Minä olen aina pitänyt työsuhteet ja ystävyyssuhteet irrallaan. Elikkä en ole työkavereiden kanssa ollut missään tekemisissä vapaa-aikoina. Ystävät ovat ihan erikseen. Entäs kun entisestä työkaverista tuleekin sinulle pomo ? Miten suhtaudut ? Valtiolla on tavallista, että pitää olla raskas organisaatio ja esimiehiä on paljon ja vielä esimiehiksi haluaviakin riittää reilusti. Olen ollut työelämässä 30 v. ja monissa eri paikoissa (paljon yksityisillä), nyt olen ollut 15 v. samassa työssä valtiolla (yäk). Olen kuitenkin ihan hyvissä väleissä kaikkien kanssa. Tulen toimeen ja juttelen päivisin kaikenlaista, omissakin asioita (ei kaikille). Itsesuojeluvaistoako ? Tekoystävyys ällöttää, sitäkin on, mairistelua jne.(hyväksikäyttöä). Lisäksi ällöttää, kun syön evästä keittiössä, niin eikös uteliaimmat tule heti perästä muka lehtiä lukemaan, kyttäävät että keitä täällä on ja mitä puhuvat keskenään (yx pariskuntakin talossa, huoh...)ja janottaa niin kovasti ja pitää etsiä hyllystä sitä ja tätä. Tätä tekevät meillä miehet. Terveysterapeutit,pisteidenlaskijat vahtaavat toisten eväitä ja pitävät oppituntia , mitä HE syövät ja mitä ei ole soveliaasta suuhunsa pistää. Kuitenkin ovat NIIN lihavia, ja heh, heh.. Aikuiset ihmiset, melkein jo 50 v. kehtaavatkin!!Lapsellista kyllä. Olenpa ollut hiljaa ja popsinut ansaitsemani lounaan nopeasti naamaani. Eipä ole vara syödä ulkona joka päivä. Pitäskö omassa työhuoneessa syödä. Tästä syystä muuten jo yksi kaveri tekeekin näin. Onko siis liian paljon aikaa kyylätä muita ?? Yksityisillä tehtiin työtä ja tulosta ja palkittiin oikeasta työstä, valtiolla vetelehditään hyvällä palkalla ja valikoidaan työt, sairastetaan 60 pvää /vuosi (palkka ei laske), ollaan netissä, tehdään omia hommia, ollaan muka kentällä työssä, mutta köllitäänkin kotona, ollaan rantasaunassa, uimassa, tai kaljoilla (nähty on!). Pakko raataa pienellä palkalla mainittujen piikana (kyllä vituttaa!)kun velkaakin vielä on.
TYÖKAVERIT YSTÄVINÄ ?
onko todellista ?
81391
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eihän työtoveruus velvoita työn ulkopuolisiin suhteisiin mutta ei se saa olla estekään!
Sukupuolten välisestä kanssakäymisestä kyllä tulee harmia.
Jos on yhteisiä harrastuksia ja ajatukset synkkaavat niin miksi ei!
Kyllä se auttaa myös työasioiden avointa pohtimista ja tärkeää on keskinäinen luottamus.
Minulla on erinomaisia kokemuksia puolesta ja hirvittäviä kokemuksia vastaan.
No se riippuu ihmisestä. Työssä voi tavata hyvän kaverin ihan niinkuin koulussa. Sekä omat että puolison kokemukset ovat sellaiset, että kun työpaikalla on yleishenki hyvä, ollaan helposti kavereita työajan ulkopuolellakin. Pakko sanoa molempien puolten työkokemuksella, että yksityisen sektorin porukka tuntuu ystävystyvän helpommin kuin julkisen. Poikkeuksia on, mutta enemmän noin.
Suhteet ovat verrannolliset myös työmotivaatioon, elikkä, jos on huono motivaatio, niin kiitos ei missään tapauksessa enää vapaa-ajalla mitään, mikä viittaa työmaahan.
Nykyään kun on nämä yhdistymiset in PK ja Savo, niin sekaisin ovat merkonomit ja maisterit samassa työpisteessä. Sepä vasta hauskaa !! Väkisin vääntämistä. Entäs kun lähimmän kollegan kanssa luonteiden ja elämänkokemuksen ja arvomaailman ero on kuin yö ja päivä !? Jaksa siinä sitten olla 7,5 h ja 5 pvä/vko jne. samoissa huoneissa. Entäs kun samanikäinen kollega on kiipinyt ja päässyt ylempään kastiin suhteilla ja "sopivuudella", ja itsella PALJON enemmän työkokemusta vastaavaan työhön, niin jäi sit kansliaan piikomaan häntä(kin). Arvaa, olisko kiva vielä kahvitella porukoissa vapaa-ajalla. Minulle yhteiset lounaat ja kahvit näitten kanssa olisi rangaistus lähinnä. Sen huomaa kyllä, että hän on ylempänä (omasta mielestään) ja joskus taas "laskeutuu" taviksen tasolle tarjoilemaan suklaata. Mikä näytelmä!
Toki olisi kiva,että olisi käynyt tuuri tässä asiassa ja olisi saanut aikuisen samantyyppisen työkaverin niin jaksaisi päivät paremmin toista kuunnella (parempi nyt olla hiljaa), mutta en kuitenkaan tästäkään huolimatta sotke työkaveruutta ja ystävyyttä vapaa-ajalla. Työmatkat olisivat kyllä helpompi kestää, kun olisi yhteiset puheenaiheet.
Hei!
Itse en periaatteessa vastusta työkavereiden muuttumista ihan ystäviksi, mutta olen havainnut, että se vaatii kummaltakin osapuolelta sitä, että halutaan olla ystäviä.
Itse luulin, että minusta ja eräästä työkaveristani voisi tulla ihan ystäviä, mutta totesin sitten jossain vaiheessa, että olinkin hänelle vain hätävara. Jos hänen kaverinsa eivät halunneet johonkin, voitiin minuakin pyytää, mutta jos minä halusin johonkin, hän järjestelmällisesti kieltäytyi (siis kyse oli työajan ulkopuolisista menoista). Muutaman kuukauden jaksoin tätä ja etsin itselleni oikeita ystäviä.
Peraatteessa siis työpaikalta voi löytää ystäviä työajan ulkopuolisiinkin menoihin aivan kuin koulutusta aikoinaan, mutta mielestäni se tosissaan vaatii sitä, että kumpikin sitoutuu olemaan toiselle ystävä, eikä käytä toista vain hyväkseen.
Toi pätee kaikkiin ystävyyssuhteisiin yhtä lailla. Usein varsinkin naimisissa olevilla ihmisillä on häiritsevän dominoiva asenne ystäviinsä. Heille ei sovi lähteä oluelle, kuin juuri tiettynä paivänä, koska aina muuten on niin paljon esteitä. Kyllähän se pitää ymmärtää. Jos heidän ystävänsä on sinkku, niin saattavat suorastaan loukkaantua, mikäli tällä on joskus omaa menoa, eikä ehdi lähteä ulos, kun naimisissa olevalle sopii. Itselleni aikoinaan yksi naimisissa oleva sanoi päin naamaa, ettei minulla voi olla mitään muuta tekemistä, kuin lähteä hänen kanssaan oluelle. Niin kai sitten.
Tuo on toki totta ja ymmärränkin sen, että perheellisillä tai seurustelevillakaan ei ole samalla tavalla aikaa kuin sinkuilla (olen itse ikisinkku). Mutta ystävilläni on silti edes joskus aikaa lähteä sinne, mihin minä haluaisin, vaikka ovatkin perheellisiä tai seurustelevia. Tällä yhdellä työkaverilla ei ilmeisesti ole periaatteellisesti aikaa.
Tein ainakin itse sen johtopäätöksen, että en viitsi enää häntä edes pyytää mihinkään. En mielestäni ole muutenkaan häntä hirveästi vaivannut, sillä hän seurustelee ja hänellä on lapsi edellisestä liitosta. Olen viime heinäkuun jälkeen pyytänyt häntä neljä kertaa mihinkään (joskus viikolla ja joskus viikonloppuna ja koskaan ei tunnu käyvä). Eli yksinkertaisesti sanottuna, en jaksa enää omaa päätäni vaivata hänen kummallisuuksillani.
Ehkä hän vain jossain vaiheessa havaitsee, että hätävaralla ei ole enää aikaa hänelle.
Meidän työpaikassa (valtiolla) ainakin eräs rva hyväksikäytti kaikki ne ihmiset "ystävvyydellään" joista luuli olevan hyötyä, kun on virka auki, jota hän haki. Hän imarteli, pyysi kylään, kahville, lounaalle, pyräretkille, uimahalliin, liperpeli työpaikalla ja puheli kivoja. Hän sai viran ja monet vanhemmat ihmisetkin meni vipuun! Nyt ovat jälestäpäin ko. naisesta ihan toista mieltä. Sanoivat pettyneensä. Kyllä jotkut osaa. Parempi olla vain omissa oloissaan ja tehdä työtehtävänsä ja painaa iltasella ovi kiinni ja sillä selvä. eipähän putoa korkealta. Kyllä oikeat ystävät ovat ja pysyvät, sattui elämässä mitä tahansa. Itse eronneena ystäväni kaikkosivat, vain yksi hlö jäi. Näin on näppylät.
ongelma on? Sulla taitaa viirata ja oikein kunnolla?