Erittäin mielenkiintoinen asia on aviovarallisuusjärjestelmä.
Avioliitossa keskeistä on puolisoiden omaisuuden ja velkojen erillisyys. Avioliiton solmimisen johdosta puolisoiden omistaman omaisuuden omistussuhteet eivät muutu. Puolisoilla on kuitenkin suoraan lain nojalla avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Avio-oikeus on odotusoikeus, joka toteutetaan vasta omaisuuden osituksessa. Omaisuuttaan puoliso hallitsee avioliiton aikana suhteessa kolmanteen toisesta puolisosta riippumatta. (Poikkeuksena tästä mm. että yhteisenä kotina käytettyä asuntoa ei saa ilman toisen suostumusta myydä.)
Puolisoiden on kuitenkin hoidettava avio-oikeuden alaista omaisuutta niin, ettei se aiheettomasti vähene toisen puolison vahingoksi. Holtiton avio-oikeuden alaisen omaisuuden kuluttaminen voi johtaa vastikesäännösten soveltamiseen avioliiton purkauduttua toimitettavassa omaisuuden osituksessa.
Eli omistajapuolison määräämistoimet avioyhteyden aikana voivat vaikuttaa ositettavan omaisuuden määrään ja arvoon sittemmin toimittavassa osituksessa ja johtaa tasaukseen puolisoiden välillä, mutta vain jos luovutusten vaikutus on ollut olennainen.
Esimerkiksi tilanteessa jossa mies omistaa esim. 4/5 osan koko puolisoiden talouden yhteenlasketuista omaisuudesta ja vaimo vain 1/5. Mies lahjoittaa yhteenlasketusta omaisuuden arvosta vaikka 3/5 osan, tällainen on aivan laillista avioliitossa ollessa voimassa. Mutta ositustilanteessa saattaa tulla tilanne jossa katsotaan että mies on toimillaan loukannut vaimon ns. avio-oikeuden alaisen omaisuuden odotusoikeutta ja tällöin avio-oikeuden alaista omaisuutta lahjana saanut kolmas voi joutua palautusvelvolliseksi.
Avioliitossa keskeistä on puolisoiden omaisuuden ja velkojen erillisyys. Avioliiton solmimisen johdosta puolisoiden omistaman omaisuuden omistussuhteet eivät muutu. Puolisoilla on kuitenkin suoraan lain nojalla avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Avio-oikeus on odotusoikeus, joka toteutetaan vasta omaisuuden osituksessa. Omaisuuttaan puoliso hallitsee avioliiton aikana suhteessa kolmanteen toisesta puolisosta riippumatta. (Poikkeuksena tästä mm. että yhteisenä kotina käytettyä asuntoa ei saa ilman toisen suostumusta myydä.)
Puolisoiden on kuitenkin hoidettava avio-oikeuden alaista omaisuutta niin, ettei se aiheettomasti vähene toisen puolison vahingoksi. Holtiton avio-oikeuden alaisen omaisuuden kuluttaminen voi johtaa vastikesäännösten soveltamiseen avioliiton purkauduttua toimitettavassa omaisuuden osituksessa.
Eli omistajapuolison määräämistoimet avioyhteyden aikana voivat vaikuttaa ositettavan omaisuuden määrään ja arvoon sittemmin toimittavassa osituksessa ja johtaa tasaukseen puolisoiden välillä, mutta vain jos luovutusten vaikutus on ollut olennainen.
Esimerkiksi tilanteessa jossa mies omistaa esim. 4/5 osan koko puolisoiden talouden yhteenlasketuista omaisuudesta ja vaimo vain 1/5. Mies lahjoittaa yhteenlasketusta omaisuuden arvosta vaikka 3/5 osan, tällainen on aivan laillista avioliitossa ollessa voimassa. Mutta ositustilanteessa saattaa tulla tilanne jossa katsotaan että mies on toimillaan loukannut vaimon ns. avio-oikeuden alaisen omaisuuden odotusoikeutta ja tällöin avio-oikeuden alaista omaisuutta lahjana saanut kolmas voi joutua palautusvelvolliseksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jaa. Nämä tuntuvat niin kaukaisilta asioilta. Kun kuolen haluan että mieheni saa pitää meidän yhteisen omaisuutemme. Rintaperillisiä ei ole. Mies on ilmoittanut, että jos hän kuolee ensin niin hänen osuutensa menee hänen perillisilleen. Se on hänen oikeutensa. Minulla on kyllä oikeus asua yhteisesti ostamassamme asunnossa, mutta enpä todellakaan jää siihen.
Jos taas eroamme, kumpikin pitää sen omaisuuden joka oli ennen avioliiton solmimista. Kaikki ennen avioliiton solmimista hankittu yhteinen omaisuus jaetaan, samoin avioliiton aikana hankittu yhteinen omaisuus.
Olemme yhteiselomme eri vaiheissa tehnyt joko testamentteja tai avioehtoa sen mukaan miten eletään. Avioliitto tietysti muutti testamentit osin tarpeettomiksi.
En käsitä mikä ihmeen odotusoikeus meillä olisi toisen omaisuuteen? Jos se on tuossa tekstissäsi selvitetty niin ohi menee, kaikella kunnialla se on kyllä hyvin kirjoitettu, mutta silti.
Tunnen kyllä ihmisiä jotka ovat aviokriisissä kuvitelleet nyhtävänsä varakkaammalta puolisoltaan ylimääräistä mammonaa. Luu jäänyt käteen tai järki voittanut. Kukaan ei ole tietääkseni rikastunut toisen kustannuksella. Edes elatusmaksujen määrissä.
Asiahan ei tällaista tavallista kaduntallaajaa kosketa jolla ei liiemmälti omaisuutta ole päässyt kertymään.
Lähinnä halusin tuoda julki asian joka ei ollut ainakaan minulle selvä vielä vuosia sitten. Olin aluksi luullut että avioliitossa toimitaan periaatteella 'kaikki on yhteistä' mutta myöhemmin olen ymmärtänyt että avioliitto ei tee omaisuudesta yhteistä. Ok -järkeenkäyvää.
Jos omaisuuden omistaminen on suunnilleenkaan tasapuolista, ei tällä odotusoikeudella ole merkitystä. Mutta tilanne jossa toteutuu tämä avioliiton mukanaan tuoma odotusoikeus avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen koskettaa lähinnä puolisoita joissa omaisuus on melkeinpä yksinomaan toisen puolison nimissä.
Esimerkiksi näitä nykyajan it-miljoonikkoja avioituneena ns. tavallisen kansalaisen kanssa, tai mm. ennen vanhaan oli tapana että kaikki omaisuus oli miehen nimissä.
Vaikka tällä vähän omistavalla puolisolla ei ole osaa eikä arpaa toisen omaisuuteen, eikä mahdollisuutta hallita sitä, niin kuitenkin tällä enemmän omistavalla puolisolla on velvollisuus hoitaa omaisuuttaan niin, ettei se mahdollisesti loukkaa tätä toisen puolison ns. odotusoikeutta.
Toivottavasti asia tuli jotenkin ymmärrettävämmin kirjoitetuksi.
Tuli selväksi. Varmasti oikeudessa silloin tällöin näitäkin asioita pohditaan onko haaskalla oikeutta vai ei. Ongelmia varmasti tuottaa sellainen asia, jos on sovittu että esim. vaimo jää hoitamaan lapsia ja kotia ja mies käy töissä, niin miten sen voi jälkeenpäin luotettavasti osoittaa yhteiseksi sopimukseksi, eikä vain esim. vaimon yksipuoliseksi päätökseksi. Nääs tällänen tapaus on tuttu. Miehelle tarjottiin hyväpalkkaista työtä ja hyvää urakehitystä. Rouva kannusti miestä siihen, mutta ilmoittikin pian sen jälkeen kun mies oli jo sitoutunut työhön, että jääkin kotiin hoitamaan lapsia, ilmoitti asian kun oli jälleen kerran raskaana. Mies ei ollut erityisen ilahtunut (paitsi lapsesta), sillä hän joutui tosiaan tekemään vain töitä elättääkseen perheen, vaikka olisi myöskin halunnut vapaa-aikaa lastensa kanssa, ja oli valmis hoitamaan perhettään ja kotia. Avioeron kalahdettua mies tuomittiin maksamaan elatusapua myös rouvalle, koska tämä oli ollut 12 vuotta poissa työelämästä. Myöhemmin rouva hankki koulutusta ja ammatin ja elatusapu lakkasi. Mies ei kuitenkaan ainakaan ulospäin valitellu tilannetta, mutta synkkänä näytti olleen useinkin päätöksen jälkeen. Viime aikoina en ole häntä tavannut.
toimitaan jos toisella on säästöjä esim.jostain voittettuja rahoja? Kuuluuko nekin jakoon ??
Katso tämä aikaisemmin kirjoittamani teksti:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000015229487