Ykköset ovat

luettuani tätä palstaa huomasin että suurimman huomion on saanut aina otsikolla 'kakkoset ovat..'
kakkosetkin ovat kuitenkin ihmisiä siinä kuin ykkösetkin joten ei kai kakkosia olisi ilman ykkösiä??
11892
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

Ovatko "kakkoset" tai sivusuhteet olemassa "ykkösten" ansiosta? En nyt aivan ymmärtänyt...

Äänestä

Ei voi muuta sanoa kuin voi voi... En tiedä miksi nämä kakkoset luulevat olevansa paljon parempia kuin ykköset. Valitettavasti jokaiseen suhteeseen tulee se arki vastaan ennemmin tai myöhemmin ja sitten ei se kakkonenkaan ole niin ihana miltä ensin vaikutti.
Yleensä se on niin että miehet "haukkuu" vaimot ettei ne ymmärrä mitään, ei tee mitään, seksiä ei ole ollut pitkään aikaa ym. ja tietysti nämä kakkoset uskoo heti kaiken ja ovat niin ymmärtäväisiä etten minä koskaan niin tekisi ja seksiä sais niin paljon kun haluaa ym.
En voi ymmärtää miksi jonkun pitää välttämättä saada se varattu kun on niin paljon sinkkujakin tarjolla. Ei tulisi mieleenkään alkaa mihinkään varatun miehen kans vaikka olis kuinka ihana ja se "ainut ja oikea", mutta nykyjään ajatellaan vain itseä ja periaatteella kaikki mulle nyt ja heti.
Hyvää kevään jatkoa kaikille pareille ja sinkuille !

Äänestä
  • En itsekään tajua, miksi juuri pitää saada se varattu mies. Onko se oikeasti niin? Vamppaako ne toiset meidän miehet ja naiset?

    Miksi varatut hakee kakkosia, kolmosia yleensä muita?

    Itseä on jo jonkin aikaa piirittänyt varattu mies, juuri valitellen oman vaimon huonoutta. Minä olen niin hänen tyyppiään. Ei tulisi mieleenkään langeta tuohon, on ehdotellut kaikenlaista.

    Eli tästäkö kaikki pettäminen on kiinni? Maaliskuun mouruavat kollit on ajettava tiehensä. Meillä naisila on valta kaikkeen? Me hallitsemme miehen mielen? Me voimme särkeä toisen liiton ja kodin? Viedä lapsilta isän? Mies hyppää käskystä, kysyy vielä hypätessään, kuinka korkealle?

    Sillä todella, miehiltä ei tarvitse kinuta mitään, vain suostua, jos mieli tekee.

    IHANAA OLLA NAINEN! IHANAA VALTAA!

    Äänestä

  • Merkkari kirjoitti:

    En itsekään tajua, miksi juuri pitää saada se varattu mies. Onko se oikeasti niin? Vamppaako ne toiset meidän miehet ja naiset?

    Miksi varatut hakee kakkosia, kolmosia yleensä muita?

    Itseä on jo jonkin aikaa piirittänyt varattu mies, juuri valitellen oman vaimon huonoutta. Minä olen niin hänen tyyppiään. Ei tulisi mieleenkään langeta tuohon, on ehdotellut kaikenlaista.

    Eli tästäkö kaikki pettäminen on kiinni? Maaliskuun mouruavat kollit on ajettava tiehensä. Meillä naisila on valta kaikkeen? Me hallitsemme miehen mielen? Me voimme särkeä toisen liiton ja kodin? Viedä lapsilta isän? Mies hyppää käskystä, kysyy vielä hypätessään, kuinka korkealle?

    Sillä todella, miehiltä ei tarvitse kinuta mitään, vain suostua, jos mieli tekee.

    IHANAA OLLA NAINEN! IHANAA VALTAA!

    Se on hiukan pelottavakin ajatus, että miehen sukupuoliviettillä on niin paljon valtaa miehen ajatusmaailmaan, että himot ja rakkaudet menee iloisesti sekaisin.
    Monesti sanotaan, että miestä ei voi viedä jollei se itse sitä halua. Haluaahan se mies seksiä jos sitä tarjotaan, varsinkin jos kotona on "kuivempi kausi", mutta miehet erottuu marjanpoimijista siinä kuka syöttiin tarttuu ja kuka ei.
    Ihan kokonaan en niitä kakkosia päästäisi pälkähästä. Siinä vaiheessa kun mies rehellisesti kertoo olevansa varattu ja isä on se kakkonen yhtä syntinen kuin mieskin jos jatkaa juttua.

    Äänestä

  • CaraMelli kirjoitti:

    Se on hiukan pelottavakin ajatus, että miehen sukupuoliviettillä on niin paljon valtaa miehen ajatusmaailmaan, että himot ja rakkaudet menee iloisesti sekaisin.
    Monesti sanotaan, että miestä ei voi viedä jollei se itse sitä halua. Haluaahan se mies seksiä jos sitä tarjotaan, varsinkin jos kotona on "kuivempi kausi", mutta miehet erottuu marjanpoimijista siinä kuka syöttiin tarttuu ja kuka ei.
    Ihan kokonaan en niitä kakkosia päästäisi pälkähästä. Siinä vaiheessa kun mies rehellisesti kertoo olevansa varattu ja isä on se kakkonen yhtä syntinen kuin mieskin jos jatkaa juttua.

    Tai jos vaikka kertookin, ja nainen ei halua kakkoseksi, vaan panon, ei muuta, sen jälkeen ei halua kuulla miehestä mitään. Ei sen naisen tartte käydä parisuhdeterapiassa sen jälkeen, eikä tuntea syyllisyyttä mistään.

    Itselle sattui yhden tapauksen jälkeen näin: että otin yöksi miehen, en kysellyt hänen taustaa, koska oli hyvännäköinen, mutta aika tyhjäpäinen. Oli keskitasoinen akti, eikä sitten aamulla ollutkaan mitään puhuttavaa, joten ulos.
    Parin päivän päästä soitti mies (se oli saanut minun numeron osoitteen perusteella, kuvitelkaa mitä salapoliisityötä...!),kertoi että vaimo haluaisi kysyä minulta paria kysymystä. Löin luurin kiinni, laitoin kyseisen numeron estoon.
    Ei minun sinkkuna tartte selitellä!
    Lihatiskiltä valitessani pihviä uskon, että se pihvi haluaa tulla ostetuksi, koska on tarjolla. En ala kysellä, että onko tuo vain näyte. Sama koskee miehiä... =)

    Äänestä

  • Tietämättömän Välinpitämätön kirjoitti:

    Tai jos vaikka kertookin, ja nainen ei halua kakkoseksi, vaan panon, ei muuta, sen jälkeen ei halua kuulla miehestä mitään. Ei sen naisen tartte käydä parisuhdeterapiassa sen jälkeen, eikä tuntea syyllisyyttä mistään.

    Itselle sattui yhden tapauksen jälkeen näin: että otin yöksi miehen, en kysellyt hänen taustaa, koska oli hyvännäköinen, mutta aika tyhjäpäinen. Oli keskitasoinen akti, eikä sitten aamulla ollutkaan mitään puhuttavaa, joten ulos.
    Parin päivän päästä soitti mies (se oli saanut minun numeron osoitteen perusteella, kuvitelkaa mitä salapoliisityötä...!),kertoi että vaimo haluaisi kysyä minulta paria kysymystä. Löin luurin kiinni, laitoin kyseisen numeron estoon.
    Ei minun sinkkuna tartte selitellä!
    Lihatiskiltä valitessani pihviä uskon, että se pihvi haluaa tulla ostetuksi, koska on tarjolla. En ala kysellä, että onko tuo vain näyte. Sama koskee miehiä... =)

    Jos ei kerro niin silloin ei tietenkään se "kakkonen" voi tuntea syyllisyyttä...ei vaikka kertoisi jälkeenpäin jos nainen ei muuta miehen kanssa halua kuin sen yhden kerran.
    Mutta jos mies etukäteen kertoo ja vaikka kyseessä olisi vain yksi kerta on nainenkin syntinen, koska ei tarvita kuin se yksi kerta ja perheonni on "raiskattu".
    Itse en ainakaan suostuisi olemaan outojen ihmisten parisuhteen rikkoja vain seksin takia. Kyllä miehellä pitää sen verran olla selkärankaa että katkaisee itse parisuhteensa eikä hae "sijaissyyllistä" toisesta naisesta.

    Äänestä

  • CaraMelli kirjoitti:

    Jos ei kerro niin silloin ei tietenkään se "kakkonen" voi tuntea syyllisyyttä...ei vaikka kertoisi jälkeenpäin jos nainen ei muuta miehen kanssa halua kuin sen yhden kerran.
    Mutta jos mies etukäteen kertoo ja vaikka kyseessä olisi vain yksi kerta on nainenkin syntinen, koska ei tarvita kuin se yksi kerta ja perheonni on "raiskattu".
    Itse en ainakaan suostuisi olemaan outojen ihmisten parisuhteen rikkoja vain seksin takia. Kyllä miehellä pitää sen verran olla selkärankaa että katkaisee itse parisuhteensa eikä hae "sijaissyyllistä" toisesta naisesta.

    Varatut miehet ja naiset metsästäessään uutta syliä, kuuntelijaa ja ymmärtäjää, yleensä pyrkivät vain irti huonosta suhteesta sen toisen avulla. Olen todellakin sitä mieltä, ettei hyvästä liitosta toinen osapuoli lähde etsimään hetkenkään seksuaalista nautintoa. Eikä se tarkoita sitä, etteikö suhteessa voisi olla ongelmia, niitähän on jokaisessa suhteessa, mutta jokin toimii riittävän hyvin ettei tilannetta pidä paeta toisen syliin. Pakeneminen on epätoivoista ja epäreilua, kaikilla vain ei ole keinoja tavoittaa toista päästäkseen samalle sivulle suhteessa. Joskus tällaisessa jumitilanteessa kuulee kyllä jonkun seikkailujensa kautta löytäneen uudenkin rakkauden, jossa vuorovaikutus toimii täysin eri pohjalta (enkä tarkoita fyysistä vuorovaikutusta) ja saattaa syntyä jotain kestävääkin, tämä kuitenkin riippuu siitä, kuinka pitkään solmutilanne omassa suhteessa on jatkunut ja kuinka pitkälle paennut on ajatuksissaan edennyt erotyöskentelyssä. Muutenhan nämä pakosuhteet ovat vain irtiotto vanhasta, keino päästä vapauteen, johon ilman tukea ei pysty.

    Äänestä

  • usein kyse kirjoitti:

    Varatut miehet ja naiset metsästäessään uutta syliä, kuuntelijaa ja ymmärtäjää, yleensä pyrkivät vain irti huonosta suhteesta sen toisen avulla. Olen todellakin sitä mieltä, ettei hyvästä liitosta toinen osapuoli lähde etsimään hetkenkään seksuaalista nautintoa. Eikä se tarkoita sitä, etteikö suhteessa voisi olla ongelmia, niitähän on jokaisessa suhteessa, mutta jokin toimii riittävän hyvin ettei tilannetta pidä paeta toisen syliin. Pakeneminen on epätoivoista ja epäreilua, kaikilla vain ei ole keinoja tavoittaa toista päästäkseen samalle sivulle suhteessa. Joskus tällaisessa jumitilanteessa kuulee kyllä jonkun seikkailujensa kautta löytäneen uudenkin rakkauden, jossa vuorovaikutus toimii täysin eri pohjalta (enkä tarkoita fyysistä vuorovaikutusta) ja saattaa syntyä jotain kestävääkin, tämä kuitenkin riippuu siitä, kuinka pitkään solmutilanne omassa suhteessa on jatkunut ja kuinka pitkälle paennut on ajatuksissaan edennyt erotyöskentelyssä. Muutenhan nämä pakosuhteet ovat vain irtiotto vanhasta, keino päästä vapauteen, johon ilman tukea ei pysty.

    Onkohan tässä ajattelussa vastaus kaikkiin ongelmiin ihmisen elämässä? Voidaanko ajatella niin, että ympäröivät olosuhteet pitävät ihmisen onnellisena ja tyytyväisenä niin, että hän toimii "oikein"? Tavallaan ihminen on siis olosuhteiden uhri. Kun jokin ympärillä muuttuu, muuttuu toimintakin. Tällöinhän vastuu ihmisten valinnoista ja teoista ei ole ihmisellä itsellään, vaan ympäristöllä. Voiko olla näin?



    On siis ihmisen ulkopuolella oleva voima, joka ohjaa toimintaa. Mistä se ulkopuolinen voima syntyy? Mikä/kuka sen rakentaa?



    Tässä kohden sitten vastuu onkin yllättäen sitten ihmisellä itsellään. Miksi tasapainoinen ja hyvä suhde ei nyt mahdollista toisen tavoittamista?

    Miksi ihmissuhteet näyttävät olevan ainoa asia, jossa niin kovin mielellämme siirrämme vastuun toiminnasta ja ajattelusta ympäröivän maailman, olosuhteiden syyksi? Onko ihmiselle liian kova pala myöntää IHMISSUHTEIDEN kohdalla se, että MINÄ rakennan tätä suhdetta. MINÄ teen tietoisia valintoja kuinka missäkin tilanteessa toimin. Vähän olisi outoa, jos ylinopeudesta sakotettava vaatisi, että itseasiassa sakkolappu kuuluu sille hitaalle autolle, jonka hän ohitti. Ylinopeuttahan ei olisi tullut ilman sitä hidasta autoilijaa, jonka joutui ohittamaan. Näinhän me emme toimi. Tässä ja vastaavanlaisissa tilanteissa osaamme kyllä nähdä omat mahdollisuutemme tehdä valintoja.

    Olemme myös kovin tarkkoja siitä, että meillä on vapaat vaalit; saamme valita ketä äänestämme. Samoin meillä on vapaus valita olemmeko kenties vegaaneja vai emme. Äänekkäästi huudamme oikeuksiamme toteuttaa omaa tahtoamme ja oikeutta omiin valintoihin ja perustelemme sitä täysin subjektiivisin argumentein. Miksi siis ihmissuhteissa sysäämme tämän oikeuden ja vastuun abstraktille ulottuvuudelle, suhteelle? Tai ehkä pitäisi kysyä, miksi emme salli omista valinnoista ja teoista ympäristön ja muiden ihmisten syyttämistä joka tilanteessa?

    Äänestä

  • eletään? kirjoitti:

    Onkohan tässä ajattelussa vastaus kaikkiin ongelmiin ihmisen elämässä? Voidaanko ajatella niin, että ympäröivät olosuhteet pitävät ihmisen onnellisena ja tyytyväisenä niin, että hän toimii "oikein"? Tavallaan ihminen on siis olosuhteiden uhri. Kun jokin ympärillä muuttuu, muuttuu toimintakin. Tällöinhän vastuu ihmisten valinnoista ja teoista ei ole ihmisellä itsellään, vaan ympäristöllä. Voiko olla näin?



    On siis ihmisen ulkopuolella oleva voima, joka ohjaa toimintaa. Mistä se ulkopuolinen voima syntyy? Mikä/kuka sen rakentaa?



    Tässä kohden sitten vastuu onkin yllättäen sitten ihmisellä itsellään. Miksi tasapainoinen ja hyvä suhde ei nyt mahdollista toisen tavoittamista?

    Miksi ihmissuhteet näyttävät olevan ainoa asia, jossa niin kovin mielellämme siirrämme vastuun toiminnasta ja ajattelusta ympäröivän maailman, olosuhteiden syyksi? Onko ihmiselle liian kova pala myöntää IHMISSUHTEIDEN kohdalla se, että MINÄ rakennan tätä suhdetta. MINÄ teen tietoisia valintoja kuinka missäkin tilanteessa toimin. Vähän olisi outoa, jos ylinopeudesta sakotettava vaatisi, että itseasiassa sakkolappu kuuluu sille hitaalle autolle, jonka hän ohitti. Ylinopeuttahan ei olisi tullut ilman sitä hidasta autoilijaa, jonka joutui ohittamaan. Näinhän me emme toimi. Tässä ja vastaavanlaisissa tilanteissa osaamme kyllä nähdä omat mahdollisuutemme tehdä valintoja.

    Olemme myös kovin tarkkoja siitä, että meillä on vapaat vaalit; saamme valita ketä äänestämme. Samoin meillä on vapaus valita olemmeko kenties vegaaneja vai emme. Äänekkäästi huudamme oikeuksiamme toteuttaa omaa tahtoamme ja oikeutta omiin valintoihin ja perustelemme sitä täysin subjektiivisin argumentein. Miksi siis ihmissuhteissa sysäämme tämän oikeuden ja vastuun abstraktille ulottuvuudelle, suhteelle? Tai ehkä pitäisi kysyä, miksi emme salli omista valinnoista ja teoista ympäristön ja muiden ihmisten syyttämistä joka tilanteessa?

    Onkohan kyse siitä, että rakkaus on abstraktia, eikä jokaisella ole eväitä sitä vaalia? Jos ei ole keinoja tavoittaa toista parisuhteessa, eiköhän kysymys ole silloin niin pahasta kumpaakin parisuhteen osapuolta koskevasta vuorovaikutuksen ongelmasta, että ulkopuolinen apu on ainoa, mikä voi tilanteen selkeyttää. Valitettavan usein parisuhteessa ei ymmärretä, että ammattiauttajaa tarvittaisiin irtosuhteen sijaan... Ja miksi ei ymmärretä? Koska ollaan niin pettyneitä, loukkaantuneita, turhautuneita, vihaisia ja täynnä itseoikeutusta hakea helppoa ulospääsyä siitä ihmisestä, jonka seurassa kaikki tämä negatiivisuus lyö päälle... ymmärtämättä, että oma itse on toinen kaiken sen negatiivisuuden luoja. PARISUHDETERAPIAAAAAAAAAA!!! Jatkaakseen tai lopettaakseen, käyttäkää ihmiset parisuhdeterapiaa, jos haluatte olla toistamatta aina samoja virheitä uudelleen.

    Äänestä

  • vaikeaa kirjoitti:

    Onkohan kyse siitä, että rakkaus on abstraktia, eikä jokaisella ole eväitä sitä vaalia? Jos ei ole keinoja tavoittaa toista parisuhteessa, eiköhän kysymys ole silloin niin pahasta kumpaakin parisuhteen osapuolta koskevasta vuorovaikutuksen ongelmasta, että ulkopuolinen apu on ainoa, mikä voi tilanteen selkeyttää. Valitettavan usein parisuhteessa ei ymmärretä, että ammattiauttajaa tarvittaisiin irtosuhteen sijaan... Ja miksi ei ymmärretä? Koska ollaan niin pettyneitä, loukkaantuneita, turhautuneita, vihaisia ja täynnä itseoikeutusta hakea helppoa ulospääsyä siitä ihmisestä, jonka seurassa kaikki tämä negatiivisuus lyö päälle... ymmärtämättä, että oma itse on toinen kaiken sen negatiivisuuden luoja. PARISUHDETERAPIAAAAAAAAAA!!! Jatkaakseen tai lopettaakseen, käyttäkää ihmiset parisuhdeterapiaa, jos haluatte olla toistamatta aina samoja virheitä uudelleen.

    kakkoset uskottelee itselleen ja toisille että kuinka he täysin omasta halusta ovat kakkosia, sitten he kehuvat kuinka on ihanaa saada parhaat asiat päältä, jne.
    kyllä tosiasia on että kakkoset ovat niitä suurimpia luusereita, edes mies ei ole niin suuri luuseri, kuin kakkosnainen, nimittäine ei se ole hölmö, joka pyytää, vaan se joka ANTAA.
    miehet käyttävät kakkosia häikäilemättömästi hyväkseen. He käyvät näitä omasta mielestään täydellisiä olentoja panemassa, mutta vaimo (ykkönen) on se jonka kanssa jaetaan elämän ilot ja surut, lasten kasvatus, arki.
    kakkoset on luusereita!

    Äänestä

  • uskottelee kirjoitti:

    kakkoset uskottelee itselleen ja toisille että kuinka he täysin omasta halusta ovat kakkosia, sitten he kehuvat kuinka on ihanaa saada parhaat asiat päältä, jne.
    kyllä tosiasia on että kakkoset ovat niitä suurimpia luusereita, edes mies ei ole niin suuri luuseri, kuin kakkosnainen, nimittäine ei se ole hölmö, joka pyytää, vaan se joka ANTAA.
    miehet käyttävät kakkosia häikäilemättömästi hyväkseen. He käyvät näitä omasta mielestään täydellisiä olentoja panemassa, mutta vaimo (ykkönen) on se jonka kanssa jaetaan elämän ilot ja surut, lasten kasvatus, arki.
    kakkoset on luusereita!

    et kakkonen haluaa sen luuserimiehen kokonaan itselleen? mä en ainakaan halua muuta kuin ihanaa seksiä!! sitä paitsi varattu mies on 'turvallinen' koska ei ole heti tunkemassa jalkaansa ovenrakoon ;) eli mä saan pitää oman sinkkuelämäni ja nauttia säännöllisestä taivaallisesta seksistä!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


ja niin edelleen kirjoitti:

luettuani tätä palstaa huomasin että suurimman huomion on saanut aina otsikolla 'kakkoset ovat..'
kakkosetkin ovat kuitenkin ihmisiä siinä kuin ykkösetkin joten ei kai kakkosia olisi ilman ykkösiä??

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu