Kun käy ilmi, että nainen pettää, mitä ajatuksia ja tuntemuksia se herättää miehissä? Miten mies kokee petetyksitulemisen? Eli ei se ensireaktio, vaan sen jälkeen..?
Tiedän kyllä omalla kohdallani naisena, miltä petetyksituleminen tuntuu, mutta tiedän myös sen, että miehet ja naiset kokevat monet asiat eri tavalla.
Eli tilanteessa, jossa elät avoliitossa rakastamasi naisen kanssa jo ties monettako vuotta, olet suunnitellut perustavasi perheen hänen kanssaan ja saat tietää, että hänellä on suhde toiseen mieheen..
Miten mies kokee sen, kun nainen pettää?
Tiedän kyllä omalla kohdallani naisena, miltä petetyksituleminen tuntuu, mutta tiedän myös sen, että miehet ja naiset kokevat monet asiat eri tavalla.
Eli tilanteessa, jossa elät avoliitossa rakastamasi naisen kanssa jo ties monettako vuotta, olet suunnitellut perustavasi perheen hänen kanssaan ja saat tietää, että hänellä on suhde toiseen mieheen..
Miten mies kokee sen, kun nainen pettää?
Vastaukset 10
Vanhimmat
siten, että millään ei ole enää mitään väliä. rakkaus lopahti, luottamus meni, vihaa tuli tilalle, taivas putosi niskaan. yksi paska kysymys vaan veivaa päässä: miksi? pakottava tarve poistua jonnekin, ettei ole vaaraksi muille eikä itselle. värit häviää maailmasta, turtuu täysin. päivillä ei ole enää mitään merkitystä, yhtä harmaata puuroa. hävettää, ei voi mennä tapaamaan edes kavereita. tuntuu, että tiet vaan nousee pystyyn. pettäjän näkeminen enimmäkseen yököttää ja sen toisen näkeminen saa aikaan julmettua vihaa, kateutta, mustasukkaisuutta juu neim it. haluttomuutta puhua asiasta. paha olo, johon lääkkeksi käy vaikka bisse. töissäolo on pelkkää suoritusta. ei hymyile, ei naura, ei lauleskele.
yleensäkin henkisesti niin paskana, kuin voi äkkiä kuvitella paskana olevansa ilman että henki lähtee.
josko tuosta? omakohtaiset kokemukset.
Nousen seisomaan ja taputan, loistava miehinen kuvaus tuosta kauheasta tilanteesta, kundi32v!
Miten helppoa on antaa anteeksi pettävälle naiselle, jos todella paljon pitää hänestä? Annatteko anteeksi? Pyrittekö vielä suhteen jatkamiseen vai onko pettäminen lopun alkua? Oletteko onnellisia naisen kanssa, joka on menneisyydessä pettänyt teitä?
Ei se suhde koskaan palaa ennalleen. Joka muuta väittää, teeskentelee. Luottamus kun menee kerran, niin aina kun jotain vähänkin epäilyttävää sattuu... tulee mieleen, että josko se taas haksahti vieraisiin.
ois känninen yhden yön juttu tai vastaava niin eipä tuo mun maailmaa romauttais,jos taas ihan oikea ja rehellinen suhde niin kylläkait se juttu ois sit siinä,sehän tarkottais et toinen on löytäny paremman ja mitä järkeä tollasen jälkeen ois enää jatkaa.
jatkatte kuitenkin näissä suhteissa, koska välitätte niin paljon?
Suutuin ja tärisin kuin haavan lehti...
Mietin mielessäni erinäisiä asioita, niistä ei lienee kannata tässä puhua...
Menin kotiin ja yritin puhua asiasta, no arvaahan sen... Ei oikeen puhuminen onnistunut.
Muutaman päivän ihmettelin... Juttelin to exän kanssa, pe kavereiden kanssa ja la muutin pois.
Nyt olen käynyt asit mielessäni läpi ja olen todella hyvilläni, että näin on käynyt. En kerro tässä tarkemmin miksi on parempi, koska minut tunnistetaan siitä....
Nyt tunnen toki hieman kaipausta, koska todella rakastin häntä ja rakastan ehkä vieläkin.
En ole katkera, mutta yhä vihainen (liittyy muutamaan asiaan miksi), niitäkään en valitettavasti voi kertoa.
Elätin häntä vuosia. Tämän lisäksi hän varasti minulta rahaa... No me tapaamme oikeudessa 6kk sisällä...
Miten siis koen asian....
hmmm..... Lievänä vihana, suurena pettymyksenä, hyvästi oli kiva tuntea kunhan en näe sinua enää koskaan...
Mulla ainakin särkyisi sydän. Viha nousisi pintaan vahvasti. Se olisikin sitten sitä vihaa aika kauan kunnes muuttuu välinpitämättömyydeksi. Tuon vihanpidon aikana olisin jo jättänyt naisen. En haluaisi missään vaiheessa palata yhteen. En pystyisi unohtamaan. Luottamus on mun mielestä peruslähtökohta, sen voi menettää mutta sitä ei voi enää ansaita uudelleen.
Miehissä, ainakin mussa on primitiivisiä tuntemuksia parisuhteesta. Jos rakastan naista niin haluan pitää hänet itselläni. Kait olen voimakkaasti yksiavioinen ja ehkä omistushaluinen. En kuitenkaan ole mustasukkainen tai rajoita hänen menemisiään, kannatan "vapaata" suhdetta. Mutta jos luottamus rikkoutuu esim. nainen pettää niin sitten ei suhdettakaan enää ole. Koska jos olen epätietoinen siitä että "nainen on mun" niin homma ei toimi.
Ensireaktio viha, sen jälkeen ehkä jonkinlainen anteeksianto. Mutta luottamus ja kunnioitus on mennyt ikuisuuksiksi. Muutama viikko ja löytää itsensä toisen sängystä. Ja sitten taas toisesta sängystä ja taas toisesta....jne. Näin minustakin tuli ns. "pelimies", joka ei enää naisesta muuta haluu kun sitä yhtä ja elämä hymyilee...
oletko nyt lopun ikääsi pelimies?
Tunnen jonkun, joka nyt onnellisesti aviossa. Taustalla ensin pitkä suhde, missä nainen petti ja sitä seuraavaksi usean vuoden pelimieskausi...
Annatteko naisen pettämisen muuttaa elämänne lopullisesti? Vai haluatteko joku päivä vielä luottaa johonkin toiseen naiseen? Vai onko se nyt ikuisesti pelaamista sitten?