Miten miehet suhtaudutte siihen että naisystävänne potee lieviä sosiologisia sopeutumisongelmia.Esim., ei tule toimeen itseään nuorempien/vanhempien ikäryhmien kanssa, ei osaa käsitellä sukulaistensa pubertaalisia tarkkislapsia, TAI yksinkertaisesti kärsii ns. avarien paikkojen kammosta?
Minä nimittäin pelkään usein.Pelkään vihaa.Eniten se pelko käy ilmi muiden naisten seurassa, jolloin pelkään herättäväni toisissa naisissa
-paheksuntaa
-ylenkatsomista
-sääliä.
Pelkään yksin jäämistä, hylätyksi tulemista, mutta pärjään varsin hyvin itseänisestikin.Turvakeinona maailman pahuutta vastaan olen löytänyt mielensisäisiä hengellisiä pyhiä henkiä, joiden turvaan käännyn.En tarkoita huuhaata, vaan jonkinlaista uskoa.Tihihih!En kulje jeesuskuvia taskuni täynnä mutta vetäydyn paljon omiin oloihini jos pelottaa, ja kohdattaessani muita ihmisiä olen kohtelias ja hyväntahtoinen (joskin sanavalmis olen aikoinani ollutkin).Ja yritän luottaa ylempiin suojaenkeleihin, uskon vahvasti siihen että ne eivät ole mustia korppikotkia, vaan valkoisia rauhankyyhkyjä.
En voi sietää väkivaltaa.Eniten uhatuksi tunnen oloni, jos olen kahdestaan hyvin riitaisan ja kilpailua haastavan toisen naisen seurassa.Kokemuksesta oppineena, että he eivät iästään huolimatta ikinä opi olemaan valkoisia kyyhkyjä vaan ovat mustia korppikotkia haaskan kimpussa.
En siis kuulu hihhuleihin enkä tiedä liitynkö ikinä virallisesti uskovaisten joukkoon, mutta itämainen mystiikka ja lännen estetiikka ovat minussa oman elämäntieni viitoittaja!Siellä ei tapella, ainoastaan lehmät tappelevat tien reunoilla, RUOHOSTA..
Minä nimittäin pelkään usein.Pelkään vihaa.Eniten se pelko käy ilmi muiden naisten seurassa, jolloin pelkään herättäväni toisissa naisissa
-paheksuntaa
-ylenkatsomista
-sääliä.
Pelkään yksin jäämistä, hylätyksi tulemista, mutta pärjään varsin hyvin itseänisestikin.Turvakeinona maailman pahuutta vastaan olen löytänyt mielensisäisiä hengellisiä pyhiä henkiä, joiden turvaan käännyn.En tarkoita huuhaata, vaan jonkinlaista uskoa.Tihihih!En kulje jeesuskuvia taskuni täynnä mutta vetäydyn paljon omiin oloihini jos pelottaa, ja kohdattaessani muita ihmisiä olen kohtelias ja hyväntahtoinen (joskin sanavalmis olen aikoinani ollutkin).Ja yritän luottaa ylempiin suojaenkeleihin, uskon vahvasti siihen että ne eivät ole mustia korppikotkia, vaan valkoisia rauhankyyhkyjä.
En voi sietää väkivaltaa.Eniten uhatuksi tunnen oloni, jos olen kahdestaan hyvin riitaisan ja kilpailua haastavan toisen naisen seurassa.Kokemuksesta oppineena, että he eivät iästään huolimatta ikinä opi olemaan valkoisia kyyhkyjä vaan ovat mustia korppikotkia haaskan kimpussa.
En siis kuulu hihhuleihin enkä tiedä liitynkö ikinä virallisesti uskovaisten joukkoon, mutta itämainen mystiikka ja lännen estetiikka ovat minussa oman elämäntieni viitoittaja!Siellä ei tapella, ainoastaan lehmät tappelevat tien reunoilla, RUOHOSTA..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Siis neuroottinen sosiopaatti vai...? Hehee...:)
Eikun oikeesti - yritä relata - kaikista ei olekaan pakko pitää eikä kaikkia ole pakko miellyttää.
Oma seura monastikin paras seura.
Omalla tavalla tulee sellainen hassuolo ja ihokarvat nousevat pystyyn kylmineen väreineen.. ihan kuin joku olisi kirjoittanut minusta tuon jutun..Niin tutun kuuloinen story.. Olen asunnut pikkuruisen elämän kaukana kaupungeista ja sen vilskeistä ja koulukaverit olivat vain poikia..
Kaupunkiin muutettua en osaa kommunikoida oikein naispuolisten kanssa, ilman että saan outoja katseita ja paheksuntaa..Minkä minä vittu sille voin ettei minua kiinnosta lumenen ryppyvoiteet ja kynsien pidennykset..minua kiinnostaa kaikki aito ja ei keinotekoinen maailma..
Hieman jää orpo olo ja pelottaa yksin jääminen..