muitakin olisi vaan mitä tehdä ?
talo, lapset, mies vai uusi alku ?
talo, lapset, mies vai uusi alku ?
Kotona on paha
olla..
112762
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Helppoa ratkaisua ei ole olemassakaan. Suurin apu on selvittää ensin omat tunteensa ja sitten yhteiset tunteet. Paras tapa toteuttaa tämä on mennä psykologin vastaanotolle terveyskeksukseen tai mielenterveystoimistoon, koska tällaisten asioiden selvittämiseen tarvitaan täysin ulkopuolista apua, kukaan kaveri ei riitä selkään taputtelijaksi. Parisuhdeterapiaa suosittelen. Koska aiotpa jatkaa tai lopettaa, eletty on käytävä läpi, ennen kuin voi ehjän jatkaa eteenpäin. Rikkinäisenä taas toistat vanhaa kaavaa uudessakin suhteessa. Uusi alku voi tuntua houkuttelevan helpolta vaihtoehdolta, mutta sitä se ei ikinä ole. Jos puolisosi aiheuttaa sinulle tämän pahan olon henkisellä/fyysisellä väkivallalla on tilanne toinen. Silloin sinun on pelastauduttava, mutta silloinkin tarvitset ammattiauttajaa voidaksesi elää täysipainoista elämää ja tullaksesi onnelliseksi jatkossa.
1. Puhu miehellesi.
Mitä tehdä kun aina on paha olo. Mies on kerran pari vuodessa väkivaltainen, yleensä viina on mukana kuvioissa ja selitys, että minä ärsytin. Uusi vuosi oli kauhea kun kävi kaksi kertaa kimppuun. Inhoan myös itseäni kun en saalähdetyksi mutta kun vastapuolella on kaunis koti, ihanat lapset ja muuten helppo elämä. Silloin kun on "tappelukausi" menossa loukkaamme molemmat toisiamme henkisesti ja mies sitten saa niitä paskaraivareita, jolloin hänellä ei järki pelaa ollenkaan. Mitenkä asiassa on edettävä. Voisiko joku, joka on tehnyt ratkaisun poislähdöstä kertoa, miten kaikki kävi? Mieheni kanssa puhuminen on mahdotonta koska hän ei ole koskaan halunnut vatvoa parisuhde- eikä perheongelmia eikä myöskään ole halunnut oppia puhumaa näistä asioista. On tyypiltää sellainen poisliukuja ja "kun asiasta ei puhuta, sitä ei ole olemassakaan" -periaatteinen. Ei jotenkin jaksa enää..ikää on kuitenkin jo 45 vuotta ja epäröinti jatkuu...
Minunkin mieheni kuvittelee että ne ongelmat tapaavat hävitä jos niihin ei kiinnitä huomiota. Harkitsen eroa, olen 30, meillä on 6-vuotias lapsi... Minun mieheni saa myös paskaraivareita, lähinnä huutaen. Inhoan sitä!
No antakaa TAKAISIN samalla mitalla!
Jos iskee "paskaraivarikohtaus", niin iskekää takaisin!
Varsinkin jos se on eka kerta, niin ukolla menee jauhot suuhun!
Ei ole enää toivoa. Naapurissa suu miehen vanhemmat. 2 vuotta risat olen kestany nyt riittää. Meeilla uusioperhe joss kummallakin 2 lasta. Kaikkeen naapurit puuttuvat, jopa kastelukannuun terassilla. Nyt alkaa kohta oma mielenterveys mennä joten pakko lähteä. Rhaa ei ole paljon säästössä tätä yks.huolt. elämää varten joten tiukkaa tulee tekemään jatkossa ,mutta hälläväliä jos pystyy hengittämään ja on oma vapaus. Nyt kun ei voi edes pihlla olla,ja aina saa vahdata näkyykö naapuria pihalla kun lähtee ulos. Olen henkisesti puhki. Mitään pahaa en ole kenellekään tehnyt vaan yittänyt pysyä poissa tieltä. Äijästä ei mihinkään.
Niin...onhan se vittumainen jo ajatuksena, että joutuisi luopumaan vaivalla (miehen hankkimasta) elintasosta, eikös...?
Mitä ne naisystävätkin sanoisi...)
Herrajee...
Että pisti vihaksi tuo kommenttisi, mutta kai sinulla on omat syysi siihen. Katkeran miehen kommentilta se kuitenkin kuulosti.
Olen eronnut kolme vuotta sitten 20 vuotta kestäneestä liitosta. Se omakotitalo oli meidän molempien maksama ja jos oikein tarkkoja ollaan, niin mies oli paljon työttömänä sen aikana, joten taisi olla minun maksama, mutta itse en sellaisesta perusta kumpi on enemmän ollut maksavana osapuolena. Silloin kun ollaan avioliitossa, niin kaikki on yhteistä mitä sen aikana ollaan hankittu (näin sanoo laki, jos ei sitten ole tehty avioehtoa)
Kyllä minulle ainakin tuli sitä ihanaa taloa ja puutarhaa monta kertaa ikävä, mutta eikö se ole ihan luonnollista, asuinhan siellä yli kymmenen vuotta.
Meillä erossa talo jäi miehelle, koska en yksin olisi sitä pystynyt hoitamaan.
Kun on tunteista kysymys, niin materia on silloin toissijainen asia. Silti sitä saa olla ikävä ja potea luopumisen tuskaa välillä. Sitä sanotaan siksi että käy eroaan läpi henkisesti.
Mutta kuten edellä jo sanoin sinulla lienee jokin katkera ero takanasi, muuten on ymmärrä tuota sinun vuodatustasi.
niin hirveästi,että koko ajan miettii vain lähtöä.Ukko vaan on,ei seksiä,ei mitään läheisyyttä.
Katsoo telkkaria kaiket illat ja sitten on olevinaan fiksu ja hyvä mies.Eihän hän tosin petä,mutta ei ole kotonakaan mitään annettavaa.En jaksa yksipuoleisesti,muutenkin teen jo kaiken yksin.Oikeistaan enhän minä mihinkään lähde vaan ukolle säkki mukaan ja menoks
Niinhän se on että jos nainen ei saa läheisyytä ja seksiä niin se on elämää suurempi asia mutta jos tilanne on toisin päin , niin silloin mies on turha ruikuttaja.
miehen syyt seksittömyyteen.Viimeisen kahdeksan kuukauden aikana herraa on huvittanut n.viisi kertaa.Tämän vuoden puolella ei kertaakaan.Sitten kehuu rakastavansa minua,paskat!Teot kertoo aivan toista.En ole vaatinut häneltä liikoja enkä vaadi.
Kun pidän hänelle kaiken kunnossa,siivoamisen,vaatteet,ruuanlaiton ym.niin missä vika.Olen mielestäni vähemmän niitä ruikuttajia.Moni nainen olisi jo lähtenyt kälppimään
ajat sitten.