaa vähintäänkin kummalliselta. Eipä kyllä kauhesti huvita edes yrittää jutella aiheista joista vastauksen saa vain kiristämällä, ehkä...
keskustelutaito
tuppisuunako?
6704
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
vaimon kanssa kyllä jo seurusteluaikaan, että jutut sopii kohtuu hyvin yhteen, toi voi olla aikas vaikee pulma, vähän samaan tapaan kun noiden nettiriippuvaisten ja peliriippuvaisten eukoilla on alkanut näkyyn, ei siinä paljoo yhteistä ole kun toinen on nenä ruudussa hereilläolonsa ajan. Mutta kyllä munkin täytyy sanoo, että löytyy aiheita, jotka on luokaa EVVK, enkä kyllä sellaisin isommin jaksa kantaa otaankaan. Saatan jopa vältellä sellaisia joilla on kiinnostukset aivan eri kuin ittellä.
Tsemppiä kuiteskin yrityksilles.
On helpointa lukita ovet, joiden taakse ei uskalla tai kehataa kurkata, ja puolustaa sitten jääräpäisesti "oikeuksiaan" avaimiin ja jopa etsiä oikeutusta päätöksilleen.
Tollasen jääräisyyden taustalla on pelko. Mokaamisen pelko, nolatuksi tulemisen pelko, sanattomaksi jäämisen pelko, näitähän riittää. Parempi siis olla turvassa puhumattomuudessa, kuin altistaa itsensä ja tietämättömyytensä toisten kritiikille jne.
Kun ihminen on avoin ja luottaa itseensä, ei hän pelkää heittäytyä estoitta keskusteluihinkaan. Kun itsetuntokaan ei ole niin löyhissä kantimissa, että se kärsisi vaurioita heti, kun eteen tulee väittely tms., niin sitä uskaltaa jopa tunnustaa olevansa tietämätön tai väärässä, eikä siitä todellakaan synny tarve luikkia saavuttamattomuuteen haavojaan nuolemaan.
Keskustelutaito on nimenomaan taito, joka karttuu harjoittelemalla. Itselleen siinä vaan hallaa tekee, jos ei sitä harjoittelua uskaltaudu suorittamaan.
...myös sillä on vaikutusta, millanen se vastapuolen asenne on. Jos vastassa on akka, joka puhuu kuin kaikkitietävä jeesus ja halkoo hiuksia, niin eipä siinä jää paljon rakoa muiden mielipiteille. Me miehet yleensä vittuunnutaankin juust siihen asenteeseen ja ollaan hiljaa.
Se on kapinaa "äitiä" vastaan. ; )
niinpä, jos ja kun nainen on verbaalisesti lahjakkaampi kuin mies, niin eipä saada keskustelua aikaiseksi..."kun sen toisen ASENNE ärsyttää ja taito halkoa hiuksia ja selvittää ongelmat ärsyttää niin vietävästi, ettei viitsi edes keskustella, se on aivan turhaa. Laistan keskustelemasta, vaikka tavaroita heittelemällä tai paikalta poistumalla jos ei muuten". Vastuutonta käyttäytymistä...huh en ihmettele avioerolukuja.
lahjakkaampi, se menee eukon puolelta aika nopeesti huutamiseksi, kun kun sen "faktat" tyrmää faktoilla ja mielipiteillä, ei äijät sitä keuhkoomista ja kälätystä viitti kuunnella, siks ne antaa periks sen ns. verbaalisesti lahjakkaamman edessä, jolla useimmiten on vaan se "minä olen oikeassa" mielipide.
Kyse on nyt KESKUSTELUSTA ei riitelystä. Tykkäävätkö miehet tosiaan yleisesti ottaen, että kun naiset haluavat ja aloittavat keskustelun, niin se on jonkinlaista riitelemistä? Siis keskustelu yhtäkuin riitely? Jos keskustelusta kehkeytyy riita, niin silloinhan on kyse jostain muusta. Keskustelutaito on hieno taito ja arvostan ihmistä, joka osaa keskustella..se kertoo kypsyydestä ja hyvästä itsetuntemuksesta. Sellaista ihmistä pidetään yleensä fiksuna, kun taas keskustelutaidotonta vähemmän fiksuna.