Liian rehelliset ihmiset.

Ajattelinkin enemmän näitä, usein naisia jotka
eivät kykena / halua ottaa vastaan kohteliaisuuksia / ihailun osoituksia vaan
ovat vaan hiljaa tai vaihtavat heti puheenaihetta -

Niin totta!

Nämä "sanon miten asiat ovat" -ihmiset ovat usein juuri riittävän lapsellisia kuvitellakseen, että juuri heidän hallussaan on maagisesti se, miten asiat ovat. Ja eihän se ketään voi loukata, kun se on TOTUUS.

Rehellisyys vaikuttaa olevan usein keino loukata, kyykyttää ja alentaa ihmisiä. Hallita, valtaa. *lääh*

Kaikista ärsyttävintä on se, että näistä totuudentorvista ei vastaavia totuuksia laukoa saa, tai katastrofi on jo ovella. Siksi pidänkin heitä usein käytöstavattomina lapsina. (=liikaa itsekeskeisyyttä)

On myös monia ihmisiä, joilla on kyky sanoa hyvinkin vaikeita asioita hienovaraisesti. Mutta heillä ei olekaan loukkaus- tai kyykytystarkoitusta.

oikeassa kirjoitti:

Ajattelinkin enemmän näitä, usein naisia jotka
eivät kykena / halua ottaa vastaan kohteliaisuuksia / ihailun osoituksia vaan
ovat vaan hiljaa tai vaihtavat heti puheenaihetta -

vähättelemään itseään. Jos joku sanoo kohteliaisuuden esim osaamisesta tai ulkonäöstä niin voivoi. Ei saa ylpistellä...

Mä oon opetellut sanomaan kohteliaisuuksille "kiitos, toi oli kivasti sanottu". Eli otan kohteliaisuuden vastaan mutta koetan olla näyttämättä "kissalta joka sai kermaa".

Sitäpaitsi on mukavaa kuulla kohteliaisuuksia, meelaiks, kun joku (vähän) kehuu :)

oikeassa kirjoitti:

Ajattelinkin enemmän näitä, usein naisia jotka
eivät kykena / halua ottaa vastaan kohteliaisuuksia / ihailun osoituksia vaan
ovat vaan hiljaa tai vaihtavat heti puheenaihetta -

1.ei tiedä mitä sanoa takaisin
2.ei ole tottunut sellaiseen, ujostelee
3.asioita ei sanota tarpeeksi selvästi- ei uskota, vaan jätetään kohteliaisuus mieleen hautumaan,mutta mennään juttelussa silti eteenpäin. Kotonahan se on sitten "tarkoittikohan se nyt oikeasti noin? miksei se sanonut sitä suoraan jo silloin ja silloin.." hankalaa, mutta niinhän se naisen logiikkaa kuulemma on.

Hlökohtaisesti kiitän ja olen tietenkin ihan mielissäni jos tilanne on sellainen, että joku esim.kehuu ulkonäköäni, mutta vaivaannun myös samalla joka kerta. Se on kuitenkin vain yksi ulkoinen tekijä, enkä ymmärrä miten siitä edes pitäisi alkaa keskustelemaan mitään sen enempiä.

Tööt Tööt kirjoitti:

Niin totta!

Nämä "sanon miten asiat ovat" -ihmiset ovat usein juuri riittävän lapsellisia kuvitellakseen, että juuri heidän hallussaan on maagisesti se, miten asiat ovat. Ja eihän se ketään voi loukata, kun se on TOTUUS.

Rehellisyys vaikuttaa olevan usein keino loukata, kyykyttää ja alentaa ihmisiä. Hallita, valtaa. *lääh*

Kaikista ärsyttävintä on se, että näistä totuudentorvista ei vastaavia totuuksia laukoa saa, tai katastrofi on jo ovella. Siksi pidänkin heitä usein käytöstavattomina lapsina. (=liikaa itsekeskeisyyttä)

On myös monia ihmisiä, joilla on kyky sanoa hyvinkin vaikeita asioita hienovaraisesti. Mutta heillä ei olekaan loukkaus- tai kyykytystarkoitusta.

minäkin:
"Kaikista ärsyttävintä on se, että näistä totuudentorvista ei vastaavia totuuksia laukoa saa, tai katastrofi on jo ovella. Siksi pidänkin heitä usein käytöstavattomina lapsina. (=liikaa itsekeskeisyyttä)"

Ehkäpä juuri itsekeskeiset ja lapselliset, sekä miten sen nyt sanois, ajattelemattomat ihmiset käyttäytyy noin.
Ja se ettei itse kestä samaa mitä muilta odottaa !

tolleen ajattelen kirjoitti:

minäkin:
"Kaikista ärsyttävintä on se, että näistä totuudentorvista ei vastaavia totuuksia laukoa saa, tai katastrofi on jo ovella. Siksi pidänkin heitä usein käytöstavattomina lapsina. (=liikaa itsekeskeisyyttä)"

Ehkäpä juuri itsekeskeiset ja lapselliset, sekä miten sen nyt sanois, ajattelemattomat ihmiset käyttäytyy noin.
Ja se ettei itse kestä samaa mitä muilta odottaa !

"Totuudentorvet" ovat todellakin säälittäviä. Asioita voi vihjailla kiltistikin eikä niin että toista nöyryytetään tai suoraan loukataan. Jos ei osaa muuta tehdä kuin kertoa "totuuksia" (lue: heidän omia mielipiteitään)päin naamaa ilman, että edes yrittää muotoilla lausettaan ihmismäisemmäksi niin ihmisessä on silloin jotain vikaa.

Torventoitotuksessa on syytä olla vivahteiden kanssa tarkkana. Toisinaan on melkein välttämätön tarve töräyttää sopiva signaali saadakseen aikaan yleensä yhtikäs mitään. Joskus sortuu tarpeettomiin ylilyönteihin, mutta terästävänä tehokoinona tuo kyllä selkeyttävää ilmettä yleissointiin. Tottahan se enimmäkseen täytyy komppailla orkan tahtiin, jotta tanssit sujuvat soljuen. Mutta ei aina ja jatkuvasti.


Jotkut vain elävät läpi elämänsä hissimusiikin tahdissa ja sekös vasta surkeaa on.

Itse olen myös taipuvainen ajattelemaan, että liikaan rehellisyyden ja suoruuden korostamiseen peitetään oma halu loukata toista ihmistä. Kenelläkään ei ole sellaista tietämystä toisesta ihmisestä, tämän elämästä tai olosuhteista, että hänellä olsi avain Täydelliseen Totuuteen. Samoin sitten nämä "tämä on vaan mun mielipide" -ihmiset, jotka ajattelee, että ko lauseen jälkeen voi suustaan laukoa ihan mitä lahansa.

Paitsi, että suoruus on tarkoitettu oikeasti loukkaamaan, se voi paljastaa sanojastaan huonon itsetunnon ja kateuden. Se paljastaa ainakin empatiakyvyttömyyden ja ns sosiaalisen silmän puuttumisen. Ihminen, jolla on sosiaalista älykkyyttä osaa ilmaista asioita niin, että vaikka antaisi ns negatiivista palautetta se kuulostaa rohkaisulta, eikä siitä jää kenellekään paha mieli.

Pillipiiparikin kirjoitti:

Torventoitotuksessa on syytä olla vivahteiden kanssa tarkkana. Toisinaan on melkein välttämätön tarve töräyttää sopiva signaali saadakseen aikaan yleensä yhtikäs mitään. Joskus sortuu tarpeettomiin ylilyönteihin, mutta terästävänä tehokoinona tuo kyllä selkeyttävää ilmettä yleissointiin. Tottahan se enimmäkseen täytyy komppailla orkan tahtiin, jotta tanssit sujuvat soljuen. Mutta ei aina ja jatkuvasti.


Jotkut vain elävät läpi elämänsä hissimusiikin tahdissa ja sekös vasta surkeaa on.

Se, että ei toimi totuuden torvena, tai lauo loukkauksia oletettuina totuuksina, ei tetenkään tarkoita sitä että kaikesta pitää olla samaa mieltä. Myötäily ja itselle sopimattomien roolien ylläpitäminen ei ole sosiaalista älykkyyttä, se voi olla myös laiskuutta olla mitään mieltä mistään.

Omat mielipiteensä voi tuoda esille niinkin, että kunnioittaa muita ihmisiä. Ei siinä omaa ihmisyyttään menetä.

Joskus voi olla hyvä piristää keskusteluita sopivalla kärjistyksellä, mutta sosiaalisesti älykäs ymmärtää milloin, missä ja kenen seurassa mikäkin on sopivaa.

luuviis kirjoitti:

Se, että ei toimi totuuden torvena, tai lauo loukkauksia oletettuina totuuksina, ei tetenkään tarkoita sitä että kaikesta pitää olla samaa mieltä. Myötäily ja itselle sopimattomien roolien ylläpitäminen ei ole sosiaalista älykkyyttä, se voi olla myös laiskuutta olla mitään mieltä mistään.

Omat mielipiteensä voi tuoda esille niinkin, että kunnioittaa muita ihmisiä. Ei siinä omaa ihmisyyttään menetä.

Joskus voi olla hyvä piristää keskusteluita sopivalla kärjistyksellä, mutta sosiaalisesti älykäs ymmärtää milloin, missä ja kenen seurassa mikäkin on sopivaa.

Kommentti, johon vastasit vaikutti juuri sellaisen ihmisen kommentoinnilta, joka ns. antaa aina itselleen luvan. Ja jonka huumorintaju jos sitä edes onkaan, loppuu tasan tarkkaan siihen.

Maailma ei ole tosiaan niin mustavalkoinen, että on joko töräyteltävä tai myötäiltävä 'hissimusiikkia'. Omien mielipiteiden esille tuominen ja puoltaminen ketään loukkaamatta on taidetta. Se on taidokasta harmaalla alueella liikkumista.

Ja kyllä, mustavalkoisuutta on hauska käyttää tehokeinona läheisten tuttujen kanssa. Niinkin läheisten, että heillä on silmää ja korvaa ymmärtää, milloin henkilö ei täysin tarkoita, mitä kärjistää.