Joku valittaa, että hakijoita on vähän. Kiinnostaisi tietää, miten paljon rekrytointiin on panostettu.
Mutta hauskinta on se, että työnantajat tuntuvat olettavan, että jokaisen 500.000 tuhannen työttömän pitäisi hakea heille ja osata juuri se, mitä he tarvitsevat. Eli koulutusta ja kokemusta pitää olla tuhansilta eri aloilta, pitää osata kahtakymmentä kieltä sujuvasti (kun on osattava juuri sitä, mitä ko. työnantaja tarvitsee). Jos ei ole just sitä kaikilla, niin eihän silloin voi olla työttömiä.
Pikku vinkki: Ne joilla on kokemuksen kautta saatua osaamista, työllistyvät parhaiten. Koulutettujen työttömien suurin puute on työkokemus. Etsivä löytää työntekijän.
Mutta hauskinta on se, että työnantajat tuntuvat olettavan, että jokaisen 500.000 tuhannen työttömän pitäisi hakea heille ja osata juuri se, mitä he tarvitsevat. Eli koulutusta ja kokemusta pitää olla tuhansilta eri aloilta, pitää osata kahtakymmentä kieltä sujuvasti (kun on osattava juuri sitä, mitä ko. työnantaja tarvitsee). Jos ei ole just sitä kaikilla, niin eihän silloin voi olla työttömiä.
Pikku vinkki: Ne joilla on kokemuksen kautta saatua osaamista, työllistyvät parhaiten. Koulutettujen työttömien suurin puute on työkokemus. Etsivä löytää työntekijän.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Luulen, että monelle työnantajalle tulee kuitenkin edullisemmaksi etsiä "valmista" työntekijää pitempäänkin kuin ottaa koulutettava.
Koulutukseen ei välttämättä ole edes resursseja eli nykyiset työntekijät eivät ehdi kouluttaa uutta.
Siksi uusi työntekijä usein "kaapataan" saman toimialan toisesta yrityksestä.
Työnantajan velvollisuus yritystään ja yrityksensä muita työntekijöitä kohtaan on valita uudeksi työntekijäksi parhaiten tehtävään sopiva henkilö.
Irtisanomisuhan ja jatkuvien yt-neuvotteluiden keskellä olen tässä hakenut vuoden verran uutta työtä.
Huhhuh.
Kun tulee vihdoin kuukauden, kahden kuluttua (jos ylipäätään tulee) kirje tai sähköposti työpaikasta, jonne olen hakenut, pistää silmään muutama asia:
Hakijoita on aina ollut useita satoja
Paikkaan on palkattu sisäinen hakija
Paikkaa ei ole kyetty täyttämään, vaan se on laitettu uudelleenhaettavaksi pätevien hakijoiden puuttuessa (vaikka niitä hakemuksia olisi tullut yli sata).
Myönnettäköön, että akateemisesti koulutettuna haen sellaisiakin paikkoja, joihin olen täysin ylikoulutettu tai joihin minulla on vain työkokemuksen ja työnantajan järjestämän koulutuksen kautta pätevyys.
Mutta, silti ihmetyttää tämä työllistymisen vaikeus. Meitä on viisi kaverusta, jotka usein vahingossa haemme samoja tehtäviä, vaikka yksi meistä on ekonomi, kaksi humanistia, yksi valtsikan maisteri ja yksi kasvatustieteilijä.
Mielenkiintoista tässä on se, että meistä kukaan ei saa haastattelukutsuja edes, vaikka jokainen meistä on paiskinut töitä koko opiskeluajankin eli CV:ssä on työkokemusta 18-vuotiaasta tähän päivään asti täyspäiväisesti.
En enää yhtään ihmettele, että työttömän on vaikea löytää töitä, kun en itsekään työllisty 1,5 tutkinnonkaan avulla. Ja kun kaveripiiriä katselee, niin lohduttomalta näyttää.
Hakijoita on valtavasti ainakin pk-seudulla. Työpaikan löytäminen on lottovoittoon rinnastettavissa oleva asia. Siis vakituisen kokopäiväisen työpaikan. Kaipa sitä kaikennäköisiin projekteihin pääsisi, mutta niitä en edes hae. Ainoastaan vakinaista työtä.