Niin pirun selvää ja järkevää irtautua tuskaisesta suhteesta. On se.
Viinalle, sen kaikissa muodoissaan, en pärjännyt.
Selvä se. Olen yrittänyt eroon jo monta kertaa tästä juoposta miehestä...mutta aina vaan oon "ottanut takas". Onhan hänessä ne hyvätkin puolet, totta kai.
Emme onneks asuneet yhdessä...
Tää tekee taas pirun kipeetä, vaikka tää on paras ja ainoa ratkaisu.
Pitäkää mulle peukkuja , etten taas sorru!!!
Usko on luja, tällä kertaa.
Tsemppiä myös muille "taistelijoille".
Kiitos....
Viinalle, sen kaikissa muodoissaan, en pärjännyt.
Selvä se. Olen yrittänyt eroon jo monta kertaa tästä juoposta miehestä...mutta aina vaan oon "ottanut takas". Onhan hänessä ne hyvätkin puolet, totta kai.
Emme onneks asuneet yhdessä...
Tää tekee taas pirun kipeetä, vaikka tää on paras ja ainoa ratkaisu.
Pitäkää mulle peukkuja , etten taas sorru!!!
Usko on luja, tällä kertaa.
Tsemppiä myös muille "taistelijoille".
Kiitos....
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvä että jätit sen miehen. Vaikka olis kuinka mukava mies, niin jos se on päässyt jo riippuvaisuusasteelle suhteessa alkoon, ei sulla ole mitään mahkuja. Viina voittaa aina ja sen miehen on ite tajuttava hakeutua hoitoon, a-klinikalle tai muualle. Älä vaan pilaa elämääs ja ota sitä takaisin! Sun sanomises ei sitä miestä auta, parhaiten sitä autetaan antamalla sen vajota pohjalle. Tylyä mutta totta.
Älä vaan ota taas juoppoa takaisin. Olen itse elänyt 15 vuotta alkoholistin kanssa, 3 lasta ja velkahelvetti suhteesta jäljellä. Mieheni on tuurijuoppo, oli 2 vuotta niin että sai minut uskomaan "parantumiseen" ja ottamaan ison lainan. Vuosi tuosta hän repsahti ja nyt on jättänyt työnsä. Tässä nyt eletään kädestä suuhun minun pienillä tuloilla ja yritän selvitä laskuista. Rakkautta/luottamusta ei jäljellä, eikä halua enää yrittää suhteen ylläpitoa. Odotan vain että hän lähtisi eikä tulisi enää takaisin.
Voimia sulle!