Minulla on ystävä, kenet olen tuntenut jo ihan hiekkalaatikolta lähtien. Hän on minulle todella rakas ja meillä on ollut todella upeita ja hauskoja hetkiä MONIA! Viimeiset kymmenen vuotta hän on kuitenkin ollut niin masentava. Kun "hänellä ei ole miestä, kun hänellä ei ole kavereita samassa kaupungissa, kun hän on niin huono ihminen, kun kukaan ei tykkää hänestä". Olen yrittänyt tsempata häntä tämän 10 vuotta, kehua häntä, miten fiksu ja kaunis hän on, yrittänyt kuunnella ja olla ystävä...mutta kohta en enää jaksa. Aina kun hän soittaa, niin hän rivien välistä pyytää anteeksi olemassaoloaan ja sitä, että hän soittaa minulle. Jos en pääse hänen seurakseen joskus johonkin, hän lausahtaa "no ei mua ole pakko nähdä jos ei halua". Koko ajan pitää olla varpaillaan hänen kanssaan, ettei vahingossakaan sanoo mitään sellaista, mistä hän voisi vetää omat omituiset johtopäätöksensä. Jos kehun hänen hiuksiaa ja sanon, että tuo väri pukee sinua, niin hän vastaa "ai siis, että se entinen oli aivan kamala vai?" NO ENHÄN MINÄ NIIN SANONUT!!! Vaikea selittää, mutta olen todella ahdistunut. Monesti on päässyt itku puhelumme jälkeen, kun on tullut huono omatunto kun ei voi lähteä seuraavana lauantaina hänen kanssaan baariin tms. Mitä tässä pitäisi tehdä? Pitäisikö minun sanoa hänelle, että hänen negatiivisuutensa tappaa minussa kaiken positiivisuuden? Rakastan häntä, enkä halua loukata, mutta mieheni sanoin "tuolla tavalla hän menettää viimeisetkin ystävänsä". Joskus en todella halua vastata hänen soittoonsa, koska sieltä ei tule muuta kuin valitusta yms. Auttakaa :'( Tiedän, ystävän tulee jaksaa kuunnella ja auttaa, mutta kun tätä on kestänyt jo 10 vuotta ja ei se tästä ole miksikään muuttunut!
Miten pitkään jaksan olla ystävä?
Tyttö
5778
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tämä viesti? Tai ylipäätään, sano suoraan miten asia on? Että hän on sinulle rakas mutta hänen masentuneisuutensa vie sinulta voimat? Kyllä oikean ystävän pitäisi se tajuta, että ystävien ei ole tarkoitus pudota samaan kuoppaan kun he yrittävät nostaa toista sieltä ylös.
Ehkä terapia voisi auttaa ystävääsi jos hän on oikeasti masentunut? Mutta ennen sen ehdottamista hänen olisi hyvä tajuta se jotenkin itse...
En kyllä ole omia suhteitani kovinkaan kunnialla hoitanut, että voin olla aivan väärässäkin. Toivottavasti joku muukin kommentoi.
...juttu, täytyy sanoa... itse koittaisin kuitenkin seuraavaa: kehu joskus hänen luonnettaan, äläkä aina ulkonäköä tms... no, olet viestistäsi päätellen niin tehnytkin, esim. kehunut fiksuksi, mutta kehu siis enemmän hänen luonnettaan! ja osoita, että välität hänestä ja haluat tukea häntä, siis että sanot sen hänelle eli osoitat sen muutenkin kuin kuuntelemalla.
kuinka usein muuten näätte? eli kuinka usein vastaat myöntävästi hänen "ulosmenoehdotuksiinsa"? luulisin, että hän vain kokee olevansa nyt niin yksin, ja ettei kelpaa kenellekään...
mutta... eihän sun kauaa tarvitse tuota jaksaa... että jollei mikään em. auta (tai mikään muukaan yritys, mitä joku muu täällä ehdottaa), niin ei se sun vika sitten oo, jollei tilanne muutu.
vielä tuosta sun aloitusviestin näyttämisestä sille sun ystävälle... hän saattaa kuitenkin kokea, että painostat häntä. eli kaiken hänen kokemansa kurjuuden keskellä hän saattaa kokea, että häneltä vaaditaan liikaa muutosta, tai muuten vaan saattaa tuntea itsensä vieläkin huonommaksi. en ole varma tietenkään hänen mahdollisesta reaktiostaan, varsinkaan kun en häntä tunne, mutta näin ainakin itse ehkä saattaisin asian kokea. yksi vaihtoehto tietysti olisi, että jos vaikka näkisit hänet ja kertoisit ihan kasvotusten, että välität hänestä, mutta kerrot myös omista tuntemuksistasi. jotenkin tuntuu, että se voisi olla paras vaihtoehto, niin asiat voisivat mennä ihan omalla painollaan paremmaksi.
muutenkin ihmettelen sitä, miksei ihmiset uskalla puhua toisilleen hienovaraisesti suoraan tuntemuksistaan, varmaan moni asia selviäisi paremmin, kuin sillä tavalla, että asioista ei puhuta!
Vaikea tilanne.Mitä tapahtui 10 vuotta sitten?Ehkä hän ei ole päässyt asian yli,vaan kantaa surua sisällään.Minulle kävi niin.Minulla on suru josta en pääse varmaan koskaan.Pari ystävää väsyi,yksi tosiystävä jäi.Se joka jäi,kertoi avoimesti,kuinka pahalta hänestä joskus tuntuu.Näemme lähes päivittäin.Arvostan hänen rehellisyyttään,siitä tiedän,että voin luottaa häneen.Älä jätä ystävääsi.Älä painosta häntä muuttumaan.Mutta kun näette,tehkää kivoja asioita ja yritä saada häntä puhumaan siitä,mikä se suru on.Sinun ei tarvitse olla ystäväsi terapeutti,mutta kerro,että olet huolissasi siitä,että hän oli ennen onnellinen ja nyt surullinen.Menkää kävelylle,älkää käyttäkö alkoholia,koska se tuo negatiiviset tunteet.Älä ota itseesi sitä surua,vaan opettele pysymään sen ulkopuolella.
Voisiko ystäväsi olla pahasti masentunut? Onko hän muuttunut koko ajan sulkeutuneemmaksi, vetäytyy itseensä ja mikään ei KOSKAAN ole hyvin? Takertuuko ystävyyteenne vai enemmän välinpitämätön..
Mulla on samanlainen ystävä, tunnettu ala-asteelta asti ja yhdessä koettu kaikki mahdollinen ja mahdoton. Aikuistuttu yhdessä, itketty poikaystävät ja pidetty hauskaa. Sitten ystäväni masentui, itse muutin toiselle paikkakunnalle, mutta ystävyys säilyi.
Ystäväni masennus paheni, tuli muitakin ongelmia ja yritin toistuvasti saada häntä puhumaan itselleni, läheisellemme, ammattiauttajalle, tuloksetta. Ystäväni vetäytyi yhä enemmän omiin oloihinsa, väitti olevansa niin ruma, saamaton, huonoa seuraa, merkityksetön. Ei kuulemma viitsi vaivata seurallaan.. Yritti muutaman kerran itsemurhaa, muttei kuitenkaan vienyt loppuun asti.
Edelleen puhuin niin minä kuin muutkin avun hakemisesta ammattilaisilta, mutta turhaan. Lääkkeet sai muttei muuhun suostunut. No lääkkeet piti työssä, mut aina kun piti lopettaa niiden syöminen riippuvuuden takia, tilanne paheni.. Nyt hän muutti toiselle paikkakunnalle jonkin aikaa sitten, enkä sen jälkeen ole hänestä pahemmin kuullut.
Yli 10v olen yrittänyt olla tukena, hyvänä ystävänä, mutta viime aikoina on tullut tunne et mitä hyödyttää. Hänelle kun soittaa, ei hän puhu mitään. Kun kyselee kuulumisia, vastaus on vain sitä samaa, vaikka olisinkin muualta kuullut hänen esimerkiksi saaneen töitä (minkä luulisi ystävälleen kertovan?) Jos kertoo omista kuulumisistaan, kääntää hän senkin itseään vastaan et hänelle ei tapahdu mitään..
Nyt olen päättänyt et hän tietää et olen täällä jos tarvitsee, mutta en voi häntä väkisin raahata ihmisen ilmoille ja olemaan ystäväni. Toivon että hän joskus ymmärtäisi hakea ammattiapua ennen kuin on liian myöhäistä.
Tämä päätös ei kuitenkaan ole helppo, hän on minulle myös rakas ja tärkeä, mutta kun rupesin yöuneni hänen puolestaan menettämään, pelkäämään sitä soittoa onnistuneesta itsemurhasta, tuntemaan itseni huonoksi ihmiseksi kun en soittanut tai kun soitin, valitsin oman mielenterveyteni.
Toivottovasti sinun ystäväsi löytää apua ennen kuin on liian myöhäistä ja ystävyytenne katkeaa kokonaan.
Toivon aurinkoa teidän molempien kevääseen!!
Mulla oli myös samantapainen juttu. Tämä ystävä kopsas multa kaikki omat juttuni, kuunteli samaa musaa tykkäs just samoista asioista ym. Ja kokoajan kilpailutti kaikesta. Sitten sanoi olevansa hyvin itsevarma, mutta kuitenkin piti kuunnella sen jatkuvaa kehuskelua ja ongelmien piilottelua ja näyttelyä.. Sitten laitoin välit poikki sen kanssa, että tajuaisi etsiä oman itsensä, eikä vaan matkia minua. Nyt se on tän vuoden sitten vetänyt jotain roolia ja näytellyt jotain supertyyppiä, mutta sanoi sitten kaverilleni, että kunhan vaan näyttelee. En sit tajua miksi se sanoi sen sille, kun tietää kumminkin että minulle se kaverini kertoo ja minuahan varten se näytteli :D
Tosi ärsyttävää semmonen.