Tällä palstalla kun kirjoitetaan yllättävän paljon omista parisuhdeongelmista, niin olisi kiva jakaa kokemuksia onnellisesta parisuhteesta.
Paljon on puhetta esim. Pettämisestä ja mustasukkaisuudesta, mutta jos tuntee itsensä onnelliseksi parisuhteessa, niin ei niitä edes mieti eikä kannata miettiä, eikö?
Jos itse haikailee muihin mieheen/naisiin niin sehän on ainoastaan merkki omista parisuhdeongelmista eikä mistään muusta. Mutta ne jotka kuitenkin sellaista harrastaa joko varattuna tai sinkkuosapuolena: oletteko koskaan kuullut sanottavan "ei kakunpalaa voi samaan aikaan omistaa ja syödä". Ei kaikkea voi saada, Ei kahteen asiaan voi koskaan keskittyä 100%, joten voit sanoa ettet sillä hetkellä elä täysillä...et niin omassa parisuhteessa kuin vieraassakaan.
Oma mieheni on ollut paras opettajani kuinka heikostakin parisuhteesta tehdään vahva ja kestävä. Puhumme joka päivä.
Minusta tuntui joskus ettei minun asiat ole niin kiinnostavia, mutta kun aloin miettimään asiaa, niin oikeastaan eivät ne minun kertomat asiat loppujen lopuksi minuakaan kiinnostaneet: kunhan vain halusin puhua jotain. Eli arvosta itseäsi, rakasta omia puoliasia, niin kyllä se puolisokin tekee samoin!
Minusta puhuminen on onnellisen parisuhteen tukipilari. Jos ei mitään muuta löydy niin puhukaan Berlusconista ja Tarja Halosen flirtistä tai Valko-Venäjän politiikasta. Niillä voi pehmentää hyvin puolison puhumaan myöhemmin omista tunteistaankin.
Parisuhde vaatii työtä, se ei todellakaan tule ilmaiseksi ja "siinä sivussa". Vaatii paljon ajattelua ja huumoria jotta saa asiat toimimaan.
Ihanaa ja auringontäyteistä päivänjatkoa kullekin!
Muistakaa hymyillä, Nauttikaa elämästä ja parisuhteesta/tai sinkkuudesta, mutta tehkää se täysillä!
Paljon on puhetta esim. Pettämisestä ja mustasukkaisuudesta, mutta jos tuntee itsensä onnelliseksi parisuhteessa, niin ei niitä edes mieti eikä kannata miettiä, eikö?
Jos itse haikailee muihin mieheen/naisiin niin sehän on ainoastaan merkki omista parisuhdeongelmista eikä mistään muusta. Mutta ne jotka kuitenkin sellaista harrastaa joko varattuna tai sinkkuosapuolena: oletteko koskaan kuullut sanottavan "ei kakunpalaa voi samaan aikaan omistaa ja syödä". Ei kaikkea voi saada, Ei kahteen asiaan voi koskaan keskittyä 100%, joten voit sanoa ettet sillä hetkellä elä täysillä...et niin omassa parisuhteessa kuin vieraassakaan.
Oma mieheni on ollut paras opettajani kuinka heikostakin parisuhteesta tehdään vahva ja kestävä. Puhumme joka päivä.
Minusta tuntui joskus ettei minun asiat ole niin kiinnostavia, mutta kun aloin miettimään asiaa, niin oikeastaan eivät ne minun kertomat asiat loppujen lopuksi minuakaan kiinnostaneet: kunhan vain halusin puhua jotain. Eli arvosta itseäsi, rakasta omia puoliasia, niin kyllä se puolisokin tekee samoin!
Minusta puhuminen on onnellisen parisuhteen tukipilari. Jos ei mitään muuta löydy niin puhukaan Berlusconista ja Tarja Halosen flirtistä tai Valko-Venäjän politiikasta. Niillä voi pehmentää hyvin puolison puhumaan myöhemmin omista tunteistaankin.
Parisuhde vaatii työtä, se ei todellakaan tule ilmaiseksi ja "siinä sivussa". Vaatii paljon ajattelua ja huumoria jotta saa asiat toimimaan.
Ihanaa ja auringontäyteistä päivänjatkoa kullekin!
Muistakaa hymyillä, Nauttikaa elämästä ja parisuhteesta/tai sinkkuudesta, mutta tehkää se täysillä!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Puhut onnellisen avioliiton puolesta.Jokainen Joka avioliittoon lähtee toivoo liittonsa onnistuvan ja tekee työtä myös sen eteen.Vai tekeekö?Arjessa eläminen paljastaa toisesta paljon.Myös sen onko toinen edes sitoutunut perhe-elämään tai elämään perheensä arkea ja juhlaa.Valitettavan usein vain käy niin että toinen puolisoista huolehtii perheestä.Toiselle koti on vain palvelutalo.
Puhut myös keskustelemisen tärkeydestä.Totta ,se on tosi tärkeää.Entä jos puoliso ei osaa puhua
eikä keskustalla?Tai ei halua?
Mutta -kevät saapuu .Onnellista elämää meille kaikille.Siitä huolimatta olemmeko onnellisessa vai onnettomassa liitossa!
Itselläni ainakin vuosien myötä toinen tulee koko ajan entistä tärkeämmäksi. Ei todellakaan tee mieli muita miehiä - niitä hetken huonoja hurmia on mahtunut ihan tarpeeksi sinne tylsään sinkkuelämään :D
Meidän onneen on mahtunut kriisinpoikanenkin, alkoholi. Mies ottaa melkein 100% kohtuudella ja silloinkin, jos on sovittu että nyt vain neljä tuoppia, hän kyllä pitää siitä kiinni. Mutta viime vuonna kun testasin, etten sano asiasta mitään - hän ei itse osannut tehdä päätöstä vaan otti oman maun mukaan "kohtuudella" joka sitten aina nähtiin illan viimeisinä tunteina. Tylsää kuunnella toisen sammallusta tai herätellä toista autosta sisälle. Nyt on tosin tässäkin asiassa päästy hvyin eteenpäin ja sen verran tuo tuleva isyyskin on tainnut miestä kasvattaa, eikä hän varmasti muutenkaan ole sellainen tyyppi, että haluaisi perheensä menettää alkoholin takia. Ja sanoi muutenkin, ettei minun pidä nyt odotusaikana stressata ja sehän tarkoittaa sitä, ettei hänellä ole varaa mokata "vielä yhdellä tuopilla.." No mutta se siitä aiheesta.
Yhteiselämä on aina sujunut hyvin ja kemiat kohdanneet. Meillä vaan synkkaa tosi hyvin. Alusta asti on puhuttu asioista avoimesti ja se tuo luottamusta siihen, kun tiedän, ettei miehellä ole mitään tarvetta salailla, kun olen varmasti keskivertonaista ymmärtäväisempi ("saat mennä vieraisiin kunhan ilmoitat minulle ensin") eli hän olisi vain typerä jos möhläisi suhteemme jollain valehteluilla. Sen verran kiltti ja tunnollinen on, että luotan siihen ja toivon, että hän tulee myös aina olemaan luottamuksen arvoinen.
Voimme pölistä toistemme kanssa kaikista asioista, niin suurista kuin pienistä ja mitättömistä höpöhöpöjutuistakin (vaikka tämän viikon Seiskasta :D )
Meillä ei myöskään ole toistemme menoihin tai tekemisiin mitään rajoituksia - ei ole tarvetta. Taitaapa kaikilla tutuilla pariskunnilla olla jotain, mitä ei voi tehdä puolison takia. Itselleni sellainen ei istuisi yhtään. Olen aina ollut - joittenkin mielestä niin itsepäinen ja hankala, kun olen ajatellut, etten tule itseäni tai tekemisiäni parisuhteen vuoksi muuttamaan. Suhteessa kun mielestäni on tarkoitus elää yhdessä sitä yhteistä mutta myös omaa elämäänsä. Ja hyvin se sujuu, kun on oikeanlainen kumppani :)