Olemme eronneet viimekesänä. Molemmilla on nyt suhde, minulla se suhde alkoi jo avioliiton aikana. Nyt olemme kuitenkin halukkaita lähtemään pariterapiaan mutta toinen puolisko ei halua jättää tätä seurustelukumppaniaan, mutta vaatii sitä kuitenkin minulta (ymmärrän, minun suhteeni alkoi jo avioliiton aikana).
Minä pystyn kyllä jättämään tämän seurustelukumppanini, olen miettinyt sitä jo kauan ja olisin valmis yrittämään entisen puolisoni kanssa, lastenkin tähden. Rauhallisesti tosin, askel kerrallaan ja tosiaan sinne terapiaan pitäisi mennä juttelemaan.
Minusta tuntuu silti hullulta että hän ei halua jättää seurustelukumppaniaan....onko tuo sittenkään tosissaan lähdössä terapioimaan kanssani?
Mitä olette mieltä?
Minä pystyn kyllä jättämään tämän seurustelukumppanini, olen miettinyt sitä jo kauan ja olisin valmis yrittämään entisen puolisoni kanssa, lastenkin tähden. Rauhallisesti tosin, askel kerrallaan ja tosiaan sinne terapiaan pitäisi mennä juttelemaan.
Minusta tuntuu silti hullulta että hän ei halua jättää seurustelukumppaniaan....onko tuo sittenkään tosissaan lähdössä terapioimaan kanssani?
Mitä olette mieltä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
ajatellut, että voita saa molemmin puolin leipää! Silkkaa nöyryytystä tuo terapia tulee olemaan sinulle. Ei miehesi tunnu olevan halukas palaamaan luoksesi, kun kerran haluaa pitää toisenkin.
Elä omaa elämääsi ja jätä moinen retale sille toiselle!
Molemmat. Mitä tuollaisesta "juupas-ei-juupas" suhteesta muka pidemmän aikaan tulee?
Molemmilla on jo uudet kumppänit joten eiköhän se elämä lähde uudelta pohjalta.
"Retaleita kumpikin"
Jos tarkoin luit tuon keskustelun aloittajan jutun, niin siittähän ilmeni, että hänellä oli kaksi miestä avioliiton aikana, eli oma aviopuoliso ja tämä toinen. Näin ollen tilannehan on sitten aivan sama, jos lähdetään terapiaan mihelläsi on nyt sinut uudestaan ja tämä toinen.
Onko moraalisesti oikein sitä yhtä naista kohtaan ? Ei, mutta keskustelun aloittajalle periaatteessa ihan oikein, niinhän sitä makka, kuin petaa.
molemmat halukkaita terapian kautta yrittämään uudelleen yhdessä niin tottakai myös molempien on jätettävä uudet suhteet sikseen. Eihän se nyt noin voi onnistua.
Meillä mies lähti kesällä, yritettiin paluuta vuoden vaihteessa, jolloin kumpikaan ei ollut vielä valmiita. Tosin mulla, jätetyllä ei ole ollut suhdetta kehenkään tänä aikana. Vuoden vaihteen jälkeen puhuttiin pariterapiasta ja mies oli valmis lähtemään, mutta halusi asua vielä tämän naisen kanssa. Pariterapiassa on kysymys parisuhteen parantamisesta ja tällöin heillä ei ollut tarjota, kun miehelle apua tehdä päätös, kumpaan suhteeseen haluaa panostaa. No, eihän mies niin halunnut ja tavallaan ymmärrän, haluaa tehdä itsenäisen päätöksen. Meni kolme kk ja nyt on palannut jättänyt tämän naisen ja olemme aloittaneet aivan alusta ja pariterapiaan menemme, kun saamme kaikki asiat puhuttua ja sen jälkeen menemme vasta saamaan apua tulevaisuudesta selviytymiseen. Uskon, että tämä oli meille oikea tie ja uskon, että selviydymme tästä, halua ja tahtoa on ! Haluamme kaiken tai ei mitään ja toivoa on, koska tunteita on. Toivottavasti tämä auttoi, jos olisin tilanteessasi jättäisin sen miehen ja katsoisin, mitä se tekee suhteellesi ex-mieheesi, olethan ensimmäinen lähtijä ja kyllä minä ainakin haluaisin tietää, mitä toinen on valmis tekemään ja luopumaan tulevaisuutenne eteen. Jos ei ole valmis antamaan kaikkeensa nyt ei mahdollisesti ole myöskään valmis antamaan kaikkea tulevaisuutensa eteen !
Jännä, että olette kaikki vetäneet johtopäätöksen siitä, että alkuperäinen on nainen? Eihän missään lue että hän on nainen`???
Ihan ensimmäisenä minä miettisin kyseisessä tilanteessa, voiko molemminpuolista luottamusta enää palauttaa. Se on kuitenkin toimivan parisuhteen kulmakivi. Vaikka kuinka rakastaisi ja haluaisi toista, kannattaako iskeä päätään seinään, kun luottamus on mennyt, molemmin puolin. Mieluummin hakeutuisin uuteen suhteeseen, jossa molemmat osapuolet lähtevät toisiinsa nähden puhtaalta pöydältä. En väitä, että kaikkien kannattaa tehdä kuten minä, mutta neuvon ajattelemaan tältäkin kannalta.
Siis hetkinen; pariterapiassa käsittääkseni yleensä ratkotaan ongelmia, jotta voitaisiin jatkaa yhdessä. Te olette eronneet. Nyt siis menisitte pariterapiaan, vaikka molemmilla on uudet suhteetkin... Ja exäsi on vielä ilmoittanut, ettei aio luopua seurustelukumppanistaan, mutta vaatii sitä sinulta. Eli toisin sanoen: Ihan pähkähullu ajatus lähteä terapiaan! Miten kukaan ihminen pystyy edes ehdottamaan tuollaista. Itse olisin sanonut exälle "puhu pukille", jos moista tulee minulle ehdottelemaan. Täytyyhän nyt joku tolkku olla exälläkin.
vai mistä on kysymys...
liittyykö eroon asioita joita ei ole käsitelty, olisiko terapian tarkoituksena käydä läpi erooon johtaneita syitä, eikä pyrkiä ensisijaisesti palaamaan yhteen.
Minusta puhuminen kannataa aina, ja näin ollen terapiakin...en valitettavasti itse ole omassa erossani näin toiminut....tyhmä kun olin.
Mene ja puhu tunteesi julki, kuuntele , ajattele, mieti samalla mitä itse haluat ja mihin pystyt, paljonko pystyt itsestäsi antamaan