enpä nyt oikein tiedä mille palstalle tämä kuuluisi, mutta tällaista nyt kysyisin:
Olen huomanut että minua itse asiassa pelottavat itseäni (paljon)isommat miehet. Itse alle 160 ja alle 50kg, ei erityisen pieni, mutta kuitenkin. tämä asia häiritsee minua mutten oikein tiedä miten suhtautua siihen. Erityisesti mikäli en vielä tunne miestä niin oloni on hieman vaivautunut ja tunnen itseni fyysisesti jotenkin mitättömäksi. En itse pidä tästä ja vakuutan itselleni ettei noin pitäisi nykymaailmassa (nythän ei sentään luolamiehiä ole) tuntea, mutten oikein voi sille mitään. miehistä ei muuten ole mitään huonoja kokemuksia (vaikkapa väkivaltaa, yms)
Onko täällä ketään (naista) joka tuntisi samoin? Entäs miehet, oletteko törmänneet tällaiseen koskaan?
Olen huomanut että minua itse asiassa pelottavat itseäni (paljon)isommat miehet. Itse alle 160 ja alle 50kg, ei erityisen pieni, mutta kuitenkin. tämä asia häiritsee minua mutten oikein tiedä miten suhtautua siihen. Erityisesti mikäli en vielä tunne miestä niin oloni on hieman vaivautunut ja tunnen itseni fyysisesti jotenkin mitättömäksi. En itse pidä tästä ja vakuutan itselleni ettei noin pitäisi nykymaailmassa (nythän ei sentään luolamiehiä ole) tuntea, mutten oikein voi sille mitään. miehistä ei muuten ole mitään huonoja kokemuksia (vaikkapa väkivaltaa, yms)
Onko täällä ketään (naista) joka tuntisi samoin? Entäs miehet, oletteko törmänneet tällaiseen koskaan?
Vastaukset 101
Vanhimmat
Minulla taas on asia niinpäin, etten laske oikein edes mieheksikään muita kuin isot ja rotevat miehet. Ei vaan muut sytytä. Joskus kun olen ajatellut, että minkähänlaista olisi olla vaikka sängyssä pienen miehen kanssa, niin ajatus ihan inhottaa, ei edes huvita, vaan puistattaa. En minä tietoisesti ja tarkoituksella niin ajattele, mieltymykseni vaan jostain syystä sattuvat olemaan sellaiset.
Voi kun löytäisi sellaisen ihanan kaapin kokoisen körilään ihan ikiomaksi!:D
Iso mies voi heittää tollaisen kirpun seinälle yhdelläkin kädellä, joten kannattaa valita kumppani tarkkaan.
Olen huomannut että jotkut naiset on oikeeasti niin herkkiä, että pelkäävät kaikkea.
Jopa silloin kuin ei ole aihetta.
Vaikka mies olis kuinka kiltisti niin ne on silti kuin haavanlehti.
Jos nainen on pieni ja ujo,
niin huh.
on melkein jokanaisen perisynti :-( Kaikkea mahdollista ja mahdotonta pitää pystyä hallitsemaan ja kontrolloimaan ja niissä tapauksissa missä se ei ole mahdollista aletaan sit pelkäämään.Meinasin tipahtaa tuolilta kun kuulin et jotkut (99% todennäköisyydellä naiset) oli raahanneet lintuinfluenssan pelossa 10v uskollisesti palvelleita ja sylissä kehränneitä kattejaan eläinlääkärille piikille :-) Tai että kuljetusalan lakon alla ihmiset (suurin osa naisia) oli hamstrannut kauppojen tiskejä tyhjiksi vessapaperista yms. talous,-ruokatavaroita.
Massoja on aina hallittu ja tullaan myös vastedes hallitsemaan pelolla,jenkeissä tämä on ollut arkipäivää jo kymmeniä vuosia ja Suomihan on yks maailman pahimmista pikku-jenkkilöistä,pelottavaa ajatella että Suomesta löytyy ihmisiä joihin sama paska uppoaa kuin kuuma veitsi voihin.
Kun apteekkariliiton puheenjohtaja kertoo reseptivapaiden lääkkeiden kaupan vapauttamisen olevan hänen mielestään huono idea siks koska hän on huolissaan kuluttajien turvallisuudesta ja palvelutasosta niin varmasti joku tollo sen myös uskoo,eikait hän muuten vaivautuis edes selittään moista paskaa.Muakin alkaa kohta pelottaan,nimittäin ihmisten yksinkertaisuus ja asioiden pureksimatta nieleminen mitään koskaan kyseenalaistamatta.
Olen hyvinkin samoissa ajatuksissa noista asioista, jotk otit esiin, Yrmio, mut terota vielä vähän sun pointtia suhteessa tän a.p.n kysymykseen. :)
lähteä vähän mopo käsistä :-( Pointti oli se et fyysisesti tarpeeks iso mies voi tuoda sellasen 'hallitsemattomuuden' ja pleon tunteen joillekki naisille koska jos hän päättää tehdä jtn. niin naisella ei oo siihen mitään sanomista ainakaan fyysiseltä kannalta ajateltuna.Tosin eipä kyllä oo vähän pienemmänkään miehen kanssa mut ehkä se kumpuaa jostain ailitajunnan syövereistä että mitä isompi mies,sitä pahempaa jälkeä hän voi suuttuesaan saada aikaan.
Toisaalta joillain naisilla taas on aivan järjetön luotto siihen ettei mies tee heille fyysisesti mitään vaik ois puolet isompi,luoja paratkoon mitä vittuilua oon saanu joskus todistaa kavereiden exien puolelta,en ihmettele hetkeäkään että joillain miehillä vaan niin sanotusti napsahtaa jos sellasta joutuu kuuntelemaan kovinkin usein.
otin tossa just Sirin kirjoitukseen vähän kantaa tähän koko asiaan liittyen. Ei uhka mun mielestä ole mitenkään kokoon sidoksissa. tai ainakin se on enemmän sidoksissa uhkan torjumiseen tai lopettamiseen - mun kokemuksen mukaan. :)
tuokin mitä kirjoitit. Minä esimerkiksi en yleensä pelkää miehiä, vaikka pari kertaa olenkin saanut nuoruusiässä nyrkistä. Kerran meni melkein nenästä rustot, mutta kyseessä olikin katkeroitunut ex-poikaystävä. Yksi heppu (sekin silloinen poikaystävä) ravisteli minua bussipysäkillä ja onneksi ohi ajoi kaksi jostain hengellisestä tapaamisesta (?) tullutta nuorta miestä, jotka poimivat minut siitä kyytiinsä.
Kyllä miehille on yleensä uskaltanut tilanteen sitä vaatiessa soittaa suutakin. Harvoin on kukaan käynyt käsiksi. Ehkä sekin on tyhmänrohkeaa itseluottamusta, mutta toistaiseksi on ollut tuuria.
on yrmio totuuden siemen tuossa päätelmässäsi. Mutta se ei ole totta, etteikö pienikin nainen voisi pärjätä isolle miehelle fyysisesti. Potku (tai isku jos ei ylety potkimaan :) munille vaan ja menox, ei se sen kummosempaa ole.
tulee naisten kumppuun munat edellä :-) Et sä oikeassa tilanteessa pääse tai edes ehdi potkaisemaan munille,fakta juttu.
omakohtaisia kokemuksia vai?
Riippuu tietenkin tilanteesta, että ehtiikö reagoimaan, mutta harvemmin kai naisen kimppuun käydään keskellä kirkasta päivää ihmisjoukossa. Tietysti on se mahdollisuus, että joku hullu tulee ja iskee puukolla selkään, jolloin ei voi puolustautua.
tästä ei ole kuin pari vuotta (?) kun muistaakseni Rovaniemellä oli raiskattu keski-ikäinen nainen keskellä katua. Tosin yöllä, mutta paikalla oli ollut USEITA ihmisiä (myös miehiä), jotka eivät olleet uskaltaneet puuttua asiaan. He olivat vain katsoneet vierestä...
sattuu. Kertoo naisvihasta, ettei tilannetta seuranneet miehet auttaneet sitä naista. Ei tuosta voi muuta päätellä, kuin että he perverssillä tavalla nauttivat asiasta, samaistuivat raiskaajaan.
Viitisentoista vuotta kamppailulajeja harrastaneena ja paljon katuelämää nähneenä voin kertoa, että munille potkiminen ei ole helppo suoritus jos vastapuoli vain yhtään osaa siihen varautua.
Ottakaa ennemmin kosijaa pikkuveikasta kiltisti kiinni ja kääntäkää sitten pari kierrosta myötä(tai vasta-) päivään. Ja nauttikaa efektistä..
;)
Sehän voi pikkuveitikka vaikka innostua tuollaisesta. Ei, ei. Olkapäästä kiinni vaan ja yllättävä&napakka potku killuttimiin. Ei se osaa iso mies odottaa että pikku nainen noinkin päättäväisesti toimisi. ;)
Hyökkääjän taltuttaminen on taitolaji.
Budolajeista löytyy monia helppoja kikkoja, joilla isot ja pienet hyökkääjät saadaan taltutetuksi ilman voimankäyttöä.
Sopivat varsinkin naisille.
Potku munille kuulostaa raflaavalta,
mutta on tyhmää saattaa oma raaja syvälle vihollisen alueelle, kun oivia kohteita on muuallakin.
Jos hyökkääjä saa ylhäällä olevasta jalastasi kiinni, niin yhdellä jalalla pomppiminen ei ole tukeva asento ja olet äkkiä selälläsi ja mahdollisuutesi puolustautua heikkenee oleellisesti.
Jalka on vedettävä nopeasti pois vihollisen alueelta. Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla joitakin kätevämpiä taltuttamiskeinoja. Saiskos vinkkejä? ;)
tapausta: Rovaniemellä joko kolme tai neljä vuotta sitten (kesällä) mies raiskasi ja pahoinpiteli teleskooppipampulla naisen keskustan puistossa. Uskomatonta kyllä tämä tapahtui keskellä päivää ja moni henkilö näki tapauksen.
Muistan sen siksi varsin hyvin, koska olen käyttänyt sitä esimerkkinä ihmisten välinpitämättömyydestä/pelosta mennä auttamaan muita.
Hyvä kysymys miksi ihmiset ei puutu havaitsemaansa väkivaltaan.
Yleisin syy ymmärtääkseni on se että ei halua turpiinsa.
Aina ei voi tietää tappelun taustoja.
Miksi tapellaan, kumpi aloitti, onko ne tuttuja vai tuntemattomia, jne.
Mitä tulee mainittuun Rovaniemen tapaukseen, niin muistaakseni raiskaaja oli aseistettu,
ja tuskimpa monikaan meistä haluaa maistaa kättä pidempää.
Tuossa järkyttävässä tapauksessa tekijä jäi kiinni verekseltään.
Joku silminnäkijä oli soittanut poliisille kännykällä?
en muista enää tarkkaan, koska se oli. Muistan vain lukeneeni siitä.
Uskomatonta ja pelottavaa ajatella joutuvansa samaan tilanteeseen. Ja vieressä seisoisi miehiäkin, jotka eivät auttaisi. Joskus tulee mietittyä, että mihin anarkiaan tässä ollaan ajautumassa...
kerropas aivan oikeasti, mitä tällainen 160-senttinen ja viiskytkiloinen naisihminen tekee, jos vaikkapa joku raavas mies käy kimppuun...
Huutaa apua siinä toivossa, että joku auttaisi?
Hyvä yritys,
mutta en kerro netissä tuollaisia asioita,
jotta niitä ei käytetä naisia vastaan.
auta muuta kuin mennä itsepuolustuskurssille. Jos edes miehet eivät uskalla auttaa puolustuskyvytöntä naista, niin kaipa se on itse osattava auttaa itseään. Ehdotan itsepuolustustaitoa oppiaineeksi peruskoulun tytöille. ;)
Jokainen voi halutessaan opetella kyseisiä taitoja.
Pitää pyrkiä välttämään konfontaatiota, esim juoksemalla karkuun.
Jos tilanteesta ei pääse karkuun, esim on sisätiloissa,
niin itsepuolustuskursseilla kerrotaan keinot.
ainakin se, että olen hyvä juoksija. Jos vain irti pääsee, niin karkuun vain että hippulat vinkuu.
Toisaalta tämä taas rajoittaa naisten elämää, kun pitäisi käytännnössä melkein aina olla lenkkarit jalassa liikkeellä. Avokkaat saa heti jättää nurkkaan, kun niistä ei ole kuin riesaa tositilanteessa (paitsi jos pääsee kopauttamaan piikkikorolla otsaan tai silmään)...
Noh, avokkaat jalassa tulee nyt muutenkin liikuttua vain oman miehen seurassa, ja silloin saa olla rauhassa.
Tosi hyvä idea,
paitsi että kouluista supistetaan kaikkea,
kohta liikuntakin on "valinnaisaihe"
On se ihmeellistä kuinka poikiiin satsataan:
pitää rakentaa jäähalli pieneenkin kuntaan, vaikka se tarkoittaisi sitä että irtisanotaan kouluterveydenhoitajaa, joka johtaa siihen että insesti- ja pedofilia-tapausten havaitseminen viivästyy.
aina joskus usko ihmiskuntaan on aika heikoilla.
Mutta mutta, onneksi kaikki eivät jää sivustakatsojiksi, vaan esim. menevät tarvittaessa väliin ja auttavat muita ihmisiä.
Onhan se rajoittavaa, jos täytyy ajatella, että
- onkohan ravintolassa humalaisia miehiä,
- mitä tapahtuu jos kuljen yksin pimeässä?
- onkohan siellä lenkkipolulla joku itsensäpaljastaja,
- joko se pomo taas yrittää hiplata,
jne
Mutta that's life,
tosiasiat on otettava sellaisina kun ne on,
tulee turvallisempi olo ja pelkää vähemmän kun tunnistaa todelliset vaarat.
että omalla kohdallani suurin pelko tässä mielessä kohdistuu juoksuharrastukseeni. Siellä olen nimittäin aina yksin liikkeellä.
Siitä syystä en koskaan
a) juokse pimeällä
b) juokse sellaisissa paikoissa, joissa ei ole muita ihmisiä lähettyvillä
c) juokse "ipodin" kanssa kuulokkeet korvilla
Mutta tämä on siis aivan totta, että väkivallan pelko rajoittaa naisten elämää enemmän kuin miesten. Turpaansa voi saada mieskin, mutta naisilla on suurempi pelko tulla raiskatuksi.
Kun naiset (ja miehet) ajattelee tyypillistä raiskaajaa heille tulee ensimmäisesä mieleen joku köriläs joka hyppää puun takaa avuttoman naisen kimppuun, jne.
Nämä on myös niitä tapauksia, jotka päätyy lehtiin.
Enemmistönä on kuitenkin sellaiset tapaukset, joissa mies ja nainen tuntevat toisensa entuudestaan,
ja teko tapahtuu paikassa, joka on tekijälle tai uhrille tuttu, siis jonkun kotona.
mutta koska minä olen naimisissa, enkä tapaile vieraita miehiä kotonani, minun pelkoni kohdistuu luonnollisestikin lähinnä niihin juoksulenkkeihin.
Mutta tottahan tuo on. Ja todennäköisesti kaikkia tapauksia ei edes ilmoiteta poliisille, varsinkaan jos kyseessä on joku puolituttu. Naiset turhan usein häpeävät ja syyllistävät osittain myös itseään, koska lähtivät mukaan. Silti "ei" on "ei", ja sitä pitäisi sellaisena kunnioittaa. Myös avioliitossa.
Tunnen ihan samoin. Se on yksi syy, miksi käytän korkokenkiä. Pitkänä tunnen olevani fyysisesti vahvempi. Hölmö homma, tiedän, eihän niitä lihaksia mistään lisää tule, vaikka pituus venyy muutaman sentin.
Täytyy myöntää, etten pidä isoista miehistä juuri tuon syyn takia. He ovat uhkaavia, pelottavia.
Suhtaudun kyllä kaikkiin miehiin pienellä varauksella, koska olen joutunut niin usein inhottavan ahdistelun kohteeksi.
Silti parhaat ystäväni ovat miehiä (alle 180 cm).
että toi on ihan naurettavaa..? Ite oon yli 190cm, iso ja lihaksikas (luonnostani harrastusten vuoksi), enkä oo koskaan ollut paha kellekkään. En ees haasta riitaa (no okei, täällä joskus provosoin) kenenkään kanssa. En ikinä oo lyöny/kuristanu/vääntäny tms. ketään ja voisin lyödä aika ison vedon siitä etten tule niin koskaan tekemäänkään. Korkeintaan puolustaakseni jotakuta heikompaa. Muutaman kerran elämäni aikana olen mennyt väliin pahalta näyttäneisiin tilanteisiin. Päälimmäisenä tulee mieleen kaksi tapausta. Toisessa humalainen "rokkari" hakkasi toisen, "väärää genreä" edustavan hiphopparin päätä katukiviin kapakkaillan päätteeksi. Siinä vaan porukka seisoi vieressä ringissä kun toinen takoo kalloa kiviin. Kukaan ei tehny mitään ennen kuin vedin rokkarin pois päältä. Sitten vasta muut osallistui auttamaan. Hoppariparka ois voinu kuolla tai saada vakavia vammoja. Kenties saikin.
Toinen kerta oli lentokoneessa, kun humalainen isoisä löi(!) tyttärenpoikaansa vessajonossa, kun poika valitti jostakin. Poika oli noin 10-vuotias. Nousin välittömästi paikaltani, kävelin papan luokse laskien käden tämän hartialle (ihan pehmeästi) ja sanoin että sai olla viimeinen kerta kun lyö lasta. Pappa rauhoittui heti.
Isosta koostani on ollut mulle ja muille pelkästään hyötyä. Mun naiskumppanit on aina pitäneet sitä turavllisuutena, ja mielestäni ihan aiheesta. Puukot, pyssyt ja nyrkkiraudat, sekä riidanhalu löytyy lähes aina pienikokoisilta miehiltä. Isona mua tullaan äärimmäisen harvoin haastamaan. Montakaan tapausta en muista matkan varrelta, ja niissäkin olen aina väistänyt ja lähtenyt, tai sitten koettanut sovitella. Ikinä en ole joutunut puolustautumaan, saatikaan hyökännyt kenenkään kimppuun.
Sitäpaitsi, jos joku ihminen haluaa toista vahingoittaa, se harvoin tapahtuu fyysisen ylivoiman *vuoksi*, eikä läheskään aina edes sitä hyödyntäen. Ihminen on kekseliäs ja tapoja on lukemattomia... tyypillisimmin psykologisia.
Olen hyvin selvillä siitä, että isot eivät ole sen vaarallisempia kuin pienet. Jopa päinvastoin niin kuin sanoit.
Kysymyksessä on nimenomaan psykologinen juttu. Järki sanoo toista ja tunteet toista. Mutta järki onkin vallan hyödytön yksinään. Lähes kaikki asiat tapahtuvat tunteen kautta.
Ymmärrän pointtisi ja tuohon on helppo yhtyä. Totuttele silti meihin isoihin, jooko? =) Tiedostaminen on ensimmäinen askel..
Jos olen yksin liikkeellä ja kadulla tulee vastaan miesjoukko, joka valtaa koko jalkakäytävän niin että tuskin ohi mahtuu, niin pelottaa oikeasti. Varsinkin jos ne on nuoria.
Tiedän että julkisella paikalla tapahtuva miehinen väkivalta kohdistuu yleensä miehiin,
mutta perheväkivalta on Suomessa hyvin yleistä.
Tuolla Suomi24 etusivulla on uutinen nuorista miehistä (pojista), jotka ei tee mitään:
ne ei ole koulussa, ei työssä eikä opiskele.
Ne vaan hengaa.
Ja sen huomaa kapakoissa ja kaduilla.
Kaikki miehet on kilttejä eikä kukaan halua vahingoittaa naisia edes vahingossa
lukekaa vaikka tästä
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000015273541
Miten nuo kaksi asiaa liittyvät toisiinsa? Siis kadulla liikkuvat mihet, jotka eivät ole vaaraksi naisille ja toisaalta perheväkivalta? :)
Muistattehan myös, että perheväkivaltaa ei ole ainoastaan se, että mies uhkailee tai lyö? Usein ennen sitä tai siitä riippumatta saattaa tapahtua paljonkin sen vaimokullan toimesta... Ei kylläkään onneksi meillä, eli siihen en tässä viittaa. :-)
kaulin kolahtaa, vai;))
Onhan toki sellaisiakin suhteita, joissa nainen hutkii. Mutta harvoinpa miehet silmä mustana töihin ilmestyvät.
Aggressioita lienee molemmilla, mutta ratkaisevaa on aina se, kumpi käy käsiksi. Ja tosiasia on, että mies saa kyllä pahaa jälkeä aikaan naisen päälle käydessään. Jos taas nainen käy päälle, niin sekään ei missään nimessä ole ok. Mutta yleensä mies voi kuitenkin puolustautua.
Eli yhteenvetona: kumpikaan ei saa käydä käsiksi, mutta ehkä naisilla väkivallan pelko on suurempi, koska he ovat puolustuskyvyttömiä mieheen verrattuna.
että asia käsitetään (naisten taholta) helposti juuri noin: vain käsiksi käyminen on väkivaltaa. Sitäkö mieltä olet?
väkivaltaa on henkistäkin.
Mutta ongelmana on, mihin raja voidaan vetää? Mikä on "tavallista" riitelyä, ja milloin mennään nöyryyttämisen ja henkisen väkivallan puolelle.
Jos fyysisestä väkivallasta puhutaan, raja on helpompi vetää. Silloin kun kosketaan fyysisesti toiseen pahat mielessä, se on väkivaltaa, jos näin karkeasti määritellään.
Mutta miten määritellään henkinen väkivalta ja mihin raja vedetään?
"Silloin kun kosketaan fyysisesti toiseen pahat mielessä, se on väkivaltaa, jos näin karkeasti määritellään."
Juuri tuohonhan monet naiset vetoavat, ja vetävät ukkonsa pinnan äärimmilleen. Minusta se on hirveän surullista, jopa traagista. Monet miehet joutuvat täysin epäinhimillseen tilanteeseen - ensin joutuessaan sietämään pinnansa äärimmilleen psykologisen väkivallan edessä ja sitten tuomioistuimen/yhteiskunnan edessä jos se pinna ei ole enää kestänyt. Esim. kirja/leffa "Juoksuhaudan tie" kuvaa alussaan tätä tilannetta hyvin. Pirullisinta on se, että ilmeisesti monet naiset käyttävät tätä hyväkseen ihan tietoisesti.
Edelleen korostan, että onneksi ei meillä. :) Kyllä meilläkin joskus hampaita kiristellään ja joskus jopa huudetaan - yleisemmin mökötetään, mutta onneksi kenenkään ei tarvitse tässä talossa pelätä tai ahdistua. :)
suhteissa, missä mies hakkaa vaimoaan säännöllisesti asiat voivat olla niinkin päin, että mies saattaa oikein etsimällä etsiä naisesta jotakin vikaa, jotta saisi tekosyyn raivoamiselleen. Nuo naiset, jotka elävät tuollaisissa suhteissa, ovat varmasti jatkuvan pelon alla ja yrittävät välttää ärsyttämästä miestä, jotteivat saisi turpaan. Jostain syystä mies on vihan riivaama, ja purkaa sitä lähimpään kohteeseensa.
Ja ongelma on ilman muuta vakava. En lainkaan vähättele sitä! Mutta en puhunut nyt siitä, vaihdoit puheenaihetta. :) Puhuin aivan toisesta asiasta, jonka sitäpaitsi väitän olevan PALJON laajemman (lukumääräisesti), kuin hakkaavat miehet. Ainakin Nyky-Suomessa. Silti, ettei tule vahingossakaan väärinkäsityksiä: yksikin hakkaava äijä on ilman muuta liikaa! Mutta niin on yksikin tyrannisoiva muijakin ;)
On huomattu joo kuinka pitkät ja isot aikuiset miehet oikein hakeutuu nuorten naisten / tyttöjen seuraan ja ollaan sitten niin "kaveria",
vaikka kaikki näkee, että niiden kannattais pysyä ihan omassa porukassa.
Kun sana ei mee perille, niin ei siinä muu auta kuin siirtyä itse kauemmaksi.
Mistä aina löytyy noita urpoja, jotka tunkee toisten seuraan väkisin?
vaihtaakin puheenaihetta epähuomiossa. Vaikka toisaalta kyllähän se vihan vallassa oleva mies harjoittaa henkistä väkivaltaa siinä missä fyysistäkin. Mutta totta on tuo, että luultavasti henkistä väkivaltaa sekä naisten että miesten taholta on paljon enemmän kuin fyysistä. Naiset voivat olla varsinkin ns. liian kilteille miehille melko armottomia yrittäessään saada edes jonkinlaista reaktiota aikaan miehessään. Tyranniaa ei tietenkään kenenkään tule sietää. :)
täällä puhuttiin kokoeroista. Tai oikeammin isokokoisista miehistä ja heidän pelottavuudestaan, jota jotkut kokevat. :)
Ikäeroasiat ja lähestymskiellot käsitellään eri luukulla, miss. :)
You got that right! =)
Hyvvää yötä.
Just näin se menee, että vääryydelle löydetään aina jostain kummasta oikeutus. Meinasin ihan mennä itekkin lankaan! :)
Sanoit: "Naiset voivat olla varsinkin ns. liian kilteille miehille melko armottomia yrittäessään saada edes jonkinlaista reaktiota aikaan miehessään."
Huomasitko? Mies on siis ollut liian kiltti ja reagoimaton, jos naisella on ollut "syytä" olla "armoton" (henkisessä väkivallassaan)... Eli vastaavasti, jos mies on saanut oikeutuksen nyrkiniskuunsa, nainen on ärsyttänyt häntä, näinkö? ;)
tapauksessa väkivalta ole oikeutettua! :)
Noissa on kyllä yhdistävä tekijä; liian kiltti mies tai nainen löytää varmaankin parikseen juuri sellaisen tyrannoivan ihmisen, joka käyttää häntä kynnysmattonaan.
Öitä ja kauniita unia!
Katopas tuonne ylös,
aloittaja on otsikoinut viestinsä PELKÄÄMINEN
Unohditko jo mistä lähettiin?
Jos sulla ei ole hajuakaan siitä miksi naiset pelkää miehiä, niin sulla on paljon opittavaa.
Mielenkiintoista tietää, että sulla on ensi käden tietoa lähestymiskiellosta.
No tuohonpa tuskin kannattaa mitään fksua sanoa - hukkaan menis :)
Ihan sen verran vaan, että kannattaa lukea myös ihmisten tektit. Ei pelkästään otsikoita, jotka saattavat joskus johtaa hätäisen lukijan harhaan. Mutta ei se mitään, ei se ole niin vakavaa. :) Ja lähestymsikelloista mulla ei oikeastaa ole paljoakaan tietoa. Tai no on ihan vähän entisen työn kautta päivystyspoliklinikalta.
Nainen (miksei mieskin) joka on kerran (tai monta kertaa) raiskattu pelkää tilanteissa jotka jotenkin laukaisevat jonkin signaalin ao. vaarasta.
Pelko laukeaa tahtomatta, vaistomaisena, ja usein ilman että pelkääjä osaa sanoa mikä tilanteessa tai miehessä (miehissä) sen signaalin laukaisee (se voi olla koko, ulkonäkö, käytös, tilanne, tila jne.) - todellista vaaraa ei siis aina tarvitse olla.
Raiskauksia tapahtuu myös avioliittojen/suhteiden ulkopuolella. Useimmiten uhrilla ei ole mitään aavistusta tai osallisuutta raiskaustilanteen syntyyn. Raiskaus voi olla uhrin ensimmäinen seksuaalinen kokemus, uhri voi olla minkä ikäinen hyvänsä - myös lapsi tai nuori. Se miten uhri käyttäytyy raiskaustilanteessa riippuu persoonallisuudesta ja kasvatuksesta. Jotkut taistelevat vastaan ja yrittävät kaikin keinoin paeta, jotkut lamaantuvat pelosta ja tulevat toimintakyvyttömiksi - osa menee täydelliseen shokkiin. Paljolti kysymys on myös kuolemanvaaran ja kuolemanpelon kokemuksesta, joka on valtava stressireaktio elimistölle.
Tajunnantasolla on oma merkityksensä, uhri voi olla fyysisesti pahoinpideltynä raiskauksen aikana osittain tai kokonaan tajuton tai alkoholin vaikutuksen alaisena tajunnan taso voi olla laskenut. Taistelevakin uhri voi kärsiä tappion. Kummallakin tavalla käyttäytyvä uhri saattaa myös kuolla raiskaustilanteessa tai sen jälkeen raiskaajan toimesta.
Ihmisellä voi olla myös atavistinen (sukupolvelta toiselle siirtynyt) pelko esim. isokokoisia miehiä kohtaan. Jos äidillä esim. on pelkoja isoja miehiä kohtaan jostain syystä, lapsi voi oppia tämän pelon tiedostamattomasti äidin käytöksen kautta. Aikuisena lapsella onkin sitten ehkä eräänä ominaisuutena pelko isokokoisia miehiä kohtaan, jonka syytä hän ei ehkä itse tiedä tai tiedosta. Ukkosenpelkokin ja käyttäytyminen ukkosilman vallitessa on useimmiten opittua.
Summa summarum: ukkosta ja raiskaajia on tietysti syytä pelätäkin!
Oikeastaan vääryydelle ei löydetä oikeutusta, vaan tekojen takana on yleensä joku selitys joka kertoo miksi toimitaan kuten toimitaan. Tekoon johtaneiden syiden/ teon ymmärtäminen ei tarkoita samaa kuin sen hyväksyminen.
Toiseksi, käytit itse aiemmin samaa argumentaatioita "oikeutuksesta" kun vetosit naisten harrastamaan henkiseen väkivaltaan, jonka seurauksena mies napsahtaa ja lyö.
kyse on nyt näkökulmaerosta. Olen periaatteessa samaa mieltä kanssasi siitä mitä sanoit vääryydesta ja sen oikeutuksesta vs. teosta ja selityksestä.
Niinhän se on; tekoa ei tarvitse hyväksyä vaikka sen voi jonkun henkilön (inhimillisen) logiikan mukaan ymärtää. Juuri siihen (subjektin) ymmärtämiseen pyrinkin sanoessani mm.
"Monet miehet joutuvat täysin epäinhimillseen tilanteeseen - ensin joutuessaan sietämään pinnansa äärimmilleen psykologisen väkivallan edessä ja sitten tuomioistuimen/yhteiskunnan edessä jos se pinna ei ole enää kestänyt."
Ja käyttäessäni sanaa "oikeutus" sanoessani:
"Mies on siis ollut liian kiltti ja reagoimaton, jos naisella on ollut "syytä" olla "armoton" (henkisessä väkivallassaan)... Eli vastaavasti, jos mies on saanut oikeutuksen nyrkiniskuunsa, nainen on ärsyttänyt häntä, näinkö? ;)"
Koetin tulkita vasta-argumentoijani ajatusmallia. Sen verran huolimaton olin, että en huomannut laittaa sanaa sitaatteihin, kuten laitoin sanat "syytä" ja "armoton". Pyydänkin tässä anteeksi holimattomudesta johtunutta epäjohdonmukaisuuttani. :)
Äkkiäpä sinä kimmahdit - turhastako?
Tais osua pahastikin?
Helppo se on esittää symppistä netissä kun emme tiedä koko totuutta.
Tuo sinun hyväksymisen kalastelu vaikuttaa samalta kuin ne tyypit jotka kapakassa tilittää tuntemattomille: "vaimo ei ymmärrä"
Onhan se ikävää jos on vaikeuksia,
mutta syyllinen vaikeuksiin löytyy usein katsomalla peiliin.
Koita ymmärtää, että kaikki naiset ei halua "kahvitella" kanssasi.
Minuakin pelättiin kerran aiheetta, vaikken ole mielestäni vielä edes extra-large (187 cm / 120 kg).
Olin muutama vuosi sitten serkkujeni kanssa kierroksella Tampereella ja loppuillasta päädyimme Sputnikiin Keskustorilla. Lähtiessämme olin nopeampi muita ja kävelin portaat alas ovelle odottamaan muita, mutta kovan lumipyryn takia jäin vielä sisäpuolelle. Olin pukeutunut mustiin kuten useimmiten aina, taisipa olla vielä niitä alkuaikoja kun olin juuri vetänyt pääni kaljuksi. Sisään tulee sellainen pieni, boheemin tai hipin näköinen tyttö ja se pysähtyy mun kohdalleni ja kysyy arkaillen: "Ootsä portsari?" Mä hölmistyn ja soperran jotain että ei kun venaan tässä vaan kavereitani. Tyttö heristää mulle sormeaan ja sanoo "Senkin pelottava mies!" :-)
Bruno
Onkohan tämä joku itsetuntokysymys? Olen sinun kokoisesi, eikä minua ainakaan pelota.
Tosin jos olen jossain tilanteessa, jossa joutuu seisomaan kuin sardiinit purkissa, ja vieressä sattuu seisomaan joku rotevahko mies, niin olen kyllä varuillani. Koska joillakin heistä ei tunnu olevan minkäänlaista käsitystä siitä, kuinka isot jalat heillä on (sori nyt vain isot miehet). Sitten kun lähes satakiloinen mies astuu varpaille tai koko jalkapöydälle, niin kyllä se tuntuu. Ja menee siinä nailonitkin rikki.
Onpa tietenkin.
Pääsit taas kertomaan että olet itse hyvä ja että toisella on huono itsetunto.
Vittu mikä pätijä.
tässäkin nyt ärsyttää? Miksi olen hyvä ja miksi (ja kenellä) toisella on huono itsetunto?
Mahdollisesti sinulla todellakin on huono itsetunto jos tällainenkin ärsyttää?
Kyllä täälläkin tulee joskus vastaan niin huumorintajutonta porukkaa, että ei voi kuin ihmetellä. Mutta sellaista se joidenkin ihmisten elämä on, ainaista kyttäämistä ja v****ilua.
Hellitä hieman, ei näitä asioita niin tosissaan kannata ottaa.
Olen suurikokoinen mies ja minulla on erinomainen itsetunto.
Et tunnu tajuavan edes omien kirjoitustesi sisältöä.
Ressukka.
Kiristä nutturaa ja mene virastoosi takaisin.
kyllä tuntuu, että sinä et ymmärtänyt kirjoitukseni sisältöä. Vai pahastuitko tuosta, mitä sanoin varpaille astumisesta?
Mihin huumorintajusi on hävinnyt?
Tän palstan huumorintajuttomin pätijä tulee saarnaamaan mulle huumorintajusta? Ai nii, mut ethän sä tosikko itse sitä tajua..
Just joo.
En mä jaksa haaskata aikaani suhun. Löytyy täältä mielenkiintoisempaakin porukkaa.
Terve!
se hyvä olla edes jossain asiassa "ykkönen". Kiva kun jaksoit näinkin kauan tuhlata aikaasi minuun.
Kuule, ei kaikkien tarvitse pitää samoista asioista. Eikä kaikilla tarvitse olla samanlainen huumorintaju. Ilmeisestikään et ymmärrä minun huumorintajuani lainkaan, mutta sillehän ei voi mitään. Vinkiksi sinulle jatkoa varten, että kirjoituksissani käytetyt hymiöt tarkoittavat nimenomaan sitä, että sisältö on tarkoitettu herjan heitoksi.
Jos nyt todellakin niiiiiiin verisesti loukkaannuit tuosta jaloille astumisesta, niin onhan se valitettavaa. Siksi minä muuten kirjoitin sinne sulkuihin, että "sori nyt vaan, isot miehet", että kukaan ei siitä hernettä nenään vetäisi. Mutta vastaavanlaiset tilanteet ovat valitettavasti minun kokoiseni ihmisen arkipäivää. Seuraapas muuten joskus jossain "ahtaassa" tilaisuudessa ihmisten jalkoja.
Terve sinullekin! Olisikohan pienen happihyppelyn paikka?
Ja kaikki muutkin kommentistani mahdollisesti Verisesti Loukkaantuneet isokokoiset miehet voivat ilmoittautua täällä.
Tossa on kyllä pointti! Pakko munkin myöntää... =D
Mikäs tää mies(?) oikein on? Pitäiskö sun vähän valottaa meille sun omalaatuista huumoria? Ethän sä ihan tosissaan voi olla kun tollasia heittelet hei camoon..
johtunee ehkä siitä, että jos seisotaan kuin sardiinit purkissa, niin esim. 180-senttinen mies (pidemmästä puhumattakaan) ei välttämättä heti huomaa vieressään seisovaa "rääpälettä", eli jalkoihin joutumisen vaara on aika suuri...
Oliskohan tämä mies kiinnittänyt humionsa alunperin siihen, miten ensimmäisenä ajattelit negatiivisen asian ap:sta (huono itsetunto) - noin yhden lauseen verran. Sitten pääsitkin suvereenisti siirtymään itseesi, itsesi ns kehumiseen (koska sinulla ei ole huonoa itsetuntoa) ja kerroit meille kaikille valaisevasti hienon ja hauskan tarinan itsestäsi, jotta pääsemme sinun valaistuun maailmaasi. Vähän useammalla kuin yhdellä lauseella. Vaikutat itserakkaalta ja itsekkäältä -et suinkaan hyväitsetuntoiselta.
Lisäksi sinulla tuntuu olevan tapana uskoa huonoja tai pahoja asioita ennen kaikkea naisista, siksi että he ovat naisia. Miesten vastauksiin voit sentään heittää vähän flirtiäkin väliin. Vastaat naisille/ oletetuille naisille aggresiivisemmin ja olet kärkäs yhtymään naisia jotenkin kieroina tai vaikeina pitäviin viesteihin.
Vaikutat viestiesi perusteella itserakkaalta sovinisti naiselta.
älä välitä noista skitsoista alteregoista. Ei voi tietää mikä niitä (sitä?) pännii.
että kerrankin tulee perusteluja, eikä vain kommentteja tyyliin "oletpa ällöttävä".
Tuo itsetuntokysymys - ajattelin sitä lähinnä alkuperäisen kirjoittajan ongelman kannalta: "tämä asia häiritsee minua mutten oikein tiedä miten suhtautua siihen." Koska mikäli ei ole sinut itsensä kanssa, oman pienen kokonsa voi kokea ongelmalliseksi. Ja siitä alkuperäisen kohdalla lienee kysymys.
Minun "omakohtainen kokemukseni" oli lähinnä esimerkki siitä, minkälaisissa arkipäivän tilanteissa minä koen asian hankalaksi. Ei muuta. Jos se on narsistista, että olen huolissani sukkahousujeni kohtalosta, niin ajattelemme asiaa eri tavalla.
Toisinaan väitetään, että olisin sovinisti. Toisinaan feministi. Itse asiassa en ole kumpaakaan.
Kommentoin kyllä sekä naisia että miehiä koskevia keskusteluja, mutta valitettavasti mielipiteeni eivät aina vastaa yksiin kaikkien muiden kanssa. Mutta tämähän on vapaa maa, ja kaikilla on onneksi oma mielipiteensä. Kuten sinullakin minusta.
jokaisella on oma elämänsä ja oma elämänkatsomuksensa. Sellaistahan se on, eikä kaikista voi eikä tarvitse tykätä.
Mutta kyllä minä palautteesta pidän, vaikka se olisi negatiivistakin.
No ei tuo nyt aivan pidä paikkaansa mitä kirjoitit. Monessa yh-naisia koskevissa keskusteluissa Pikkunainen on puolustanut yh-äitejä. Samoin jos naisia on huoriteltu tuolla naisten logiikka palstalla.
Tyyli voi kyllä provosoida mutta hän ei esimerkiksi koskaan haistattele kenellekkään.
Hänen huumorintajunsa on ehkä hieman outo.
Sanonpa nyt sitten mäkin.
Siinähän sun ongelmas onkin.
Et tajua sanoneesi mitään väärää.
Vaikka oisitkin oikeassa ap:n itsetunnon suhteen, älykkäämmät tajuavat sentään pitää turpansa kiinni. Tai hoksaavat edes samassa lauseessa olla kehumatta omaansa.
Tuskinpa ketään sun sukkahoususi kiinnostaa.
Ilmeisesti minun huumorintajuni on jotenkin erilaista kuin tällä palstalla kirjoittavilla keskimäärin on.
Sinnehän sitä onkin sitten mukava paeta.
Huumorintajus on varmaan omasta mielestäs vähän meitä muita älykkäämpää?
Entäpäs jos vika onkin kyvyssäs huomioida toisia ihmisiä?
vai oletko sittenkin edelleenkin petunia-täti?
Eikös alkuperäinen juuri miettinyt sitä, että miksiköhän asia on näin? Ja kysellyt muilta pienikokoisilta naisilta, miten asia heidän mielestään on?
Eli mikäli sitten yrittää ehdottaa jotain ratkaisua, eli sitä mitä itse pitää todennäköisenä, niin sekö on sitten mollaamista? Ja vastaavasti omasta tilanteesta esimerkin avulla kertominen on sitten itsensä kehumista? Vai niin...
Mutta hei, kyllä minä ymmärrän sen tosiasian, että kaikki ihmiset eivät ajattele asioita samalla tavalla. Oikeaa ja väärää tapaa kun ei ole olemassa. Yhtä ärsyttää yksi asia ja toista toinen.
Ja tämähän on keskustelupalsta, jossa kukin voi kysellä ja toiset vastata. Kaikkeen ei aina kuitenkaan kannata väen vängällä tulkita jotain negatiivista.
Sama koskee näitä keskusteluja, joissa uskon naisista muka pahaa. Hah! Ei kannata vetää hernettä nenäänsä siitä, jos toteaa jotain tyyliin "valitettavasti sellaisiakin naisia on olemassa, jotka". Kyse on aina yksittäistapauksista, enkä minä ainakaan katso kaikkien yksittäisiä naisia koskevien keskustelujen koskevan minua.
huomioin muut ihmiset, siksihän minä tähänkin keskusteluun alunperin osallistuin. Esitin hänelle sitä ratkaisua, mitä minä pidän todennäköisenä syynä tähän "ongelmaan". Koska minulla on pienikokoisena ihmisenä todellakin omakohtaista kokemusta asiasta, ja sitä minä tällä "pikku tarinallani" yritinkin valaista. En muuta.
Mutta kaikkeenhan voi aina tulkita jotain ylimääräistä, jos haluaa.
nainen ei saa olla järkevä, älykäs, vahva eikä missään nimessä perustella pointtejaan... Joilla kynttilä, kynttilänsä kätkeköön (vaikka vakan alle!) ;)
Pitää olla hiljaa ja puhua vain silloin kun kysytään... ja jos vastaat silloinkaan olet heti pätemässä ;D
Turhaan ehkä tätä sanon mutta sanonpa kuitenkin: jatka valitsemallasi tiellä! Sun huumori uppoo ainakin meikäläiseen kuin kuuma veitsi sulaan voihin :)
osoitettu pikku.naiselle :)
Nuollaan me kaksi (näiden palstojen inhotuimmat superpätijät?) haavojamme yhdessä tuolla saunan takana...
Ja elämä jatkuu;))
ja kaksi vahvaa naista ei tule toimeen keskenään... ei ei! ;)
ps. saunan takana on joo hyvä, sinne ei pienet pojat uskalla tulla. Jos vaikka saavat nekkuunsa siellä :D
Itse olen 190cm yli 100 kiloa. Olen aina pitänyt itseäni normaalikokoisena, en mitenkään isona. Moni on kyllä sanonut että oletpas iso tai jotain tommosta, jä mä siihen että empäs ole vaan ihan normaalikokoinen. Eikä muut ole mielestäni pieniä, en oikeastaan edes ajattele muiden kokoa. Tietysti jos seisoo 160cm naisen vierellä huomaa tuon kokoeron ja ihmettelee että miten toi voi olla noin pieni, kun itse olen normaalikokoinen :).
Sitäpaitsi isommat ukot on yleensä rauhallisia, pienemmät ukot ne pätee ja esittää kovaa jätkää nyrkit pystyssä ja soittaa poskee.
.. ja itse olen keskimääräistä miestä rotevampi, en ole kuitenkaan erityisen pitkä, 182 cm. Tämä nainen on jotain 150-160 cm ja hyvin sirorakenteinen. Mä tunnen itseni sen seurassa hirveen kömpelöks ja isoks. Jospa se tuntee vastaavasti itsensä mun seurassa kovin pieneksi?
Mutta sehän on vaan ihanaa jos nainen tuntee itsensä pieneksi miehen rinnalla. Se on tosi seksikästä.
Voi olla että naisesi tuntee itsensä pikkuruiseksi vierelläsi mutta ei välttämättä. Se on niin henkilökohtainen tuntemus.
Mies on 183 cm ja painaa 110 kg; itse olen 157 cm ja painoo 50kg.
Aluksi tutui että mies on valtavan isokokoinen mutta kun oli pitempään tunnettu niin ei sitä enää huomannut.
Valokuvissa välillä huomaa että ollaanhan me oikeesti aika eri mittasia. Mutta iso mies on seksikäs ja turvallisen oloinen ;)
sillä en osaa ajatella että joku kävisi kimppuun; tai jos yleensä mies, itsenikin kokoinen päälle käy niin en mä osaa puollustautua....
Ja jos joku nainen hyökkää niin vielä huonoommin varmaan mulle kävisi. Siis mulle.
Kerran on keskustassa käynyt sekopää mies takaa kiinni kurkusta, kun työnsi esikoista vaunuissa. Eikä ollut iso mies, vaan huonosti olis voinut käydä ellei muita olis ollut lähellä. Niin se mies oli täsyin tuntematon äijä.
Miks pitäs pelätä koon takia. Tuli vaan mieleen että pelkäätkös enemmän isoja koiria kuin pieniä ?
Kyl ainaki isoja heppoja pelätään enemmän ku pieniä vaik kummatki on voimiltaan ylivertasia.
Isot koiratki pelottaa enemmän ku pienet.
Ei sitä isoa kokoa kannata pelätä ? On kuitenkin usein niin et isot miehet niin kuin allekirjoittanut itsekkin ovat perimmiltään lempeitä ja suvaitsevaisia. Meillä ei ole tarvetta päteä fyysisesti ja ainakin itselläni ei siihen ole edes minkäänlaista halua. Kokoni puolesta minulla ei ole tarvetta vertailla omaa fyysisyyttäni muiden kanssa ja jos sellainen tilanne tulee niin mielummin vaihdan maisemaa.
Kookkaat miehet eivät ole agressiivisia :o)
katuni varrella eräällä naapruilla on Kääpiö-Snautseri (uros). Se on on aina kimpussa, kun ohi kävelee. Haukkuu vimmatusti, ja yrittää joskus jopa purra jos saa siihen tilaisuuden. Sitä saa ihan täydestä syystä vähä varoa, jollei nyt varsin pelätä. Moni varmaan pelkääkin sitä. Toisella naapurilla on Irlannin Susikoira uros. Se on vasikan kokoinen ja en ole lauhkeampaa otusta nähnyt. Se ei varmaan purisi vaikka hyökkäisin arvaamatta sen kimppuun ja yrittäisin selättää sen - eihän sen tarvitse kun se tietää etten mä sille tosipaikan tullen mitään kuitenkaan voisi. Tosin eipä kyllä tee mieli kokeillakaan... =)
ikävää vain et ulkoinen koko aiheuttaa vastaavanlaisia ajatuksia. Ihmisen ulkokuori on niin pettävä ettei sen mukaan pitäis tehdä mitään johtopäätöksiä.
En sille mahda mitää et ole tälläinen "kivitalon" kokoinen ja ehkä näköinenkin mutta sisusta on aivan jotain muuta. Ikävää näin mut pelimerkit on jaettu.
Olen vain 184-senttinen kääpiö, joten oikeesti isot pojat tietty erikseen.
Useimmat naiset tykkäävät kai (minun kokemukseni mukaan) kattella ylöspäin. Tuskinpa sillä toisaalta nyt loppupeleissä suurtakaan merkitystä on, jos toinen aidosti kiinnostaa.
Mitä aloittajaan tulee, niin kyllä isot on lepposampia ja rutistaa hellemmin. Älä suotta pelkää.
varsinaisesti pieni nainen... keskimittainen (166 cm), mutta kieltämättä olo on ihan hirmuisen pikkuruinen ison miehen vieressä :)
Ja jos ajattelee jotain isoa miestä... Esim. Ossi Väänästä joka oli muistaakseni 192 cm, ja jos vielä ajattelee hetken niitä ossin rajuja otteita kaukalossa niin jopa rupesi pelottamaan... rupesi itseasiassa pelottamaan niin kovasti että taidanpa tästä lähteä päiväunille ;) *huoh*
Olen 160cm pitkä ja painoa n. 50kg. Ainoa kerta, jolloin olen pelännyt isoa miestä (tai yleensäkään pelännyt miestä) oli Provinssirockissa 2001, jolloin kirjaimellisesti astuin rotevan ja tuimannäköisen harrikkamiehen varpaille. Ihmisjoukon paine oli niin suuri, että jämähdin siihen pidemmäksi aikaa ja varmaankin poispyrkiessäni heppu sai vielä kyynärpäästäkin. Ajattelin, että kohta se kyllä ottaa niskasta kiinni ja viskaa näreikköön.
Jos harrikkamies tunnistit itsesi: Olen pahoillani! Ei ollut tarkoitus sinua lytätä! :)
vai pelkäsitkö suotta? =)
Siksipä en ole jälkeenpäinkään pelännyt isoja miehiä ilman todellista syytä. :)
Tuollaiset johtopäätökset tekevät tästä maailmasta aina hetkeksi paremman paikan elää. Kiitos! =)
t. iso
Enpä ole itsekään koolla pilattu ja tosiaan, joskus tulee tilanteita joissa puntti väpättää vaikkei välttämättä aihetta olisikaan. Jostain syystä hissiin jääminen jonkun korston kanssa saa olon tuntumaan poikkeuksellisen epämukavalta (on varmaan tullut katsottua liikaa väkivaltaleffoja, heh).
No, krav maga on ihan hyvä ase jos tulee todellista tarvetta puolustautua. Huomattavasti paremmat aseet taas on kova ääni ja vikkelät jalat. Kun tietää että tarpeen tullessa pystyy puolustautumaan, häviää pahimmat pelotkin. Itsesuojeluvaisto kyllä pelaa siinä suhteessa ettei ehdoin tahdoin hakeudu tilanteisiin joissa voisi käydä köpelösti.
Minä kans tunnen oloni pitkien ja rotevien miesten seurassa ihan itikaksi. Vielä jos olen ihastunut mieheen niin se tunne vaan syvenee.
Se ei tosiaan ole kiva se tunne. Tuntuu ettei mies edes voi ottaa vakavasti minua...:) Mutta kannattaa muistaa että joskus mieskin voi tuntea itsensä kauhean kömpelöksi heppoisen naisen rinnalla, niin kuin joku mies tässä ketjussa sanoikin.