Moi!
Tarkoitus olisi ajaa tulevalla pyörälläni tuollaisia 20 km:n lenkkejä sekä päällyste- että soratiellä. Maasto ihan normaalia vaihtelevaa maastoa. Kumpi kannattaa ostaa; seiskavaihteinen rumpuvaihde vai sellainen ulkoinen systeemi jossa yli kaksikymmentä vaihdetta?
Musta tuntuu että tuo seiska olisi huolettomampi ja kestävämpi sekä ihan riittävä tällaiselle keskitason kuntoilijalle, jos nyt kolme lenkkiä viikossa ajavaa sellaiseksi kutsua voi.
Kommentteja ja neuvoja kuuntelen mielelläni.
Tarkoitus olisi ajaa tulevalla pyörälläni tuollaisia 20 km:n lenkkejä sekä päällyste- että soratiellä. Maasto ihan normaalia vaihtelevaa maastoa. Kumpi kannattaa ostaa; seiskavaihteinen rumpuvaihde vai sellainen ulkoinen systeemi jossa yli kaksikymmentä vaihdetta?
Musta tuntuu että tuo seiska olisi huolettomampi ja kestävämpi sekä ihan riittävä tällaiselle keskitason kuntoilijalle, jos nyt kolme lenkkiä viikossa ajavaa sellaiseksi kutsua voi.
Kommentteja ja neuvoja kuuntelen mielelläni.
Vastaukset 15
Vanhimmat
21-vaihteinen, joista käytän yleensä 4-vaihdetta ja hyvin olen eteenpäin päässyt vaihtelevissa maastoissa.
Jos olisin itse ostamassa, niin ostaisin tuon 7-vaihteisen.
Kesää ja kilometrejä odotellessa(20-40km/päivä).
Viime kesänä tuli hankittua 7-vaihteinen ja kilometrejä kertyi mittariin 1000!
Kolmenpäivän retki keskisuomeen 60-100 km päivässä, kantamuksineen oli sisäänajo.
Ja vaihteista käytin pääasiassa 3-5! Jaa, no
2 joskus ylämäessä, tai talutus...
Mutta 1 ja 7 vielä käyttämättä.
Hyvin riitti, ja niinkuin sanoit helpmpi huollettava. : )
Jos meinaat jatkossakin ajaa tuollaisia kohtuullisen lyhyitä lenkkejä rumpuvaihde on varmaan ihan ok. Mutta sitten jos alat kasvattamaan matkojen pituutta / tiheyttä niin saatat tarvita lisää vaihteita pelkästään sen takia että saat pyöritettyä sopivalla kadenssilla. Ainakin itselläni liian pieni tai liian suuri välitys johti polviongelmiin joista pääsin eroon sopivan tiheästi välitetyllä pakalla. Kun vehkeestä löytyy sopiva välitys kaikkiin tilanteisiin ei joudu runnomaan voimalla eteenpäin pitkiä aikoja.
Kiitos mielipiteestäsi. Kertoisitko vielä maallikolle mikä on kadenssi? Arvaan sen olevan tietty polkukierrosten minuutissa tms. Mitä harjoittelutiheyttä tai matkan pituutta pidät jo sellaisena, että se mielestäsi vaatisi tiheäämmän pakan?
Mielipiteesi oli kiintoisa jo siitäkin syystä, että polvivaivat saattavat koskettaa minuakin, sillä sellaisia viitteitä on olut muidenkin harrasteiden parissa.
juurikin tuota montako pyöritystä minuutissa. Suositeltava kadenssi on käsittääkseni jossain 80-100 kierrosta minuutissa välillä, taitotasosta ja kunnosta riippuen.
Henkilökohtaisesti minulla alkoi tulla noita polvikipuja viime kesänä kun vakiolenkit pidentyivät tuonne 40km tienoille, ja yleensä välissä saattoi olla parikin päivää, eli noin kolme neljä lenkkiä viikossa. Loppukesää kohti matkat alkoi vähenemään kun polvet kipuili sen verran että homma ei enää tuntunut hauskalta.
Sitten tuossa elokuun lopulla ostin alennusmyynnistä maantiefillarin ja lukkopolkimet, ja kas kummaa. Matkaa pystyi pidentämään tuonne 100 kilometrin paikkeille ilman mitään polviongelmia. En nyt tietenkään joka kerta käynyt tuota ajamassa mutta noin joka toinen päivä 40km ja sitten kerran tai kaksi viikossa satanen. Kuukaudessa taisin ajaa jotain luokkaa 1000 kilometria ja hyvältä vain tuntui :) Ja ensimmäistä kertaa alkoi sitten olla lihasten palautumisessa ongelmia mutta se onkin jo sitten eri juttu ;) Siihen kun voi vaikuttaa syömisellä.
No niin poijjaat, antakaapa tulla lisäkommenttia asiasta! Olen edelleen vahvasti seiskan kannalla, mutta olisiko jollakulla jotain käänteentekeviä perusteluja yli kaksikymmenisen vaihteiston puolesta, mitä?!
Ihan totta, kommentoikaapas.
Neljä kesää olen ajanut 7-vaihteisella ja hyvin
on toiminut. Noin 1200 - 1500 km/ kesä ja lenkit
yleensä - 20 km/h joskus 30 -40 km.
Erittäin huoletonta menoa, ketjujen rasvausta ja
kiristystä välillä.
Suurinta vaihdetta tarvitsee oikeastaan vaan tosi
kovassa vauhdissa ja esim. loivissa alamäissä.
Jossain jyrkissä ylämäissä toivoisin vielä pienempää 1. vaihdetta mutta kyllä tuohon vehkeeseen luotan vielä jatkossakin.
Uusimmat vaihdekapat taisivat muuten olla jo 8-vaihteisia.
Suosittelen ja olen tyytyväinen!
Mä suosittelisin ulkovaihdetta mieluummin kuin tommosta 7-8-vaihteista napavaihdetta. Jos ajat vähän ja hyvällä ilmalla, niin silloin napavaihde on hyvä, mutta jos ajat sanotaan enemmän kuin 2000km vuodessa, niin silloin ulkovaihde alkaa pääsemään niskan päälle.
Jos napavaihde alkaa oikuttelemaan, niin sille ei kotimekaanikko voi tehdä käytännössä mitään ja ammattilainenkaan ei sitä välttämättä saa korjattua. Ulkovaihdetta osaa normaalit kädentaidot omaava korjata itsekin netistä löytyvien ohjeiden mukaan huoltaa ja rakenne on muutenkin paljon yksinkertaisempi. Jos ajaa vähänkään enemmän, niin molempia pitää huoltaa, mutta ulkovaihteista tulee todennäköisesti huollettua useammin koska se on paljon helpompaa. Usein käy niin, että kun napavaihde alkaa kettuilemaan, niin sille ei ole enää mitään tehtävissä.
Jos pitää suositella jotain hybridiä, niin Nishiki 351 on hyvä jos ajelee vuoden ympäri http://www.raulhellberg.fi/mallisto-hybrid-hybrid-351.htm
Jos ajaa jäättömän/lumettoman kelin aikana, niin sitten Hybrid Comp olisi parempi vaihtoehto http://www.raulhellberg.fi/mallisto-hybrid-hybrid-comp.htm
Tietty jos on enemmän rahaa käytettävissä, niin sitten voi ostaa pyörän paremmilla osilla, mutta etuiskaria en suosittele hybridiin missään tapauksessa.
Miksi et suosittele etuiskaria hybridiin? Suhtaudun itsekin jotenkin skeptisesti moiseen iskariin, mutta kaverini osti viime syksynä pyörän jossa ko. iskari on, eikä ole sitä mitenkään moittinut, jos liene kehunutkaan.
Tunnut Ren tietävän asioista, joten kerropas pitääkö hybridin kanssa olla erityisen tarkkana rungon koon suhteen? Toinen myyjä suosittelee miniä ja toinen myyjä maksimikokoa taulukosta??? Itselleni kävisi esim. Nishikin taulukon mukaan joko 20" (noin 50 cm) tai 22" (noin 56cm) runko. Pituudeltani olen 181 cm.
kun matka oli liian pitkä ensimmäiselle päivälle,
seuraavana päivänä meni joutuisasti ja kolmas vielä paremmin : )
Ylipitkillä matkoilla huomaa, ettei oikea polvi polje, niinkuin ei vasen käsi kirjoita...
Maasto myös vaikuttaa, jos menet tasa maastoa niin selkä väsyy...
Kierrokset taas riippuu, onko kyseessä retkeily teltoineen, vai pyöröily lenkkeilynä.
Noi hybridien iskarit on niin halvalla tehty, että ainoa asia mikä niissä muistuttaa edes etäisesti oikeaa, toimivaa iskaria, on ulkonäkö. Se iskari ei kuitenkaan edes jousta juuri mitään tai niissä tapauksissa kun se joustaa, niin se on liian löysä. Tolkuttoman painaviakin noi halpispyörien keulat on ja niiden mukana pyörään tulee vain enemmän tekniikkaa mikä voi hajota. Jos keulassa ei ole öljyvaimennusta, niin siihen ei kannata sijoittaa senttiäkään. Hybridillä ajetaan yleensä tiellä tai jollain ulkoilureiteillä ja noin 95% näistä baanoista on niin sileitä, että joustokeulasta ei ole mitään iloa koska sitä notkuvaa ankkuria joutuu raahaamaan jatkuvasti mukanaan.
Rungon koon kanssa en oiken osaa auttaa kun en yhtään tiedä minkä pituiset jalat ja kädet sulla on. Mä valkkaan kyllä itselleni aina sen pienemmän kahdesta vaihtoehdosta...mä valkkaisin ton 20" rungon vaikka oon sua pari senttiä pidempi.
sanoa, että joissakin Nishikeissä on aika lyhyen tuntuinen runko, jolloin pitkähkö ajaja, jos kengännumerokin on iso, voi joutua hankaluuksiin mutkissa, jos etypyörä ottaa kenkään kiinni! Kokeile vaikka.
nyt ja vastaisuudessakin(70 kymppisenä harkitsen uudelleen) yli 20 vaihteisella. Pyöräni on hybridi ja ajelen 8-60 km lenkkejä (kevät-kesä-syksy), tuo vaihteiden lukumäärä takaa sopivan välityksen erilaisissa maastokohdissa mm. kotiin tulo ylämäkeen onnistuu kevyesti toiseks keveimmällä. Muutenki ajelen välillä hybridille sopiviä metsäpolkuja joilla saa vaihtelua normaaleille pyörätiealustoille (hiekka/asfaltti). Ulkovaihteisessa pyörässä tulee huoltokustannuksia, jos välittää pyörästään, jonkun verran enemmän kuin kappavaihteisessa. Itselläni on mennyt n.huonekalukaupan pyörän(169e) verran 6 vuoden aikana, 3 huoltoa plus ketjut ja takaratas. Lisäksi tietysti jarrupalat itsevaihtaen, pesut, ketjunspryaukset, sisärenkaita, olkorengas, tälleen pyöräni on edelleen uudenveroisessa kunnossa.
seiskavaihteinen (tai kahdeksanvaihteinen) on ihan riittävä tuontapaiseen ajeluun, mitä kuvaat.
Sanoisinpa, että kolmivaihteisellakin saattaisi hyvin tulla juttuun.
Se kappavaihteinen on siisti ja huoleton peli. Hivenen enemmän kitkaahan siinä toki tulee polkiessa. Itse ajelen talvikeleillä työmatkat kolmivaihteisella vanhalla pyörällä ja kesällä kuntolenkin 21-vaihteisella hybridillä. Mutta onhan se höpön löpöä, että siinä niin paljon olisi välityksiä. Ehkä 3-6 tulee käytetyksi. ketjujahan ei saisi vedellä kovin ristiin. Tietysti jos se kappavaihde menee rikki, niin korjaamollehan se on vietävä, mutta toki siihen saa uusia osia ja voipi olla, että se kestää vuosikausia. Mutta varsinkin, jos et tykkää rasvata käsiä ketjuissa ja rattaissa, niin ihan hyvä valinta, mitä olet ajatellut. Jos et tarvitse pyörässä valoja, niin napadynamoa ei kannata ottaa. Se vie energiaa n. 4 % enemmän kuin tavallinen napa.
7-vaihteinen on hyvä valinta, koska ratasvaihteita saa aina olla hinkkaamassa puhtaiksi ja vaijereita kiristelemässä, jotta ajelu olisi huoletonta. 7-vaihteisessa joskus täytyy kiristää vaijeria, mutta likaahan sinne ei pääse sisään.