Olin nelisen vuotta sitten "suhteessa", jossa vajaa kolmikymppinen mies oli kanssani lähinnä sen vuoksi kun hänellä ei ollut sillä hetkellä omaa asuntoa. Hän siis uskotteli minulle, että tykkää ja välittää, punkkasi luonani ja nussi ympäri kaupunkia. Ja minä tyhmä uskoin, vaikka kaikki yrittivät saada silmäni auki. Noh, viimein tiemme erosivat ja vasta myöhemmin olen oikeastaan tajunnut mitä on tapahtunut.
Nyt olen pari vuotta seurustellut todella ihanan miehen kanssa. Suhteessamme on kaikki hyvin ja ollaan tosi onnellisia. Silti minä piinaan itseäni ajatuksilla, kun mies on esim. kavereiden kanssa baarissa tms. Saatan herätä neljän aikaan ja ajatella, että nyt se kävelee käsi kädessä jonkun naisen luo ja jää yöksi... Luotan tähän mieheen, enkä oikeasti usko että hän tekisi sellaista, eikä minulla ole mitään syytäkään uskoa. Silti vain edelleen piinaan itseäni. Nykyään minua ahdistaa jo valmiiksi jos mies on lähdössä reissuun, kun tiedän millainen yö minulla on edessä. Onneksi hän tietää asian ja ainakin yrittää ymmärtää. Voiko näitä vanhoja tapahtumia jättää millään taakseen?
Nyt olen pari vuotta seurustellut todella ihanan miehen kanssa. Suhteessamme on kaikki hyvin ja ollaan tosi onnellisia. Silti minä piinaan itseäni ajatuksilla, kun mies on esim. kavereiden kanssa baarissa tms. Saatan herätä neljän aikaan ja ajatella, että nyt se kävelee käsi kädessä jonkun naisen luo ja jää yöksi... Luotan tähän mieheen, enkä oikeasti usko että hän tekisi sellaista, eikä minulla ole mitään syytäkään uskoa. Silti vain edelleen piinaan itseäni. Nykyään minua ahdistaa jo valmiiksi jos mies on lähdössä reissuun, kun tiedän millainen yö minulla on edessä. Onneksi hän tietää asian ja ainakin yrittää ymmärtää. Voiko näitä vanhoja tapahtumia jättää millään taakseen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ohjelmoit vaan itsesi uudella asenteella.
Jos vatvoo koko ajan vanhoja, niin tietysti ne pysyy hengissä. Ota niiltä nirri pois ja jätä ne taaksesi.
Ei kaikki miehet(kään) ole samanlaisia.
Free your mind! : )
Olen suorastaan kateellinen tuollaiselle superihmiselle joka vain ohjelmoi aivojaan, tunteitaan ja ajatuksiaan. Valitettavasti meitä normaalitoimintoisiakin on, eikä ohjelmointi auta. Jos ei tunne kovin vahvoja tunteita kumppaniaan kohtaan niin silloin moinen "ohjelmointi" onnistuu helposti. Siinä voi kyllä samalla todeta että suhde tulee päättymään.
Menneiden painajaisista ei pääse helposti eroon.
Vain ja ainoastaan 100% positiivisella palautteella = mies ei KOSKAAN lähde omille teilleen, tulee kotiin hyvissä ajoin ennen kuin baarit sulkeutuvat, satunnaiset poikkeukset sallittakoon. Mies tulee aina naisensa viereen ja osoittaa välittävänsä ja rakastavansa, tai mikä nyt kenenkin tapana on (mun ukko tunkee kainaloon vaikka haisisi kuinka pahalle viinalle!).
Painajaiset eivät ole nykyisen miehen vika, tietenkään. Meillä jokaisella on omat haamumme, ja jos ukko ei siedä tälläisiä haamuja naiseltaan niin kai tuo sitten osaa katsoa ettei suhteesta tule mitään. Ja kertoo sen, eikä osoita käymällä vieraissa.
Yksikin hairahdus, vaikka viatonkin, voi taas pyyhkäistä kaiken menetetyn luottamuksen pois. Silloin voi olla miehelle vaikeaa voittaa luottamus takaisin.
Minä en enää pelkää että kävisi vieraissa. Sen sijaan tässä iässä, ja etenkin talvisaikaan tulee mieleen ettei mitään onnettomuuksia olisi sattunut. Jos ukko joku kerta ei tulisi koko yönä kotiin, niin uskoisin hänen löytyvän lasaretista tai putkasta, mutta ei toisen naisen luota vaikka joskus käy mielessä että kerta se ensimmäinenkin... vaan meidän välit ja suhde toimii sen verran hyvin ettei ole oikein pohjaa. Eli kyllä pahimmista paniikeista voi päästä eroon ajan kanssa, kokonaan eivät kuitenkaan häviä kuin todella pitkän ajan kuluessa ja kokemuksen kautta. Ehkä.