Niin kävi, että sain tietää avomieheni harrastaneen seksiä toisen naisen kanssa. Se on niin vaikea uskoa todeksi, mutta niin se vaan on. Se nainen oli myös varattu. Että kiitos hänelle ja avomiehelleni tästä tuskasta ja ahdistuksesta, jota joudun nyt läpi käymään. Kyllä putosi vaaleanpunaiset lasit silmiltä hyvin nopeasti tämän elämän suhteen. No aika parantaa.. Avomieheni katuu, kohtelee mua kuin prinsessaa, mutta mä en voi ajatella muuta kuin eroamista. Sitä tekoa,kun ei saa tekemättömäksi ja se pilasi monet hyvätkin muistot yhteiseltä ajalta.. Noh, ELÄMÄ ON ! Kai se tästä. :) Terveisiä kaikille nimimerkeille"kokemusta on"!!
mua petettiin
minä vain
132012
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Aurinkoista kevättä kaikesta huolimatta!!!Olen samas jamas, enkä tiedä miten jatkaa....mut kevät tulee ja aurinko paistaa, meillekkin!!
kunpa maailmasta katoaisi kaikki sellaset ihmiset jotka on valmiita rikkomaan toisten suhteita. itsekkin olen joutunut läpi käymään raskaana ollessani kuinka monet naiset ovat valmiita tulemaan mieheni ja minun väliin. se että olen raskaana ei tarkoita ettenkö pysty joskus vastaamaan näille akoille jotka raukkamaisuudessaan kuvittelevat pystyvänsä tuhoamaan välimme. en sano etteikö mieheni olisi antanut aihetta tähän vaikka aina väittääkin ettei ole. kunpa ihmiset tajuaisivat että ei se ruoho ole kuitenkaan vihreämpää aidan toisella puolella.
Ja silloin elämäni ensimmäistä (toiv.viim) minä löin. Ei helpottanut.
Ei vieläkään.
Tällaista kokemusta tosin ei kenellekään toivoisi. Miksi tämä on nykyään niin yleistä. Paha on olla.
Toivoisitteko te, joita on petetty, että ette olisi saaneet tietää asiasta? Olisitteko onnellisempia, jos olisitte tyystin tietämättömiä miehen tekosista?
Asiahan ei minulle kuulu, mutta lähipiirissä on tapaus, jossa miehellä on ollut jo lähes vuoden suhde toiseen naiseen ja vaimo on aivan tietämätön tästä. Tuntuu kaamealta, että toinen suunnittelee yhteistä elämää, lomia, matkoja, kaikkea uskoen kaikki valeet työmatkoista ja ylitöistä (tällaisia olettaisin, että mies kertoo) eikä tiedä mitä mies puuhailee. Mutta onko siis armeliaampaa, jos ei tiedä?
Mitä kauemin se pettäminen kestää sen pahempaa. On omakohtaisia kokemuksia. Äijä vaan vastuuseen teoistaan ja pian , aina ,AINA nämä suhteet yleensä paljastuvat ja ukko lopulta jättää kolmannenpyörän jos vähänkään on järkrä päässä ja vastuuntuntoa jäljellä. Nuo rakastumishuumat tuppaavat kestämään vuodesta kahtee. Kokemusta on. Ei se sitten maistunutkaan niin mannalta.
itse ensin itkin 2kk kun en tiennyt tosi asiaa.olimme mukaan miettimis ajalla. tällävälin olikin avokillani yksi porari joka jyysti...sain selville sit itse asian tästä pettämisestä ja silloin tuntui tosi pahalta...aivan järkyttäviä ahistuksia ja itse syytöksiä yms..yms..välillä olen miettinyt olisiko ollut helpompaa jos en olisi tiennyt mutta toisaalta tulipahan totuus esille missä mennään...tänään menenkin sitten lääkäriin...taas...ja toivon tosiaan apua sieltä.nyt on mennyt 3 kk siitä kun sain tietää ja niin lujille tää on ottanut ja ottaa edelleen että ei enään jaksa.paluuta yhteen olisin halunnut ja haluai´sin vieläkin selvittää tään mutta en saa siihen madollisuutta:(...olen yhden tapauksen kuullut jossa mies oli eri paikkakunnalla töissä ja eli siellä toista elämää. oli elänyt jo 2 vuotta ja vaimo ei tiennyt tätä.vaimon kaveri sitten ajatteli viedä tämän katsomaan ukkoaan että totuus tulisi julki ja niinhän se sitten tuli ja vaimo vietti 2 vuotta hoidossa....tässä se nyt lyhykäisyydessään...kannattee miettiä miten sen tekee jos aikoo kertoa. nää on niin helvetin vaikeita asioita.
..Olisin kaiketi onnellisempi, mikäli en olisi saanut koskaan kuulla pettämisestä. Mutta siitä huolimatta olen hyvilläni,että tiedän totuuden. En haluaisi elää valheessa. Luulin aina,ettei avomieheni pystyisi pettämään.. Mutta hyvä,että totuus tuli ilmi ja ei tarvitse elää väärässä luulossa,millainen se lähimmäinen luonteelta onkaan.
Sain myös tietää poikaystäväni pettäneen minua. Tunsin itseni niin tyhmäksi, vaikka eihän se syytäni ollut...en vaan voi uskoa kuinka olin niin sokea. Pettäminen on pahinta mitä voit toiselle tehdä. Eikö hän tajunnut kuinka paljon se loukkaisi!? Hyvä se on jälkikäteen katua ja kertoa rakastavansa...vaan luottamus on mennyt eikä sitä takaisin saa. Ajan kanssa paha olo helpottuu ja pystyy jatkamaan taas elämää. Säteilevää kevään ja kesän odottelua kaikille Meille! Aika parantaa. :)
avomieheni petti minua, ja tämä uusi ihastus soitti minulle kertoakseen minkälainen paska minulla onkaan miehenä... olin ja olen edelleenkin kuukausien jälkeen tilanteessa jossa ei ole sanoja; en tiedä mitä tehdä, yritän katsoa eteenpäin, mutta silti jokainen puhelu/tekstiviesti miehelle saa niskakarvani pystyyn. Ja olo on ihan saat...n pettynyt, ei vihainen, eikä katkera, mutta pettynyt...
Moi.. Valitettavasti en näköjään ole ainut,joka tällaista on joutunut kokemaan. Meitä petettyjä on ihan liikaa. Päivä kerrallaan tää menee toisen katumusta kuunnellessa. Olen turta, enkä osaa päättää, mitä tulevaisuudelle tekisin. Aika parantaa,minäkin uskon siihen!!
Kyllä meitä petettyjä täällä riittää.. Itkua ja tuskaa se on ollut, mut nyt uskaltaa jo hymyillä ja muistella niitä ihaniakin aikoja.
Mäkin syytin ensin itseäni tyhmyydestä, nyt jälkeenpäin tajuaa et oli jo selvät merkit, mut ei kai sitä haluakaan tajuta. Joku kysyi olisiko ollut parempi jos en olisi saanut tietää, nyt voin hyvin vastata et ei. Tyhmänä ja epäonnistuneena itseäni pitäisin..Etenkin kun ex edelleen 3 vuoden jälkeen soittelee et olin elämänsä rakkaus ja mokasi pahemman kerran. Mutta en pystyisi luottamaan..
Mutta tsemppiä teille petetyille, itkekää ja itkekää ja sit kun kyyneleet loppuu (ja ne loppuu varmasti ,en mäkää ensin uskonut) voi taas varovasti hymyillen elää!
Ja kun on kunnolla itkut itkenyt, ei tarvi katkeruudessa koko miessukupolvea vastaan piehtaroida! Ei ne kaikki kuitenkaan sellaisia paskoja ole.
*haleja* ja voimia
Elämä on kuitenkin liian ihanaa!!
Sain tänään tietää, että poikaystäväni on pettänyt minua. Nainen on molempien kaveri ja hänkin oli varattu. Naisen poikaystävä on omani todella hyvä ja pitkäaikainen ystävä. Kuinka joku voi olla niin julma, että silti pettää. Nyt tuntuu siltä, että pää halkeaa... Haluaisin todella jatkaa, otettiin noin kaksi viikkoa sitten yhteinen kissa, aikaisemmin oli jo 3 gerbiiliä, yhdessä ollaan asuttu jo ainakin vuosi... Olen aika varma, että hän katuu ja että se oli ainoa kerta. Olemme keskustelleet asiasta aiemminkin ja siitä miten tärkeää luottamus on, mutta kuinka enää voin luottaa?! Yhteistä tulevaisuutta on jo suunniteltu ja meillä meni loistavasti ennen tätä takaiskua. Itse en varmasti pysty ikinä unohtamaa ja vaikka jatkaisimmekin ongelmitta, vanhana mummonakin vielä epäilisin, että onkohan se ukko-kulta käynyt naapurissa. Pystymmekö ilman terapiaa selvittämään näin suuren asian? Toivoisin jotain vinkkejä, mitä tehdä. Tämä on itselleni aivan uusi tilanne. Jotkut sanovat, että ero on ainut mahdollisuus ja toiset että aika parantaa haavat. Auttakaa joku....