Tiedän, että tämä on väärä paikka kirjoittaa tunteistaan, koska täällä tuomitaan niin jyrkästi aina kaikki.. mutta tuomitkaa nyt sitten, tämä on minulle totisinta totta ja elämäni tähän asti vaikein asia ymmärtää..
Tapasimme chatissä, minä seurustelin tahollani ja hän tahollaan.. etsittiin ystävyyttä, hän koska oli juuri muuttanut paikkakunnalle ja minä koska kaikki ystäväni olivat poikaystäväni ystäviä.. ei ollut iki omaa ystävää, jolle olisi voinut kertoa asioita ilman, että ne olisivat jossain vaiheessa kulkeutuneet poikaystävälleni..
Juteltiin paljon chatin kautta asioista ja viimein päätettiin mennä kahville ja tutustua oikeesti. Pidin hänestä heti ensi näkemällä.. komea nuorimies jolla asenteet olivat mielestäni kohdallaan.. vaan ovatko..
Tietyllä tapaa ihastuin häneen jo ensi näkemällä.. toisella näkemis kerralla me sitten suudeltiin.. ja ihastumiseni kasvoi. Tunsin, että en voi enää jatkaa nykyisen poikaystäväni kanssa vaan me erosimme ja jäin sinkuksi. Jollain lapsellisella tavalla ajattelin, että hänkin tekisi niin.. Että minä merkkaisin hänelle yhtä paljon kuin hän minulle..
Aloimme tapailemaan useammin, seksi oli upeaa ja olimme keskusteluissa samalla tasolla.. Hän aina kertoi, kuinka ihana olen ja kuinka hän haluisi enemmän olla kanssani.. järjesti aikaa jne.
Jossain vaiheessa tuli aika, jolloin kerroin hänelle, että rakastan häntä.. hän vastasi rehellisesti, että pitää minusta paljon ja haluaisi minun kanssani tulevaisuuden.. voi että olin onnellinen.. ajattelin, että nyt hän jättää tyttöystävänsä ja haluaa minut.. mutta ei..
Hän on tehnyt päätöksen, jolla hän aikoo pitää nykyisen tyttöystävänsä ystävänään ja yrittää näyttää hänelle, että hän viihtyy sen seurassa kaverinakin todella hyvin.. hän kertoo tyttöystävälleen, että ei tunne häntä kohtaan enää muuta kuin kaveruutta, sisaruutta ja ystävyyttä.. mutta silti, hän ei jätä vielä sitä vaan pysyy siinä..
Minua sattuu, mutta en halua muuta kuin hänet.. Olen niin umpi rakastunut siihen mieheen, että en pysty muita edes ajattelemaan.. ja kun hän on luvannut vielä jossain vaiheessa jättää tyttöystävänsä, luotan siihen.. Luotan, että hän on rehellinen jossain vaiheessa ja ymmärtää, että valheella ei pääse pitkälle.. lopussa arvostetaan sitä rehellistä ihmistä, ei sitä joka toista suojellakseen valehtelee..
Halusin vain purkaa ajatuksiani.. Ei ole helppoa ja itken monesti nykyään.. kaipausta ja ikävää on elämäni tällä hetkellä.. maailma on täynnä sinkkuja miehiä, mutta minä haluan tämän, joka vielä roikkuu vanhassa suhteessaan uskaltamatta ottaa ratkaisevaa askelta.. Olen kanssa aika tyhmä.. *huokaus*
Tapasimme chatissä, minä seurustelin tahollani ja hän tahollaan.. etsittiin ystävyyttä, hän koska oli juuri muuttanut paikkakunnalle ja minä koska kaikki ystäväni olivat poikaystäväni ystäviä.. ei ollut iki omaa ystävää, jolle olisi voinut kertoa asioita ilman, että ne olisivat jossain vaiheessa kulkeutuneet poikaystävälleni..
Juteltiin paljon chatin kautta asioista ja viimein päätettiin mennä kahville ja tutustua oikeesti. Pidin hänestä heti ensi näkemällä.. komea nuorimies jolla asenteet olivat mielestäni kohdallaan.. vaan ovatko..
Tietyllä tapaa ihastuin häneen jo ensi näkemällä.. toisella näkemis kerralla me sitten suudeltiin.. ja ihastumiseni kasvoi. Tunsin, että en voi enää jatkaa nykyisen poikaystäväni kanssa vaan me erosimme ja jäin sinkuksi. Jollain lapsellisella tavalla ajattelin, että hänkin tekisi niin.. Että minä merkkaisin hänelle yhtä paljon kuin hän minulle..
Aloimme tapailemaan useammin, seksi oli upeaa ja olimme keskusteluissa samalla tasolla.. Hän aina kertoi, kuinka ihana olen ja kuinka hän haluisi enemmän olla kanssani.. järjesti aikaa jne.
Jossain vaiheessa tuli aika, jolloin kerroin hänelle, että rakastan häntä.. hän vastasi rehellisesti, että pitää minusta paljon ja haluaisi minun kanssani tulevaisuuden.. voi että olin onnellinen.. ajattelin, että nyt hän jättää tyttöystävänsä ja haluaa minut.. mutta ei..
Hän on tehnyt päätöksen, jolla hän aikoo pitää nykyisen tyttöystävänsä ystävänään ja yrittää näyttää hänelle, että hän viihtyy sen seurassa kaverinakin todella hyvin.. hän kertoo tyttöystävälleen, että ei tunne häntä kohtaan enää muuta kuin kaveruutta, sisaruutta ja ystävyyttä.. mutta silti, hän ei jätä vielä sitä vaan pysyy siinä..
Minua sattuu, mutta en halua muuta kuin hänet.. Olen niin umpi rakastunut siihen mieheen, että en pysty muita edes ajattelemaan.. ja kun hän on luvannut vielä jossain vaiheessa jättää tyttöystävänsä, luotan siihen.. Luotan, että hän on rehellinen jossain vaiheessa ja ymmärtää, että valheella ei pääse pitkälle.. lopussa arvostetaan sitä rehellistä ihmistä, ei sitä joka toista suojellakseen valehtelee..
Halusin vain purkaa ajatuksiani.. Ei ole helppoa ja itken monesti nykyään.. kaipausta ja ikävää on elämäni tällä hetkellä.. maailma on täynnä sinkkuja miehiä, mutta minä haluan tämän, joka vielä roikkuu vanhassa suhteessaan uskaltamatta ottaa ratkaisevaa askelta.. Olen kanssa aika tyhmä.. *huokaus*
Vastaukset 51
Vanhimmat
... säälittävää luettavaa, vaikka et varmasti sääliäkään kaipaa. Ihastuksesi toiminta kertoo siitä, että hän ei tule jättämään tyttöystäväänsä, eikä ole kertonut tälle suhteestaan sinuun. Olet auttamattomasti kolmas pyörä ja sellaiseksi tulet hyvin todennäköisesti jäämään. Vaikka miehen ja tämän tyttöystävän suhde tulisi kariutumaan teidän suhteen paljastuttua, mies sydämessään pitäisi tyttöystäväänsä edelleen "ykkösenä".
Katsele rohkeasti vapaita sinkkumiehiä ja tutustu heihin. Tunnut olevan sen verran nuori vielä (alta kolmenkymmenen), että sinulla on mahdollisuus rakentaa parisuhde puhtaalta ja rehelliseltä pohjalta.
Itke pois vain, kyllä kumma jos luulet että täältä sääliä saat. Perheenrikkojat ovat kaikkein pahimpia olentoja muiden rikollisten jälkeen.
ollaan alettua puhua perheestä jos kyse on tyttöystävästä
moraalittomille miehille helppo seksi ja vaihtelu kelpaa, sillä sitä sinä nimittäin olet.
No kaikella on hintansa, mutta eläpä sinä oma elämäsi niin kuin haluat, itsehän siitä kärsit.
Vain tyhmät hakkaa päätä petäjään päivä toisen jälkeen.
Mutta harrastimme seksiäkin vasta, kun oltiin jo tapailtu kolmisen kuukautta.. hmm.. olen sitäkin miettinyt, miksiköhän se meni niin..
Et ole perheenrikkoja, mies on, koska pettää tyttöystäväänsä. Ota itsestäsi vastuu ja rakenna elämäsi totuudelle. Oli hänen syynsä mitkä tahansa jäädä nykyiseen suhteeseen, hän silti jää. Eikö rakkauden pitäisi voittaa kaikki esteet? Vaikeaa se on ,mutta jätä hänet. Jatkakaa sitten kun mies on jättänyt, jos jättää, tyttöystävänsä. Uudelta ja rehelliseltä pohjalta.
Tulet saamaan paljon törkyö niskaasi täällä, mutta muista tämä:
Sinun ei pidä ottaa vastuuta miehen pettämisestä, vain omasta itsestäsi! Jokainen tekee ITSE (toivottavasti, raiskausuhrit on erikseen)omat päätökset!
lopuksi lainaus Mietiskeleväisen kirjoituksesta:
" Onko arvomaailmassasi todellakin niin, että hän/se joka mahdollistaa moraalittoman teon on syyllinen? Sittenhän meidän vankilat ovat täynnä ihan vääristä syistä, sinun arvomaailmasi mukaan syyllisiä ovat myös ne muut osapuolet? Vai!? Jos minä tästä nyt päätän alkaa pettämään niin kamalin/moraalittomin/ällöin koko jutussa on se mies joka mahdollistaa pettämisen, siis sen, että minä petän omaa miestäni?
Helppoa!
Voin siis hyvin sujauttaa karkkihyllyltä suklaata taskuuni, koska ne oli laitettu esille niin ovelan houkuttelevasti, etten päässyt siitä ohi, eikä minulla ole rahaa, joten saan varastaa, syyllinen on näytteilleasettaja!
Pettäminen on hirveän katalaa. Keskitytään nyt kuitenkin siihen joka on näytelmän päähenkilö, eli pettäjään.
"
Aavistit oikein, että tuomitsijoita täällä riitää. harmi. Ensin pari kommenttia noille muille:
Pähkinä: mikä Veeran kertomuksessa kertoo sinulle, että hänen ihastuksensa ei tule jättämään tyttöystäväänsä? Veerahan kertoi juuri, kuinka mies on puhunut asiasta tyttöystävälleen, ja koettanut vastuuntuntoisesti säilyttää välit hyvänä loukkaamatta ketään ja pyrkinyt rakentaviin ihmissuhteisiin. Mies on selvästi ilmaissut tahtonsa: olla Veeran rakastettu ja "tyttöystävällensä" vain kaveri jatkossa.
Nimmerkille "Oletko onnellinen?": Kuka puhui perheestä? Missä luki, että mukana on lapsia? Kai seurustelevat ihmiset voivat kumppaniaan vaihtaa ilman mitään syyllistämistä? Mitä rikollista siinä on? Ja vaikka olisikin lapsia, aikuiset ihmiset tekevät tunteidensa mukaisia itsenäisiä päätöksiä, eikä siinä ole kenelläkään mitään moralisoimista.
Apelle: Perustele mulle, millä tavalla kuvattu mies on moraaliton!? Hänhän on tehnyt valintansa ja toimii mielestäni äärimmäisen hienosti ja avoimesti kaikkiin suuntiin. harvinaisen rohkeaa ja korkeaa moraalia!
nimimerkille "Liian järkevä": turha järki ei sinua vaivaa. Kyynisyys sitäkin enemmän. Mistä voit "tietää", miten asiat tuossa Veeran kuvaamassa asetelmassa todella ovat? Miten sulla voi olla pokkaa väittää, että kyseinen mies pettää? Etkö osaa lukea? Taidat olla niin aiheesi pauloissa, että sokeasti möykkäät sitä kaikkien otsikoiden alla. Veerahan juuri kirjoitti, että mies on kertonut "tyttöystävälleen", että haluaa olla tämän kanssa enää ystävä, että muita tunteita ei enää ole.
Veera, pari kysymystä sulle:
Asuuko tämä rakastamasi mies sitten yhdessä tuon "tyttöystävänsä" kanssa, tai onko asunut?
Sitten en oikein ymmärrä, miksi sinulla on niin paha olo siitä, jos mies on tehnyt selkeän valinnan sinuun ja tahtoo tehdä (ex)tyttöystävälleen selväksi että haluaa tämän kanssa anää vain ystävyyttä. Minusta kait se on hienoa! olisit ylpeä tuollaisesta miehestä. Selvennä vähän, mistä paha olosi johtuukaan? Oletko mustasukkainen naisesta, joka on *ollut* miehesi rakastettu, vai mistä on kyse? Etkö täysin luota mieheen?
Tyttöystävää pettävä mieskö omaa korkean moraalin?
Taisit ymmärtää väärin tekstini, mutta sattuuhan sitä.
Se on lähtökohta, että sen "miehen" laskema bullshitti on nollan arvoista, jota ei pidä ottaa millään tavalla huomioon tarkastellessa veeran asemaa ja tilannetta.
Missä kohtaa Veeran tekstissä luki, että mies pettää tyttöystäväänsä? =0
En itsekään pidä parhaana lähtökohtana sitä, että ensin ihastuu toiseen ja sitten kertoo siitä puolisolleen. Niin se kuitenkin käytännössä usein menee. Ei se varsinkaan seurustelusuhteissa mun mielestä ole mitenkään kovin tuomittavaa. Niinhän se meni tuossa Veerankin kohdalla. Hänen tarkoituksensa ei ollut hakea uutta kumppania, mutta niin kuitenkin kävi. Ei tunteitaan voi määräillä, ja suhteiden vaihtuminen uusiin on aivan normaalia arkipäivää.
Uskon, että kyseisen miehen tilanne on vastaava, mutta etenemistahti hitaampi ja myös kunnioitusta herättävä sikäli, että hän pyrkii säilyttämään ystävyyden ja olemaan rakentava entistä rakkauttaan kohtaan. On tyhmää ja turhaa polttaa siltoja ihmisiin, joista on välittänyt.
Mistä muuten päättelit, että mies "laskee bullshittiä"?
haluan, sillä niinhän sinäkin teet.
Eli ei petä tyttöystäväänsä, koska on tehnyt päätöksen kertoa tilanteesta ja seurauksista omasta näkökannastaan katsottuna :D
"Hän on tehnyt päätöksen, jolla hän aikoo pitää nykyisen tyttöystävänsä ystävänään ja yrittää näyttää hänelle, että hän viihtyy sen seurassa kaverinakin todella hyvin.. hän kertoo tyttöystävälleen, että ei tunne häntä kohtaan enää muuta kuin kaveruutta, sisaruutta ja ystävyyttä.. mutta silti, hän ei jätä vielä sitä vaan pysyy siinä.."
Noo yhtä kaikki, me katsomme asiaa hiukan eri näkökulmista, eikä siinä mitään erikoista ole, niin veerakin katsoo.
"Eli ei petä tyttöystäväänsä koska on tehnyt päätöksen kertoa tilanteesta ja seurauksista omasta näkökannastaan katsottuna :D"
....niiin..? Ööö. Siis tietenkin. Mitä muuta tuossa tilanteessa sittten sun mielestäsi pitäisi tehdä? Mikä olisi parempi vaihtoehto? Siis tietenkin on tapahtunut ikäviä asioita, jos mies on harrastanut seksiä Veeran kanssa ennen kuin on puhunut mitään tyttöystävälleen. Se jäi tuossa Veeran kirjoituksessa vähän epäselväksi, että missä järjestyksessä asiat olivat tapahtuneet, vai ovatko kaikilta osin vieläkään. Mut siis eteenpäinhän tässä kai pitäisi katsoa, eikö niin?
Eikö saisi pitää ex-tyttöystävää jatkossa ystävänä, vai mikä kohta sua nakertaa tuossa? Mä en nyt ymmärrä sua.
pitää entistä tyttöystävää ystävänä, eihän siinä mitään pahaa olekaan, vaan sitä kun ei vielä tiedä, onnistuuko se käytännössä vai ei, koska tyttöystävä ei vielä tiedä koko jutusta mitään. No tuo ei liity asiaan mitenkään, vaan on sen pojan ja tytön välinen säätäminen.
Mielestäni tuossa tilanteessa sen miehen pitäisi toimia, eikä aikoa toimia, mutta eihän se mies täällä olekaan kyselemässä, vaan veera.
"Siis tietenkin on tapahtunut ikäviä asioita, jos mies on harrastanut seksiä Veeran kanssa ennen kuin on puhunut mitään tyttöystävälleen."
Tätä ajan takaa, mitä sanoit ja veeran kirjoituskesta käy ilmi, että näin on tapahtunut, josta tuli se uskoton mies on moraaliton.
Eteenpäin katsotaan toimimalla asian eteen, ei vain tekemällä päätöksiä, mitä aikoo tehdä.
Mutta kaksi asiaa on tärkeää muistaa. Tai oikeastaan kolme:
1) On paljon helpompaa sanoa sivusta miten olisi pitänyt toimia ja miten pitäisi toimia, kuin olla itse niissä housuissa. Tässä tapauksessa sen miehen.
2) Päätös on ensimmäinen ja tärkein askel. ilman sitä ei ole toimintaakaan. Siis kärsivällisyyttä tuomitemisen ja epäuskon sijaan, pyydän!
3) Ihmiseen täytyy aina uskoa. Usko hyvää, älä epäile pahaa. Näin maailma on paljon mukavampi paikka elää.
:)
siis tarkoittaa, ettei kaikki lukema mene heti läpi sellaisenaan ja kääntää asiasta sen puolen näkösälle, mikä on mahdollista.
No tuolla jäljempänä veera kirjoittaa, mitä tarkoittaa tämän ko. miehen päätös tehdä asioita...kuukaudet kuluvat ja veera hajoo päivä päivältä enemmän, sehän on rakkautta(tai jotain siihen suuntaan), vai? :)
Juu ihmisiin pitää ja saa uskoa, mutta ei pidä olla sokea tosiasioille kuitenkaan.
Määrittelisitkö minulle tuomitsemisen, mitä se sinulle tarkoittaa?
eikä ystävyyttä säilytä että tapailee jo yhtäaikaa uutta. Asiat pitää kertoa heti ja niinkuin ne on kaikille osapuolille. Pelkuri tuo mies on eikä ajattele muiden kuin itsensä hyvää oloa. Siitä tuo hitaus kun ei uskalla kohdata tilannetta jossa jommalle kummalle naisista on tuotettava huono olo. Haluaa syödä ja säästää kakkunsa.
Ja epäilemättä arvostelija elää kuten saarnaa? kaikilla elämän osa-alueille. Tähän saakka ja tästä eteenpäin?
Jejes...
"moraalittomille miehille helppo seksi ja vaihtelu kelpaa, sillä sitä sinä nimittäin olet."
Tuossa oli sinun tuomiosi. Erityisesti viimeinen virke: "sillä sitä sinä nimittäin olet."
Tuomita voi monella tavalla. Voisit myös tuomita toteamalla esim: "tulette onnistumaan."
Miksi pitää olla se synkin ja kyynisin tuomio, ainoastaan?
Tässä ote Veeran tekstistä:
"Hän on tehnyt päätöksen, jolla hän aikoo pitää nykyisen tyttöystävänsä ystävänään ja yrittää näyttää hänelle, että hän viihtyy sen seurassa kaverinakin todella hyvin.. hän kertoo tyttöystävälleen, että ei tunne häntä kohtaan enää muuta kuin kaveruutta, sisaruutta ja ystävyyttä.. mutta silti, hän ei jätä vielä sitä vaan pysyy siinä.."
Ymmärsin, että tulee kertomaan tyttöystävälleeen eli on varmaankin uskotellut Veeralle näin. No, tämän tietää vain alkuperäinen kirjoittaja - ja viime kädessä mies itse - eli tulkinnan varaa tekstiin jää. Hiuksenhalkomista ehkä, mutta jokainen viestin aloittaja täällä on vastuussa omista kirjoituksistaan ja miten muut lukijat ymmärtävät ne. Sinäkin Ihminen_ tulkitsit asian omalla tavallasi.
tarpeeksi monta kertaa. kiitos huolenpidosta. :) Ehkäpä et sittenkään ole niin kyyninen kuin luulin. ;)
tunnustan, tuomitsin samalla itsenikin :)
Itseinhon ja itsekunnioituksen puutteen vuoksi joskus vajoaa vihamieliseen kirjotiteluun toisia kohtaan ja huutelee sen perään, miten haluisi toimittavan.
Surullista, mutta totta :(
Ton sanominen vaatii munaa! :) Verrattavissa sen ensimmäisen askeleen ottamiseen, eli päätöksen tekemiseen. ;)
ollakaan livessä :P, mutta silti totta, ei tuota edellistä tahdo kehdata edes peilille sanoa.
itse olen ollut vastaavassa tilanteessa avoin puolisolleni ja olemme edelleen hyvät ystävät. Kyllä pitää uskaltaa vastata omista teoistansa eikä keksiä hienoja teorioita jostain ystävyyden säilyttämisestä kun ei ole ihmistä edes kohdellut niinkuin ystävää.
Seikkailua vain on hakenut elämäänsä ja on nyt tunnontuskissa kun ei haluaisikaan minkään muuttuvan.
Toi sun esimerkki oli loistava!! Mä oon samaa mieltä, se, joka pettää on pääsyyllinen, ja se pitäis kaikki koittaa muistaa.
ja pelätä, ettei mies koskaan tyttöystäväänsä jätä. Voit joko lähteä tuosta salasuhteesta nyt tai sitten katsoa (ties kuinka kauan) mikä tulee olemaan lopputulos. Ja sitä lopputulosta ei kukaan voi vielä ihan varmasti tietää. Vain arveluja.
Olen hieman samantapaisessa tilanteessa, paitsi en edes halua kuulla minkäänlaisia lupauksia. Toiveeni tiedän ja myös miehen toiveet, ja ne ovat yhteneväiset. Aika näyttää toteutuvatko ne joskus. Missään nimessä en haluaisi, että mies eroaa minun takiani tai tämän suhteen, vaikka se varmasti osaltaan asiaan vaikuttaakin. Mutta ne todelliset syyt pitää olla jotain muuta.
Vaikka päättäisit vielä jatkaa ja katsoa tien loppuun, älä elä elämääsi vain odottaen. Jos ei odotus tuotakaan toivomaasi lopputulosta; putoat korkeelta ja kovaa. Itse yritän suhtautua siten, että asiat menee niinkuin niiden on tarkoitus.
Onko rakastamasi mies kertonut (ex)"tyttöystävälleen" sinusta?
Asuvatko he yhdessä?
Eihän kyseessä silloin mikään salasuhde ole, jos mies on sinusta puhunut ja tehnyt asian selväksi kaikille osapuolille.
Jos mies ei ole vielä puhunut sinusta ex-rakastetulleen, mielestäni hänen tulisi se pikimmiten tehdä. Se varmasti helpottaisi oloasi ja selkiyttäisi tilanteen. Ymmärrän kyllä, että se ei ole miehelle helppoa. Vaati rohkeutta ja voimien keräämistä, että voi sanoa sellaisen asian toiselle. Hän on kuitenkin jo pohjustanut asiaa ja valintansa tehnyt, mikäli on kertonut "tyttöystävälleen" että haluaa tältä enää ainoastaan ystävyyttä.
Eiks niin?
"Hän on tehnyt päätöksen, jolla hän aikoo pitää nykyisen tyttöystävänsä ystävänään ja yrittää näyttää hänelle, että hän viihtyy sen seurassa kaverinakin todella hyvin.. hän kertoo tyttöystävälleen, että ei tunne häntä kohtaan enää muuta kuin kaveruutta, sisaruutta ja ystävyyttä.. "
Tästä käsittäisin, että PÄÄTÖS kertomisesta on tehty, mutta tyttöystävälle ei varsinaisesti ole kerrottu mitään.
Eikö olisi parepi onnitella? Päätöshän on se ensimmäinen ja tärkein askel, eikö totta? Vähän uskoa hei nyt kyynikot!!! Halvatun pahan ilman harakat! =/
Eikö tuo ole mitä klassisin tapa pitää kahta naista. PÄÄTÖS on tehty, mutta sitä ei ole sattumalta kerrottu kuin toiseen suuntaan.
Ja tyttöystävä on vain ystävä, joskin sen kanssa viihdytään kavereina niin hyvin, että sillekin on välillä uhrattava aikaa.
Hehehehe
elämäänsä kyllästyneet voisi perustaa oman toivottomien palstansa? Please... Vai onko tämä juri se? Olenko väärässä paikassa kun uskon ihmiseen?
Jos olit vain ystävää vailla miksi tutustua juuri miespuoliseen ja näin vaarantaa seurustelusi? Itse olet alusta asti soppasi keittänyt...syö se nyt mukisematta.
Ootsä kateellinen, kun joku on rakastunut? Pelottaako sua että se menee hyvin ja ne onnistuu? ;)
Kiitos teille kaikille, jotka olette vastanneet.. en kiitä pelkästään henkilöitä, jotka ovat kauniisti vastanneet, vaan myös niitä "kyynikoita" joita maailmassa pitää olla, jotta jonkilainen roti säilyisi :)
Kysyitte paljon kysymyksiä, enkä niitä nyt muista puoliakaan, mutta vastaan jotain..
Siis tosiaan, tätä on jatkunut nyt jo puoli vuotta ja mies on sanonut tyttöystävälleen jo ainakin vuosi sitten siitä tunteesta, että he ovat vain ystäviä hänestä.. ja nyt kertonut sen uudelleen ja selkeämmin.. ajatukseni ovat hapuilevia ja sekava kirjoitukseni johtuu tästä, mutta kaikki selviää aikanaan.
Lapsia ei heidän suhteessaan ole..
Olen surkeana sen takia, että tunnen jääneeni tyhjän päälle itse tehdessäni ratkaisun ja toisen vielä jäädessä katsomaan, että ko. tyttö pärjää hänen lähdettyäänkin..
Tyttö tietää minusta sen, että olen miehen ystävä, ei muuta.. Miehestä on liian aikaista vielä kertoa :/ tiedä sitten.. Itse olen selkeän ja rehellisen linjan kannattaja ja toimin edellisessä suhteessa myös niin, tai siis sen päättyessä.. ja joskus en vain yhtään voi ymmärtää tätä pitkänlinjan ja valehtelun valitsevia ihmisiä..
eikö se kiitos rehellisyydestä seiso lopussa? Vai onko huhua vaan.. ja valehdella saa, kunhan tekee sen hyvän tarkoituksen nimissä?
Ja se miksi minua sattuu ja miksi itken on kai itsesääliä siitä, että olen yksin, vaikka olen rakastunut, ahdistava tunne.. lienee jotenkin vältettävissä?
Kuitenkin kaipaan ja ikävöin rakkaintani.. mahtaakohan näin alkaneesta suhteesta IKINÄ tulla mitään..
Siis joku tuossa mua "häiritsee"...itselläni on ollut aikoinaan vastaavanlainen tilanne, poikkeuksena se, että ex-mieheni oli juuri eronnut kun tapasi minut. Entisestä tyttöystävästään kuitenkin "huolehti".
Tuo kaikki oli mielestäni omituista. Häiritsi kun oli tunne, että miksi ihmeessä piti hyysätä entistä eukkoa, säilyttää välit hyvinä...minusta ei uskaltanut "totuutta" kertoa.
No, ilmeni sitten että entisellä tyttöystävällä oli pahoja mielenterveysongelmia, viilteli itseään, uhkaili itsemurhilla yms.
Siitähän se johtui, se pitkäkestoinen irtautuminen entisestä suhteesta.
Mutta toivotaan nyt sulle kaikkea hyvää ja onnea, toivottavasti asiat selkenee ja saat sen miehesi omaksi kullaksesi :-)
Koetahan vähän enempi keskustella miehesi kanssa ja jos ei homma tunnu etenevän mihinkään suuntaan, niin...??? Ethän varmaan halua iäti olla odottavaisena?? Ansaitset parempaa!!
en laittaisi euroakaan likoon liittonne suhteen.
Olen sentään mies ja tiedän yhtä ja toista miesten maailmasta, josta ei naisille puhuta, ja jos palstalla puhuukin totuuksia, niin ei niitä uskota täälläkään.
Yksi ehdoton TOTUUS on se, että jos mies on tavallaan kahden tai useamman naisen välillä "seilorina", niin silloin ei koko totuutta tiedä yksikään näistä naisista, vaan kaikille puhutaan siihen suuntaan, mitä HE HALUAVAT kuulla ja kerrotaan vain osatotuuksia.
Tätä ei tarvi hyväksyä tai uskoa, mutta se on totta ja pätee myös "seilorinnoihin".
Sä puhut TAAS kyynistä paskaa. :(
Se Veeran kaiffari voi olla liian kiltti ja vähän ehkä raukkamainenkin, mutta ei silti tarvitse heti olla epäilemässä pahinta pettäjää. hei camoon!
ketjuun mun viesti. Piti mennä tohon Apelle..
Se ois aika olennainen pointti tässä. Miksi pidät miestäsi valehtelijana? Siis senkö vuoksi, että hän joko a) on valehdellut sinulle tunteistaan tai b) valehtelee "tyttöystävälleen" tunteistaan sinua kohtaan.
Kuvani ko. miehestä muuttui aika tavalla alkukirjoituksestasi nyt tämän toisen kirjoituksen johdosta. Kuvani myös sinusta muuttui hieman: haluatko tuoda todelliset pointit esiin vaiko vain herättää epämääräistä mielipidepuuroa..?
näin voi olla, ettäveeran kaihvari on tolokun mies, mutta voi olla toisinkin.
Minä tarkastelen vähän kyynisesti ja sinä taas positiivisesti, niin eikö silloin veeralle tule aika hyvä keskilinja tutkia omia vaistoja ja sisintään?
Osin siksi vähän kyynistä, koska olen itse ollut sellainen tunnesairas paskiainen, joka pyörittää naisia ja puhu täyttä bullshittiä ja juuri sitä, mitä ne HALUAA kuulla. Anonyymisti sen voi tunnustaa iha reilusti ja yritän ainakin herätellä veeraa näkemään erilaisia ulottuvuuksia, että ei vain olisi kyse sellaisesta tyypistä.
Veera yksin näkee kokonaisuuden omasta vinkkelistään ja nämä jutut täällä antavat viitettä pohtia ja tarkastella sekä hyviä, että huonoja signaaleja.
Naiset kun ovat siitä kohti niin heikkoja, että he uskovat vilpittömästi sateessa kastuneen Moppe-koiran surumielistä skeidaa "haluaisin antaa sinulle kaiken, mutta en vielä voi", "katso kuinka hankalassa ja vaikeassa tilanteessa minä olen, kulta en halua menettää sinua(kaan)".
Nyt herää kysymys, jota nimetönkin tuossa jo taisi aavistella: haetko oikeastaan täältä vahvistusta ja toivoa uskollesi mieheen ja suhteeseenne, vai keräätkö vihaa ja voimaa tuomita rakastettusi ja irtautua tästä, kokstoksi hänen hitaalle etenemiselleen?
Tarkoituksesi hämärtyy oudosti edetessäsi.
No tuohan selittäkin paljon! :)
Oikeastaan minun näkökulmani selittyy samalla tavalla: olen ollut tuon miehen housuissa. Olen jättänyt pitkäaikaisen kumppanini uuden rakkauden tähden. Se ei ollut ollenkaan helppoa. En halunnut loukata ketään ja se koitui lopulta myös uuden suhteen kohtaloksi. Olen siitä hieman katkera vieläkin. Vaikka toisaalta ymmärränkin - ainakin vähän. Tai yritän. :)
Mielestäni se, että pystyy olemaan ystävyydellä (en nyt tarkoita parhaita kavereita) tekemisissä entisen kanssa kertoo sen, että kyseessä ei ole paha ihminen joka on tehnyt kauhea/pahaa/jättänyt jotain selvittämättä entisessä suhteessa. Mielestäni se on vain positiivista!
taas näitä "tietäjiä" täällä...
Mulla on melkein ihan sama tilanne ku sulla... Koitetaan jaksaa uskoa rakkauteen!
Tuskin äijä on kertonut tyttöystävälleen mitään. Korkeintaan sen, että hänellä on kaveri, joka on nainen. Se siitä. Vai onko sinulla vedenpitäviä todisteita (muita kuin äijän omat sanat) siitä, että ukko on todellakin puhunut tyttöystävälleen ja jupissut jotain 'ollaan kavereita' horinoita?
JOs ei puolessa vuodessa ole pystynyt irrottautumaan, ei pysty koskaan. Niin se vain on.
En oikein ymmärrä, miksi viitsit vaivautua moisen ukon takia. Meinaan, että jos kerran olosi on koko ajan huono, itket paljon, olet onneton, yksinäinen jne. niin eivätkö nuo fiilikset jo kerro, ettei äijä ole sinulle se oikea ihminen.
Luuletko todella, että fiiliksesi muuttuvat, kun äijä (mukamas) jättäisi tyttöystävänsä ja muuttaisi luokesi asumaan. Luuletko todella, että hän jättäisi entiset puuhansa ja muuttuisi uskolliseksi poikaystäväksi? Eihän hän vielä kertaakaan ole osoittanut mitään uskollisuuteen viittaavaakaan. Päinvastoin - on aiheuttanut vain mielipahaa - ja harmia sinulle ja tyttöystävälleen.
Äijä tietää, että olet kovin rakastanut häneen (nämä pelimiehet kyllä tietävät). Senpä takia hän voi vedättää sinua miten tahtoo.
Ota itseäsi niskasta kiinni ja ala arvostamaan itseäsi. Niin kauan kun annat itseäsi kohdeltavan kuin paskakasaa, niin sinua tullaan kohtelemaan.
Ymmärrä nyt hyvä ihminen se, ettei ukko tuosta koskaan muutu. Jos hänestä tulisi sinulle se poikaystävä, hän todennäköisesti löytäisi uuden rakastajan siihen vierelle. Miksipä hän tapojaan muuttaisi. Ihmiset harvoin niin tekevät.
Kuinka kauan aiot antaa itseäsi kohdeltavan kuin pahaista rakkikoiraa? Vielä puoli vuotta, vuoden, 10 vuotta...
Tuo äijä ei ole sinulle se oikea kumppani. Oikea kumppani ei aiheuta tuollaista mielipahaa ja itkuisuutta, vaan nimenomaan poistaa sitä. Ja hyvää seksiä pystyy kyllä harrastamaan muidenkin kanssa. Äijäsi ei ole mikään löytö! Muista se.
Tyhjän päällä tunsin olevani minäkin ja sinne jäin. Minäkin olin se joka yhteisistä puheista ensin erosin ja jäin toista odottelemaan. (Eroa en kadu sillä en ollut onnellinen.) Hän jäi todella pitkän ajan kuluttua kuitenkin itse edelliseen suhteeseensa. Odotin turhaan.
Minäkään en ymmärtänyt hänen linjaansa pitkittää asioita ja kykyään valehdella. Lopulta en enää halunnutkaan sellaista ihmistä itselleni. Sinunkin ajatuksesi ovat jo epäileviä eikä niin tarvitsisi olla jos olisi kyse isosta rakkaudesta eikä sinulla kuuluisi olla paha olokaan jos niin olisi. Hän ei sallisi sitä.
Älä odota enää kauan.
Ei ole tarkoitukseni tuoda mitään mielipide puuroa tms. vaikka kivahan se on lukea, mitä ihmiset on mieltä tilanteestani, jollain tavalla selkeyttää omia ajatuksia.
Kerroin vain tilanteestani ja yritän parhaani mukaan vastailla kysymyksiin.
Tämä mies ja hänen tyttöystävänsä ovat seurustelleet yli 6 vuotta ja muuttivat paikkakunnalleni yhdessä ja samalla yhteiseen asuntoon.
Ja valehteluna pidän sitä, että hän yleensäkään valehtelee tyttöystävälleen asioista, joita tapahtuu hänen selkänsä takana.
Totuushan on, että en tiedä valehteleeko hän minullekin ja kuinka paljon..
Ystäväni ei hyväksy miehen tekemisiä, eikä tapaa ratkaista tämä tilanne.
Itse tosiaan olen sitä mieltä, että jos hän rehellisesti olisi alussa kertonut tilanteen tyttöystävälleen, he voisivat nyt jo olla ystäviä ilman salailua ja valehtelua.
Expoikaystäväni on nykyisin hyvä ystäväni ja uskon, että tämä johtuu juuri siitä rehellisyydestä josta sanoin.
Luen teidän jokaisen kirjoituksen ja mielipiteen.. ja todella mietin ja pohdin asioita. Jokaisen ihmisen mielipiteen kohdalla pysähdyn hetkeksi ajattelemaan ja pohdin, jos tekisin näin tai noin..
kerpele.
Sua vedätetään ja kusetetaan aivan satasella, älä alistu siihen.
Kaikki ratkaisut tuntuu sinusta huonoilta, mutta tee se vähiten huono, josta selviät taatusti nopeiten ja parhaiten ajatellen loppuelämääsi.
Unohda tuollaiset kusettajat ja jatka elämääsi uudelta pohjalta.
Tässä taas yksi esimerkki, joka etsi netistä ihan vain puhdassydämisesti ja ah, niin viattomasti Ystävää, ja kuinkas kävikään???
Asenteet kohdallaan, kun tapailee vieraita? Veikkaan, ette ole edes eka/ainoa. Yleensä niin ei ole.
Huora