Menin mieheni kanssa naimisiin kun olimme vähän päälle parikymppisiä, seurustelua kesti vuoden päivät. Saimme kaksi lasta, ja asuimme omakotitalossa. Mieheni ei ryypännyt ja hoiti työnsä hyvin mutta jotain puuttui. Se jokin tuli vastaan uudessa työpaissani, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Hänkin oli naimisissa joten yritimme taistella tunteitamme vastaa, turhaan. Jokainen samassa tilanteessa ollut tietää ettei rakkauden kohdalle osuessa voi mitään, se on menoa. Olimme salarakkaita muutaman kuukauden kunnes kerroimme puolisoillemme tahtovamme eron. Tilanne oli raastava, kummallakin lapsia ja velkainen asunto. Nyt kaikki on rauhoittunut, asumme yhdessä ja juhannushäät ovat tiedossa. Ymmärrystä tämän palstan moralisteilta on turha odottaa, he kun ovat niin täydellisiä että mielummin jäävät rakkaudettomaan liittoon ettei kulissit säry. Neuvoni samassa tilanteessa oleville on: Rakkaus voittaa kaikki esteet, ota rohkeasti elämä omiin käsiisi ja tee kipeätkin ratkaisut, se on kaikille parasta!
Rakkaus ei kysy lupaa eikä pyydä
anteeksi
635087
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 63
Vanhimmat
Salarakas-osuus hiukan laittaa kulmat rypistymään :) mutta muuten toimitte reilusti... molemmat kertoivat puolisoilleen ja hakivat eroa, eikä juttu jäänyt vain seksiasteelle kun kerran häätkin on tulossa.
Kannattaisiko häät valmiiksi jättää väliin. Ei koskaan tiedä milloin seuraava suuri "rakkaus" kävelee" kulmantakaa vastaan.
Voisi heti lähteä ilman omaisuuden jakamista ja paperisotaa.
Näin kirjoittaa kyynikko, joka elää ilman rakkautta ja kateellinen toisten onnelle...
Onnea elämääsi viestin aloittaja,
Ollut parempi ilmoittaa rakastumisestaa kotona aviomiehelle jo seuraavana päivänä rakastumisen tapahduttua, vaiko kahden tai kolmen... päivän kuluttua? Mikä olisi ollut moraalisesti sovelias ja hyväksyttävä aika?
omallekin kohdalle vähän noin. Kun todella rakastuin, ajattelin vain tuota uutta henkilöä ja voin pahoin, kun en ollut hänen seurassaan. Ei sille vaan valitettavasti voi mitään, tietysti voi pitää käyttäytymisensä aisoissa, mutta nuorena pitäisi voida kuunnella sydämensä ääntä. Tietysti jos on hankkinut jo lapsiakin, voi olla että voisi vähän harkita... En kuitenkaan tunne tarinan yksityiskohtia. Itse kärsin aivan suunnattomasti syyllisyydestä kun jouduin samaan tilanteeseen. Onneksi kaikki on nyt ohi - uusi suhdekin, kun tyyppi osoittautui luonnehäiriöiseksi.
Ymmärrän täysin tilanteenne ja olen onnellinen puolestanne, että olette saaneet asiat järjestymään parhain päin. Itse elelen samankaltaisessa tilanteessa tosin ikään kuin askeleen jäljessä. Suhteemme on lähes alusta asti ollut julkinen, mutta ei se sitä helpommaksi tee. Asioita vasta järjestellään, mutta olen aina halunnut ja jaksanut uskoa siihen, että rakkaus voittaa kaikki esteet. Tilanne tuntuu välillä ihan hirvittävän tuskaiselta kaikkien kannalta, varsinkin petettyjen osapuolten, mutta jokin vain saa jaksamaan päivästä toiseen ja uskomaan, että rakkaus voittaa. Pahempaa pettämistä olisi jäädä valheelliseen ja kuolleeseen suhteeseen. Usein ne moralisoijatkin lopulta joutuvat huomaamaan, että eivät asiat aina ole niin "mustavalkoisia", elämään, kun mahtuu paljon muitakin värejä. Mutta vilpittömät onnitteluni teille ja kiitos kirjoituksestasi!
Jos naimisissa ollut ihminen sotkee rakkauden intohimoon ja ihastumiseen sekä ryntää uuteen suhteeseen käymättä läpi entistä elämäänsä, niin eipä ole uudenkaan suhteen ennuste kovin hyvä. Pidät ikään kuin vääjäämättömänä kehityksenä sitä, että pitkä tasapainoinen suhde päätyy tylsyyteen. Uudessa suhteessasi sitä ongelmaa tuskin tulee. Uusperheellisten - varsinkin pettämisestä alkaneen - jokapäiväinen elämä on sellaista vuoristorataa, että ainakaan et pääse tylsistymään.
Mihin sinä ymmärrystä muuten kaipaat (sitä jota tältä palstalta tuskin saa)? Onko sinulla onnesi keskellä huono omatunto? Sinun olisi varmaan tärkeämpi huolehtia lapsiesi ja muiden läheistesi ymmärryksestä kuin yrittää analysoida tekemisiäsi tuntemattomien ihmisten kanssa. Sinähän olet elämäsi suunnan valinnut ja nähtävästi täysin varma sen oikeellisuudesta.
kritiikkiä! Ihan säikäyttää sen terä, vaikka itsekin hymähtelin ap.n jutulle.
Kyl rakkaudessa on intohimoa ja intohimossa rakkautta. Ja eiköhän se entinen elämä ole keretty käydä monta kertaa läpi jo liiton aikana, jos ei ole ollu tyytyväinen tilanteeseen. Ei suhteen kestävyyttä voi määrätä siitä onko se alkanut pettämisestä. Monesti pettämisestä alkanut liitto on kestänyt, kun rakkaus on ollut vahvaa ja se on kantanut kaikki vaikeat vaiheet läpi. Erot, huoltajuudet yms.
Sitä ovat herkästi arvostelemassa ne petetyt, jotka ei monesti suostu hyväksymään, että toinen on löytänyt sen "oikean" ja "paremman".
Onnea vaan ap. kirjoittajalle.
Hus hus pois pahanilman harakka! anna nuorten rakastaa!
...tuon väitteesi?
Tilastollisesti kun asiaa tarkastellaan niin onnistumisprosentti pettämisellä alkaneella liitolla on ruhtinaalliset 5%. Niin että sopii kyllä melkoisen vahvaa olla sen "rakkauden" jotta onnistuu.
Ihastumisia kohtaa jokainen joskus - onnellisissakin avioliitoissa elävät. Surullista vain huomata kuinka moni sotkee ihastumisen rakkauteen. Sielunkumppaneita on prismat pullollaan jos niikseen tulee. Seitsemän vuoden välein vaan uutta kumppania kehiin tuolla mentaliteetilla.
että ensimmäisistä avioliitoista puolet kestää ja puolet päätyy eroon.
Toisista avioliitoista 30% kestää ja 70% päätyy eroon.
Tämäkin on ihan jokaisen saatavilla oleva tilasto..
Onnea todella vaan, sitä nimittäin tarvitaan pettämisestä alkaneissa suhteissa. Sellaisissa suhteissa on viiden prosentin todennäköisyys edes yhdessä pysymiselle. Kukaan ei liene pystynyt mittaamaan, ovatko nuo 5% onnellisia...
En tiedä itse yhtään edes suurin piirtein ongelmatonta uusperhettä. Suurin osa uusperheistä on kuitenkin saanut alkunsa erojen jälkeen eikä entisten suhteiden aikana. Voi vain kuvitella, mitkä lisähaasteet suhteelle tuo, jos esimerkiksi teini-ikäiset lapset pitävät uutta puolisoa syyllisenä omien vanhempien eroon. Ainakin omien kokemusteni perusteella isommat lapset lähtökohtaisesti inhoavat uutta puolisoa, vaikka erosta olisi kulunut vuosia ennen uuden suhteen alkua. Siinä on vaihtelua kerrakseen, kun murkulle yrittää selvitellä elämän tosiasioita. Mutta jokainen tekee valintansa ja kantaa niiden seuraukset.
Tuosta tulikin mieleeni eräs tuttavani, joka erosi miehensä tylsyyden takia pitkästä suhteesta. Miehellä kun ei ollut omaa elämää, mutta rakasti vaimoaan ja teki kotona kaikkea mahdollista. Eli siis vielä liian kilttikin oli ;). Nyt tämä nainen seurustelee täydellisen hunsvotin kusettajan kanssa; naisia riittää muutama joka sormelle; välillä ei muista seurusteleeko vai ei. Naisen mielestä Hän On Vaan Niin IIIIhhana. Eli tässä on oiva esimerkki siitä, millaista elämä on, kun ei ole tylsää ;D.
Jos joku saa onnennensa äijän kanssa, joka on SUN mielestä hunsvotti kusipää, niin mitäpä sun tarttee siitä naputtaa? ;D
>Jokainen samassa tilanteessa ollut tietää ettei >rakkauden kohdalle osuessa voi mitään, se on >menoa.
Höpö höpö, toiset kyllä laskelmoivat/taistelevat/hylkäävät/surevat pois/päättävät unohtaa/järkeilevät/valitsevat toisin ja jättävät sen suuren rakkauden, jonka tietävät muuttuvan arjenharmaaksi 100%:sti myöhemmin, mutta kuitenkin.
että kun toiseen (ulkopuolella oman liiton) rakastuu, tuppaa se olemaan kuolinisku sille liiton suhteelle. En tunne ketään, kuka olisi voimakkaan ja aidon rakastumisen jälkeen pystyny tekemään liitostaan uudelleen hyvän. Kyllä se piloille varmaankin lähes aina menee ja huono siitä on jatkaa. En tiedä olisitko sinä sitten se ainoa poikkeus jonka ehkä opin tuntemaan ja saat minut uskomaan että toisinkin voi käydä?
Silti pyytäisin sinua olemaan tuomitsematta sellaista menettelyä, johon ap. on ryhtynyt, koska lähes jokainen toisi samassa tilanteessa vastaavasti.
Ihastumisilta ei voi kukaan välttyä. Omia ajatuksiaan voi kuitenkin hallita melkoisesti!
"Piloille se lähes aina menee ja huono siitä on jatkaa"
Avioliitto ei todellakaan kaadu ulkopuolisiin ihastuksiin jos niin ei anna tapahtua. Päinvastoin.
Itselleen voi ja avioliitossa pitääkin asettaa rajat kuinka toimia ja ajatella. Jokaisella on valta päättää lähteäkö leikkiin mukaan vai keskittyäkö enemmän puolisoonsa, johon on sitoutunut, rakastunut ja varmasti joskus myös ihastunut.
Tämä saattaa tulla monille yllätyksenä mutta tunteitaan voi hallita. Ihastuminen laantuu kun sille ei jätä tilaa kasvaa. Rakkauskin kasvaa siinä avioliitossa kun tekee niitä kauniita tekoja ja haluaa kumppaninsa olevan onnellinen. Hyvä alku siihen on puolison arvostaminen siinä määrin että opettelee käsittelemään ja asettamaan omat ihastumisensa oikeisiin mittasuhteisiin.
Oltuani muutaman vuoden naimisissa ja parin lapsen äiti ihastuin erittäin voimakkaasti ja intohimoisesti työkaveriini. En voinut kuvitellakaan entisen intohimon palaavaan omaan avioliittooni sen kokemuksen jälkeen. Ajattelin sitkeillä aikani lasten takia avioliitossa, mutta toisin kävi. Oma parisuhteemme on kokenut sen jälkeen niin intohimoiset nousut kuin vähemmän mielyttävätkin päivät ja kestänyt kymmenen vuotta ja en kadu yhdessä jatkamistamme.
Ehkä tunteita ei voi hallita, mutta tekojaan voi. Myös ne uuden suhteen suuret tunteet muuttuvat ajan kanssa, se kannattaa kaikkien muistaa. Avioliitto on tahdon asia.
Toinen aidan seipäistä. Juttusi kertoo mulle tarkasti sen, etten ole elämässäsi vielä koskaan rakastunut. Itse olen kerran. Ihastunut olen monen monta kertaa, ainakin tusinan verran tähän ikään (37v) mennessä.
On vähän sama kuin koettaisit väittää että kuoleman voi hallita. Wait and see, toivottavasti saat kuitenkin rakkauden ennen kuolemaa. Vain jälkimmäisestä on takeet.
iahn mitä tahansa huolimatta. Mutta onko siinä mitään järkeä? Läheskään kaikissa tapauksissa yhdessä pysytteleminen ei kannattane.
mitään järkeä, että annetaan itsellensä lupa "pari kertaa koettaa", ennen kuin uskotaan että vikaa pitää alkaa etsimään itsestään. Aina löytyy joku, joka voisi olla vielä parempi... Eletty elämä seuraa kuitenkin mukana, tukala niissä kaikissa langoissa nytkyä, kun kuitenkin jokainen merkitsee jollakin tavalla jotakin, jos rehellisiä ollaan.
"Aina löytyy joku, joka voisi olla vielä parempi..." Siis painotus sanalle "voisi". Tunteet ailahtelee, mutta järjestä olisi hyvä pitää kiinni. Eletty elämä, selvittämättömät sotkut, omat virheet ym. seuraavat aina mukana. Hyvä olisi myös myöntää, että ihan jokaisessa on myös omat hyvät ja huonot puolensa. Jokaisessa suhteessa on löydettävä oma paikkansa.
Voi kuule ystäväni, kyllä minä olen rakastunut. Ihastunut olen monen monta kertaa minäkin ja joutunut opettelemaan eron rakastumisen ja rakastamisen välillä siinä missä kaikki muutkin aikuiset ihmiset.
Edelleen väitän että tunteitaan voi opetella hallitsemaan ihan opettelemalla suuntaamaan ajatuksiaan ja käytöstään. Ihastuttavia ihmisiä on maailma pullollaan - rakkaus (se tajunnan räjäyttävinkään) kun ei ole sitä että toimii omien tunteiden mukaan. Avioliitossa rakkaus on sitä yhdessä elämistä, toisen kunnioittamista ja suhteen vaalimista. Tuo suhteen vaaliminen tarkoittaa myös omien tunteiden ja tekojen hallintaa ihastuttaviin ihmisiin törmätessä.
Toivoit että saan rakkauden ennen kuolemaa. Kiitos kauniista toiveestasi. Olen rakkauden jo löytänyt ja haluan sitä myös vaalia aivan siihen kuolemaani saakka. Olen omat oppirahani tämän asian tiimoilta jo maksanut.
Minä puolestani toivon että sinäkin opit rakastamaan sekä järjellä että tunteella.
Ai mitä "vikaa" etsimään itsestä? =0 Eihän kyse ole kenenkään vioista tai toisten paremmuudesta. Kyse on riittävän kokemuksen saavuttamisesta, jotta tietää mitä elämässään arvostaa ja mitä siltä ja esim. kumppaniltaan tahtoo.
Enpä nyt tiedä kummissa langoissa on tukalampaa nytkyä, niissäkö, jotka ovat tuoneet elämästä tietoa, kokemusta ja omaa sisäistä näkemystä ja varmuutta, vaiko niissä, jotka ovat estäneet sitä tietoa hankkimasta - jos ihan rehellisiä ollaan ;)
Tuolla samalla logiikalla pitäisi koko ikänsä katua ja vaikeroida, jos on joskus erehtynyt maistamaan jotakin muutakin ruokaa kuin vaikkapa lempiruokaansa makaronilaatikkoa jne. Outoa puhetta.
Mun on hieman vaikea käsittää logikkaasi.. Siis oletko sitä mieltä että jos olisit ehtinyt naimisiin jonkun ihastuksesi kanssa ennen kuin kohtasit sen ihmisen johon rakastuit, olisit silti säilyttänyt avioliittosi ja pystynyt unohtamaan ja hylkäämään rakkautesi?
Oletko sitä miletä, että jos johonkuhun rakastuu (siis olettaen nyt että Todella tiedät mitä rakastuminen on erotuksena ihastumisista - panee vieläkin puheidesi perusteella hieman epäilemään oletko sellaista oikeasti kokenut) sitä tunnetta pystyy järjellä ohjailemaan? Jos sellaista osaat, olet kyllä pelottava ihminen!
Minäkin olisin vielä reilu kolme vuotta sitten saattanut väittää jotakin tuollaista, olisi todella saattanut jopa väittää tietäväni mitä rakastuminen on. Enpä vain tiennyt. Kun se tuli, se pisti koko elämän täydellisen sekaisin. Kaikenlainen muun tahtominen oli kuin untuvia tuulessa.
Rakkaus on tunne. Ei sillä ole järjen kanssa mitään tekemistä. Jos muuta väität, puhumme edelleen eri asioista - minä sellaisesta, josta sinä et tiedä mitään. Näin väitän.
..noin huonon ukon olet tyhmyyttäs valinnut, niin sallitaan se sulle. Maistele niitä kaikkia kaurapuuroja ihan vapaasti ja ole onnellinen. Yritä siistiä jälkes, kauheeta jälkee tollasesta emakosta kuitenkin jää ja se haju joka pilaa ympäristön.
sä sieltä vielä alas tulet, emakon sorkat vaan vipattaa tuulessa, ja alastulo on sitä vauhdikkaampaa mitä korkeammalta putoaa..
Sitäpaitsi saatat kärsiä maniasta.Tuo puheripuli..
Missä kohtaa siinä pudotessa sukupuoli vaihtuu? =0
;)
kuvittelet ja munat itsellesi ja höpötät kuin neiti. Kyllä se mulle käy, voit pitää hauskaa itses kanssa niin etpähän aiheuta muille pahaa mieltä ;-)))
kuvittelet ja munat itsellesi ja höpötät kuin neiti. Kyllä se mulle käy, voit pitää hauskaa itses kanssa niin etpähän aiheuta muille pahaa mieltä ;-)))
kuka täällä pahoittaa kenenkin mieliä..? Sitä voi jokainen lukija itse arvioida. :) Toivottavasti saat omat ajatukset hiljalleen järjestykseen ettei tarvitse elää toisten kautta. Lykkyä! ;)
Tautologiaa? Vai tärrääkö käet? =D
kannataisi hiljentää tuo provoilun halu. En edes ymmärrä miksi hönkäsit tästä niin pahasti porot emakon sieraimiisi ;)
taitaa palaa käämit??? ;)
Kannattaa huomioida, että Nimetön lukee tuossa kaikilla niillä, jotka kirjoittavat täällä kirjautuneena sisään Suomi24 portaaliin, mutta ei ole rekisteröinyt itselleen omaa nimimerkkiä. Täällä siis kirjoittelee monia ihmisiä samalla "nimimerkillä". Tuli vaan mieleen, kun sekoilit mun sukupuolesta... ja en tiiä mistä ihimeestä oot herneet vetäny.
Malttia ja harkintaa ystäväiseni ;)
No minen tiiä kuka sielä sekkoilee ja mistä on kyse, mut iltalääkkeet varmaan auttaa? Otappa ne ja pistää paapimaan, huomena on sitten varmaan jo parempi. :)
emakolle vaan terveisiä =D))))))
selittäkää nyt joku tuolle ihimiselle.... haloo.
samat sanat emakko! =D))))))))
Tämähän on vain hauskaa! =D Vielä kun seleviäs kuka sielä pölijäilee? =0
No jos mä saan jonkun näin vähällä onnelliseksi niin sehän on hienoa! =D Päivän hyvä työ tehty. :)
Ensinnäkin älä mee liian nuorena kenenkään kanssa yhteen, älä tee liian nuorena lapsia tai ollenkaan YKSINKERTAISTA eikö totta! Sulle on vähän liian myöhäistä ja sille ukolle tajuta tuota.
Kaikille on vain parasta, että menisi suoraan oikean kanssa yhteen eikä lähtisi liian kevyesti ja luuloissaan jonkun kanssa yhteen. Sopimalla sovittuja kevyempiä juttuja jossa huolehditaan ALUSSA ja muulloin että pahaa mieltä ei ole puolin ja toisin voisi olla sillä aikaa. Itsekin virheitä tehneenä sanon että kukaan ei ole ansainnut tulla jätetyksi.
Kylläpä taas löytyi suuri (jälki)viisas tällekin palstalle.
pilvilinnan paratiisisessa puutarhassa on sen verran pilviverhoa, ettei siellä tahdo nähdä montaakaan metriä eteen, taakse tai sivulle.
Pilviverho kyllä haihtuu pikku hiljaa ja alkaa näkyvä vähän laajemmin, sitten vasta voit vastailla itsellesi kysymyksiin, jotka yllättäen ponnahtavatkin vasten kasvoja.
Yleensä, jos sanotaan, ettei voi mitään kun rakkaus vain tulee ja vie, niin samassa yhteydessä voi sanoa, ettei sillekään voi mitään, kun se vain tulee ja menee. Ei sellainen ole rakkautta, vaan ihastumista.
Rakkaus on vahvaa järkipeliä ja harkintaa, mutta ihastuminen on järjetöntä ja sokeaa ryntäilyä pilviverhon seassa ja aina tuntuu törmäily pehmeältä.
Arkea on oikeasti ihanaa elää järkipelillä ja harkiten - rakastaen aidosti. Suurinta rakkautta on katsella toista ilman sitä pilviverhoa, TAHTOA silti jäädä ja odotella rauhassa sen ihastuksen pilviverhon haihtumista muiden kuin omaan puolisoon ympärillä. Se kun totisesti haihtuu aina.
...moralisoi, mutta oliko järkevää mennä äijän kans kimppaan, jota et rakastanut? Näin ainakin päättelin, ettet rakastanut, kun kerran "jotain" puuttui.
oma chatti.
Ajattele, mitä olisi tapahtunut,jos et olisi mennyt uuteen työpaikkaan. Olisitko edelleen avioliitossa omakotitalossa. Asiantuntijat sanovat, että rakkaus ensisilmäyksellä ei ole mahdollista. Ihastuminen,hullaantuminen, rakastumisen tunne on mahdollista. Rakkaus-tosisellainen tulee noin vuoden kuluttua tapaamisesta, kun rakastumisen tunne tai ihastumisen,kuinka vaan m u u t t u u rakastamiseksi. Eli rakkautta on juuri se, mitä tarvitaan suhteessa silloin,kun käy niinkuin sinulla,että; jotain puuttui. Silloin olisi tämän asian havaittuaan pitänyt selvittää asia aviomiehen kanssa vaikkpa avioliittoleirillä. Kun parisuhteessa jokaikiselle tulee aikoja,jolloin suhde puolisoon on vaimeampi, niin tottahan kynnys ihastumiseen on myös alempi. Mutta ei se tarkoita,että uuden suhteen aloittaminen on ratkaisu.
Että aloittaja on seuraavalla kierroksella kokemuksestaan viisastunut eikä heitä lasta pesuveden mukana...
Alttarilla kysytään tahdotko. Sitä tahtomista tarvitaan juuri silloin kun se kynnys avioliiton ulkopuoliseen ihastumiseen on matalalla. Juuri silloin pitää osata tehdä töitä sen liittonsa eteen.
Toinen vaihtoehto on juuri tuo helppo ratkaisu: jotain puuttuu kun nyt TUNTUU tältä - eikun lusikat jakoon!
En mielelläni tuomitse ketään. Toiset oppivat virheistään ja toiset tekevät samat asiat kerta toisensa jälkeen samalla tavalla odottaen silti erilaista lopputulosta...
Kunpa joku kertoisi tällaisten tapausten kohdalla syyn siihen, miksi on aikoinaan mennyt naimisiin puolisonsa kanssa, oliko kenties kyse rakkaudesta? Jos rakastuminen on muuttunut rakkaudeksi puolison kohdalla ja yhtäkkiä tai pikkuhiljaa hälvenee, niin eikö fiksu ihminen yhtään pohdi mistä se mahtaa johtua ja sanoisi vielä miksei samoin tapahtuisi uuden suhteen kohdalla... Sillä useimmiten uusi suhde, etenkään jos vanha liitto on kovin vanha, ei kestä niinkään kauaa kuin entinen. Sitten se rakkaus taas häipyy jonnekkin... Ja sama kaava jatkuu.
surkeuteen jäädä roikkumaan? Eikö jokanen saa ite päättää miten ja kenen kanssa elää. Häh?
sinussa haluaisi roikkua?
Kuka tää loukaantunut kahjo on?
Voi päättää miten itse elää ja kenen kanssa. Sitä ei voi päättää, miten kumppani elää ja sekös onkin se kaiken pahan alku ja juuri. "Tämä kumppani ei oo hyvä" "tääkään ei ole hyvä" "tuokin teki noin, vaikka halusin näin". "Ei se mitään, erotaan kaikista, jossain on joku joka täyttää jokaisen unelmani"... Kyllä se vaan niinkin on, että jokaisella on ihan vapaa oikeus myös toistaa omia virheitään. Toisilla on kummallinen vietti löytää itselle mahdollisimman epäkelpo kumppani aina uudestaan ja uudestaa. Mutta mikässiinä.
Jokainen taaplaa tyylillään, oli mun isällä aina tapana sanoa.
oli varsin yksinkertainen: Rakkaudeton liitto ja uusi rakkaus. Kukapa siinä tilanteessa ei eroaisi? Aivan kamalan usein vaan vakisuhde on aivan hyvä, rakkaudellinen ja realismikin hiipii joka sopukasta mukaan kuvioon eli ei vakavasti voisi edes harkita eroa. Kahden rakastaminen on vaikeinta ja loppujen lopuksi palataan useimmiten jossain vaiheessa luovutaan siitä toisesta rakkaudesta. Niin se kai menee rakkaus kuin ystävyyskin: Uusi ystävyys on hopeaa ja vanha kultaa.
Onneksi olkoon! Vilpittömästi! Älkää antako katkerien ja kateellisten latistaa onneanne!
Todellinen yllätys olisi ollut, ainakin minulle, että sinäkin ymmärtäisit ihmisten olevan erilaisia. Tilanteet ja suhteet eivät vain ole samanlaisia. Se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle; siksi kaikki eivät uuden rakkauden kohdattuaan lähde eropapereita allekirjoittamaan. Toisaalta eroaminen on helppo juttu; etenkin jos ollaan tunnettu vasta muutaman vuoden. Ja jos sinä aikanakaan ei ole opeteltu oikeasti tuntemaan toista.
On hyvin lapsellista otaksua, että kaikki avioliitossa kohtaamansa ikävät asiat johtuvat kumppanista ja voidaan kuitata sanomalla "rakkaus vaan loppui". Niin makaa kuin petaa. Vain sinä itse omalta kohdaltasi voit sanoa, että elit "kulissiavioliitossa". "Rakkaus voittaa kaikki esteet". Aivan. Itsekin huomasin kuinka paljon rakastankaan miestäni, rakastumalla kerran toiseen mieheen.
Papin edessä parit sanovat silmät kirkkaina rakastavansa toisiaan myötä ja vastoin käymisessä. Miksi? Eikö vihkimisen kaavan sananmuotoa olisi muutettava niin, jossa tulisi selväksi myös eroamisen mahdollisuus. Monet avioliitot kun tuppaavat päättymään eroon. Pappi voisi todeta esim, näin: Vihin teidät avioliittoon sillä edellytyksellä, jos myönnätte seurakunnan edessä, että teidän liittonne saattaa kariutua. Kaava muutoksella kukaan ei lupaisi liikoja, vaan olisi realisti.
Enkä ole hetkeäkään katunut! Tosin emme ole naimisissa, kihloissa kyllä ja oltiin 4v.tta ennenku muutettiin samankaton alle. Tunteelle ei voinut mitään, sehän se hirveetä oli kun yritti järjellä ajatella, työntämällä työntää RAKKAUDENTUNNETTA POIS! Ei sille voinut muuta kuin antaa periks, ja kyllä helpotti. Kummallakin oli avioliitto ja lapsia, lapset sopeutuivat tilanteeseen yllättävän hyvin. Kun emme kiirehtineet esittelyssä, edettiin pikkuhiljaa. Nyt ollaan asuttu parivuotta yhdessä, matkassa on ollut syyllisyyttä (entisä puolisoita kohtaan tekemämme "vääryydestä" kun RAKASTUTTIIN) sekä monia läpikäytyjä tunne-helvettejä. Mutta ne kuuluvat asiaan, ne pitää vaan läpi käydä. SYDÄMMESTÄNI ONNITTELEN TEITÄ, KUN OLETTE USKALTANEET TEHDÄ ROHKEAN VALINNAN, ELI KUUNTELITTE SYDÄNTENNE ÄÄNTÄ! Älkääkä välittäkö mitä muut puhuvat teistä, useimmiten arvostelijat itse ovat huonossa parisuhteessa, eivätkä uskalla lähteä siitä kun TÄYTYY PITÄÄ KULISSIT PYSTYSSÄ JA MIETTIÄ MITÄ MUUT AJATTELEVAT!! Eli eivät uskalla elää niinkuin tahtoisivat. Rakkautta ja luottamusta yhteiselle taipaleelle!!
sitä sinäkin siitä HUONOSTA PARISUHTEESTA vielä tulet kärsimään, maltahan pitää pienempää ääntä ettei nolota myöhemmin ps. kuulin tänään, että taas eräs "UUSI AVIOLOIITTO-YRITYS" oli päättynyt UUTEEN EROON. Erotkaa rohkeasti UUDESTAAN, ei kannata yrittää jatkaa HUONOA PARISUHDETTA ;)