nyt on sitten avioliitto siinä pisteessä että eilen tuli otettua (toisin sanoen ukko raivosi) oikein kunnolla yhteen ja tästä lähti sitten avioeroprosessi liikkeelle. Juoppo-mieheni on tällä hetkellä sitä mieltä että rahat hänelle kouraan heti - mikä tietenkään ei ole mahdollista. Meillä yhteistä talo ja kesäpaikka, auto minun nimissäni. Hän ei halua taloa eikä kesäpaikkaa eikä kuulemma halua maksaa elatusmaksuja (3 lasta) vaan ne pitää vähentää siitä summasta minkä tulen hänelle antamaan. Mieheni on lisäksi osakkaana perikunnassa jossa omaisuutena kerrostalo-osake ja kesämökki. Jos nyt teemme paperin jossa nämä kirjattu juuri näin, voiko hän jälkikäteen asettaa tämän kyseenalaiseksi. Mitenkäs verotuksellisesti?, joudun kuitenkin ottamaan velat niskoilleni - yhteistä velkaa n. 80 tuhatta euroa lisä jonka joudun ehkä ottamaan.
Onko mahdollista hakea kunnalta jotakin maksutonta asiantuntija-apua vai onko pakko turvautua kalliiseen tuomariin, johon ei nyt ole varaa? Onko mahdollisesti joitakin muita asioita jotka minun tarvitsisi ottaa huomioon? Avioeropaperia hän ei halua allekirjoittaa, joten haen ero yksin.
Kaikesta v-maisuudesta huolimatta tunnen suunnatonta helpotusta siitä että tämä helvetti on loppumassa, kuvittelin jaksavani alkoholistin kanssa mutta nyt huomaan kuinka väsynyt olenkaan. Olen myös surullinen siitä että en ole onnistunut avioliitossani, alkoholistihan osaa syyllistää muita ihmisiä tosi hyvin ja vaikka kuinka yritän ajatella sitä, niin silti tunnen myös syyllisyyttä siitä että en ole ollut hänelle täydellinen aviovaimo: olen kyllä pitänyt kodin kunnossa, kasvattanut lapset, maksanut lainat ja laskut, pessyt ja pyykännyt mutta en ole tämän kaiken jälkeen jaksanut olla jalat levällään sängyssä kun rakas aviomieheni saapuu ryyppyreissuiltaan. Tämä on se asia johon hän tarttuu ja huutaa tästä lasten kuullen. Valitettavasti en ole sen sortin ihminen, jonka elämän kohokohta on miehen kotiintulo. Mieheni tulee kotiin vain nukkumaan, muuten olemme hänelle vain ilmaa ....
Toivottavasti elämällä on tarjota minulle jotakin parempaa - toisaalta tulevaisuudessa jaksan panostaa ihaniin lapsiini enemmän, kun alkoholisti ei vie kaikkia voimiani.
Ihanaa - kevät on tulossa !
Onko mahdollista hakea kunnalta jotakin maksutonta asiantuntija-apua vai onko pakko turvautua kalliiseen tuomariin, johon ei nyt ole varaa? Onko mahdollisesti joitakin muita asioita jotka minun tarvitsisi ottaa huomioon? Avioeropaperia hän ei halua allekirjoittaa, joten haen ero yksin.
Kaikesta v-maisuudesta huolimatta tunnen suunnatonta helpotusta siitä että tämä helvetti on loppumassa, kuvittelin jaksavani alkoholistin kanssa mutta nyt huomaan kuinka väsynyt olenkaan. Olen myös surullinen siitä että en ole onnistunut avioliitossani, alkoholistihan osaa syyllistää muita ihmisiä tosi hyvin ja vaikka kuinka yritän ajatella sitä, niin silti tunnen myös syyllisyyttä siitä että en ole ollut hänelle täydellinen aviovaimo: olen kyllä pitänyt kodin kunnossa, kasvattanut lapset, maksanut lainat ja laskut, pessyt ja pyykännyt mutta en ole tämän kaiken jälkeen jaksanut olla jalat levällään sängyssä kun rakas aviomieheni saapuu ryyppyreissuiltaan. Tämä on se asia johon hän tarttuu ja huutaa tästä lasten kuullen. Valitettavasti en ole sen sortin ihminen, jonka elämän kohokohta on miehen kotiintulo. Mieheni tulee kotiin vain nukkumaan, muuten olemme hänelle vain ilmaa ....
Toivottavasti elämällä on tarjota minulle jotakin parempaa - toisaalta tulevaisuudessa jaksan panostaa ihaniin lapsiini enemmän, kun alkoholisti ei vie kaikkia voimiani.
Ihanaa - kevät on tulossa !
Vastaukset 4
Vanhimmat
kokemusta alkoholistin kanssa elämisestä on omasta nuoruudestani oman veljen kautta ja helppoa se ei ollut. Ja varmasti vielä vähemmän helppoa kun kysymyksessä on oma aviomies.
Jos et ole jaksanut odottaa jalat levällään miehesi saapumista ryyppyreissuiltaan (kuka siihen edes pystyisi), ei se taatusti vähennä arvoasi perheenäitinä. Syyllisyyttä sinun ei todellakaan tarvinne tuntea. Olet velvollisuutesi hoitanut.
Kunnan oikeusaputoimistosta vähävaraiset saavat maksutonta oikeusapua. En tiedä vaihteleeko käytäntö eri kunnissa mutta ainakin joissain kunnissa on avun saamiseen tuloraja. Soita ihmeessä omaan kuntaasi ja kysy.
Muuta en nyt osaa neuvoa. No, eropapereitahan hänen ei tarvitsekkaan allekirjoittaa, aikaa vain kuluu hieman enemmän.
Toivottavasti sinulle aurinkoinen kevät tulossa!
kuulustat fiksulta mieheltä, ensimmäinen mies joka eteeni sattuu ollen sitä mieltä että seksi ei kuulu avioliiton velvollisuuksiin. Kiitos siitä sinulle!
Kävin myös kotisivuillasi ja yllätyin luettuani: kohtele muita ihmisiä kuten haluat itseäsi kohdeltavan! Tämä sattuu olemaan myös minun mottoni :)
Olen elämäni ensimmäiset 30v asunut saman katon alla alkoholistin kanssa, ensin isäni, sittemmin ensimmäisen vaimoni. Erottuani hänestä päätin, etten enää koskaan asu juopon kanssa samassa kämpässä.
Olet siis tekemässä yhtä elämäsi tärkeimmistä ja ehdottomasti parhaista päätöksistä. Saatan kuvitella, että olet jo joitakin vuosia miettinyt, että tämä ei voi jatkua näin.
Kaikesta huolimatta yritä valmistautua eron psyykkisiin vaikutuksiin. Vaikka pääsetkin kuspäästä eroon, tulee tilalle tyhjyys, jälkikasvusta huolimatta. Muista kuitenkin vaikeinakin hetkinä, että suunta on ehdottomasti oikea. Sinun velvollisuutesi ja elämäntehtäväsi ei voi olla juopolle kokkaaminen ja sänkyseurana oleminen, siinä ohessa lasten ja kodin hoito.
Jos saat miehesi allekirjoittamaan avioehtosopimuksen ennen eroa, se kyllä pitää kutinsa. Mies voi jälkeen päin kyllä esittää vaatimuksia, mutta allekirjoitettuja sopimuksia ei enää muuteta, ellet sinä itsekin sitä jostakin syystä halua.
Tsemppiä!
No aivan ensiksi sympatiani sinulle, vaikea ja ikäva tilanne kuvaamasi on -- hyviä neuvoja ja kannustuksia jo oletkin saanut siitä.
Ositus ja omaisuuden erottelu on prosessi jossa asiat sovitaan. Ellei sovita, niin vihon viimeinen tilanne on se jossa oikeuden määräämä pesänjakaja jakaa (otettuaan palkkionsa päältä).
Eli, anna vaan ukon vaatia "hilloa kouraan heti nyt", ei siihen tarvitse suostua -- mutta ositettavahan se omaisuus on, jossain vaiheessa. Parasta tietenkin on saada tuokin etenemään rivakasti (jako), mutta ilman panikointia.
Pistän tämän vastauksen loppuun yleistä asiaa osituksesta, mutta tapaukseenne ... ellei avioehtoa, niin miehen perintöosuus myös mukana osituksessa (ellei sinua testamentillä suljettu sen osalta avio-oikeuden ulkopuolelle)
Ja siihen sinun ei tarvitse suostua, että elareit kuitataan kertakorvauksena tasingosta (tai jaosssa), vaikka noin voitte toki sopia njos sinustakin tuntuisi hyvältä (ja olisi lastenne etu).
===================
Perustietoa aiheesta saa täältä: http://www.info.tampere.fi/eta/laki1/aviojako.html
Älä sekoita ajatuksissasi osittamista ja erottelua, ne ovat kaksi eri asiaa. Ensin ositetaan -- eli lasketaan ne nettovarallisuudet (omaisuus miinus velat). Ja sitten katsotaan suurellako tasingolla "puntit menevät tasan"
Ehkä esimerkki auttaa:
Yhteistä: 200.000 EUR talo (sisältää irtaimiston), asuntovelkaa 100.000 EUR
Mies: 40.000 EUR auto, 50.000 EUR perintömökki, autolainaa 20.000 EUR
Nainen: 10.000 EUR säästötilillä
Miehen netto-omaisuus on :
200000/2 + 40000 + 50000 – 100000/2 – 20000 = 120.000 EUR
Naisen netto-omaisuus on :
200000/2 + 10000 – 100000/2 = 60.000 EUR
Jotta netto-omaisuudet saadaan yhtä suuriksi pitäsisi vaadittaessa miehen maksaa 30.000 EUR naiselle, jotta ”puntit tasan” … siis 90.000 EUR jäisi lopulta molemmille (puolet avio-oikeuden piirissä olevasta omaisuudesta).
Jälleen, mökki on ja pysyy miehen omaisuutena, kuin autokin, ja velkavastuu omasta velastaan. Miten tasinko suoritetaan on sovittavissa … viimekädessä vaikka riihikuivana rahana ellei muuta sopua synny. Mutta vaikka kuinka mökkiä vaimo vaatisi, niin ei saa. Tai mies ”päättää” kuitata tasinkonsa autolla ajokortittomalle rouvalle, niin ei onnistu.
Noh niin, nyt on siis ositus saatu tehdyksi. Seuraavaksi aletaan jakamaan. Jos vaimo tahtoo asunnon, ja näin sovitaan … lasketaan homma näin:
Asunnon velaton arvo on 100.000 EUR, josta puolet miehen omaisuutena … se siis ”ostettava”, kuitataan ensin 30.000 EUR tasingot pois tässä, maksettavaa jää vielä 20.000 EUR. Sitten nainen antaa 10.000 EUR säästöt. Hmmm … jostain tarvitaan vielä 10.000 EUR ukolle. Tätä varten nainen ottaa uutta velkaa. Ja vot, talo hänen …
Hetkinen !! Entäpä se 100.000 asuntovelka ?? Mies ei enää omista osuuttaan 200.000 EUR talosta, tuskin tahtoo olla velkavastuussakaan sen veloista. Eli, ositussopimusta vastaan pankki hakee uudet lainhuudot talolle (nainen 100% omistajaksi), ja tehdään uudet lainapaperit missä nainen ottaa koko jäljellä olevan 100.000 EUR lainan vastattavakseen, ja mies vapautuu velkavastuusta samalla. TÄHÄN ”osuuteen” on oltava pankin suostumus, ja kyse käytännössä uudesta lainoituspäätöksestä omine riskikartoituksineen ja hakemuksineen.
Tarkistetaanpa menikö ositus ja erottelu oikein, eli miltä nettovarallisuudet näyttävät kun kaikki yllä kuvattu sovittu ja tasingot kuitattu pois (molemmilla pitäisi olla edelleen se puolet 180.000 EUR avio-oikeuden piirissä olevasta varallisuudesta):
Yhteistä: Ei ole
Mies: 40.000 EUR auto, 50.000 EUR perintömökki, nyt 20.000 EUR exän suorittamaa osuutta ”velattomasta” talosta pankkitilillä, edelleen se 20.000 EUR autolaina
Nainen: talo 200.000 EUR, koko vanha velka 100.000 hänelle, uutta ”lunastusvelkaa” 10.000 EUR. Miehelle maksettu talosta 20.000 EUR (mihin hupeni ne 10.000 säästöt)
Miehen netto-omaisuus on :
40.000 + 50.000 + 20.000 – 20.000 = 90.000 EUR
Naisen netto-omaisuus on :
200.000 – 100.000 - 10.000 = 90.000 EUR
Eli NYT vasta on tehty sekä ositus, että erottelu. Ja tulos täsmää, molemmilla se 90.000 EUR omaisuus joka kuuluukin, kun nyt ”eriteillä” ja ”hopiat kahrees kasaas”.
Ja sitten se varainsiirtovero. Tässä esimerkissä pesän ulkopuolisia varoja on käytetty 10.000 EUR, josta pitäisi maksaa varainsiirtovero. Eli fiksumpaa olisi ollut että mies olisi ottanut laajakuva TV:n ja Juhani Palmun taulut talon irtaimistosta ”maksuna” talosta (esimerkissäni kun 200 kEUR sisälsi irtaimiston), jolloin naisen ei olisi tarvinnut ottaa uutta velkaa.