Täällä kun tuntuu nyt olevan oikein lakiasiantuntija (?) paikalla niin kysynpä tällaista: Avioeromme astuu voimaan kesällä. Päätimme pitää kuitenkin yhteisen asunnon, koska toinen osapuoli on viikot toisella paikkakunnalla töissä ja lapsia asuu kotona. Mitä sopimuksia meidän pitää/kannattaa tehdä omaisuuden jaon nimessä, koska asunto ja velat ja kaikki omaisuus on yhteistä? Sen tiedän jo, että jos jompikumpi kuolee, niin leski ei peri toista, vaan siitä pitää tehdä testamentti jos haluaa ex-puolison perivän. Myöskään leskeneläkettä ei saa.
Jos osoitteemme on edelleen sama ja asumme viikonloput yhdessä (en kyllä tiedä vielä miten se tulee onnistumaan, onko kellään kokemuksia)olemmeko siis virallisesti avoliitossa vai eronneet puolisot?
Jos osoitteemme on edelleen sama ja asumme viikonloput yhdessä (en kyllä tiedä vielä miten se tulee onnistumaan, onko kellään kokemuksia)olemmeko siis virallisesti avoliitossa vai eronneet puolisot?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Avoliitto ei taida olla virallinen siviilisääty. On naimaton, naimisissa, eronnut, leski. Olette kumpikin omalla kohdallaan "eronnut".
Heh, hyvä kirjoitus. Tuleeko enemmän tukiaisa tms. tällä järjestelyllä?
Mahtaa se olla hauksaa, kun molemmat tuotte uuden kumppanin viikonlopuksi asunnolle ja pidätte oikein kunnon orgiat.
Hei,
minusta tuntuu, että verotuksessa teitä ainakin kohdellaan puolisoina. Eikös se jotenkin niin mene, että jos yhteisiä lapsia tai eronneet, mutta asuvat yhdessä -> ikään kuin puolisot.
Ja niitä yksinhuoltaja ym. korotuksia te ette tietenkään saa.
Muutoin, tarkoitan siis epävirallisesti, te saatte itseänne eronneiksi kutsua, jos kerta sitä olette. Ja "saa" kait (ts. jymäyttää) sitä niin sanoa, vaikkei oliskaan ;)
Entiset aviopuolisot, jotka asuvat yhdessä ja joilla on yhteisiä lapsia, katsotaan verotuksessa avopuolisoiksi.
Missä laissa ja pykälissä sanotaan näin?
Kun a-ero on tullut voimaan niin eihän siinä
mikään estä yhteisessä asunnossa elämistä.
Ositus astuu voimaan mutta ei käsittääkseni muut
asiat saman katon alla asumista koskien.
A-ero on a-ero, ja sillä selvä.
Siis täysin kahjoa. Miksi asuisitte saman katon alla, jos kerran eroatte. Ettehän te kumpikaan pääse aloittamaan omaa elämää uudelleen, kun ex on saman katon alla. Vai onko tässä kysymyksessä joku sossuhuijaus?
Sitä järkee etten jaksa tapella talon menettämisestä ja myymisestä, kun toinen ei sitä halua, ja kun puoliso on viikot pois täältä, yritetään pärjätä tällä systeemillä. Takana on meillä sentään yli 30 v. yhteistä taivalta, ei sitä ihan helposti panna valtavaa tavaramäärää ja talorotiskoa puoliksi ja pinoon. Masentaa, että jotkut luulee huijaukseksi jne. Eihän avopuolisotkaan mitään tukia saa jos on yhteisiä lapsia ja yhteiset velat ja omaisuus. Päinvastoin menetän esim. leskeneläkkeen ja perintäoikeudenkin puolisooni. Oikeestaan mä kysyin vaan niistä sopimuksista, mut ei kukaan niihin vastannu. Kuka viittis lähtee niin raskaaseen prosessiin kun avioero jonkun tuen takia tai huvikseen. Älytöntä, et joku viittii ees epäillä tollasta. Mieluusti olisin naimisissa ja viettäisin yhteisen vanhuuden yhdessä, mutta joskus se elämä ei vaan mee niinkun haaveillaan. Asia kerrallaan, voihan olla varmaan tottakin, ettei tää yhteiselo edes 2 pvää viikossa onnistu. Nyt en jaksa siitä ottaa pulttia, pääasia että sain eropäätöksen tehtyä monen vuoden jahkaamisen ja riitelyn jälkeen.
Avioeron yhteydessä tehdään ositus, jolloin puolet esim. talosta on sinun ja puolet tulevan exäsi (mikäli teillä ei ole avioehtoa). Eihän kukaan pakota teitä silti myymään taloa ja asumasta yhdessä; siitä vain pitää tehdä kirjallinen sopimus. Sopimuksessa on myös hyvä mainita, että kummallakin on oikeus halutessaan purkaa se. Saattaahan olla, ettei järjestely jossain vaiheessa enää tunnukaan hyvältä.
Jos osoitteenne on sama kuten omaisuuskin, olette avopari. Teidän molempien kannattaa tehdä hallintaoikeustestamentti omaisuuden suhteen. Se vaan, että avio-oikeus on "parempi" kuin mikään tesmentti (leski ei koskaan peri vaan puolison omaisuus siirtyy hänen hallintaansa juuri tuon avio-oikeuden kautta). Jos esim. exäsi kuolee, niin sinun pitää maksaa hänen osuudestaan veroa, joka lienee kaikkein korkeimman prosentin mukaan, koska et ole sukulainen.