Kun vuonna 2003 aloin etsiä tyttöystävää netistä kokeilumielellä niin yllätyin positiivisesti. Vastasin muutamaan ilmoitukseen tyyliin "miten menee" ja kerroin vähän itsestäni niin heti tuli viestiä takaisin päin. Melkein kaikkien kanssa pääsin treffeille ja ihan mukavia olivat. Tyttöystäväkin löytyi ja seurustelu kesti runsaan vuoden.
Ajattelin yrittää nettitreffejä uudestaan, koska sain sieltä viimeksi niin hyviä kokemuksia. Mutta kuinkas kävikään. Olen kolme kuukautta lähetellyt viestejä ihan tosissani ja huonolta näyttää.
Nykyisin netistä löytyy sellaisia ammattikoulun keskeyttäneitä kahden lapsen yksinhuoltajia, jotka polttavat tupakkaa pari askia päivässä ja käyttävät alkoholia runsaasti. Mitään absolutistia en etsi, mutta kyllä se raja jossain menee. Paljon on myös omasta mielestään normaalipainoisia, joille kaikenlainen liikunta on evvk. Sitten on näitä hienopieruja jotka laittavat kuvansa nettiin eivätkä edes etsi itselleen seuraa. He vain keräävät vieraskirjansa täyteen epätoivoisten miesten kehuja ja nostattavat sillä itsetuntoaan.
Nettitreffailu on lisääntynyt räjähdysmäisesti parissa vuodessa. Luulisi, että se olisi vain hyvä asia. Mutta nyt on käynyt niin, että vaikka tarjonta lisääntyy niin taso laskee.
Ajattelin yrittää nettitreffejä uudestaan, koska sain sieltä viimeksi niin hyviä kokemuksia. Mutta kuinkas kävikään. Olen kolme kuukautta lähetellyt viestejä ihan tosissani ja huonolta näyttää.
Nykyisin netistä löytyy sellaisia ammattikoulun keskeyttäneitä kahden lapsen yksinhuoltajia, jotka polttavat tupakkaa pari askia päivässä ja käyttävät alkoholia runsaasti. Mitään absolutistia en etsi, mutta kyllä se raja jossain menee. Paljon on myös omasta mielestään normaalipainoisia, joille kaikenlainen liikunta on evvk. Sitten on näitä hienopieruja jotka laittavat kuvansa nettiin eivätkä edes etsi itselleen seuraa. He vain keräävät vieraskirjansa täyteen epätoivoisten miesten kehuja ja nostattavat sillä itsetuntoaan.
Nettitreffailu on lisääntynyt räjähdysmäisesti parissa vuodessa. Luulisi, että se olisi vain hyvä asia. Mutta nyt on käynyt niin, että vaikka tarjonta lisääntyy niin taso laskee.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Sama homma miesrintamalla. Jämäsakkia tarjolla pelkästään. Ja minä sentään liikun sinua 10 vuotta vanhemmassa ikäryhmässä; luulisi, että sinun ikäisistäsi nyt vielä löytyy helmiäkin netistä!
Tuota, mistä päättelet täällä olevan jämäsakkia
jäljellä - hiljattain aloittanut ( sinua hiukan vanhempi )
;-)
Jos tuota sinun keskusteluhistoriaakin nyt lueskelee, niin seikkailuseuraapa sinäkin näytät etsivän :| Että juuri tuollaisia luusereita minä tarkoitin...
mitäs pahaa seikkailuissa on ?
Sitä pitäs luoda profiili vaikka s24 treffeihin ja odotella maailman ääriin, että naiset ottaa yhteyttä ;D
Kiitti vaan reiluudesta. Että tällaiset tavalliset kunnon miehetkin on sitten jämäsakkia?
Enpä pidä itseäni luuserina, seikkailu ja seksiseuraa en hae vaan kunnon suhdetta. En ryyppää edes enkä hakkaa naisia. Minun puutteeni on se että en ole urheilullinen ja lihaksikas, en ole pitkä hujoppi, kilojakin on tullut hieman ja varsinkin se ettei ole korkeaa asemaa ja isoja tuloja (tällä hetkellä lisäksi ei ole edes töitä mutta enpä silti käytä naisia hyväkseni, ei tulis mieleenkään). En ole varsinaisesti komea mutta en rumakaan.
Siis toisinsanoen ulkoiset puitteet mättää mutta sisältä löytyisi parempaa kateltavaa. Mutta kun ei kelpaa. Ei kukaan ole täydellinen, joten miksi ihmiset sitä vaatii toisiltaan vaikka eivät itsekään ole täydellisiä?
Olen elinaakin muutaman vuoden vanhempi.
Itse aloitin jo 90-luvun lopussa ja silloin pääsi helposti kaikkien naisten kanssa treffeille.
Nyt etenkin viimeisen kahden vuoden aikana on nähnyt selvästi tason laskun. Viimeisen vuoden aikana etenkin, sillä olen tavannut sen aikana narkkarin, skitsofreenikon, sossuakan(joka temppuili mun kanssa niin että hermot meinas mulla mennä), toisen työttömän, joka oli aivan käsittämätön tapaus..narsisti jne., joka lopulta haukkui mut täysin lyttyyn vaikka olin käyttäytynyt sivistyneesti ja ystävällisesti, toisin kuin hän joku mökötti koko treffien ajan(syytä en tiiä, oli kai joku mielenvikainen sekin).
Yh-äitejäkin on tullut tavattua..ei niissä muuta oikeen ole ollut kun se ettei he(kään) oikeen tiedä mitä oikeasti haluavat..eli "ollakko vai eikö olla"..ei jaksa enää leikkii. Pidän lomaa hieman ja kattelen syksyl taas netist naisia..kesän nautin ja etsin naisia live-elämästä.
Jos oikeasti olet noin heikkoon valikoimaan törmännyt, niin onpa ollut huono tsägä!
No mutta, kesää tässä minkäkin odottelen :-) Tulis vaan jo perhana edes se kevät ensin!
ja sama toisinpäin - siis naisena - ihan samanlainen tarina löytyy "minunkin kaapista". On tullut tavattua, sossuäijää, tärähtänyttä, työtä vieroksuvaa, muuten outoa...Normaali olis kova sana, mutta niitä ei täältä löydä. Nehän on jo viety ja kuka onnellinen saanut, niin ei ne niitä luovuta pois.
Ekat deitit oli 90-luvun lopussa jolloin taso oli vielä todellakin parempi...viime vuosina ei siitä voi puhua. Näin on näreet.
Eräällä tutulla on tosi ihana, kunnollinen, fiksu ja normaali aviomies. Olenkin ilmoittanut tuttavalleni, että mikäli he koskaan eroavat (mitä tuskin tulee tapahtumaan, kuka nyt luovuttaisi tuollaista) niin olen ekana "jonotuslistalla" ottamasssa tämän miehen, mikäli minut huolii. Niin on ihana mies - jos vain saisi kloonattua ;)
Niinhän se menee, että ennen nettiä käytti lähinnä opiskelijat, seuraavaksi työpaikat ja viimeisenä työelämän ulkopuolella oleva massa. Tottakai taso huonontuu kun väki lisääntyy.
Niin eikä näissä deiteissa täysijärkinen pitkään pyöri. Itselläni maku meni muutamassa viikossa, sillä touhu on kuvottavan pinnallista. Netin treffipalstat eivät ole minua varten. Mistähän löytyisi tasokkaampi nettipaikka tutustua miehiin? Nyt en tarkoita treffisivustoja vaan jotain muuta luontevampaa ympäristöä.
tuun perässä juttelemaan syvällisempiä
Nimim.. Odotansua..
vahvistaa säännön. Viime perjantain "satuhääpari" oli löytänyt toisensa netin kautta. Siis se "tosi TV" -ohjelma perjantaisin vastanaineista. Varmaankin erittäin harvinaista.
Itse olen käyttänyt nettiä päivittäin reilun kymmenen vuotta, eli www-buumin alusta alkaen. Alkuun oli vain pari deittipalvelua ja siellä oli vain fiksua porukkaa, kuten ircissäkin. Kaikille ilmoitukseeni vastanneille tuli vastattua ja aina muutaman viestin jokaisen kanssa vaihtoi. Nykyään ei edes ircistä tahdo löytää fiksua seuraa, puhumattakaan näistä kymmenistä ja sadoistakin deittipalveluista.
Määrä ei tosiaan takaa laatua.
Kokeilin ihan ensimmäistä kertaa etsiä naista netistä. Törmäsin joihinkin näihin deitti ilmoituksiin ja kirjoitin niissä näkyville email osoitteisiin. Kyllä naiset vaan kirjoitti takaisin ja olivat jopa ihmeissään, että joku kirjoittelee? Nykyään on asiat ihan päinvastoin.
Olen kanssasi samaa mieltä. Koko Nettideittailu on vesittynyt aika pahasti. En usko itsekään, että
sieltä löytyy enää mitään kovinkaan mielenkiintoisia tuttavuuksia.
Parempi kai juosta ravintoiloissa tsiikaamassa naisia.
miesten suhteén...taso laskenut vuuosien takaisesta huomattavasti. On kokemusta useilta vuosilta nettideittailusta.
Noita sinkkudeittipalveluja alkaa olla koko Suomi jo niin pullollaan, että helmet katoavat sinne sikojen joukkoon. On sinkkuristeilyä, sinkkupalstaa, sinkkuillanistujaisia, sinkkutvohjelmia, sinkkusitäjatätä jne...
Sitä mennään kuin karkkikauppaan, valitaan parhaimmannäköisimmät päältä ja jos maku ei miellyttänytkään, voi heti seuraavana päivänä palata karkkikauppaan uudelle ostokierrokselle ja kokeilla ihan jotain muuta karkkia vaihteeksi.
Ihmisistä on tullut kertakäyttökamaa. Netissä kun on niin helppo höpöttää ummet ja lammet täysin tuntemattomille, sopia treffejä aina uudestaan ja uudestaan, kaikki on tehty niin helpoksi. Sinne vaan profiili nettiin ja eiku odottelemaan vastauksia, joista voi sitten valita parhaat päältä.
Itse olen lähettänyt elämäni aikana yhden viestin jossain sinkkupalvelussa ja tyyppi ei vastannut, joten jätin sikseen. Jotenkin alunalkaen on kyrsinyt ihan sairaasti se, että kumppanin etsimisestäkin on tehty ns. helppoa ja vaivatonta. Minä haluan nähdä ihmisen heti livenä nokkani edessä enkä kirjoitella juttuja spostin välityksellä ja sitten tavata viikon päästä. Sen viikon aikana ihmisen mielikuvituksella kun tuppaa olemaan siivet ja sitä kuvittelee jo kaikenlaista utooppista siitä toisesta ihmisestä. Kun vihdoin tapaa, niin pettymys onkin suuri, kun omat kuvitelmat harvoin vastaavat todellisuutta.
Kaverini harrastavat paljon nettideittailuja ja olen tukka pystyssä kuunnellut heidän tapauksiaan. Mieluummin pysyn sitten loppuelämän yksin kuin jaksan moista pyöritystä.
Itse kirjoitin joidenkin naisten kanssa jopa kuukausia, ennen kuin tavattiin ja eräänkin kanssa (asui eri paikkakunnalla) pari vuotta ja kun nähtiin, niin hän oli juuri sellainen kuten olin ajatellutkin. Kuvansa hän taisi lähettää jonkun kuukauden kirjoittelun jälkeen ja viestienvaihtotahti oli sinänsä hidasta, viesti tai kaksi viikossa.
Enpä tosiaan muista, että olisin kuvitellut ketään erilaiseksi, mitä he olivat. Väittäisin jopa, että ravintolassa tavatessa voi naisesta helpommin saada sen virheellisen kuvan, kuin kirjoittelemalla.
Ja miksi kuvitella jotain olemattomia, kun asiaa voi kysyä?
Itse olen useammankin kerran saanut kirjoitella 3-4kk ennen näkemistä ja viestejä on tullut kerran parissa viikossa...
Toisaalta sitten löytyy sellaisiakin naisia, jotka eivät kirjoittelusta perusta vaan heti vaan treffeille katsomaan miten homma luonnistaa.
Mie kirjottelin pari vuotta, eikä me ees ikinä tavattu. =P Hiljaa hyvä tulee
Itse pyörin aikoinani netissä treffi-sivustoilla profiilillani. Olen "normaali" eli hoikka, fiksu, nätti ym. Jouduin poistamaan profiilini koska vanhat (yli 40-vuotiaat) miehet, sekä NAISET (ilmoituksessa kerron olevani erittäin hetero) ahdistelivat, jopa jatkoivat kun ilmoitin että en ole kiinnostunut ja kysyin, saisinko olla rauhassa. Todella ahdistavaa!
Eli huonosti käyttäytyvät miehet (ja naiset) siis ajavat meitä "tasokkaita" tyttöjä pois treffeistä.
Ah, ja tosielämästä se todellinen mies minullekin löytyi =)